Hyvaa Uutta Vuotta 2010!

Koksa olemme usean paivan kokemuksella kokeneita Bangkokin kavijoita, toimimme paivalla oppaana ja esittelimme Ollille ja Iialle turistikatua.

Illalla ja yolla joimme olutta pullosta ja viinaa amparista. Vuosi vaihtui ilman suurempia spektaakkeleita kadulla huutaen.

-Jukka

Ja taas saapuvat samat oululaiset

Juoksin lahes puolitoistatuntisen aamulenkin. Se piti tehda, koska tanaan saapuvat Malawista tutut oululaiset ja mikali vanhat merkit pitavat paikkansa, jaa aamulenkit vahaksi aikaa juoksematta.

Olli ja Iida saapuivatkin iltapaivalla. Malawin seikkailuistamme voi lukea blogista jostain syyskuulta.

Illalla oli pakko muutama Chang ottaa jalleennakemisen kunniaksi.

-Jukka

Uni

Aloitimme eilen taas malarian estolaakityksen. Yhtena sivuvaikutuksena on painajaiset. Viime yona nain unen. Olimme Kortelaisen Timon (terveisia!) kanssa kavelemassa jossain ja Timo sai allergiakohtauksen syomistaan manteleista ja oli tukehtua. Onneksi paikalle tuli ambulanssi. Kuljettaja pyysi minua tulemaan etupenkille istumaan, etta laakareilla on takana enemman tilaa toimia. Noustessani autoon, huomasin etta penkissa oli heittoistuinmekanismi. Lisaksi aurinkolipassa oli mainos, jossa sanottiin etta taman kyseisen ambulanssin voisi vuokrata "virkistyskayttoon".

Ehka se ei kuitenkaan ollut painajainen, koska joku muu meinasi kuolla kuin mina. Ehka se oli enneuni (tai toive-... en myonna). Freud auta!

Aamuviidelta lahti juna kohti Bangkokia. Perille saavuttiin n. kuuden tunnin paasta puolisen tuntia myohassa.

Kavellen ja jokiveneella saavuimme varaamallemme hotellille, joka loytyi helposti, koska alue oli entuudestaan tuttu.

Aikainen aamu vaati veronsa ja lounaan jalkeen loppupaiva meni torkkuen ja elokuvia katsellen

Uudet tossut

Tanaan ostin uudet tossut, vaikka vanhoissa ei ollut mitaan vikaa. Kotoa mukaan ottamilleni nahkaisille tossuille tuli mittari tayteen jo Krabilla, josta ostin tilalle Adda-merkkiset tyylikkaat rantasandaalit. Tanaan ostin uudet ja muuten taysin samanlaiset, mutta eri variset. Apina nimittain soi toisen tossuni. Tai se soi sita, kun viimeksi sen nain.

Aamulla vuokrasimme taas skootterin ja lahdimme kiertelemaan ymparistoa. Kylan laidalla on vuori, jonka paalla on temppeli. Sinne kiipesimme 396 askelmaa. Kuten asiaan kuuluu, pyhaan tilaan mennessa pitaa ottaa kengat pois. Temppelin oli vallannut suuri apinalauma ja tajusimme kymmenen sekuntia liian myohaan, kuinka siina kay.

Vaikka kuinka maanittelimme ja yritimme vaihtokauppaa vesipulloon, (joka olisi kelvannut kaikille muille), ei tama kaveri aikonut luopa tossustani. Pian tossu oli jarsitty siihen kuntoon, etta paatimme luovuttaa.

Viidella eurolla sain uudet samanlaiset.

-Jukka

Ranong -> Prachuap Khiri Khan

Toisin kuin Lonely Planet lupasi, bussi dumppasi meidat moottoritien varteen neljan kilometrin paahan Prachua Khiri Khanin keskustasta. Meilla ei ollut mitaan kasitysta, missa olimme. Siina sitten pyorittiin barcelonalais-pariskunnan kanssa, etta mitas nyt. Lahella oli 7-eleven -kauppa, ja kysyttiin sielta neuvoa. Kassaneiti piirsi meille ulkomuistista kartan. Koska aamulenkki oli jaanyt valiin, paatimme kavella. Nelja kilometria taisi olla huonohampaisen skootteritaksikuskin myyntipuheita. Taisimme selvita kolmella. Kartta osoittautui hammastyttavan tarkaksi ja yksityiskohtaiseksi ja loysimme helposti perille.

Hotelliksi valikoitui iso, siisti ja aika halpa.

-Jukka

Khao Sok -> Ranong

Lippu kansallispuistoon oli voimassa 24 tuntia, joten ehdin viela kayda aamulenkilla sademetsassa. Kokemus sekin.

Puolilta paivin jatkettiin bussilla matkaa kohti Ranongia. Majoituimme isoon hotelliin aika lahelle bussiasemaa ja kavelimme pari kilometria illalliselle kylan keskustaa. Keskustasta loutyi myos hieno puisto, jossa mammat jumppasivat kahvoja pois vyotarolta hula-vanteita vetkuttaen musiikin tahdissa.

-Jukka

Joulupaiva

Nukuimme pitkaan ja iltapaivalla lahdimme kansallispuistoon patikoimaan (yovymme aivan puiston kupeessa). Kolmisen tuntia kavelimme sademetsassa valtavien puiden varjossa ja kavimme joessa uimassa. Ja tietenkin katsomassa vesiputouksia. Thaimaassa voi sanoa vesiputoukseksi kaikkea, jossa vesi virtaa vahankin alaspain. Silla, kuinka paljon sita tulee tai kuinka korkealta, ei ole valia. Taalla on siis varmasti satoja vesiputouksia. Maaritelma on vain aika valja.

Jatkoimme syvemmalle metsaan, ja polku muuttui yha vaikeakulkuisemmaksi ja kun aurinkokin alkoi uhkaavasti laskea, paatimme kaantya takaisin.

-Jukka

Hyvaa Joulua!

Elamamme lampimin Jouluaatto! Emme kumpikaan ole koskaan olleet ulkomailla Jouluna. Joulun viettaminen Thaimaassa alkaa olla jo ruotsalaista kansanperinnetta, mutta kivaa on silti. Etenkin taalla rauhallisessa sademetsassa.

Aamulla kavin aamulenkilla. Olen ollut aika ahkera lenkkeilija. Siita pitaa huolen peili, joka irvokkaalla tavalla muistuttaa lenkkeilyn tarpeesta.

Nyt on Joulu, joten sai loppupaivaksi unohtaa peilin ja menna riippumattoon juomaan olutta. Alma kavi hieronnassa ja liittyi seuraani sen jalkeen.

Jouluillalliseksi soimme hotellin ravintolassa aika kehnoa kalaa. Vahan tuli ikava aidin imellettya lanttulaatikkoa.

-Jukka

Khao Lak -> Khao Sok

Lahes tahan paivaan saakka olen ollut varma, etta tassa meidan Banana Bungalowin vedenjakelujarjestelmassa on joku vika. Valilla nimittain kuuluu korvia vihlova vingunta, joka kuulostaa silta, etta joku vesipumpun venttiili falskaa tai on muuten rikki. Valilla mekkala alkaa keskella yota. Olen vihaisena miettinyt, etta pitaako niita sadettajia nyt keskella yota huudattaa, kun pumppukin on rikki. Nyt olen alkanut miettia, voisiko kyseessa siltikin olla joku elukka.Olemme nimittain kuulleet saman vinkunan muuallakin. Ei kai pumppu voi olla samalla lailla falskata joka paikassa.

Ja sirkka se on sittenkin. Ja iso sellainen. Kun ne kaikki sopivasti yhteen aaneen hinkkaavat jalkojaan, syntyy korkea, huumaavan kova ja tasainen vinkuna, jolla ei ole mitaan tekemista heinasirkan tai kaskaan sirityksen kanssa. Valilla se muuttuu ikaan kuin pumppaavaksi vinkunaksi, joka viela enemman kuulostaa, joltain viimeisiaan vetavalta pumpulta.

Iltapaivalla saavuimme bussilla Khao Sokin kansallispuistoon. Majapaikka on mokki rinteessa. Alla virtaa joki ja edessa siintavat vuoret. Hieno on paikka! Taalla muuten vinkuu se sama sirkka, tai sitten on kyseessa paha tyyppivika.

-Jukka

Skootterin selassa jalleen

Luin Khao Lakin esitteesta, etta tama paikka on jonkinlainen yksityinen paratiisi (taas), jossa yht'akkia huomaa makaavansa rannalla, jossa ei ole ketaan muita. Kun katsoo tata resorttien maaraa, tuntuu aika oudolta, etta niin tosiaan voisi olla. Tanaan sellaisia paikko kuitenkin loytyi.

Vuokrasimme skootterin ja kaytimme paivan sen selassa. Ei kaaduttu kertaakaan, vaikka Almakin ajoi muutaman kilometrin. Kun ajoimme vahan kauemmas, pois resorttien valtaamilta alueilta, loytyi todella lahes autioita rantoja.

Illalliselle menimme hieman kauemmas, ainoastaan siita syysta etta sinne voi ajaa skootterilla...

-Jukka

Lepoa, lepoa

Vaikka sukeltaminen oli erittain mukavaa ja nautimme kurssista, vasta tanaan huomasimme, kuinka rasittavaa hermostolle on opetella uusia asioita taysin uudessa ymparistossa. Nukuimme koko paivan. Ulos menimme syomaan, mutta muuten vietimme paivan elokuvien aaressa torkkuen.

-Jukka

PADI OWD Open Water Dives 3-4

Aamulla takaisin Similanille. Ensimmainen sukellus aloitettiin taas tehtavilla ja hetken paasta jo sukellettiin kilpikonnan kanssa.

Toisella sukelluksella myos ensin tehtavat ja sitten hienon korallien tayttamien kivien ymparille. Syvyytta sai olla max. 18 metria. Taas lipsahti pari metria syvemmalle.

Sitten ollaankin sertifioituja PADI Open Water Divereita. Kavi viela niin, etta Alma oli toimiston sadas sertifioitu sukeltaja, joten saimme kuivapussin lahjaksi.

Mina tiesin, etta tulisin pitamaan sukeltamisesta, mutta en tiennyt etta se on nain mukavaa. Olemme tietysti suorittaneet kurssin yhdessa maailman hienoimmista sukelluskohteista, joten ehka se ei muualla olekaan aina nain mukavaa. Similanilla on lammin ja sininen, kristallinkirkas vesi ja nakyvyytta monta kymmenta metria. Mutta silti pelkastaan painottomuuden tunne ja ennenkokematon kyky hengittaa veden alla ovat sellaisia, mista nauttii vaikkei mitaan nakisikaan.

-Jukka

PADI OWD Open water dives 1-2

7:30 lahto Similansaarille suorittamaan ensimmaiset avovesisukellukset.

Aloitimme helposti rannasta ja matalasta vedesta. Pian paastiin kuitenkin jo koralleja ihailemaan. Vahan joutui viela keskittymaan itse toimintoihin, mutta yllattavan hyvin pystyi jo nauttimaan upeista maisemista ja elaimista. Almankin pahin pelko kavi toteen, kun hyvin myrkyllinen merikaarme luikerteli edessamme. Silla on kuitenkin niin pieni suu, ettei se kaytannossa voi purra ihmista. Eika se edes yrita, ellei sita harnaa.

Toisella sukelluksella piti ensin suorittaa altaasta tuttuja tehtavia, mutta sen jalkeen paastiin taas asiaan. Nyt paastiin viela hienommalle ja suuremmalle riutalle. Kahdella ensimmaisella sukelluksella ei saa menna kahtatoista metria syvemmalle, mutta mittarin mukaan lipsahti viiteentoista.

Taas oli pitka paiva. Illalla Alma luki kirjaa ja mina puolestani katsoin televisiosta piirrettya Lucky Luke -elokuvaa. Elokuvassa Lucky Luke johti karavaania amerikan halki. Piti mm. ylittaa "Deadly desert of death" -niminen autiomaa. Lisaksi tuli karhamaa intiaanien kanssa. Kun karhama saatiin sovittua, kokoonnuttiin perinteiseen rauhanpiippuseremoniaan, mutta koska intiaanipaallikko oli juuri lopettanut tupakoinnin, ringissa kiersi rauhanpiippulaastari.

-Jukka

PADI OWD Confined Water Dives 4-5

Tanaan jatkettiin videolla ja teorialla. Iltapaivalla taas altaaseen suorittamaan loput allassukellukset. Sukelluksilla on aina luita tehtavia, jotka pitaa ohjaajan valvonnassa hyvaksytysti suorittaa. Niita ovat mm. regulaattorin vaihto snorkkeliin naama vedessa, uinti pohjalla ilman maskia ja ns. Buddha -leijunta jne.

Aluksi nosteen hallinta on aika vaikeaa. Idea sukeltamisessa on se, etta omaisi ns. neutraalin nosteen, eli ettei uppoa eika kellu vaan leijuu ikaan kuin painottomasti. Hengittamalla ja uimalla voi sitten kontrolloida syvyytta, jossa kulloinkin leijuu. Aluksi kun hyppaa altaaseen, hommasta ei meinaa tulla mitaan. Ikaan kuin vedessa olisi kaksi asentoa. Joko sita uppoaa kuin kivi ja kun sille yrittaa tehda jotain, on pinnalla kuin uimapatja. Siina on korallit kovilla, kun aloittelija lahtee hakemaan elamyksia. Pikkuhiljaa kuitenkin homma alkaa sujua.

Buddha -leijunta on yksi harjoitus, jolla harjoitellaan nosteen hallintaa. Pitaa istua veden alla noin metri pohjasta risti-istunnassa rapyloista kiinni pitaen ja pelkastaan hengityksen avulla pitaa itsensa samassa syvyydessa. Kun kauhkot tayttyvat, alkaa nousta kohti pintaa ja kun ne tyhjenevat, alkaa upota. Vaati jonkin verran harjoitusta, mutta onnistui vihdoin. Ongelma oli se saakelin asento. Milloin on selallaan ja milloin kyljellaan. Hengittele siina sitten.

Illalla suoritettiin viela teoriatentti, ennen kuin paastiin kampille.

-Jukka

PADI Open Water Diver -course Confined Water Dives 1-3

Aamu aloitettiin parin tunnin teoriasessiolla. Iltapaivalla oli vuorossa ensimmaiset allassukellukset.

Ensimmainen tehtava oli uida 200m. En ymmarra, mita tekemista uimataidolla on sukeltamisen kanssa, mutta uidaan nyt kun ope kaskee. Seuraava tehtava oli viela jarjettomampi. Piti nimittain kellua kymmenen minuuttia. Eiko se oli taito, joka pitaisi nimenomaan poisoppia, jotta voi sukeltaa?

Sitten laitettiin kamat paalle, pullo selkaan, regulaattori suuhun ja naama veteen. Oli hieno kokemus ensi kertaa hengittaa veden alla. Nyt tassa alkaa olla jarkea...

Loppupaiva vietettiin enemman tai vahemman pinnan alla. Ukkoskuuron yllattaessa oli hauska istua altaan pohjassa ja katsella kun rankaasade piiskasi pintaa.

Tassa vaiheessa oli jo selvaa, etta Almakin saa kurssin suoritettua.

Illalla piti viela menna pariksi tunniksi katsomaan opetusvideota. Kymmenelta oltiin kampilla.

-Jukka

Sukelluskurssi

Tulimme Khao Lakiin silla odotuksella, etta osallistuisimme sukelluskurssille. Tanaan kavimme kartoittamassa tarjontaa, jota on runsaasti. Taalla on ravintoloita, raataleita ja sukelluskauppoja.

Alma ei sieda sita, etta korvaan menee vetta. Se saatta olla ongelma sukelluskurssia suoritettaessa, joten halusimme takuun, etta jos siita hommasta ei kerta kaikkiaan tule mitaan, niin maksaisimme vain niista paivista, joille osallistumme.

Hintaa tuli neljan paivan kurssille n.345 euroa per nena. Reilulla kahdella sadalla olisi saanut, mutta halusimme tehda avovesisukellukset Similan-saarilla, joten maksoimme ekstraa. Huomenna alkaa kurssi, mutta heti tanaan lyotiin oppikirja kateen. Loppupaiva meni siis pantatessa.

-Jukka

Phang Nga -> Khao Lak

Terve terve mita kuuluu halpa hinta sina olet kaunis!

Khao Lak on se paikka, jossa Sauli Niinisto kiipesi neuvokkaasti puhelintolppaan, kun tsunami yllatti. Tama on kuin pienois-skandinavia vahvalla saksalaisella vivahteella. Joka toinen vastaantulija on ruotsalainen ja aina on ainakin yksi suomalainen kuuloetaisyydella, joten on yritettava pitaa kielensa kurissa.

Hotelli on mukava. Oma mokki terassilla. Lisaksi on jaakaappi, jonne voi laittaa olutta seka televisio, josta voi katsoa Steven Siegal -elokuvia. Hinta n.23 euroa.

-Jukka

Paivaretki

Aamiaisen jalkeen haettiin satamasta pari belgialaista veneeseen ja vietettiin paiva moottorinmetelissa ajellen pitkin kansallispuistoa. Aluksi ajoimme mangrovemetsan lapi, joka oli upea kokemus. Sitten kierrettiin luolia ja hienoja jyrkkareunaisia saaria. Lounas rauhallisella rannalla. Ennen paluuta kavimme viela katsomassa ns. James Bond -saarta. Se on meresta torrottava alhaalta kapea ja ylos leveneva tolppamainen saari, joka on tuttu 007 ja kultainen ase -elokuvasta. Samaa saarta oli tullut katsomaan miljoona venalaista.

-Jukka

Muslimipettymys

Paiva meni lueskellessa ja odotellessa iltapaivaa ja retkelle lahtoa. Viettaisimme yon muslimikalastajakylassa ja huomenna koko paivan pitkahantaveneessa ympari puistoa ajellen.

Perilla kylassa odotti karmea pettymys. Huone, johon meidat majoitettiin oli pimea ja sotkuinen koppi , jossa oli patja lattialla. Suihkuna oli amparissa lojuva letku. Kyla taas oli pelkka turistikraasaa myyvien kojujen tayttama katu. Se oli kieltamatta hienosti rakennettu veden paalle, mutta muuten taysin turha paikka, jossa ei ollut mitaan tekemista. Onneksi oli kirja mukana. Olimme illalla ainoat turistit, joten paikasta jai aika ihme olo.

-Jukka

Puisto

Alman mielijohteesta loikattiin avolava-autoon ja ajettiin jonnekin. Siella ei oikein ollut mitaan, joten ajettiin vahan matkaa takaisin ja loydettiin hieno puisto lampineen ja komeine luolineen. Siina se paiva kului kierrellessa.

Varasimme myos huomiseksi yhden yon retken Phang Nganin kansallispuistoon.

-Jukka

Jukan matkaopas Osa 2 Thaimaa

Tämä on selviytymisopas Thaimaaseen matkustaville. Tarkoitus on johdattaa lukija Thaimaan mielenkiintoiseen ja eksoottiseen kieleen, kulttuuriin ja luontoon. Mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

SANASTO JA TERMIT

Turistin on hyvä tutustua thai-kielen perussanastoon sekä yleisiin termeihin, joihin vääjäämättä törmää.

Korp kun krap/ka = kiitos (mies/nainen)

Sa wat dee krap/ka = no terve!

Tuk tuk = se sellainen mopohärveli, johon mennään istumaan ja se vie jonnekin ja maksaa jotain muuta kuin ollaan sovittu

Soli soli, nou lais = riisi on loppu

Farang = Niin sanottu muuttoihminen. Tavataan yleisesti etenkin Thaimaan eteläosissa, rantojen läheisyydessä. Muuttaa talvisin Euroopasta halvan oluen perässä. Ei pidä sekoittaa ihmiseen. Erosi ihmisestä joskus 70-luvulla Ranskassa, mistä nimitys juontuu (farangseht=ranskalainen). Tosin, tutkimalla farangin käyttäytymistä, on saatu viitteitä siitä, että se saattaa polveutua suoraan apinasta. Joidenkin tutkijoiden mielestä on ajan ja resurssien haaskaamista tutkia, onko joku polveutunut ranskalaisesta vai apinasta.

Heloo MASAAAAZ!! = Tämä on Thaimaan yleisin luontoääni. Se kuuluu yleensä kuorossa huutavasta parvesta naaraspuolisia thai-hierojia. Biologit kiistelevät huudon merkityksestä, mutta nykytiedon valossa se on eräänlainen kutsuhuuto, jolla yritetään houkutella koiraspuolisia farang-lajin yksilöitä verhon taakse hyväiltäviksi.

KULTTUURI

Thaimaa on ristiriitojen maa ja siellä on välillä vaikea erottaa mikä on sallittua ja mikä ei. Tämä on lyhyt johdatus siihen, mitä Thaimaassa saa tehdä ja mikä on sopimatonta.

Thaimaassa on normaalia, sallittua tai jopa suositeltavaa tehdä seuraavia asioita:

-Ajaa mopolla kolme päällä ilman kypärää lapsi sylissä ja koira korissa.

-Juoda kolme isoa Chang-olutta (6,4% 640ml) ennen kuin hyppää auton tai mopon rattiin
Olut on virvoitusjuoma, kuten fanta ja vissy.

-Käydä jalkahieronnassa, joka päättyy orgasmiin
(Käsittääkseni tässä on kysymys nimenomaan hierottavan orgasmista)

- Ostaa, myydä, vaihtaa, lainata ja varastaa seksiä kaikilta ja kaikille ikään, sukupuoleen ja rotuun katsomatta
Lisääntyneen kysynnän vuoksi sukupuolten määrää on lisätty. Niitä oli kolme, kun viimeksi laskin. En tosin ole pariin viikkoon laskenut.


Thaimaassa sen sijaan on epäsuositeltavaa, kiellettyä tai jopa laitonta tehdä seuraavia asioita:

- Laittaa haarukka suuhun

- Ostaa olutta kaupasta 14-17 välisenä aikana
Tänäkin aikana olutta saa kaupan pihalla olevasta kojusta, ravintoloista, hotelleista, eräistä apteekeista ja viereisestä kaupasta

- Näyttää jalkapohjia
Jalat ovat likaiset, eikä niitä sovi esitellä.

-Astua rahan päälle
Rahassa on kuninkaan kuva. Kuningas ei pidä siitä, että sen naamaa tallotaan rantasandaalilla. Rahaa ei myöskään saa pitää takataskussa, koska on epäkunnioittavaa pitää kuninkaan kasvoja lähellä kankkuaan. En osaa sanoa, miten kuningas miehenä suhtautuu siihen, jos strippiluolassa sujauttaa setelin tanssijattaren pöksyihin.

-Nuolla postimerkkiä
Tässä on kyse samasta asiasta. Postimerkin nuoleminen kuulemma vastaa sitä, että nuolisi kuninkaan ahteria. Merkki pitää siis saada liimattua jollain muulla keinolla. Onko se nyt sitten jotenkin kunnioittavampaa huljuttaa kunkun persettä siinä niljaisessa oranssissa sienessä?

-Suuttua
No vittu minkäs teet! PERKELE!

MYYTTEJÄ JA TOTUUKSIA

- Kaikki thaimaalaiset ovat mukavia ja ystävällisiä
Höpö höpö! Kaikki thaimaalaiset ovat ihmisiä, ja jos ihminen joutuu olemaan päivästä toiseen tekemisissä tyhmien turistien kanssa, niin kyllä siinä hymy hyytyy, vaikka olisi kuinka Buddha mielessä ja rauha sielussa.

- Thaimaassa kukaan ei varasta
On varmasti totta, että täällä on vähemmän rikollisuutta kuin monessa muussa paikassa. Poikkeuksen kuitenkin muodostavat ladyboyt, joilta puuttuu vaginan lisäksi moraali.

Olemme nähneet mm. tapauksen, jossa ladyboy yritti viiltää turistin shortsintaskua auki. Kun se epäonnistui, ladyboy jäi vielä roikkumaan turistin jalkaan ja raahautui mukana pari metriä ennen kuin luikki pakoon. Joillekin lukijoille ei liene yllätys, jos paljastan, että kyseinen turisti, jonka jalassa tämä vonkale roikkui, oli Hoikkalan Mikko.

Phuket -> Phang Nga

Puolilta paivin hyppasimme bussiin, joka vei meidat puolentoista tunnin ajomatkan paahan Phang Nga:n kylaan. Upea paikka vuorten keskella. Taalla ajattelimme osallistua jollekin retkelle, etta saisi vahan aktiviteettia. Tai sitten ei jaksa. Liian kuuma. Ensin kuitenkin paivaunille.

Illalla ruokaa ja nukkumaan.

-Jukka

Gringo, Musungu ja Farang

Etela-Amerikassa lansimaalaista turistia kutsutaan nimityksella gringo, Afrikassa musungu ja taalla Thaimaassa farang. Mikaan niista ei ole tarkoitettu halveksivaksi sanonnaksi, ellei eritoten niin lausuta. Etela-Amerikassa kuuli harvoin olevansa gringo, Afrikassa kuuli koko ajan olevansa musungu, ja taalla Thaimaassa ei viela kukaan ole kutsunut farangiksi.

Alma oli viela vahan heikkona, joten jai makoilemaan hotellille. Mina sen sijaan lahdin kaupunkikierrokselle. Kiipesin nakoalapaikalle ottamaan japanilaisten kanssa valokuvia.

Iltapaivalla kavin paikallisessa rokkipubissa oluella ja seurasin ainoana asiakkaana (jalkeenpain en ole varma oliko paikka edes auki) "Rocking Angels" (nain minulle kerrottiin) -bandista otettiin promokuvia johonkin keikkajulisteeseen. Ongelmaksi kuvauksissa muodostui toinen kitaristi, joka ei meinannut asettua ryhmapotrettiin millaan. Valilla ilme oli vaara, valilla kitara oli vaarin pain, valilla han "rakasteli" kitaraa, kun piti "rakastaa" kitaraa jne. Se oli hupaisaa katsottavaa.

Illlalla kaytiin marketissa syomassa halpaa ruokaa.

-Jukka

Phi-phi -> Phuket

Alma oli aamulla viela huonossa kunnossa, mutta tavara pysyi sen verran sisalla, etta han arveli jaksavansa lauttamatkan. Ja hyvin jaksoikin.

Ja sitten Phuketiin. Phuket on Thaimaan ja siten ehka koko kaakkois-aasian turismin kunkku. Ja ilmeisesti ihan syysta. Maisemaa ja upeita rantoja riittaa. Me halusimme pysya poissa tayteen ahdetuilta rannoilta ja ylihintaisista asumuksista, joten jaimme Phuket Towniin.

Siihen nahden, missa maineessa Phuket on (enka tarkoita tata mitenkaan pahalla, ymmarran hyvin miksi se on niin suosittu turistikohde), on Phuket Town hyvin rauhallinen ja "paikallinen" kyla. Toki taalta nyt irkkupubi loytyy.

-Jukka

Lisaa tautia

Aamulla uskaltauduin jo varovasti viereiseen kahvilaan jaakahville. Olo oli viela aika hento. Kavimme myos ostamassa lauttaliput Phuketiin, joka sijaitsee vain 1,5 tunnin lauttamatkan paassa.

Iltapaivalla Akma tuli syomasta ja oksensi. Taisi tulla sama tauti. Saa nahda, joudutaanko olemaan taalla viela yksi yo. Taalta tosin tekisi jo mieli pois.

Suurin asia, joka taalla Phi-Phipilla harmittaa, on asumisen kalleus. Joudumme nyt kayttamaan puolet 60 euron budjetistamme huoneeseen, jollaisissa olemme asuneet esim. Bangkokissa tai Krabilla 10-15 eurolla. Ruoka taalla ei yllattaen ole kovin kallista.

-Jukka

Aamujumppa

Joinain aamuina ei meinaa päästä sängystä ylös millään. Tänään kuitenkin nousin sängystä rivakasti parikymmentä kertaa. Vessaan. Aina ei lähtiessään tiennyt kummin päin pöntölle pitää mennä.

Olimme eilen varanneet täksi päiväkse vene/snorklailuretken, mutta minusta ei ollut lähtijäksi. Alma kuitenkin meni ja saimme jopa minun retken hinnan takaisin. Retki oli kuulemma hieno. Vierailtiin mm. sillä rannalla, jolla The Beach on kuvattu (joka on myös syy siihen, että täällä on niin hitosti jengiä).

-Jukka

Hyvää itsenäisyyspäivää

Äitini on siinä määrin ansioitunut, että Suomen Tasavallan Presidentti on päättänyt myöntää hänelle tänään itsenäisyyspäivänä Suomen Leijonan ansioristin.

Mieletön juttu, mutsi! Onneksi olkoon!

-Jukka

Paratiisi onkin helvetti

Jos paratiisissa näin paljon ruotsalaisia, en missään tapauksessa halua sinne. Ja vielä iänkaikkiseksi! Kolme yötä on jo liikaa.

Saavuimme aamulla Phi-Phi -saarelle, joka on kuulemma upea trooppinen paratiisi. Saari onkin hieno, mutta muuten paikka osoittautui reissumme tähän saakkaa kauheimmaksi turistihelvetiksi. Ravintoloista saa mm. svenska köttbullar. Ahtaat kadut on tungettu täyteen krääsää myyviä kojuja.

Tiesimme, että Thaimaa on turistien valtaama maa, mutta aikaisemmin se ei ole liiemmin haitannut, koska siihen oli varautunut. Afrikan jälkeen tuntui jopa helpottavalta, kun ympärillä kuhisee tuttuja ja turvallisia kanssafarangeja.

Lisäksi palvelut on viritetty sellaisiksi, että kaikki täällä on helppoa ja joka paikasta saa kaikkea. Tänään tuli kuitenkin ensimmäinen ahdistuskohtaus, että täältä pitää päästä pois. Ahdistukseen auttoi Chang, joka on Thaimaan parasta olutta. Siinä on 6,4 prosenttia ja 640 ml:n pullon saa seven-elevenistä 90 sentillä. Sillä on helppo parantaa kaikki krapulat ja ahdistukset.

Täältä lähdemme kolmen yön jälkeen Phuketiin, joka on kuulemma upea trooppinen paratiisi...


-Jukka

Ranta ja kanasaari

Aamulla hyppäsimme lava-autoon ja ajoimme Ao Nang-rannalle. Ranta muistuttaa erehdyttävästi kaikkia etelä-euroopan rantoja. Pitkä katu täynnä turistikauppoja ja tietysti Burger King ja McDonalds. Koska rannalla ei oikein muuta ollut, otimme allemme pitkähäntäveneen ja painelimme Chicken Islandille. Siellä loikoilimme muutaman tunnin. Kanasaari on yksi Krabin edustalla olevista pienistä ja käsittääkseni autioista saarista. Sitä on ehkä vaikea uskoa, kun se on ahdettu täyteen turisteja.

-Jukka

Krabi

Vaihdoimme siis rannikkoa ja tulimme tänne Andamaanienmeren puolelle. Krabi on kuuluisa upeista rannoistaan. Me kuitenkin yövymme täällä Krabi Townissa, jonka pitäisi olla vähemmän turistien valtaama. Täältä pääsee niille rannoille joko venekyydillä tai lava-autolla.

Aamulenkin jälkeen vaeltelimme päämäärättömästi kaupungilla. Ostimme katugrillistä hyvää paistettua kanaa lounaaksi. Illalliselle menimme kalaravintolaan joen varteen.

-Jukka

Yhdistelmälippu

Eläminen täällä on hyvin halpaa. Olimme guesthousessa omassa mökissä viisi yötä ja söimme ja joimme piikkiin guesthousen ravintolassa kolme kertaa päivässä (yhtä lounasta lukuunottamatta). Loppulasku oli 7000 bahtia eli noin 140 euroa. Tosin emme juoneet kaljaa emmekä drinksuja.

Koko päivä meni matkustaessa. Ostamamme yhdistelmälippu osoittautui nimensä veroiseksi. Käytimme nimittäin Krabille menoon kolmea lauttaa ja kahta bussia. Lisäksi viimeinen bussi jätti meidät kauas kylän keskustasta, joten piti vielä hommata kyyti sinne. Onneksi vastassa oli guesthousen tyrkyttäjiä, jotka tarjosivat ilmaisen kyydin, jos jäisimme yöksi. Mukava yöpaikka löytyikin.

-Jukka

Kuumaa ja hikistä

Eilen illalla meni sähköt eikä ainoa omaan-hikeen-keittymällä-kuolemisenestolaite eli tuuletin toiminut. Se niistä yöunista.

Päivällä vuokrasimme snorkkelit. Heti hotellin rannassa on koralleja ja paljon värikkäitä kaloja. Ja meduusoja, jotka pistelevät ikävästi.

Muutapa ei sitten tehtykään.

-Jukka

Polkua pitkin toiseen kylään

Tänään kävelimme polkua pitkin toiseen kylään, eri suuntaan kuin viimeksi.

Päätimme, että keskiviikkona jatkamme matkaa Krabille. Ostimme lautta/bussi -yhdistelmäliput.

Sää on täällä kuuma ja kostea. Onneksi kuitenkin välillä tuulee ja jopa hieman sataa. Muuten täällä läkähtyisi kuoliaaksi. Täällä onkin tähän aikaan pieni sadekausi.

-Jukka

Ring of Fire

Thai ruoka on todella hyvää. Suosikikseni on muodostunut punaiseen currysoossiin sotketut kana- tai possusuikaleet. Riippuen paikasta kastike on kaikkea keiton ja kiinteän tahnan väliltä, mutta aina hyvää. Ja tulista. Lisäksi annokset ovat järkevän kokoisia. Aterian jälkeen on vatsassa mukavan kylläinen tunne ja suussa Tuhat loistavaa aurinkoa.

Kun Liverpool pelasi vuonna 2005 Mestareiden liigan finaalissa Istanbulissa, olivat kannattajat valinneet kannatuslauluksi Johnny Cashin "Ring Of Firen". Sillä ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä jalkapallon kanssa vaan se oli nokkela viittaus tulisen ruoan aiheuttamiin vaivoihin peräpäässä. Itse en ole moisia vaivoja huomannut.

Alma ei pidä tulisesta ruoasta, mutta se ei ole ongelma, koska hyviä mietoja annoksia on tarjolla yllin kyllin. Ruoka on myös halpaa. Curryannos ja kuppi riisiä maksaa alle 1,5 euroa.

Liverpool muuten voitti sen finaalin.

-Jukka

Polkua pitkin kylään

Aamupäivän makasimme parvekkeella ja luimme. Iltapäivällä kävelimme kinttupolkua pitkin lähimpään kylään. Kylässä on kauppa, apteekki ja muita perusjuttuja. Sen lisäksi on sukellusresortteja. Paikallinen elämä ei ole esillä samalla lailla kuin esim. Koh Samuilla.

-Jukka

Koh Samui -> Koh Tao

Tänään vaihtui saari. Jätimme taaksemme Mikon ja Koh Samuin ja suuntasimme kohti Koh Taota.

Malawissa tapaamamme reissaajapariskunnan tyttö vinkkasi meille majapaikasta, jonne kallis taksi meidät huonoa tietä pitkin meidät vei. Koh Samuin hieno hotelli järven rannalla vaihtui nyt puolet halvempaan mökkiin meren rannalla. Parvekkeelta näkee auringonlaskun horisontit taa.

-Jukka

...

Tänään jotenkin väsytti koko päivän.

-Jukka

Kusee pian

Taas rantapäivä. Rannalla olutta ja sikaria.

Paikallisilla on aika vaihteleva englanninkielen taito. Sen huomaa esim. hauskoissa ravintoloiden nimissä. Välillä yritetään keksiä joku vetävä länsimaalainen nimi, joka on jossain kuultu. Välillä taas kylttiin lätkäistään länsimaiseen asuun kirjoitettu thaikielinen nimi, eikä sanakirjasta ole katsottu, mitä se tarkoittaa.

Mitä esimerkiksi "Will Wait" kertoo ravintolan palvelun tasosta? Entä, onko "Pee Soon" ravintolassa poikkeuksellisen halpa olut?

Illalla oli vuorossa "Half Moon Party", sillä jokaista kuun vaihetta on syytä juhlia. Aamukuudelta näimme, kun aurinko nousi.

-Jukka

Tätähän tämä on

Aamulenkin jälkeen (olen muuten juossut lähes joka aamu 40-50 minuuttia. Tai jos sitä kömpimistä nyt voi juoksuksi sanoa) lähdimme rannalle. Illalla menimme illalliselle. Että silleen.

-Jukka

Big Buddha

Alla uusi kumi ja Mikossa tarpeeksi teippia, etta paasimme viela aamulla ajelulle. Vuokra-aikaa oli yhteentoista.

Kavimme katsomassa yhden saaren nahtavyyksista, jumalattoman kokoisen Buddha-patsaan (voiko niin sanoa??).

Iltapaivalla palasimme perusrutiineihin. Paivaunet, sikari ja illallinen. Annoimme periksi lansimaisille houkutuksille ja kavimme Pizza-Hutissa. Kampille piti menna pubin kautta, kun tuli paskahata.

-Jukka

Skootteri

Vuokrasimme aamulla skootterit silla seurauksella, etta iltapaivalla palasimme hotellille rengas puhki ja Mikko veressa. Suoranaisesti asiat eivat liittyneet toisiinsa, silla meidan skootteristamme puhkesi eturengas puolivalissa matkaa. Silla nilkutimme loppumatkan. Mikko taas ajoi mutkaan hieman huolimattomasti ja kaatui tyylikkaasti apteekin oven eteen. Sinne menimme paikkaamaan asfaltti-ihottumaa. Vauhti ei onneksi ollut kova ja han selvisi muutamalla pahannakoisella naarmulla.

-Jukka

Uima-allas

Tanaan loikoilimme altaalla, emmeka tehneet oikein mitaan.

-Jukka

Ranta

Tanaan oli rantapaiva. Hotellimme on muutaman kilometrtin paassa rannasta, mutta hotellilta on sinne ilmainen kyyti.

Oli taas hauskaa loikkia kunnon aalloissa. Vesi on taalla kasittamattoman lamminta. Ei tunnu edes sita pienta puraisua, kun vesi ensi kertaa kastelee navan.

Paluu hotellille tapahtui muutaman baarin kautta. Samalla ilta oli jo ehtinyt niin pitkalle, etta paatimme samalla syoda illallista. Menimme paikkaan, jonka tiskilta saa valita kalan ja kuinka se valmistetaan. Kokeilimme vahan kaikkea kaikin tavoin (Thaimaassa se tuntuu olevan tapana. Kaikessa...). Parasta oli tietenkin uppopaistettu.

-Jukka

Vapaa

Rankka juhlinta vaatii vapaapaivan. Se oli tama.

-Jukka

Sadetta ja Olutta

Herasin koputukseen. Oven takana virnuili Mikko. Hanen kavaisynsa kuubileissa johti siihen, etta saksalainen hotellivieras heratti Mikon sateesta uima-altaalta. Valilla akku loppuu ennen kuin ehtii laittaa topselin seinaan...

Koko paivan satoi vetta, joten oli hyva syy istua irkkupubissa ja latkia kannuittain olutta. Alma piteli sadetta hotellilla.

"Etteko ole tuon enenpaa humalassa?", kysyi Alma, kun palasimme illalla baarista. Meinasimme lahtea takaisin lunastamaan odotukset.

-Jukka

Thai Boxing

Hidas paivan alku. Illalla menimme seuraamaan Thaimaan kansallisurheilua, Thai Boxingia. Se oli selvasti turisteja varten pystytetty show. Ensimmaisessa ottelussa kanukki yritti takoa hengilta kaksikymmenta kiloa pienempaa thai-poikaa. Toisin kuitenkin kavi ja voittajaksi julistettiin tama vikkelakinttuinen perhosen kokoinen nuorukainen. Seuraavat ottelut olivat koon suhteen tasavakisempia. Ei tosin muuten, ja viimeistaan siina vaiheessa, kun lattialla hierottiin brittipojan palleaan ilmaa, kavi selvaksi ketka taman lajin taitavat.

Sitten baariin seuraamaan bandia, joka esiintyi kuin soittaisi taydelle stadionille, vaikka olimme lahes ainoat asiakkaat. AC/DC:kin lahti kovaa ja korkealta.

Alma ja mina vasahdimme (etenkin mina) kahden jalkeen, mutta Mikolla riitti viela virtaa lahtea kavaisemaan "Black Moon Partyissa" jarven rannalla.

Aamulenkki

Aamulla oli pakko menna aamulenkille. Olemme olleet liikkumatta niin pitkaan. Puoli tuntia tassa helteessa sai talla kertaa riittaa.

Sitten rannalle syomaan ja uimaan. Kaupan kautta takaisin. Illalla olutta ja tulista ruokaa.

-Jukka

Koh Samui

Saavuimme saarelle ja eri satamaan kuin luulimme. Mikko odotteli meita hotellin kyydin kanssa toisessa satamassa. Emme siis oikein tienneet, missa olimme joten otimme taksin ja ajoimme puoli tuntia sinne, missa meita odotettiin. Sitten hyppasimme kyytiin ja ajoimme takaisin sinne mista lahdimme. Hotelli oli parin kilometrin paasta siita satamasta, jonne tulimme.

Hotelli olikin hieno. Tallaista luksusta ei talla reissulla olla koettu. Hintakin vain 25 euroa per yo. Aika lahella Chawengin rantaa ja viela lahempana jarven rantaa. Parvekkeelta nakyma jarvelle.

Olimme reissun jalkeen aika vasyneita, joten lounaan jalkeen menimme paivaunille ja herasimme illalla. Kavimme viela kaupungilla syomassa ja painuimme pehkuihuin.

-Jukka

Chinatown

Otimme aamulla taas jokibussin ja ajoimme Chinatowniin. Kun poistuimme veneesta, alkoi kova ukkoskuuro, joka ei ottanut loppuakseen. Seisoimme katoksien alla sateensuojassa jonkin aikaa ja palasimme satamaan ja menimme takaisin kampille.

Kun taalla pitaa reppua selassaan pari minuuttia, muodostuu paidanselkaan iso marka hikilantti. Lanttia havetessani ajattelin, etta kun taalla kerran on kaikenlaisia outoja palveluja, niin miksei kukaan tarjoa sellaista, jota voisi kutsua vaikka hikitatuoinniksi. Siina jollain laserilla tai muulla konstilla tukittaisiin esim. selasta tietyt hikirauhaset niin, etta jaljelle jaavista rauhasista muodostuisi jokin kuvio. Kun ottaa repun pois selastaan, niin ruman lantin sijaan selkaa koristaisi Buddhan tai Kekkosen muotoinen hikilantti. Enaa ei myoskaan tarvitsisi haveta hikisia kainaloitaan vaan voisi kulkea ylpeana kadet pystyssa esitellen paakalloja tai tulta syoksevia lohikaarmeita kainaloissaan. Tai niihin voisi hikitatuoida vaikka lastensa nimet. Alushousujen alueelle voisi tatuoida visa-kortin tunnusluvun. Jos se automaatilla unohtuu, ei muuta kuin ripea kierros korttelin ympari ja numeron voi tarkistaa kalsareista.

Illalla bussiin ja yo bussissa.

-Jukka

Ladyboy

Tanaan oli kaupunkikierroksen vuoro. Kavelimme joen rantaan ja hyppasimme jokibussiin, jolla menimme toiselle puolelle kaupunkia. Ennen kuin hyppasimme SkyTrainiin ja menimme katsomaan puistoja ja ostoskeskuksia, kavimme jaakahvilla kampaamo/kahvilassa. Meille tarjoili iloinen ladyboy, joka kylla oli enemman boy kuin lady. Han vilkutteli ja flirttaili meille ikkunan takaa.

Mina en oikein ymmarra tata ladyboy-konseptia. Taalla on nimittain paljon prostituoituja, jotka ovat naiseksi pukeutuneita miehia. Ketka heidan palveluitaan kayttavat? Ymmarran, etta tanne tullaan pelehtimaan kauniiden naisten kanssa. Tai, jos on esim. samaan sukupuoleen kohdistuvia salaisia haluja, niin taalla niita voi toteuttaa ilman, etta kotivaki tai tyokaverit saavat tietaa. Mutta kuka kokee vetovoimaa sukupuoleen, jota ei edes ole olemassa? Onko kysessa markkinoiden luoma tarve? Kukaan ei tiennyt tarvitsevansa leipakonetta ennen kuin se tuli markkinoille. Kukaan ei taatusti tiennyt kiihottuvansa naisesta, jolla on munat, ennen kuin joku mies laittoi mekon ylleen, puuteria naamaan ja huusi, etta "faki faki, love you long time!" Mitakohan seuraavaksi? Merenneitoja?

-Jukka

Herkka mieli

Aamulla meinasimme nukkua check-outin ohi. Piti vaihtaa kamppaa, kun talo oli varattu tayteen. Kannoimme kamamme viereiseen taloon, maksoimme 20 eurosenttia enemman (14e) ja saimme paljon paremman huoneen, tosin paljon pienemman. Huoneessa on telkkari, joten kun kuumuus ja temppelit alkavat kyllastyttaa, voi toisesta kaukosaatimesta vaantaa ilmastoinnin huurteelle ja toisesta C.S.I:m ruutuun.

Kavimme hommaamassa liput Koh Samuin saarelle, jonne lahdemme lauantaina. Taytyy menna tarkastamaan kuinka Mikko siella parjaa yksin ilman vaimoa.

Illalla mieleni herkistyi hetkeksi. Makasin bangkokilaisen hostellin sangyssa ja luin kirjaa, jonka sivujen valista varisi Sansibarin hiekkaa. Lahes runollista...

-Jukka

Bangkok

Kummallisen rauhallinen Bangkokin lentokentta. Kukaan ei tullut tarjoamaan pimeaa taksia. Yritimme loytaa Air Francen toimistoa, jotta saisimme lunastettua 30 euron lahjakortin, jonka Alma sai, kun stuertti kaatoi punaviinit Alman syliin. Kumma kylla housuihin ei jaanyt tahraa. Ihme viinia!

Menimme taksijonoon. Taalla kuskit jonottavat seisten omassa jonossaan ja asiakkaat omassaan. Kuitilla virkailijat yhdistivat asiakkaan ja kuljettajan. Mukaan annettiin lappu, jossa selvitettiin laskutusperusteet. Mittaria kaytettiin, mutta tietullit maksoi asiakas.

Saavuimme Banglumphun backpacker-ghettoon. Pitka katu, joka on taynna guesthouseja ja turisteja. Meno kuitenkin vaikutti rennolta ja elavaiselta. Kunnolla kannissa ei nayttanyt olevan kukaan.

Menimme guesthouseen, joka oli LP:n "our pick", joten se oli tietenkin lahes taysi. Saimme viimeisen huoneen. Ihan perusluukku kylpparilla ja ilmastoinnilla. Hinta vajaat 14 euroa.

Sitten nukkumaan, silmat sirrillaan illallisella ja takaisin nukkumaan.

-Jukka

Matka jatkuu!

Ostimme juuri lentoliput. Lähtö 10.11.2009 Bangkokiin. Paluu samasta paikasta 11.4.2010.

-Jukka

Lontoo, Alma ei ole raskaana!

Huolimattomat kirjoitukseni Alman mahasta ja vissynjuonnista ovat aiheuttaneet etenkin äideissä katteettomia toiveita jälkikasvusta. Niiltä huhuhaikaroilta katkaisemme nyt siivet.

Illalla saavuimme Lontooseen. Katsoimme Big Benin, kävimme pyörähtämässä London Eyessä ja menimme nukkumaan. Huomenna Suomeen.

Nyt blogiin tulee parin viikon tauko. En nimittäin aio kirjoittaa kokemuksiamme Kalliosta. Tässä vaiheessa haluan kiittää kaikkia lukijoita. Teitä on paljon ja olen ylpeä siitä! Haluan myös kiittää ahkeria kommentoijia, etenkin Eskoa ja Timoa. Pahoittelen, etten ole oikein ehtinyt tai muistanut vastata kommentteihin, mutta kaikki olen lukenut.

Väliaikalukemistoksi suosittelen tätä blogia: www.vuodessarumpaliksi.blogspot.com
Se on eräänlainen kasvutarina, herkkä ja koskettava kuvaus lupaavan hämeenlinnalaisen rumpalin ohdakkeisesta tiestä kohti tähteyttä ja suuria konserttilavoja.

-Jukka

Sansibar -> Dar

Aamulla lautalla takaisin Dar-es-Salaamiin. Huomenaamulla lento Lontooseen. Siellä pitää viettää yksi yö ja sitten ensimmäinen puoliaika reissusta on takana. Olemme jo jonkin aikaa sitten tehneet päätöksen, että jatkamme vielä Aasiaan neljäksi tai viideksi kuukaudeksi. Käymme vain Suomessa kättelemässä perheen ja kaverit ja jatkamme matkaa.

-Jukka

Stone Town part 2

Sitten takaisin Kivikaupunkiin. Hommasimme lauttaliput takaisin Dariin ja kävimme kahvilla.

LP:n mukaan paras tapa päästä paikallisen elämän rytmiin, on mennä ns. iltatorille puistoon. LP oli väärässä ja tori oli pettymys. Se oli pelkästään turisteille tarkoitettu paikka, jossa kokkihattuiset grillimestarit kokkasivat lukuisissa kojuissa samaa ruokaa. Söimme siellä kuitenkin halvan illallisen.

Sansibar on upea paikka. Stone town on hieno ja mielenkiintoinen. Rannat ovat upeita. Tosin nyt alkaa olla viimeinen aika (ellei jo myöhäistä) tulla tänne nauttimaan edes vähän rauhallistesta menosta. Saaren läpi ajaessa on sentään vielä mahdollista nähdä paikallista menoa pienissä kylissä. Nekin on kohta myyty ulkomaalaisille ja täynnä hotelleja, kuten on käynyt jo rannoille. Taksikuskin mielestä se on vain hyvä juttu. Bisnesmiehen puhetta.

-Jukka

Rantahiekkaa ja ruokaa

Tänään maattiin ja syötiin.

Hakuna matata

Tänään poltin nahkani, vaikka luulin olleeni koko päivän varjossa. Alman mukaan valkoinen rantahiekka heijastaa pehemmin kuin vesi, joten siksi paloin. Minä luulen, että heijastukset tulivat italialaisten paljaista pakaroista.

Joku on puraissut hedelmää hyvän ja pahan tiedon puusta, sen verran suuri lauma saapasmaan asukkeja pelmahti rannalle. Korvat menivät lukkoon.

-Jukka

Buon giorno!

Tänään paratiisimme luikerteli käärmeitä. Niillä oli kiharat tukat ja karvaiset navat. Niillä on kovasti asiaa toisilleen ja huono kuulo.

Kyselin tarjoilijalta, miksi täällä on niin paljon italialaisia. Vieressä on suuri vain italialaisille tarkoitettu hotelli. Sama homma on myös muilla rannoilla. Ja muilta rannoilta raahataan iltapäivisin pari bussilastillista meidän rannallemme katsomaan auringonlaskua. Onneksi illalla rauhoittuu.

Täällä muuten turistikrääsää myyvät paikalliset ovat kaikki Masai-heimon miehiä (tai ainakin he ovat pukeutuneet niin) ja kaikki heistä puhuvat sujuvaa italiaa...

-Jukka

No, rantahan tämä on

Tämän päivän vietimme rannalla.

-Jukka

Kendwa Beach

Aamulla suuntasimme kohti rantaa. Kyyti onnistui näppärästi shuttle-bussilla. Tosin bussi tuli täyteen, joten saimme oman privaattitaksin.

Perille päästyämme kävi ilmi, ettei paikkaa johon Alma soitti, ole enää olemassa. Puhelimeen oli vastannut edellinen omistaja, joka pyöritti nyt eri paikkaa. Hetken sekoilun jälkeen jäimme tähän uuteen paikkaan, josta saimme oikein mukavan huoneen.

Ennakkoon pelkäsimme joutuvamme Playa del Ingles tyyppiseen turistihelvettiin, mutta täälläpä onkin rauhallinen ranta ja vain kourallinen turisteja. Ranta on upea.

Koska täällä on vain hotelleja, ei täällä oikein voi syödä missään muualla kuin niiden baareissa. Hinnat ovat suhteessa aika kovat, mutta 70 euron päiväbudjetilla pärjää hyvin. Puolen litran oluen saa rantabaarista alle kahdella eurolla. Silti se hirvittää maksaa, kun se maissa maksaa puolet siitä. Grillattu tonnikala-annos irtoaa n. kuudella eurolla.

-Jukka

Freddie Mercury

Aamiaisen jälkeen lähdimme kylälle. Matkalla keskustaan on Freddie Mercuryn muistoksi pystytetty baari. Kävimme siellä oluella (joojoo, Alma joi vissyä), sinne palasimme myös illalliselle, koska se on niin lähellä hotelliamme. Ruoka oli hyvää ja aika kallista. Niin sen pitää turistipaikassa ollakin.

-Jukka

Sansibar

Aamulla käytiin kalatorilla ja forexissa hankkimassa dollareita. Dar Es Salaam ei ole kovin kiinnostava tai edes mukava kaupunki, mutta kalatori oli mielenkiintoinen paikka erilaisine kaloineen ja kiihkeine meininkeineen. Toisella puolella toria oli suuri katos, jonka alla sankassa käryssä paistettiin kalaa, mustekalaa ja muuta merenelävää valtavissa pannuissa.

Sitten lauttaan ja kohti Sansibaria. Lautta oli pari tuntia myöhässä, mutta meitä oltiin silti sovitusti hotellin puolesta vastassa. Kävelimme kohti hotellia niin rähjäisten ja epäilyttävien pihojen ja katujen läpi, että epäilykset hotellin tasosta alkoivat herätä.

Hotelli oli kuitenkin todella mukava. Iso huone, oma kylppäri ja parveke. Olisimme täällä kaksi yötä, ennen kuin lähtisimme johonkin rantakohteeseen.

Yksinkertaistettuna Sansibar koostuu kahdesta asiasta: viehättävästä Stone Townista ja upeista valkohiekkaisista rannoista.

Yleensä kaikki tekevät kuten me, eli viettävät päivän pari Stone Townista ja lähtevät sitten nahan grillaukseen rannalle.

Me valitsimme alustavasti LP:n mukaan rauhallisen Kendwan. Monissa rannoissa on se huono puoli, ettei niissä voi riutan takia uida joko ollenkaan tai vain tiettyyn aikaan päivästä. Kendwassa pitäisi voida uida koko ajan.

-Jukka

...

Tänään jotenkin vitutti koko päivän.

Nuorten naisten kristillinen yhdistys

Tämä päivä vietettiin bussissa. Saksalaiset Philipp ja Lena tulivat samalla bussilla. Illalla saavuttiin Dar Es Salaamiin, joka ei muuten ole Tansanian pääkaupunki. Se on Dodoma. Ihan vaan teille, jotka ette mitään mistään tiedä.

Majoituimme YWCA:han, jossa huone oli aika kamala.

Illalliselle mentiin saksalaisten kanssa pitkästä aikaa tyylikkäämpään länsimaiseen ravintolaan.

Afrikassa pärjää kohtuullisesti englannilla, mutta välillä on vaikeuksia tulla ymmärretyksi. Yleensä esim. ravintolassa saa tilauksen yhteydessä vastaansa tyhjän katseen ja ruoaksi jotain ihan muuta kuin on tilannut. Välillä tuntuu, että ihmisiltä puuttuu täysin assosiointikyky. Tarkoitan sitä, että vaikkei ymmärtäisikään kaikkia lauseen sanoja, voisi asianyhteydestä, tilanteesta ja eleistä päätellä, että mitä se mzungu oikein haluaa. Jos turisti tulee rinkka selässä ja hiki naamassa hostellin aulaan, voisi heti asennoitua siten, että tulevien sekuntien aikana käytävä keskustelu todennnäköisesti käsittelee sitä, että hän haluaa yöpyä, eikä esimerkiksi vuokrata kanoottia tai poistattaa nielurisojaan. Mutta aina on aloitettava alusta.

Illallisella yritimme tilata jälkiruokaa. Kolmannen yrityksen jälkeen kohtelias tarjoilija näytti, missä voimme pestä kädet. Toisena iltana tiedustelimme, onko turvallista kävellä kylällä pimeän tultua. Illallinen kuulemma maksaisi seitsemän tuhatta.

No, aina olemme sänkyyn päässeet ja vatsan kasvusta päätellen ainakin minun ruoka- ja oluttilaukseni ovat lopulta perille menneet. Alman mahasta en sano mitään.

-Jukka

Kävelysafari

Aamulla maksettiin vähän ekstraa ja lähdettiin puistonvartijan johdolla kävelylle. Jäi sellainen vaikutelma, että oppaamme yritti vetää jotain välistä. Sen verran epäselväksi jäi, mista meidän okein piti maksaa.

Vartija oli kuitenkin aivan huippu. Jos olisi ollut sellainen opas koko ajan, olisimme paljon viisaampia. Tutkimme ulosteita (siis eläinten) ja jälkiä ja vartija selitti seikkaperäisesti eläinten tavoista ja ruokavalioista.

Ennen kuin poistuimme puistosta, kävimme vielä katsomassa, mitä kirahville kuuluu. Nyt oli korppikotkien vuoro nauttia villin luonnon antimista.

-Jukka

Voi kirahvia!

Eilen iltapäivällä ajoimme joen vartta ja löysimme kuolleen kirahvin makaamassa joessa matalassa vedessä. Siinä ei ollut saalistuksen jälkiä eikä muitakaan ulkoisia vaurioita. Ehkä se oli sairas tai vanha.

Tänään menimme katsomaan, mitä kirahvivainaalle kuuluu. Leijonat olivat löytäneet ruhon ja nauttivat nyt buffettiaamiaista seisovasta pöydästä. Se olikin rajun näköistä touhua. Puoli leijonaa kirahvin mahassa herkuttelemalla sisäelimillä.

Loppupäivä ajeltiin vähän syvemmälle puistoon. Norsuja, seeproja, kirahveja, erilaisia antilooppeja, lintuja yms. upeita eläimiä kaikkialla.

Nyt on kuiva kausi ja luonto rutikuiva. Jokikin on lähes kuivunut ja paikoin hyvin matala. Tämä onkin paras aika seurata eläimiä, kun niiden on pakko tulla joelle juomaan.

Ajelun jälkeen tulimme kämpille ja istuimme katoksen alla katsellen joelle, jonka rannalla norsut leikkivät ja virtahevot mölisivät. Yksi poikanorsu tuli aivan viereen esittelemään, millaista varustusta olisi naisväelle tarjolla. Opaskin tuli siihen ja väitti asiantuntevasti tätä yksilöä koiraaksi. No, se väite piti paikkansa lähes metrillä.

-Jukka

Ruaha

Saavuimme puolen päivän aikaan puiston portille. Kauaa ei tarvinnut ajella, kun ensimmäinen kirahvi jo uteliaana mulkoili. Kirahvi on yksi eläinmaailman suosikeistani. Kirahvin juoksuunlähtö on hupaisaa katsottavaa. "Lähti kuin mummo sohvalta"-sanonta kuvaa sitä ehkä parhaiten.

Sitten tulimme majapaikkaamme, joka osoittautui nappivalinnaksi. Yksinkertainen peltimökki, siistit vessat ja suihkut. Täysin riittävä asumus. Ei jäänyt kaipaamaan 160 dollarin lodgeja. Meille kerrottiin toimistolla, etta ruoka olisi kuitenkin aika kallista, 12 dollaria illallisesta. Opas vei meidät kuitenkin kylään, jossa puiston työntekijät asuvat. Siellä söimme "social clubilla" lounaan reilulla parilla eurolla. Illallinen maksaisi saman verran. Lounas ei nyt ollut mikään kulinaristin märkä uni, mutta ei tänne syömään olla tultu.

Oletteko koskaan nähneet luonnossa livenä, kun leopardi syö puussa impalaa? Ettekö? En minäkään. Kävi nimittäin niin, että leijonat pilasivat sen näyn.

Lähdimme iltapäiväajelulle ja löysimme leijonalauman lepäilemässä puun varjossa. Puussa makasu naarasleijona, joka parhaillaan järsi impalan päätä. Rouske vain kuului ja sarvet heiluivat, kun se järsi lihaa kallosta. Leopardi oli kuulemma saalistanut tämän kyseisen impalan ja raahannut sen puuhun piiloon. Leijonat löysivät saaliin, ajoivat leopardin pakosalle ja söivät nyt varastettua ruokaa.

Oppaamme ei ole mikään päivänsäde. Ankea ja äksy mies. Ajaa kyllä autoa ka löytää eläimiä, muttei oikein osaa tai halua kertoa niistä mitään. Jos jotain kysyy, saa vastaukseksi epämääräisiä ympäripyöreyksiä.

Illalla istuimme nuotiolla, kun etupihalta kuului ryskettä. Norsu siellä kolisteli kärsä roskapöntössä. Tuli helpon lounaan perässä.

-Jukka

Safariseuraa

Kävimme aamusella ostamassa sunnuntaiksi bussiliput Dar Es Salaamiin. Luulimme, että jos haluamme mennä samanlaisella mukavalla bussilla kuin tulimme tänne, pitää itseasiassa hypätä siihen samaan bussiin ja se bussi menee vasta iltapäivällä ja asemalta, joka on aika kaukana keskustasta. Kuinka ollakaan keskustan asemalta lähteekin aamulla saman firman bussi. Näppärää.

Ihmettelimme, miksi lipussamme lukee bussin lähtöajaksi 4.30 vaikka meille kerrottiin, että se lähtee 10.30. Onneksi muistimme oppaasta lukeneemme ns. swahili-ajasta, jota täällä käytetään. 1.00 tarkoittaa aamuseitsemaa, eli 4.30 on kuin onkin 10.30.

Sitten kävi hyvä tuuri. Viereiseen huoneeseen tuli saksalaispariskunta. Kundi tuli juttelemaan ja kyseli, tiedämmekö mitään Ruahan safareista. Ja kyllähän me tiesimme! Sanoin, että jos seura kelpaa, niin auto lähtee huomenna 9.00. Laitetaan auton vuokra puoliksi. Saimme siis maksamastamme 600 dollarista 220 takaisin.

Kävimme vielä illallisella heidän kanssaan ja he vaikuttivat oikein mukavilta.

-Jukka

Guardian

Koska majapaikat Ruahassa olivat taynna, saimme safarin vasta torstaiksi. Taalla Iringassa pitaisi saada jotenkin aika kulumaan. Onneksi lodge on mukava ja rauhallinen. Kuten myos kaupunki, mutta ei taalla oikein ole mitaan. Toisaalta, taas muutaman paivan matkustamisen jalkeen on mukava vain lepailla ja seurata paikallista menoa. Viereisella kadulla on menossa huutokauppa, jossa myydaan kaikenlaista elektroniikkaa kannykoista telkkareihin.

Ostin Tansanian paikallisen sanomalehden. Onkin mielenkiintoista lukea paikallisia uutisia. Taloussivuilla oli karjamarkkinalistat, johon oli listattu paahinnat naudoista, vuohista ja lampaista.

Lehdessa oli myos juttu Dar-Es-Salaamissa sijaitsevasta maan suurimmasta ja vilkkaimmasta bussiasemasta, joka jutun mukaan vain odottaa katastrofia tapahtuvaksi. Asemalla on taysin riittamaton palokalusto, 50 000 ihmista paivassa ja yksi uloskaynti, joka on aina tukossa. Asema on yksityisessa omistuksessa ja vuokrasopimus paatty ja nyt mietitaan, etta kenen pitaisi tehda jotain. No, ainakin asia on tiedostettu.

Nuorten osastolla varoiteltiin liiallisesta elokuvien katselusta. Lahes kaikissa kylissa, joiden lapi ajoimme oli video room tai leisure center, jossa on ilmeisesti kylan ainoa tv ja dvd-soitin. Jutun mukaan niissa naytetaan elokuvi 100-200 shillingin tuntihintaan. Haastatellut tiedostavat nuoret olivat huolissaan ikatovereistaan, jotka tuhlaavat rahansa ja turmelevat moraalinsa katselemalla paivat pitkat elokuvia naissa synninpesissa. Yksi nuori oli sita mielta, etta hallituksen pitaisi ratsata naita paikkoja.

Iringassa meilla on ruoan suhteen kaynyt joko huono tuuri tai sitten taalta ei vain saa hyvaa ruokaa. Eilinen lounas oli huono, illallinen suorastaan kamala. Aamulla olikin maha sekaisin. Tanaan soimme lounaaksi huonointa kanaa ikina. Illallisella annoimme toisen mahdollisuuden eiliselle lounaspaikalle Hasty Tasty Too:lle, koska se on heti lodgen vieressa. Nyt ruoka oli hyvaa.

-Jukka

Mbeya -> Iringa

Bussilippu oli aito ja bussi lahti skandinaaviseen tyyliin minuutilleen. Tahan mennessa mukavin bussikyyti Afrikassa.

Sitten pitaisi paasta safarille. Iringa on lahella Ruahan kansallispuistoa ja taalta pitaisi olla helppo jarjestaa safari. Kuuluisimmat ja suosituimmat kanssallis- ja luonnonpuistot (Serengeti etunenassa) ovat pohjoisessa, mutta naiden etelan puistojen etuna on kuulemma vahemmat turisti ja enemman villiluonnon tuntu, kun ei tarvitse leijonaa tiirata kahdenkymmenen auton ja sadan saksalaisen valista. Muutenkin puistojen pitaisi olla yhta hienoja. Totuutta en voi tietaa, kun en ole koskaan kaynyt.

Saimme safarin jarkattya. Aika kalliiksi se tuli, kun joudumme lahtemaan kahdestaan. Kustannus koostuu auton vuokrasta, puistomaksuista seka majoituksesta. Auton vuokran joudumme siis maksamaan kokonaan.

Majoittua voi joko puiston sisalla(kallista) tai ulkopuolella(halvempaa). Sisalla majoittumisessa on se upea puoli (siis nain meille on kerrottu), etta on koko ajan elainten keskella. Se on myos huono puoli, koska jos on ulkovessa, sinne ei ole yolla asiaa tai tulee jellona ja puree pakarasta.

Yllattaen halpa vaihtoehto puiston sisalla on ns Goverment Bandas, siis jonkunlainen savimaja. Saa nahda minkalainen koppi se on. Ruoka pitaa ostaa erikseen. Yo maksaa 20 dollaria per nena per yo. Toisen vaihtoehdot puiston sisalla ovat alkaen 160 dollatia yolta, joten niille voi heittaa hyvastit.

Maksoimme siis kolmesta paivasta ja kahdesta yosta yhteensa $600. Ruokaan menee viela ehka reilu 100 dollaria ja opasta pitaa tipata parilla kympilla. Kallista lystia, mutta enemmankin voisi maksaa...

-Jukka

Tansania (a.k.a nain meita huijataan)

Kaytimme tansaniaan paasyyn lehmavankkuria, autoa, polkupyorantarakkaa ja bussia.

Lahdimme aamulla lodgesta kavelemaan risteykseen, josta toivoimme saavamme kyydin rajalle. Matkalla samaan suuntaan meni kavelyvauhtia lava, jota veti kaksi lehmaa. Kuski makasi rennosti lavalla. Hyppasimme rinkkoinemme kyytiin.

Kyyti rajallekin jarjestyi hetkessa. Rajan ylitys myos. Rajalta otimme polkupyora"taksin", (siis fillari, jossa oli tarakka) minibussipysakille. Rinkan kanssa tarakalla keikkuminen oli tosin paljon rankempaa kuin kaveleminen.

Tiesimme, etta meita yritetaan kusettaa ja tiesimme, kun meita kusetettiin ja tiesin, etta maksan kusettajalle. Ja mitaan ei oikein voinut tehda.

Bussin vieressa parveili porukkaa ja yksi halusi muiden saestyksella vakisin myyda meille bussiliput. Sanoin, etten aio maksaa mitaan ennen kuin olen bussissa sisalla. Siita huolimatta huijari tunki minulle kaksi lippua kateen, pakkasi rinkat bussiin ja saattoi meidat sisalle. Nain sisalla lipunmyyjan lippuvihko kadessa ja tiesin, etta hanelta minun pitaa liput ostaa, mutta minkas teet, kun han oli juonessa mukana. Kun menimme sisaan bussiin, naytin miehelle lippuja ja sanoin, etta eiko vain etta nama ovat feikkiliput. Han mutisi jotain don't worrya eika tehnyt elettakaan auttaakseen. Huijari tuli sisaan ja vaati maksua. Siina oikean lipunmyyjan katsellessa maksoin huijarille vaarista lipuista koko ajan tiedostaen, etta homma meni pain persetta. Mina tiesin, huijari tiesi ja lipunmyyja tiesi.

Juttelimme muiden matkustajien kanssa ja he rupesivat vahan moittimaan lipunmyyjaa, kun antoi sen tapahtua. Aija katseli vaaria lippujamme ja pyoritteli paataan ikaan kuin ei ollenkaan ymmartanyt miten tassa nain kavi. Kai han kuitenkin tajusi meidan tajunneen hanen olevan juonessa mukana, eika kehdannut enaa laskuttaa oikeista lipuista vaan kirjoitti ne mukisematta.

Loppujen lopuksi selvisimme vahilla vaurioilla. Maksoimme reilun kahden euron sijasta noin reilu viisi euroa. Minua ei haittaa maksaa enemman kuin paikalliset. Alma sanoo sita tuloeroveroksi. Harmittaa ja halveksittaa tuo huijaaminen.

Paasimme kuitenkin Mbeyaan. Tylsa kaupunki, nahtavyyksia saman verran kuin Hakunilassa. Taalla pelkasimme ennakkoon eniten bussilippuhuijareita, kun niista joka paikassa varoitetaan. Kukaan ei kuitenkaan yrittanyt myyda meille mitaan ja loysimme toimiston, josta saimme huomiseksi ainakin virallisen nakoiset liput. Bussifirman nimi on Scandinavia. Skandinaavia kai herattaa taalla mielikuvan toimivuudesta, mukavuudesta ja luotettavuudesta. Saapa nahda.

-Jukka

Muzungu

Mina olen Muzungu (en tosin tieda, kuinka se kirjoitetaan). Se tarkoittaa kai lahinna valkonaamaa. Se ei ole valttamatta ole mitenkaan halventava termi. Etenkin taalla Karongassa sita kuulee koko ajan. Kun kavelimme kylalla, lapset huutavat pihoilla Muzungu! Muzungu! ja vilkuttavat. Valilla pihalta ryntaa kiljuva lapsilauma kattelemaan Muzungua. Hipaisevat katta ja juoksevat karkuun.

Malazi on ollut todella mukava kokemus. Ihmiset ovat mukavia a taalla on jopa mukava shoppailla, kun ei olla koko ajan tyrkyttamassa jotain norsutaulua tai salaatinotinta.

Tapasimme taalla paljon reissaajia, jotka tulivat Tansaniasta ja he olivat taalla Malawissa kuin lomalle paasseita. Ja me lahdemme huomenna sinne. Onneksi on "loma" takana.

-Jukka

Cobra

Jaimme viela paivaksi Nkhata Bayhyn. Viimeiset lepailyt ja huomenna kohti Karongaa ja sielta Tansaniaan.

-Jukka

P.s. Meilla on muuten vessassa lavuaari, jonka merkki on Cobra. Mieleton nimi lavuaarille!

T.I.A

This is Africa.

Taalla ei aina kaikki suju, kuten suomalaisen perusinsinoorin mielesta pitaisi. Lautta ei tule, kun se pyorii jarvella ympyraa, kun sen ruori on jumissa. Bussi ei lahde, kun kuski on nukkumassa. Riisi on taynna muurahaisia, mutta laskua tuodessaan tajoilia pahoittelee sita, etta muisti oluen hinnan vaarin (arvatkaa, kumpaan suuntaan).

Sen sijaan, etta naita juttuja kummemmin ihmeteltaisiin tai paiviteltaisiin, todetaan vain, etta T.I.A.

Aamulla piti lahtea takaisin Nkhata Bayhyn. Viime yona lautta oli kuulemma tullut toiseen suuntaan, joten oli toiveita etta se tulisi myos takaisin, mutta ajasta ei oikein ollut tietoa, koska T.I.A.

Olli ja Iida jaivat viela maanantaihin. Mekin olisimme jaaneet, mutta viisumi menee umpeen ja muutenkin loppuu aika. Pitaisi viela ehtia Tansaniaan.

Koska tanne ei ole tieta, eika taalla ole sahkoa, (jaakaappi toimii kaasulla) perustuu logistiikka lauttaan. Iso Ilala-lautta kulkee kerran viikossa jerven paasta paahan ja kerran viikossa takaisin. Pienemmalla lautalla paasee keskella viikkoa, paitsi, jos T.I.A.

Jos lodgeen haluaa ruokaa, on ensin lahetettava lautalla rahaa jollekin Nkhata Bayhyn, joka kay kaupassa ja lastaa ostokset seuraavaan lauttaan, joka kuskaa ne perille. Jos T.I.A ja lautta ei kulje, tavara jaa saamatta.

Olimme pari paivaa aika rajoitetulla ruokalistalla, koska ruokalahetys ei ollut tullut. Siita huolimatta kokki loihti maukasta ruokaa nuikoista aineksista. Jossain valissa henkilokunta oli tehnyt pitkan kevely- ja rekkaretken Mzuzuun ja eilen jo syotiin taydesta menusta.

Lautta tuli ajoissa. Me toimimme talla kertaa kuriireina. Meille annettiin mukaan kuori, jossa oli nippu rahaa ja ostoslista. Tehtavana oli loytaa Nkhata Baysta Blessings niminen kaveri (taalla jatkilla on hauskoja nimia, kuten Lemon Squeeze ja Happy Coconut), jolle kuori piti antaa.

Lauttamatka kesti melkein kymmenen tuntia (menomatka Ilalalla noin 5) eika Blessingista ollut satamassa tietoakaan. Minulla on arvokas kuori edelleen. Saa nahda saavatko Olli ja Iida ruokaa loppuviikosta.

-Jukka

Kannykkavuori

Taman paivan aktiviteetti oli kiiveta tunnin verran kylan lapi kukkulalle, jossa saattiin kannykalle kenttaa. Sielta laheteltiin viesteja, etta hengissa ollaan vaikka kannykka ei kuulu.

Ilta pelattiin Monopolia.

-Jukka

Holmoilya

Tanaan meinasin pudota vesiputoukseen ja polttaa mokin.

Aamulla lahdimme oppaan johdolla vesiputoukselle, josta oli tarkoitus laskeutua koyden varassa. Vesioutous oli kaksiosainen: muutaman metrin ylempi putous, valissa loivempi osa joka paattyi muutaman metrin alempaan putoukseen. Olimme loivemmalla kohdalla menossa ylemman putouksen juurelle, kun jalkani lipesi mudan liukastamalla kivella. Vesi virtasi loivassa kohdassa parin metrin syvyisessa uomassa, jota kohti uhkaavasti aloin liukua. Olli huomasi ongelmani ja yritti auttaa, mutta lahti itsekin liukumaan alas. Juuri ennen pudotusta loytyi kivesta kuiva kohta, ja saimme molemmat jaloille tukea. Kun yritin kiiveta ylos, luikastuin uudestaan ja aloitin uuden liu'un. Jalleen liuku pysahtyi juuri ajoissa ja paasimme ylos. Nyt ei koysilaskeutuminen enaa kiinnostanut.

Iltapaivalla tasoitin saikahtaneita hermojani sikarilla. Tuhkakuppia ei ollut, joten tumppasin sikarin terassiin kaiteeseen. Yritin olla huolellinen, etta tumppi sammui kokonaan. Jotain oli jaanyt kuitenkin kytemaan ja reilun parin tunnin paasta se syttyi. Henkilokunta tuli sanomaan, etta teilla kavi tuuri. Joku oli huomannut alkavan palon ja ehti sammuttaa sen juuri ajoissa.

Ei naita paivia enaa, kiitos!

-Jukka

Hyppasin kivelta

Vaikka paikka vaihtui, niin sama meno jatkui eika tehty oikein mitaan. Se on kivaa.

Kaytiin vahan snorkailemassa ja hypattiin Ollin kanssa kivelta. Siita on video.

Illalla seurapeleja.

-Jukka

Nkhata Bay - Ruarwe

Aamulla lahdetiin nelistaan kohti Ruarwea. Lautta on ollut pitkaan epakunnossa eika sen sen aikataulusta oikein ollut varmuutta. Emme tienneet, lahteeko lautta aamulla vai illalla vai ollenkaan. Puoli viidelta yolla kuitenkin torvi soi, joten tiesimme etta lautta oli ajoissa.

Minua ihmetyttaa paikallisten karsivallinen karsimatomyys. Ensin istutaan kymmenen tuntia bussissa tai lautassa aivan rauhassa ja nurisematta. Mutta kun ollaan perilla, niin kaikkien pitaa paasta pois samalla sekunnilla. Ja takimmaisella on kovin kiire.

Nyt sama homma. Lautasta piti ensin hypata pelastusveneeseen, joka sitten vei rantaan. Heti, kun vene pysahtyi, alkoi miesta ja naista vyorya kamoineen yli. Ja hirvea urputus, kun ei ehdi alta pois. Siina on turha selittaa, etta voisiko herra sen verran odottaa, etta neljatoista edessa olevaa ehtivat ulos.

Zulunkhuni-lodge on upea paikka, oikea getaway. Se on viela noin vartin kavelymatkan paassa Ruarwen kylasta, jonne sinnekaan ei ole tieta.

Majoituimme taas hienoon mokkiin jarvimaisemaan.

-Jukka

Tasta paivasta ei paljon kerrottavaa

Aamulla odoteltiin pari tuntia, kun rastafa-Kelvin kokkaili meille aamiaista rauhalliseen tyyliinsa. Onneksi oli juttuseuraa. Iida meinasi kuolla nalkaan.

Loppupaiva menikin kylilla.

-Jukka

Suomalainen ilta

Paiva makoilua.

Illalla istuttiin parvekkeella, juotiin viinaa ja puhuttiin suomea.

-Jukka

Veltto paiva

Alma ja Iida lahtivat soppailemaan. Olli ja mina jaimme lepaamaan.

Illalla rastafan luokse syomaan.

-Jukka

The Black Missionaries

Illalla Nkhata Bayssa esiintyi Malawin suosituin reggae-bandi, The Black Missionaries. Sinne lahdettiin isolla joukolla. Afrikkalainen yokerho oli aika kokemus. Meno oli ihan erilaista kuin esim. Kaivolla. Vessa oli takapiha ja baari jaakaappi. Bandikin ilmaantui paikalle, mika oli ensimmainen kerta, Aiemmin ei kai ollut huvittanut.

-Jukka

Loma loppuu, oululaiset saapuvat

Illalla tavattiin lodgen baarissa oululainen pariskunta, Olli ja Iida. Rupateltiin kymmeneen, joka on pari tuntia yli normaalin nukkumaanmenoajan.

Loma 3

Kun lomailee, ei saa tehda mitaan.

Loma 2

Loma jatkuu: aamiainen, lounaaksi muroja (sahkot meni, eika vetta tullut), brandy (Rare Brandy Gold Label, tehty sokerijuurikkaasta, kuten vodka ja gin ja kaikki muutkin malawilaiset viinat), sikari ja nukkumaan.

Loma 1

Nyt on loma: Aamupala, netti, kauppa, lounas, olut, nuudeli, uni.

Mzuzu

Ostostlista: hyttysmyrkkya iholle, aurinkorasvaa, rahaa

Niita saadakseen pitaa menna Mzuzuun, kylaan noin tunnin minibussimatkan paahan. Nkhata Bayssa on se ongelma, ettei taalla ole raha-automaattia eika rahanvaihtopistetta. Luottokortilla ei tee mitaan. Kateista piti saada pariksi viikoksi. Automaatista saa 100 euron arvosta rahaa kerralla, joten luukulla piti ravata aika usein. Ja niita seteleita on paljon!

Illallinen oli BBQ-buffetti. Sai vetaa napansa tayteen hyvaa grilliruokaa.

Meilla oli alun perin ajatus menna jarvelle Likoma-nimiselle saarelle, jonne paasee lautalla kerran viikossa, maanantaisin. Kahtena edellisena maanantaina lautta oli rikki, joten sinne ei olisi paassyt. Nyt se on kuulemma korjattu ja ensi maamantaina olisi mahdollisuus menna. Mutta, kun katsoo miten taalla asioita "korjataan", ei lautta herata luottamusta. Ja, jos paasisimmekin saarelle, kuka sanoo etta sielta paasee pois. Paatimme siis jaada tanne Mayoka-lodgeen ainakin viela viikoksi.

-Jukka

Mike, the stand up guy

Meilla ei ole kampassa jaakaappia, mutta olemme silti tehneet aamupalan ja yleensa myos lounaan itse. Ostimme muroja, banaaneja, maitojauhetta, leipaa ja pahkinavoita(olemme molemmat allergisia pahkinoille, mutta jostain syysta voimme syoda pahkinavoita). Kampassa on lisaksi vedenkeitin ja kahvipannu seka kahvit talon puolesta. Lounaaksi syomme pikanuudelia. Kerran paivassa syomme ulkona. Vaikka maksamme melkein kolmekymppia huoneesta, olemme onnistuneet elamaan noin viidellakympilla paivassa.

Tana aamuna teki mieli munakasta, joten menimme Kelvinin ravintolaan aamupalalle. Siella piti tanaan joka tapauksessa kayda, koska jaimme vahan velkaa eilisillasta, kun ei ollut tasarahaa. Tuttuun tapaan kokkailu kesti puolitoista tuntia, mutta mihinkas tassa on kiire.

Matkalla tapasimme Miken, joka muisti diilimme ja antoi kaksi korua pulloista. Hieno homma.

Lounaaksi Lodge tarjosi Malawilaista ruokaa(ilmainen lounas, onko niita?), joka nautittiin henkilokunnan kanssa. Lihaa, papuja, vihanneksia ja Nsimaa. Nsima on eraanlaista maissimossoa, kuin raakaa taikinaa. Se on aika pahaa ja muodostaa mahaan turpoavan pallon. Ravintoa siina ei juurikaan ole.

Illalliselle mentiin toisen pariskunnan kanssa kylalle ravintolaan, jota pitaa japanilainen nainen. Afrikkalaista ruokaa japanilaisella kosketuksella. Todella hyvaa!

DOOM

Tanaan ei tehty oikein mitaan. No, kaytiin kaupassa. Ostettiin hyttyskarkotetta, niita savuavia kiekuroita, joita saa myos suomesta. Suosittu merkki suomessa on OFF!, joka viittaa hyttysten karkoittamiseen. Taalla tuote on DOOM, joka antaa kuvan hyttysten joukkomurhasta. Paketin kannessa on lupauksia herattavasti punainen salama, joka iskee hyttyseen. Savukiehkuratuotteen koko nimi on vaatimattomasti DOOM Super Deadly Mosquito Coils. Alma luki paketin takakantta, joka antoi vaihtoehtoja muille tuotteille. Jos ei halua polttaa savuja, voi aina kayttaa DOOM Mosquito Destroyer Unitia. Haluaisin saada videolle, mita tapahtuu, kun kaynnistaa DOOM Super Deadly Killing Action -nimisen tuotteen. Voisikohan silla korvata jalkavakimiinat?

Illalla kaytiin taas syomassa Rastafa-Kelvinin ravintolassa. Talla kertaa han piti luennon kannabiksen parantavista ja mielta avartavista vaikutuksista.

-Jukka

Veneretki

Alma halusi viela pari kaulakorua kotiin vietavaksi, joten ajattelimme vaihtaa taas pulloja koruihin. Mike paivystikin tutulla paikallaan. Tosin tana aamuna han oli nauttinut jotain laitonta substanssia, sen verran hankalaa kaupankaynti oli. Pullot kuitenkin kelpasivat, mutta emme aivan ymmartaneet mika ongelma korujen kanssa oli, kun niita ei voinut nyt antaa. Kuulemma myohemmin. Saapa nahda...

Kerran viikossa lodge jarjestaa ilmaisen veneretken lahdelle. Sille siis lahdimme. Kiersimme lahtea ja jaimme hetkeksi rannalle makailemaan.

Illallinen lodgen baarissa.

-Jukka

Hyttysverkko

Vaikka meilla siis nyt on vahan fiksumpi hyttysverkko, on se silti verkko, jonka takaa pitaa paasta pois. Se ei aina ole mikaan helppo juttu. Valilla loytaa itsensa kummallisista asennoista, kun yrittaa taistella itsensa ulos. Nena ja varvas kiinni verkossa samalla, kun vapaalla jalalla yrittaa etsia reikaa vapauteen. Onneksi ei ole ripuli. Jos sangysta paasy verkon takaa on muutenkin hankalaa, niin pimeassa ja kovassa hadassa se on suorastaan vaarallista. Siina voi loukata itsensa pahasti. Siina onkin muuten vakuutusyhtiolle selittamista, etta kuinka paha se ripuli oikein oli, kun piti ottaa polvesta magneettikuvat.

Paivan aktiviteettiin kuului hetken snorklailu jarvenrannassa. Snorkkelit sai lainaksi hostellilta. Muuten ei sitten tehtykaan mitaan. Istuttiin terassilla ja lueskeltiin.

Illalla mentiin syomaan paikalliseen ravintolaan. Ravintolan nimi oli siis Nkhata Bayn paikallinen ravintola. Muutama poyta, ei sahkoa, nakyma lahdelle. Olimme myos ainota asiakkaat, ehka pitkaan aikaan. Paikkaa piti teitilija-rastafa, joka oli myos innokas rumpujen soittaja. Illan paatteeksi han antoikin naytteen taidoistaa.

-Jukka

Palautuspullot

Yolla oli kova tuuli. Toivottavasti ei tule myrskya. Malawijarvella sellaisia kuulemma on. Mosambikin rannikolla on ilmeisesti ihan hirmumyrskyjakin.

Jollain tavalla hirmukmyrsky kiehtoo minua. Luonnon hurja voimannaytos. Olisi milenkiintoista nahda sellainen, jos tietaisi etta on itse turvassa. No ehkei sittenkaan, niin paljon tuhoa se aiheuttaa.

Myrsky kuulemma alkaa ihan yht'akkia. Ensin sita venyttelee pihalla jaseniaan ja katselee taivaalle, etta mikas pilvenhattara se siina killuu. Janna, ettei yhtaan tuule. Miksei linnut laula? Seuraava silmanrapaus ja on katto irti ja piano puussa.

Ei tullut myrskya, tuuli tyyntyi aamupaivalla.

Lahdimme jannityksella palauttamaan pulloja. Etela-Amerikan kokemukset viela muistissa, odotuksemme eivat olleet korkealla. No, pieleenhan se periaatteessa meni. Talla kertaa se ei tosin ollut jarjestelman vika. Matkalla kylaan on kasityokojuja ja Mike "my friend", jonka kanssa olemme aikaisemminkin alustavasti hieroneet kauppaa, halusi vaihtaa pullot kaulakoruihin. Kayhan se niinkin. Seuraavat pullot pitaa salakuljettaa kauppaan, jotta ei tarvitse muovikassillista kaulakoruja kantaa kotiin.

Illalla oli pitsailta hostellilla. Todella hyva pitsa olikin. Pihalla on iso kiviuuni, joka takasi rapean pohjan.

-Jukka

Mayoka Village

Aamulla kamat kasaan ja kohti uutta kamppaa. Kundi respassa oli aika pettynyt, kun lahdimme, lupasi ilmaisen yo jos jaisimme. Kilpailu taitaa olla kovaa. Vahan jai harmittamaan naiden mukavien ihmisten takia, etenkin kun olimme kaksi kertaa valittaneet kovaaanisesta vuotavasta vessanpontosta ja he olivat tilanneet putkimiehen taksi paivaksi. Pari riippumattoa, niin olisimme jaaneet.

Mayoka village onkin upea paikka. Tama on Nkhata Bayn suosituin paikka eika syytta. Turisteja taalla on jonkin verran, mutta se ei haittaa kun voi isuta omalla terassilla ja katsella jarvelle.

Sangyssa on kunnon hyttysverkko. Yleensa se on sellainen, jota saa ensin tunnin paikkailla ilmastointiteipilla ja sitten se pitaa pingottaa sangyn ymparille, niin etta se soi. Aamulla on verkonjaljet naamassa ja polvissa ja otsa on taynna paukamia. Nyt sangyn ymparille on rakennettu kehikko, johon verkko on kiinnitetty. Vessa ja suihku siisteja ja lamminta vetta tulee.

Alhaalla on Baari, jossa jarjsetetaan iltaisin kaikenlaista menoa. Olemme menneet nukkumaan yleensa vahan ennen kahdeksaa, joten mitenkohan iltariennot onnistuva. Tanaan jaksettiin vahan yli yhdeskaan, kun illallisen saaminen kesti nin kauan.

Ainiin, ostimme tanaan palautuspulloja. Vuorossa on siis tutustuminen Afrikkalaiseen palautuspullojarjestemaan. Hmm... Parasta ottaa passi mukaan...

-Jukka

Ohjeita bussilla matkustaville

Seuraavassa muutamia havaintoja joista saattaa olla sinulle hyotya jos matkustat kyseisiin maihin, tai sitten ei.

Argentiina ja Chile: WC on tarkoitettu vain hadalle n. 1. Huuda hyvissa ajoin jos tarvii pysahtya.

Bolivia: Bussissa on lammitys ja ilmastointi = huopia ja avoin ikkuna.

Paraguay: Matkan kesto on 4 tuntia = n. 10 tuntia. Varaa siis mukaasi kunnolla ruokaa ja juomaa.

Brasilia: Bussi pysahtyy hostellin edessa kello 05.30 = Bussi lahtee asemalta kello 05.00.

Etela-Amerikka: Hintaan kuuluu valipala ja lounas = vain jos tajusit kayda kaupassa.
Hintaan kuuluu valipala ja lounas = jos et talla kertaa uskonut, sinulle tarjoillaan lammin ruoka, viinia, virvokkeita, herkkuja, kahvia ja teeta.

Uusi-Seelanti: Ala matkusta bussilla, tarvit kumminkin autoa.

Tonga: 95 % tongalaisista puhuu englantia, loput 5 % on bussikuskeja.

Tonga: Jos sinulla on varaa autoon, sinulla ei ole paikallisten mukaan oikeutta matkustaa bussilla. Ja luonto kiittaa.

Etela-Afrikka: Kayta ovea (ei siis ikkunaa) kun haluat sisaan tai ulos kulkuneuvosta.

Mosambik: Ota vauva pois selasta jos satut istumaan selkanojallisella tuolilla. (Ohje kuskilta aideille)

Malawi: Vaikka bussi kaipaisi huoltoa voidaan silti jatkaa matkaa, jos olet tarpeeksi vihainen kun sinulla on kiire (kyseinen vaite perustuu paattelyyn ja havaintoihin).

Afrikka: 9 paikkaiseen pakuun mahtuu aivan hyvin 23 ihmista ja matkatavarat. Avolava-autoon ja soutuveneeseen viela enemman, kun ei kerta ole seinia.

Afrikka: Mika ihmeen vessa? Huutaa kannattaa silti jos tarvii pysahtya. Epavarmaa on kuitenkin se etta pysahtyyko bussi tai odottaako se sinua takaisin. En ole uskaltanut kokeilla.


Alma

Pyykkaysta

Aamulla pestiin pyykkia. Osa vietiin maksua vastaan "pesulaan", osa pestiin itse. Pesula toimi ns. kasipelilla. Mies meni pyykkeinemme rantaan, otti saippuan kouraan ja alkoi pyykata. Puhdasta tuli. Puhtaampaa kuin omasta kasipyykista. Kalsareihin jai lieva matkan haju.

Lodge, jossa olemme on mukavan kotoisa ja rento paikka. Ja halpa. Kahden hengen mokki kylpparilla 12,5 euroa. Ongelma on se, ettei taalla ole oikein kunnon paikkaa, jossa voisi loikoilla ja lukea vaikka kirjaa. Ei riippumattoa, eika edes kunnon nojatuolia. Koska olemme taalla aika kauan, kavimme katsomassa muita vaihtoehtoja. Vahan pidemmalta kylasta loytyi mahtava paikka. Varasimme sielta mokin viikoksi. Hinta on aika kova, 29 e/yo. Se on juuri kipurajalla. Huomenna tullaan tanne.

Illastimme taas hostellilla.

-Jukka

Lilongwe -> Nkhata Bay

Aamulla lahdettiin kohti Malawijarvea ja Nkhata Bayta. Bussi oli taas taynna ja hidas. Paastiin kuitenkin suoraan Nkhata Bayhyn. Luulimme, etta olisi ensin pitanyt menna Mzuzuun ja siella vaihtaa minibussiin. Hyva nain.

Kesken matkan perheenaiti nousi ylos, tyonsi paansa ikkunasta ja oksensi. Rouva istui pari rivia meidan edessamme. Onneksi oli ikkunat sen verran kiinni, etta suurimmilta roiskeilta saastyttiin.

Majoituimme rahjaiseen, mutta kodikkaaseen Kupenja Lodgeen. Saimme mokin aivan jarven rannanlta. Uimaan paasee melkein ovelta.

Nyt saa matkustminen vahaksi aikaa riittaa. Taalla ollaan ainakin kaksi viikkoa. Ollaan tultu tanne karmealla tahdilla ja ollaan aika vasyksissa.

Matkustaminen taalla on uskomattoman helppoa ja halpaa. Uskomattoman helppoa siksi, etta kun menee bussiasemalle ja katsoo sita hardeallia ja kohellusta, tuntuu ettei ikina paase oikeaan bussiin. Heti se kuitenkin aina loytyy. Toisaalta matka taittuu hitaasti ja epamukavasti. Nelja tuntia chapassa tai bussissa tuntuu silta kuin olisi matkustanut kaksi paivaa. Etela-Amerikassa 15 tuntia ei tuntunut missaan, kun bussit olivat oikeasti luksusta ja matka eteni vauhdikkaasti hyvia teita.

-Jukka

Viisumi

Tanaan piti hommata Tansanian viisumi. Siksi tanne paakaupunkiin tulimme. Toisaalta tama on sopivasti matkan varrella, joten mitaan kiemuraa ei tarvitse taman takia tehda.

Meilla ei oikein ollut tietoa, missa Tansania edustusto sijaitsee, mutta tiesimme etta se on keskustassa ja tiesimme minka nimisessa talossa.

Yovymme vanhassa kaupungissa (kuulostaa hienommalta kuin on), joten otimme minibussin keskustaan. Onneksi kysyimme ajoissa ja yhdella matkustajalle oli haju, missa se "plaza house" saattaisi sijaita. Jaimme pois juuri ajoissa.

Hetki harlailua ja edustusto loytyi viitta vaille kahdeksan. Se aukesi kahdeksalta. Nappiajoitus.

Sitten piti menna laheiseen toimistoon sanelemaan kirje, jossa selvitimme matkamme syyn ja kohteen ja etta emme ole Malawin kansalaisia (luulin, etta passi on osittain sita varten).

Tietenkaan maksuna kavivat vain USD:t, joten piti vaihtaa rahaa. Olemme moneen otteeseen yrittaneet saada dollareita ja tansanian shillinkeja, eika se ole onnistunut millaan. Nyt saimme molempia.

Viisumin saimme puoli kahdelta, joten aika piti saada kulumaan keskustassa. Ei kuulosta vaikealta, mutta kun siella ei ole mitaan muuta kuin toimistoja ja muutama ravintola, jotka kaikki myyvat samaa ruokaa toimistovaelle.

Huomenaamulla lahdemme kohti Malawijarvea ja Nkhata Bayta, johon olisi tarkoitus jaada vihdoin paikoilleen makailemaan. Jos lautta-aikataulut sallivat, olisi tarkoitus myos menna Likoma-saarelle muutamaksi paivaksi.

Loppupaiva etsittiin bussia huomiseksi Nkhata Bayhyn.

-Jukka

Blantyre -> Lilongwe

Tanaan oli "luksus"bussi, jolla mentiin Lilongween. Bussi olikin ihan uusi, penkit viela muoveissa. Joku kuitenkin meni rikki ja jouduttiin vaihtamaan toiseen ennen lahtoa. Bussi oli samanlainen, mutta tama yksilo oli nahnyt pomppuisia teita ja ahtaita bussiasemia hieman enemman. Taalla luksus tarkoittaa vahan uudempaa bussia. Yhta ahdasta siella oli. Ainakin loppumatkasta.

Vaikka bussissa on ahdasta, touhua on hauska seurata. Valilla pysahdytaan ja mammat juoksevat puskaan pissalle. Sitten pysahdytaan kylan kohdalla ja bussin ymparoivat myyjat, jotak myyvat, vihanneksia, limua, paistettuja kanankoipia, keitettyja kananmunia (suolapussi kaupanpaalle), munkkeja ja ties mita. Perheenaidit tekevat toriostoksensa suoraan bussin ikkunasta.

Bussiasemalta otettiin taas ylihintainen (2€) taksi nurkan taakse rahjaiseen hoteliin. Jalkani on aika kipea eika oltu taysin selvilla, missa oltiin, joten todettiin helpoimmaksi. Ei sentaan sorruttu ensimmaiseen 5€ tarjoukseen.

Kaytiin etsimassa lounasta. Illallinen kaytiin hakemassa hotellille samasta paikasta. Ehti tulla pimea, kun palattiin takaisin. Tama on aika pelottava paikka, kun ei ole katuvaloja. Nilkan turvotus on hieman laskenut, mutta jostain syysta varpaani ovat aivan mustat. Mitenkohan pain nilkkani pyoraytin.

-Jukka

Blantyre

Yritimme kayda vaihtamassa rahaa. Meilla on parinsadan euron edesta Etela-Afrikan randeja, joita olemme yrittaneet vaihtaa USA:n dollareiksi. Niita olisi kuulemma hyva olla. Etenkin Tansaniassa. Ei tunnu onnistunut millaan, joten vaihdoimme osan niista Malawin Kwachoiksi. Kavimme lisaksi nostamassa lisaa Kwachoja. Nyt meilla on n.300€ edesta kateista. Ongelma on se, etta suurin seteli on 500 MK, joka vastaa kahta ja puolta euroa. Ja se on kooltaan suuri seteli. Meilla on siis n. 120 suurta setelia, jotka pitaisi johonkin piilottaa. Toinen tasku on taynna rahaa. Laskin, etta 14 setelia, arvo noin 2€. Eika tama edes ole mikaan ilmainen maa. Halpa kylla, mutta tuolla taskullisella saa ehka sen, minka suomessa viidella eurolla.

Sitten vahan mokasimme. Ostimme muutaman oluen kaupasta ja menimme hotellin sisapihalle juomaan. Hetken paasta mies tuli kohteliaasti huomauttamaan, ettei tassa saa juoda olutta, kun tassa on moskeija. Ei olisi voinut mistaan paatella, ennen kuin hoilotus alkoi.

-Jukka

Mosambik -> Malawi

Tanaan vaihtui maa. LP ei oikein kertonut, miten raja Zobuen kohdalta ylitetaan. Aikaisemmat rajaylitykset ovat olleet. Bussista ulos, pois maasta, parinkymmenen metrin kavely toiselle rajalle ja maahan sisaan ja takaisin bussiin.

Nyt ei ollut yhta helppoa. Chapa vei Mosambikin rajalle. Passintarkastuksen jalkeen piti saada kyyti Malawin rajalle, jonne oli ainakin 5 km. Sielta piti otta viela toinen kyyti sinne mista paasee chapalla kohti Blantyrea.

Olisimme olleet aika hukassa systeemien kanssa ellei ensimmaiseen chapaan olisi sattunut mukava mawialainen mies zimbabwelaisen ystavansa kanssa menossa myos Blantyreen.

Ensimmaisen virheen olisimme tehneet heti Mosambikin rajalla, koska meidan piti vaihtaa rahaa. Se ei tosiaan olisi ollut ongelma. Heti, kun chapa pysahtyi, ryntasi kimppuun montakymmenta rahanvaihtajaa. Kaveri totesi rauhallisesti, ettei kannata vaihtaa, nama kaverit kusettavat ja kunnolla. Han kertoi, etta kannattaa vaihtaa rahaa pankissa Malawin puolella. Mina olisin vaihtanut huijareilta, silla ei olisi tullut mieleenikaan, etta se olisi mahdollista sunnuntaina heti passintarkastuksen jalkeen. Huijarit tosin tarjosivat paljon parempaa kurssia kuin virallinen valuuttakurssi, joten mitakohan rahaa sita olisi saanut.

Sen lisaksi mies neuvotteli hyvat hinnat kyydeista ja saattoi meidat hotellin ovelle Blanyressa. Aina sita odottaa, milloin se kerjaaminen alkaa. Ei alkanut.

Tapasimme muutaman ihmisen, jotka olivat tulleet Mosambikista ja he antoivat aika negatiivisen kuvan, joten olimme valmistautuneet rasittavaan huijaamiseen ja vankaamiseen. Kokemuksemme oli kuitenkin hyva. Meita ei juurikaan huijattu tai sitten se oli niin jarjestelmallista, ettemme huomanneet sita.Hinnat olivat johdonmukaiset ja yritin vakoilla, mita paikalliset esim. chapakyydeista maksoivat. Samaan suuntaan nayttivat maksavan. Rinkoista maksoimme aina 50 Mt ekstraa.

Viimeinen hyva kokemus mosambikilaisista tuli chapassa rajalle mentaessa. Olimme sopineet hinnaksi 100 Mt per nena plus 50 Mt rinkoista. Kun annoin rahastajalle 300, paikalliset alahtivat, ettei kyyti maksa kuin satasen. Rahastaja joutui hadissaan selittamaan, etta niilla on isot rinkat kyydissa.

Nyt illalla alkoi nilkka jo mustua. Toivottavasti mitaan ei revennyt.

-Jukka

Chimoio -> Tete

Saatiin aamulla yovahti saattamaan bussiasemalle. Ei tarvinnut itseksemme pimeassa vaeltaa.

Asemalla vallitsi tuttu hardelli, kun busseja taytettiin. Joku yritti huijata meita vaaraan bussiin, mutta onneksi muistimme, mista olimme liput ostaneet. Tungimme itsemme bussiin ja oli pakko hieraista unihiekkaa silmsistaan, silla paikkamme olivat vapaat.

Matka sujui paljon mukavammin kuin eilen, kun oli oma istuin ja enemman tilaa. Tosin perse puutui silti.

Puolen paivan jalkeen saavuttiin Teten helteeseen. Tete on kuulemma Mosambikin kuumin paikka enka epaile hetkeakaan. Onneksi hostelli nakyi heti bussiasemalta.

Oma huone, ei vessaa mutta parveke. Ihan kiva luukku. Mutta koska huomenna matka jatkuu, piti lahtea selvittamaan, kuinka taalta paasee Malawiin.

Pitaa ottaa chapa rajalle, joten etsittiin paikka mista ne lahtevat. Paluumatkalla muljautin nilkkani aika pahasti. Nyt se on todella kipea ja turvoksissa. Laakariin en mene. Pystyn ontuen kavelemaan.

Illalla otin vahan kuvia parvekkeelta. Pikkupojat huomasivat kameran ja alkoivat pelleilla. Kauhea kikkailu paalla.

-Jukka

Vilanculos -> Chimoio

3:30 kavelimme pelosta taristen pimessa kohti bussia. Taalla aina varoitellaan, etta pimealla on vaarallista eika ulkona saa kavella ja etenkin bussiasemat ovat vaarallisia paikkoja. Ja sitten bussit lahtevat neljalta aamulla. Minkas teet pakkohan sinne on menna.

Bussin lastaaminen olikin aika touhua. Meille ole kerrottu, etta valilla kay niin, etta vaikka on ostanut lipun, ja on paikalla ajoissa, kuski paatta olla lahtematta, koska kyydissa ei ole tarpeeksi porukkaa. Voin kertoa, etta tanaan se ei ollut ongelma. Rinkat sidottiin kengannauhoilla katolle. Eras mies tunki ison pahvilaatikon oven eteen. keskelle kaytavaa. Perassa juoksi toinen kaveri kottikarryjen kanssa. Yhdessa he rupesivat tayttamaan laatikkoa kalalla. Yksi syy, mikse sisamaassa kannata syoda kalaa.

Matkalla onnistuin jotenkin nukahtamaan. Heratessani olin liimannut kateni kuolalla kiinni poskeeni. Kahdeksan tunnin jalkeen tultiin vihdoin Inchopeen, josta viela 1,5 tuntia chapa-ajoa Chimoioon.

Loysimme hostellin ja lahdimme kiireesti syomaan ja ostamaan huomisaamun bussilippuja Teteen.

Kun ostimme lippuja, kuski kysyi missa haluiaisimme istua. Luulin, etta se oli vitsi. Lippuun han kuitenkin merkitsi istumapaikat. Luulin edelleen, etta se oli vitsi. Saa nahda kuka siina aamulla istuu.

Sitten iltapalalle ja nukkumaan. Aamulla taas neljalta heratys.

-Jukka

Huihai

Tanaan nahtiin hai!

Paastiin kuin paastiinkin retkelle saareen. Saari on idyllinen ja valkoisten hiekkarantojen ymparoima. Siella voi myos yopua okylodgeissa 500 dollarilla yo.

Onneksi tiesimme, mita retkelta odottaa. Se oli periaatteessa vain paiva rannalla eika juuri mitaan muuta. Hyva lounas kuului hintaan. Mukana oli ranskalainen haamatkalla oleva pariskunta, joille oli ilmeisesti kerrottu hotellilla retkesta jotain ihan muuta. He olivat aika pettyneita.

Toisella puolella saarta on riutta, jossa on mukava snorklata virran mukana. Varikkaita kaloja on paljon. Vesi sen sijaan oli lieva pettymys, koska se on aika sameaa.

Lounaan jalkeen lahdimme kiertamaan saarta, kun naimme vedessa, aivan rannassa, jotain isoa ja mustaa. Hetken sita ihmeteltyamme tulimme siihe tulokseen, etta sen on oltava hai. Se kuuluisa eva ja kaikki. Se oli uimassa kohti rantaa, jossa tuore suhlanen oli snorklaamassa. Juoksimme varoittamaan miesta, joka pinkaisi rannalle. Ihailimme petoa, kun se ui poispain.

Kylla se hai oli. Tosin riuttahai, eika mitenkaan vaarallinen. Minulle hai on hai. Ne syovat ihmisia ja katovat veneita hurjilla suillaan. Onneksi niiden lahestymisen kuulee tihenevasta jannitysmusiikista.

Iltapaivalla kaytiin ostamassa bussiliput. Mitaan lipputoimistoa tai -kojua on turha etsia. Pitaa loytaa se bussi. Pienen harhailun jalkeen bussi loytyikin. Sisalla oli kaikenlaista porukkaa ja joltain jonkunlainen tiketti saatiinkin ostettua.

Huomenna alkaa rankka matka kehden kaupungin lapi Malawiin. Aikaisia aamuja ja tapotaysia busseja ja chapoja.

-Jukka

Peruskusetus

Aamulla seurasi pettymys, peruskusetus. Rahaa ei onneksi mennyt. Kahdelle hengelle retkea ei kuulemma tehda ja muuta varanneet olivat "peruuttaneet". Eli ketaan muita ei ollut alunperinkaan. Se oli vain keino saada meidat uskomaan, etta retki tehdaan ja muutkin ovat kiinostuneet. Lisaksi tyypin asenne oli sellainen, etta veimme rahamme toiseen toimistoon, jossa meille luvattiin retki vaikka kahdelle. Se maksoi paljon enemman, mutta oli esim. LP:n suosittelema. Kaveri toimistolla oli myos asiallisen oloinen.

Sitten meilla oli paiva aikaa selvittaa, mista lahtee bussi Chimoioon. Sinne mennaan, koska halutaan Malawiin.

Chimoioon ei mene bussia, mutta taas chapa pelastaa. Bussilla lahelle ja chapalla loppumatka.

Iltapaiva makailtiin rannalla.

Illalliselle mentiin rannalle ravintolaan, josta menivat sahkot. Soimme munasandwichit taysikuunvalossa merenrannalla.

Inhambane -> Vilanculos

Aamupalan jalkeen otettiin "lautta", eli moottorivene vastarannalle Maxixeen. Sielta hypattiin chapaan, joka vei Vilanculokseen.

Matkustaminen taalla perustuu pitlalti chapojen kayttoon. Chapat ovat vanhoja hiaceja, jotka on tungettu tayteen penkkeja. Aikatauluja ei ole. Homma toimii niin, etta marssitaan aukiolle, jossa on karmea hardelli. Sielta kaikki chapat lahtevat. Chapa lahtee, kun se on taynna. Ja taydella tarkoitan todella taytta. Penkit tungetaan niin tayteen ihmisia kuin suinkin vain mahtuu. Lopputila taytetaan kasseilla, koreilla, laatikoilla, laukuilla, kanoilla, lapsilla yms. Jos joku haluaa ulo, pitaa puoli bussia tyhjentaa samalla, kun kuski soittaa torvea, etta mika kestaa.

Kuskilla on Raikkosen kilpailivietti, teinin musiikkimakuja Stevie Wanderin kuulo. Sen verran kovaa pitaa poppia soittaa. Ja sen verran kovaa pitaa ajaa. Ja kaikista pitaa paasta ohi. Tiet ovat kaiken lisaksi aika karmeassa kunnossa.

Mutta silti, tama tuntuu aika aidolta Afrikalta. Olimme taas ainoat turistit. On vaikea olla olematta tekemisissa paikallisen mummon kanssa, kun istuu sen sylissa. Sen verran mukavuudenhaluisia olemme, etta maksaisimme paljon enemman mukavammasta kyydista, mutta kun niita ei ole. Nailla mennaan ja maaston mukaan.

Matkalla ohitimme pienia kylia, joissa joku jai kyydista ja kaksi tuli kyytiin. Hedelmien ja limun myyjat piirittivat bussin. Valilla kyytiin noukittiin kasa sakkeja, joiden paalla oli lappu mihin ne olivat menossa.

Pienet kylat ovat todella ihmeellisia. Taalla asuu varmasti maailman koyhimpia ihmisia. Yleensa loytyy joku kioski, snack bar ja pihalla hedelmien myyjia. Muutama talo on uudessa maalissa loistaen kirkkaan keltaisena tai sinisena riippuen siita, kumpi teleoperaattori on ehtinyt suteineen apajille ensin.

Operaattoreiden mcell ja VodaCom mainonta on todella nakyvaa. Puhelukorttien myyjilta ei voi valttya ja tutut varit loistavat puistonpenkeista ja ravintoloiden seinista.

Mekin ostimme pre-paid liittyman, koska pitaa aina valilla soitella esim. seuraavaan hostelliin. Puhelut tuntuvat olevan aika halpoja.

Nelja tuntia chapassa oli aika raskasta, mutta perille paastiin. Kuski myos vei meidat suoraan hostellin ovelle. Sita aina yllattyy iloisesti hyvasta palvelusta, kun aina odottaa kunnon ukotusta. Nyt ei edes mitaan tippien kinumista, joten annoin.

Ensimmaisen hostellin mokit olivat taynna ja dormi oli niin avoin, etta Alma ajatteli, ettei siella kamat saily. Viereisesta hostellista Alma neuvotteli hyvan diilin omasta mokista kylpparilla.

Vilanculoksen suurin nahtavyys on viereinen Bazaruton saaristo. Sinne retkia arabityylisilla kalastusveneilla. Perilla voi snorklata riutalla ja makailla valkoisella hiekalla. Menimme siis varaamaan sellaisen retken.

-Jukka

Kaikki eivat Afrikassa ole iloisia

Pitkasta aikaa kunnon younet. Dormissa ilma oli mukavan raikas eika hyttysia ollut. Taalla pitaa olla aika tarkkana hyttysten kanssa malariavaaran takia. Laakitys aloitettiin ajoissa , hyttysverkot on ykeensa hostellin puolesta ja tanaan kaytiin ostamassa lisaa hyttysmyrkkya. Taalta saa niita samoja kiekuroita kuin suomesta.

Mosambikin rannikolla pitaa syoda kalaa. Illalliselle mentiinkin mukavan oloiseen ravintolaan syomaan barrakudaa ja jotain punaista kalaa. Palvelu oli tutun yrmeaa.

Minulla on ollut se kasitys, etta kaikki afrikkalaiset ovat iloisia. Jotkut ovatkin. Palvelualoille on etsiytynyt murahtelevaa ja yrmeaa porukkaa. En tieda, johtuuko se meista, mutta valilla on aika kiusallista yrittaa kysya tai pyytaa jotain esim. hostellin henkilokunnalta. Vastaukseksi saa epamaaraista murahtelua, mulkoilua ja syvia huokauksia. Toisaalta ihmiset taas hymyilevat, moikkailevat ja tulevat juttelemaan (ilman, etta yrittavat myyda mitaan). Ja lapset yleensa nauravat meille. Ja loukkaantuvat, jos ei ota heista valokuvaa.

Illalla tavattiin valokuvaaja, joka vaitti myyvansa kuviaan National Geographicsille. Suhtauduin vahan varauksela, kunnes han naytti ottamiaan kuvia. On vahan meikalaisella jarkkarin kanssa tekemista...


-Jukka

Maputo -> Inhambane

Viidelta heratys... Shuttlen Inhambaneen piti lahtea 5:30. Matkaan paastiin vahan ennen seitsemaa. Hikinen ja hiekkainen kahdeksan tunnin matka sujui kuitenkin aika mukavasti. Talla kertaa mukana oli paljon turisteja, koska kaytettiin hostellin shuttlea. Paastiin ovelta ovelle, joka on aina helpotus. Ei tarvitse etsia hostellia eika vaitella taksikuskirodun edustajien kanssa. Inhambanessa majoitutttiin mukavaan hostelliin aivan meren aareen.

Kierrettiin kylalla. Nain sunnuntaina kaikki on kiinni, ja kylalla hiljaista. Kaytiin syomassa ankeat leivat.Illallinen hostellin baarissa.

-Jukka

Swazimaa -> Mosambik

Tanaan vaihdoimme maata ja lahdimme Maputoon, Mosambikiin. Teimme sen paikallisella minibussikyydilla. Ensin yhdella minibussilla Manziniin ja sielta toisella tayteen tungetulla minibussilla rajan yli Maputoon.

Olipas kyyti. Olimme ainoat valkoiset kyydissa. Onneksi kyyti kesti vain muutaman tunnin ja onneksi oltiin hommattu viisumi etukateen. Sen olisi saanut myos rajalta, mutta bussi ei olisi taatusti odottanut.

Maputossa otimme hikisina ja vasyneina ylihintaisen pimean taksin hostellille. Kertoivat kuitenkin hinnan etukateen, eika se maksanut kuin viitisen euroa.

Kaytiin nostamassa rahaa. Se on aina pelottava ja hermostuttava tilanne. Rahat taskuun ja vauhdilla hostellille tai kahvilaan tunkemaan rahat rahavyohon. Silloin ei jaada tinkimaan mandariineista. Naama kuin majakka ja taskut taynna rahaa ei taalla ole se mukavin olotila.

Maputo on aika hermostuttava paikka. Alma halusikin paasta taalta pian pois. Paatettiin lahtea heti aamulla.

-Jukka

Ananas

Tanaan uskaltauduimme vihannesmarkkinoille. Otimme tapotayden paikallisbussin "keskustaan". Siella tyrkytettiin hedelmaa sellaisella tarmolla, etta paatimme lahtea heti pois. Kavimme hienossa turistipaikassa lounaalla ja kevelimme takaisin leiriin.

Matkalla vastaa tuli kulkueellinen paikallisi, jotka olivat menossa viereiseen laaksoon johonkin vuotuiseen festivaaliin. Parin paivan paasta taalla on joku iso festari. Harmi, etta meidan pitaa jatkaa matkaa.

Loppumatkasta varastimme pellosta ananaksen. Siin ananaspellosta. Lieva syyllisyys saa hedelman maistumaan makeammalta.

Illalla viela seurustelua hostellin baarissa.

-Jukka

Evoluutioteoria

Olen vakaa evoluutioteorian kannattaja. En usko mihinkaan luomisteorioihin edes alkuunpanevana voimana. Evoluutioteoria on talla hetkella paras selitys lajien kehitykselle ja elaman monimuotoisuudelle. Elovuutiolla ei ole suuntaa eika paamaaraa. Se vain etenee omalla painollaan pienten asteittain kasautuvien mutaatioiden kautta.

Silloin talloin DNA:n kopioinnissa tapahtuu virhe. Virheesta seuraa mutaatio, uusi ominaisuus. Luonnonvalinta alkaa suosia ominaisuuksia, jotka ovat hyodyllisia eloonjaamisen ja/tai seksuaalimenestyksen kannalta. (tai siksi, etta valilla ominaisuus, joka on hyodyksi seksuaalimenestykselle itseasiassa haittaa eloonjaamista vrt. riikinkukkokoiraan ylisuuri pyrsto). Se on periaatteessa niin yksinkertaista. Muuta ei tarvita. Luento paattyy.

Mutta millaisten valintojen eteen luonto on joutunut, jotta tuloksena on strusti? Elain on hupaisa. Kahden oksamaisen jalan paalla makaa 150 kiloa hoyhenten peittamaan massaa , josta lahtee metrinen letku, jonka paassa mollottaa kaksi isoa silmaa. Nokalla se tykkaa tokkia lahinna itseaan. Lisaksi se nukahtaa, jos sen paahan laittaa sakin.

Kaikista mahdollisista luonnolle annetuista vaihtoehdoista tama siin selviaa parhaiten hengissa ja, jos koiraasta puhutaan, saa eniten ns. pesaa. Eika tama ole edes lopputulos, koska kuten sanottua evoluutiolla ei ole paatepistetta, joten pahempaa saattaa olla viela tulossa.

Olin aamulla menossa tekemaan meille aamupalaa, kun tama luonnon valinta nautti omaansa suoraan roskapontosta ja tukki tieni keittioon. Viisaampana mina vaistin ja kiersin toisesta ovesta.

Aamupalan jalkeen lahdettiin kiertamaan muutaman tunnin patikkareittia.

Tulipa yllatyksena tama paikka. Kavelimme noin 20 metria mokin pihasta ja vastaan tuli villisikoja, impaloita, gaselleja seeproja, puhveleita yms. Tiesimme kylla mita odottaa, jos menee safarille, mutta se etta kavellen paasee nakemaan nain upeita elaimia melkein pihalta, oli kylla yllatys.

Kiersimme jarven ja poukaman vastarannalla makasi krokotiili suu auki. Hetken paasta se vaihtoi paikkaa polun varteen. Uskaltauduin kameran kanssa noin 15 metrin paahan.

Hostellin lahella on puiston paaleiri, jonka aivan vieressa on lampi, jossa moliseevirtahepoja (Hippo R.I.P). Hetken paasta ne tulivat ihmettelemaan turisteja. Virtahepo on kunnitoitettavan kokoinen elain. ja se tuli muurin viereen ja lanttasi naamansa muurin paalle.

Iltapaivalla, kun tultiin mokille, oli villisikaperhe aivan pihassa. Illalla jylisi ukkonen.

-Jukka

Johannesburg -> Mlilwane, Swaziland

Aamulla lahdettiin minibussilla kohti Swazimaata. Mukavuudenhaluisina otimme reppureissaajille tarkoitetun minibussin, jolla paasee napparasti ovelta ovelle. Bussi tosin teki aika kiemuran Nelspruitin kautta, joten reissussa oltiinkin koko paiva.

Illalla saavuttiin Mlilwanen Big Game Parkiin. Puistossa on hostelli/leirintaalue, josta saimme ns. hutin eli olkikattoisen mokin. Siina oli paljon tilaa, juokseva vesi (ei tosin vessaa) eika maksanut euroissa kuin parikymppia yo.

Oli pimea, kun tultiin, joten muuten paikasta on vaikea sanoa viela mitaan.

-Jukka

Ehostusta

Tanaan vietettiin taas rento paiva. Ei jaksettu/uskallettu lahtea keskustaan vaan kaytiin taas kiinalaiskorttelissa.

Alma loysi vihdoin kaipaamansa halvan kampaajan. Mina odottelin nettikahvilassa jannityksella nuoren kiinalaiskampaajapojan tyon tulosta. Ihan tutulta Alma naytti ja oli itsekin tyytyvainen tulokseen.

Minakin ehostin itseani. Leikkasin kynnet ja nenakarvat. Kylla nyt kelpaa nayttaytya kadulla.

-Jukka

Kapkaupunki -> Johannesburg

Aamulla lennettiin Johannesburgiin. Kapkaupungin hostellin ystavallinen tytto oli aikaisemmin varannut meille hostellin, kun eivat vastanneet minun meileihin (olisihan se pitanyt jo silloin tajuta). Lentokentalta piti olla kyyti hostelliin, kun vain soittaa, etta on perilla. Joku siella vastasi, kun soitin, ei kuitenkaan kuullut mitaan ja loi luurin kiinni. Soitin uudestaan, sama homma. Turisti-infonkin tati yritti, ei onnistunut. Ei vakisin, onneksi ei oltu maksettu. Mentiin toiseen.

Oli toiveissa, etta paasisimme jo huomenna lahtemaan Swazimaalle. Tiesimme, etta yksi bussi menee keskiviikkona napparasti juuri sinne, minne haluamme, mutta se oli aika kallis. Huomenna tosiaan menisi toinen, mutta se oli viela kalliimpi eika mene ihan perille. Olemme nyt siis viela huomisen kaupungissa, jossa ei kannata olla, mikali arvostaa elamaa. Onneksi hostelli on aivan upea.



Se on linnamainen entisen mafioson 70-luvulla rakentama kartano. Talo on rinteessa ja ylhaalla on uima-allas, josta on upeat nakymat kaupungille. Taalla on hyva olla jumissa, etenkin kun aurinko paistaa ja on lamminta.

Illalla kaytiin kiinalaiskorttelissa syomassa.

-Jukka

Jukan matkaopas osa 1

Julkaisen tänään ensimmäisen osan(saattaa jäädä viimeiseksi) Jukan matkaoppaasta.


1. SANASTO

Tässä osassa käydään läpi turistienglannin keskeisimmät fraasit. Turistienglanti eroaa englannista tiettyjen vivahteiden osalta.

Where you from? = Anna rahaa

My friend = Anna rahaa

All inclusive = Anna lisää rahaa, kun päästään perille

Tour guide speaks english = Opas osaa sanat: yes, no, cactus, give, tip, big, problem, more, money

Five minutes = vähän toista tuntia

24h hot shower = yhteensä 24h kuuma suihku, siis ikinä

My friend, you have some shit on your shoes, let me clean it up for you = Anna rahaa, anna rahaa

(Lonely Planetin kirjoittaja lienee joutunut kiperiin tilanteisiin, koska hän on kokenut tarpeelliseksi laittaa Latin American Spanish phrasebookin seksisanastoa käsittelevään osioon fraasin: " No te preocupes, lo hago yo = Don't worry, I'll do it myself")

2. VIINA
Tämä osio sisältää vinkkejä alkoholijuomien ystäville

- Suomalaiselle viina on halpaa joka paikassa

- Jos ostat esim. Tongalta kiinalaiselta tiskin alta rommia ja laitat loput puolen litran kokispulloon, jotta se kulkee mukana näppärämmin, pidä visusti mielessäsi, että pullossa on rommia. Tulee nimittäin shokki, kun lenkin jälkeen nykäisee janoonsa kunnon huikan kokista ja se onkin rommia.

- Root beerissä ei ole alkoholia

- Viina ei ole viisasten juoma

3. Raha

Sisältää vinkkejä budjetissa pysymiseen.

-Budjetissa ei pysy, ei sitten millään

-mutta ei hätää, siihen on lääke: itsensä pettäminen:

# kerää retkien retkien esitteitä, joille haluaisit mennä ja mene kysymään hinnat. Muista tinkiä. Jätä menemättä retkille. Säästyneet rahat voi suoraan lisätä budjettiin

# jos menee tosi paljon miinukselle, voit vedota vanhoihin juttuihin. Silloin kerran, kun menit baarista kotiin yöbussilla, vaikka luulit ettei niitä enää mene. Säästit taksirahat. Kling! Tai silloin kuusi vuotta sitten, kun Riikonen pyysi Roodokselle, etkä mennyt. Siinä säästyi ainakin kaksi tonnia -> budjettiin

# itsepetoksesta ei jää kiinni

- Jos et tiedä, missä pankkiautomaatti on, mene Visa kädessä kysymään lähimmältä juipilta

- Jos et osaa käyttää automaattia, apua löytyy kyllä

- Rehellinen taksikuski on yhtä yleinen kuin yli kaksimetrinen kääpiö

- Taas meni rahaa