No tanaan saatiin aurinko ja lammin paiva. Ei mitaan tukahduttavaa ja inhottavaa kuumuutta, kuten Suomessa, vaan mukava ja lammin keli.
Kaupunkia ymparoi vuoret. Yhdelle paasee jo tutuksi tulleella vaijeriharvelilla. Kaytiin ylhaalla katsomassa nakoalaa kaupungista. Samalla reissulla ostettiin bussiliput huomisella ja leffaliput illaksi paikalliselta ostarilta. Taalla naytetaan lahes kaikki elokuvat alkuperaiskielella.
Iltapaivalla kaytiin viela puolen tunnin juoksulenkilla kaupungin laidalla. Sitten leffaa. Edes Tom Hanksin mahtava karisma ei pitanyt minua hereilla. Nukuin sikeasti melkein puoli tuntia elokuvasta. Onneksi olen lukenut kirjan, joten en missannut mitaan...
-Jukka
sunnuntaina, toukokuuta 31
lauantaina, toukokuuta 30
Tää on tää kun suvi loppuu, tää on tää kun syksy saa
Tanaan oli kylma paiva, ei asteet paljon toisella kymmenella. Jotenkin kylmyys paasee ihon alle jaytamaan. Ja kun kampassakin on kylma, ei kroppa paase oikein koskaan lampenemaan.
Paivalla kaveltiin ostoskadull, jonne koko kaupunki tuntui pakkautuneen.
Illalla saimme vinkin, etta teatterissa menee ilmainen balettiesitys. Koska olemme valistuneita korkeakulttuurin ystavia, emmeka oppineet mitaan Bolivian kokemuksesta, menimme tietenkin sinne. Toisin kuin bolivialaista tanssiesitysta, tata olisi jaksanut katsella pidempaankin. Ohjelmassa oli Pekka ja Susi lastenbaletti, ja se kesti vain puoli tuntia. Nyt tanssi oli taitavaa ja orkesterikin live.
Sitten illalliselle hostelli-isannan suosittelemaan pihvipaikkaan. Saatiin elamamme paras pihvi! Yksi pihvi siksi, etta saimme vinkin, etta yhdesta annoksesta riittaa helposti kahdelle. Lautaselle tulikin melkein puolikas lehma. Liha oli niin maukasta, ettei se mitaan soossia kaivannut. Tosin keskelta se oli taysin raaka, joten se piti lahettaa takaisin grilliin. Se tuntui olevan talon tapa, muut tekivat samoin: soivat vahan, ja keskelta takaisin grilliin.
Loppuillaksi baarikadulle oluelle ja bandia katsomaan.
-Jukka
Paivalla kaveltiin ostoskadull, jonne koko kaupunki tuntui pakkautuneen.
Illalla saimme vinkin, etta teatterissa menee ilmainen balettiesitys. Koska olemme valistuneita korkeakulttuurin ystavia, emmeka oppineet mitaan Bolivian kokemuksesta, menimme tietenkin sinne. Toisin kuin bolivialaista tanssiesitysta, tata olisi jaksanut katsella pidempaankin. Ohjelmassa oli Pekka ja Susi lastenbaletti, ja se kesti vain puoli tuntia. Nyt tanssi oli taitavaa ja orkesterikin live.
Sitten illalliselle hostelli-isannan suosittelemaan pihvipaikkaan. Saatiin elamamme paras pihvi! Yksi pihvi siksi, etta saimme vinkin, etta yhdesta annoksesta riittaa helposti kahdelle. Lautaselle tulikin melkein puolikas lehma. Liha oli niin maukasta, ettei se mitaan soossia kaivannut. Tosin keskelta se oli taysin raaka, joten se piti lahettaa takaisin grilliin. Se tuntui olevan talon tapa, muut tekivat samoin: soivat vahan, ja keskelta takaisin grilliin.
Loppuillaksi baarikadulle oluelle ja bandia katsomaan.
-Jukka
Andit
Etela-Amerikan luonto on uskomattoman kaunis. Silmankantamattomiin tasankoja, laaksoja, suolakenttia, vuoria ja asumatonta kauneutta. Andit ollaan nyt nahty kolmen maan rajalta ja kukkulat ylitettiin bussilla Chilesta Argentiinaan. Maisemien vaihtumista tuijotellessa voi melkein elavasti kuvitella kuinka dinosaurukset ja mammuttit aikoinaan rymistelivan karussa ja niin historisen kauniissa luonnossa. (En muuten maistellut sienia, tai muutakaan mielta laajentavaa, mutta maisema vaan on niin hieno). Vuorten variskaala vaihtuu kaikissa sateenkaaren vareissa ja nayttaa kuin maailman taitavin taiteilija olisi kaatanut miljoonia litroja maalia korkealta ja muokannut rinteille mita uskomattomampia muotoja. Varit vaihtuu lahes pinkista tumman punaiseen, vaalean vihreasta turkoosiin, liilaan, sinisen kaikkiin varisavyihin, oransia, keltaista, harmaata, ruskeaa, valkoista ja mustaa. Minun listallani nahtavyys kymmenen kauneimman joukossa.
Alma
Alma
perjantaina, toukokuuta 29
San Pedro - Salta
Aamupalaksi kaupasta pari empanadaa ja puistoon syomaan. Jouduttiin juoksemaan karkuun nalkaisia koiria, jotka makupalan toivossa kavivat jo vahan uhkaaviksi. Lisaksi ne rupesivat tappelemaan keskenaan, kuka saa olla ekana ruinausjonossa.
Muuten tasta paivasta ei ole paljon kerrottavaa. Istuttiin aamusta iltaan bussissa. Passintarkastus oli todella helppo. Bussin stuertti (onko bussissa stuertteja?) kerasi kaikkien passit ja toi ne leimattuina hetken paasta takaisin.
Saltan bussiasemalla hyokkasi toistakymmenta hostellintarjoajaa kimppuumme. Taalla on huima kilpailu hostelleilla. Yksi siita sitten summamutikassa valittiin. Kaikki tarjosivat ilmaista taksikyytia hostellille. Ainoa ongelma oli, ettei taksikuski ollut perilla samaa mielta. Meinasi tulla kasirysy. Alma ehti livahtaa sisaan hostelliin ja sielta saatiin sitten maksaja.
Hostelli vaikuttaa ihan mukavalta. Tama on vaan taynna israelilaisia, joiden kanssa taalla(siis e-amerikassa yleensa) on aika paljon ongelmia. Saa nahda jaadaanko
-Jukka
Muuten tasta paivasta ei ole paljon kerrottavaa. Istuttiin aamusta iltaan bussissa. Passintarkastus oli todella helppo. Bussin stuertti (onko bussissa stuertteja?) kerasi kaikkien passit ja toi ne leimattuina hetken paasta takaisin.
Saltan bussiasemalla hyokkasi toistakymmenta hostellintarjoajaa kimppuumme. Taalla on huima kilpailu hostelleilla. Yksi siita sitten summamutikassa valittiin. Kaikki tarjosivat ilmaista taksikyytia hostellille. Ainoa ongelma oli, ettei taksikuski ollut perilla samaa mielta. Meinasi tulla kasirysy. Alma ehti livahtaa sisaan hostelliin ja sielta saatiin sitten maksaja.
Hostelli vaikuttaa ihan mukavalta. Tama on vaan taynna israelilaisia, joiden kanssa taalla(siis e-amerikassa yleensa) on aika paljon ongelmia. Saa nahda jaadaanko
-Jukka
torstaina, toukokuuta 28
Ympyra sulkeutuu
Nyt se kylma yo tuli. Neljaa astetta naytti mittari huoneessa, jossa nukuttiin. Sitten jaakylmaan autoon kohti ankeita geysireja. Chilessa oli paljon nayttavammat. Perseensuristinefekti toimi nytkin. Meille luvattiin lammitys kamppaan ja autoon. Tosin, jos nyt tarkkoja ollaan niin autossa oli lammitys, nimittain kuski heitti takapenkille makuupussin ja sanoi etta kohta tulee kylma.
Auringonnousu laguunin ylle oli tosi upea. Taas olisi ollut mahdollisuus kuumaan kylpyyn, nyt ei menty.
Sitten tama ympyra sulñkeutui ja oltiin taas San Pedro de Atacamassa, josta huomkenna kohti Saltaa ja Argentiinaa.
-Jukka
Auringonnousu laguunin ylle oli tosi upea. Taas olisi ollut mahdollisuus kuumaan kylpyyn, nyt ei menty.
Sitten tama ympyra sulñkeutui ja oltiin taas San Pedro de Atacamassa, josta huomkenna kohti Saltaa ja Argentiinaa.
-Jukka
keskiviikkona, toukokuuta 27
Laguuneja ja tulivuoria
Pelkasimme kylmaa yota, mutta sita ei tullut. Aamulla piti olla ajoissa lahdossa, jotta ehtisimme katsomaan auringonnousua, mutta koska jeeppi ei noyrtynyt kaynnistymaan, auringonnousu katsottiin vessan ikkunasta.
Loppupaiva kierrettiin laguuneja ja tulivuoria.
Illallinen aityi pienimuotoiseksi juhlinnaksi toisen retkiseurueen kanssa. Ajoissa kuitenkin nukkumaan, silla aamulla neljalta ylos.
-Jukka
Loppupaiva kierrettiin laguuneja ja tulivuoria.
Illallinen aityi pienimuotoiseksi juhlinnaksi toisen retkiseurueen kanssa. Ajoissa kuitenkin nukkumaan, silla aamulla neljalta ylos.
-Jukka
tiistaina, toukokuuta 26
La Paz - Uyuni ja venalainen perseensuristin
Olipa kylmin bussikyyti ikina!! Kun ostettiin liput, meille luvattiin kunnon jalkatilat ja lammitys, saatiin polvet suuhun ja monta astetta pakkasta. Tuli mieleen se venalainen perseensuristin, joka ei surissut eika mahtunut sinne minne pitaisi.
Saavuttiin siis Uyuniin ennen aamukuutta ja jouduttiin palelemaan bussissa viela yli tunnin verran, kun henkilokunta oli sita mielta, etta ennen auringonnousua koko koori joutuu ryostetyksi pimeilla kaduilla. (Suurin osa matkustajista oli muuten paikallisia). Lienee turha ihmetella, miksei se bussi voinut lahtea myohemmin, etta oltais vahan myohemmin perilla... Ja taalla oli aamulla kylma!
Heti sitten varattiin kahden yon retki suola-aavikon nahtavyyksille. Vasyneina ja kylmissamme sorruimme liian vahaan tinkaamiseen ja maksoimme pari eurokymppia liikaa. Onneksi myos toiset suomalaiset olivat maksaneet saman hinnan. Ei se, etta rahaa menee, kunhan ei ole ainoa tyhma.
Suola-aavikko Salar de Uyuni olikin sitten mieleton kokemus. Jos Chilessa suola-aavikko oli enemman korallin nakoista, niin tama oli taysin tasainen. Naytti ja tuntui ihan jaalta.
Aavikolla on myos "saari", jossa kavimme katsomassa yli tuhatvuotisia kaktuksia. Katsoimme auringonlaskun aavikolla ja majoituimme suolasta tehtyyn taloon. Illastimme retkiryhman kanssa, johon kuului kanadalainen ja bolivialainen tytto ja meksikolainen ja ranskalainen kundi.
-Jukka
Saavuttiin siis Uyuniin ennen aamukuutta ja jouduttiin palelemaan bussissa viela yli tunnin verran, kun henkilokunta oli sita mielta, etta ennen auringonnousua koko koori joutuu ryostetyksi pimeilla kaduilla. (Suurin osa matkustajista oli muuten paikallisia). Lienee turha ihmetella, miksei se bussi voinut lahtea myohemmin, etta oltais vahan myohemmin perilla... Ja taalla oli aamulla kylma!
Heti sitten varattiin kahden yon retki suola-aavikon nahtavyyksille. Vasyneina ja kylmissamme sorruimme liian vahaan tinkaamiseen ja maksoimme pari eurokymppia liikaa. Onneksi myos toiset suomalaiset olivat maksaneet saman hinnan. Ei se, etta rahaa menee, kunhan ei ole ainoa tyhma.
Suola-aavikko Salar de Uyuni olikin sitten mieleton kokemus. Jos Chilessa suola-aavikko oli enemman korallin nakoista, niin tama oli taysin tasainen. Naytti ja tuntui ihan jaalta.
Aavikolla on myos "saari", jossa kavimme katsomassa yli tuhatvuotisia kaktuksia. Katsoimme auringonlaskun aavikolla ja majoituimme suolasta tehtyyn taloon. Illastimme retkiryhman kanssa, johon kuului kanadalainen ja bolivialainen tytto ja meksikolainen ja ranskalainen kundi.
-Jukka
maanantaina, toukokuuta 25
La Paz
La Pazista viela semmoinen knoppitieto, etta se on Wikipedian mukaan korkeammalla kuin mikaan muu paakaupunki maailmassa (3250-4100m.) ja se kylla tuntui kavellessa kaupungin jyrkkia katuja. Liikenne taalla on yhta kaaosta. Henkiloautot, taksit ja minibussit seisovat yhdessa lajassa risteyksessa, mutta jollain kumman logiikalla se solmu pikkuhiljaa aukeaa. Torvea ei saastella. Kadun ylittaminen vaatii itseluottamusta ja hyvaa tuuria.
La Pazista sanotaan, etta se on yksi suuri marketti. Se pitaa paikkansa sikali, ettei kaupungissa varsinaisia marketteja olekaan vaan kaikki pitaa ostaa mummoilta kadulta. Ja kadulta sitten saakin kaikkea kuivatuista laamansikioista(!) kaukosaatimiin ja toppatakkeihin.
Yrittaminen on taalla ihmisilla verissa. Jotenkin on selviydyttava. Mutta silti ihmettelen, etta miten ne ideat syntyy. Etta, "eipa tassa muutakaan, rupeempa myymaan laastaria kadulla."
-Jukka
La Pazista sanotaan, etta se on yksi suuri marketti. Se pitaa paikkansa sikali, ettei kaupungissa varsinaisia marketteja olekaan vaan kaikki pitaa ostaa mummoilta kadulta. Ja kadulta sitten saakin kaikkea kuivatuista laamansikioista(!) kaukosaatimiin ja toppatakkeihin.
Yrittaminen on taalla ihmisilla verissa. Jotenkin on selviydyttava. Mutta silti ihmettelen, etta miten ne ideat syntyy. Etta, "eipa tassa muutakaan, rupeempa myymaan laastaria kadulla."
-Jukka
Ja taas on Almalla kalsareita
Almn rinkka siis loytyi.
Tanaan oli aika rasittava paiva. Aamupaiva vietettiin bussiasemalla ja odoteltiin bussifirmat selvitysta hukatusta rinkasta vakuutusyhtiota varten. Jos sais jotain korvausta, etta on joutunut olemaan paivan ilman kamoja. Siita todistuksen kirjoittamisesta ei meinannut tulla mitaan. Kundi kirjoitti sen tietokoneella, talletti disketille ja juoksi jonnekin sita tulostamaan. Tuli puolen tunnin paasta takaisin ja sanoi, ettei onnistu. No, kyllahan meille kelpasi kasinkirjoitettukin paperi. Sita se rustasi 10 minuttia.
Sitten kaytiin pitsalla ja etsittiin rosvohintainen posti. Lahetettiin kotiin dvd:lla kuvia. Pitakaahan tallessa!
Nyt ollaan jo bussiasemalla oottelemassa lahto Uyuniin. Taas yksi yo bussissa.
-Jukka
Tanaan oli aika rasittava paiva. Aamupaiva vietettiin bussiasemalla ja odoteltiin bussifirmat selvitysta hukatusta rinkasta vakuutusyhtiota varten. Jos sais jotain korvausta, etta on joutunut olemaan paivan ilman kamoja. Siita todistuksen kirjoittamisesta ei meinannut tulla mitaan. Kundi kirjoitti sen tietokoneella, talletti disketille ja juoksi jonnekin sita tulostamaan. Tuli puolen tunnin paasta takaisin ja sanoi, ettei onnistu. No, kyllahan meille kelpasi kasinkirjoitettukin paperi. Sita se rustasi 10 minuttia.
Sitten kaytiin pitsalla ja etsittiin rosvohintainen posti. Lahetettiin kotiin dvd:lla kuvia. Pitakaahan tallessa!
Nyt ollaan jo bussiasemalla oottelemassa lahto Uyuniin. Taas yksi yo bussissa.
-Jukka
sunnuntaina, toukokuuta 24
Madame Butterfly
Illalla sain paahanpiston, etta mennaan teatteriin katsomaan Madame Butterfyta. Se oli joku tanssiversio. Aika puuduttavaa viuhkoilla heilumista. Jaksettiin ensimmaiseen taukoon ja haivyttiin. Tulipahan harrastettua kulttuuria Boliviassa. Eika maksanut kuin 1,20€. Olis pitanyt tsekata, josko kaupungissa olis ollu fudispeli...
-Jukka
-Jukka
Kolmas viikko ja säätäminen alkaa
No niin. Nyt se säätäminen sitten alkoi, kaikki onkin mennyt liian hyvin tähän asti. Eilen matkattiin Aricasta La Paziin, Boliviaan. Kesken matkan ilmoitetaan, etta pitää vaihtaa bussia jos aikoo päästä La Paziin. Härdelli alkaa kun laukkuja aletaan siirtää bussista toiseen. Vahdin silmä kovana ja kauhukseni huomaan, etten näe omaa rinkkaaani missään. Jukan rinkka vaihtoi onnistuneesti ajoneuvoa, mutta missä on minun!! Neljä miestä etsii rinkkaani kuumeisesti kuudesta eri kontista, ei löydy, ensimmäisen bussin miehillä ei kärsivällisyys riitä ja bussi kaasuttaa yllättäen kohti Cochabambaa (kaupunki toisella puolella Boliviaa). Sinne siis päätyi minunkin nyssäkkäni. Eipä siinä muuta kuin laskemaan kassin sisällön arvoa vakuutuskorvaushakemusta varten ja suunnittelemaan mistä saa pitkiä kalsareita suunniteltua neljän päivän luontoretkeä varten. No tällä kertaa todennäköisesti selvittiin vain säikähdyksellä. Käytiin tänään kyselemässä bussiasemalta ja tilenne oli siellä tuttu. Rinkkani matkaa takaisin tänään La Paziin toisella bussilla ja saan sen huomenna aamulla, (sormet ristiin).
Alma
p.s. Jos luette tätä blogia, niin kirjautukaa lukijaksi. On kiva nähdä, kuka näitä juttuja lukee
Jukka & Alma
Alma
p.s. Jos luette tätä blogia, niin kirjautukaa lukijaksi. On kiva nähdä, kuka näitä juttuja lukee
Jukka & Alma
lauantaina, toukokuuta 23
Arica - La Paz
Tänään istuttiin koko päivä bussissa. Tohelo bussifirma hukkasi Alman rinkan ja tämä päivä elettiin jännityksessä, nähdäänkö rinkkaa enää koskaan.
Hostelli on aika läävä, mutta halpa. Noin vitosen per nenä, oma huone ja vessa.
Ilalla nopea snäkki paikallisessa pikaruokalassa ja nukkumaan.
-Jukka
Hostelli on aika läävä, mutta halpa. Noin vitosen per nenä, oma huone ja vessa.
Ilalla nopea snäkki paikallisessa pikaruokalassa ja nukkumaan.
-Jukka
perjantaina, toukokuuta 22
Taas sitä vanhetaan...
Aamulla käytiin ostamassa taas bussiliput. Huomen aamulla lähtö La Paziin, Boliviaan. Yhdeksän tuntia taas bussissa.
Muuten päivä kikkailtiin kaupungilla. Pakolliset näköalakukukkalat ja museot. Paljon kävelyä.
Käytiin kalatorilla katsomassa, kun kalastajat syöttävät perkeillä pelikaaneja ja merileijonaa. Hurjan näköinen lötkö!
Joka puolella kaupunkia oli isoja lapsiryhmiä opettajineen tutustumassa erilaisiin juttuihin. Kalatorilla kaloihin, puistossa lintuihin jne. Museoissa sama meno jatkui, mutta lapset vauihtuivat eläkeläisiin. Täällä ihmisiä aktivoidaan, lapset puistoon ja mummot museoon. Niin sen pitää olla!
Koska meikäläisellä on tänään vanhenemisen merkkipäivä, päätimme mennä illastamaan oikein kunnolla kaupungin parhaaseen kalaravintolaan. Rinkasta revittiin ykköset päälle(ryppyinen huppari ja farkut). Siinä paikassa ei oikein budjetti pitänyt, mutta kiitos isän ja äidin, mummin ja papan, sekä Jannen ja Marin lahjoitusten, annoimme itsellemme luvan juhlia ohi budjetin.
Palvelu oli rusettikaulaista ja chileläisen verkkaista. Alma kävi tilaamassa minulle synttäriyllätysjälkkärin. He lupasivat sellaisen tehdä. Se osoittautui purkkihedelmiksi, jossa sojotti kynttilä pystyssä. Ajatus on tärkein! Kaiuttimista sentään soitettiin "Paljon onnean vaan".
Lopuksi tilasimme taksin ravintolasta, ja kun sitä ei ruvennut kuulumaan, hovimestari ohjasi meidät baariin ja tarjosi drinksut odottelun ajaksi. Hyvää palvelua ja korvaa yrityksen laskuttaa tuplat alkupaloista.
-Jukka
Muuten päivä kikkailtiin kaupungilla. Pakolliset näköalakukukkalat ja museot. Paljon kävelyä.
Käytiin kalatorilla katsomassa, kun kalastajat syöttävät perkeillä pelikaaneja ja merileijonaa. Hurjan näköinen lötkö!
Joka puolella kaupunkia oli isoja lapsiryhmiä opettajineen tutustumassa erilaisiin juttuihin. Kalatorilla kaloihin, puistossa lintuihin jne. Museoissa sama meno jatkui, mutta lapset vauihtuivat eläkeläisiin. Täällä ihmisiä aktivoidaan, lapset puistoon ja mummot museoon. Niin sen pitää olla!
Koska meikäläisellä on tänään vanhenemisen merkkipäivä, päätimme mennä illastamaan oikein kunnolla kaupungin parhaaseen kalaravintolaan. Rinkasta revittiin ykköset päälle(ryppyinen huppari ja farkut). Siinä paikassa ei oikein budjetti pitänyt, mutta kiitos isän ja äidin, mummin ja papan, sekä Jannen ja Marin lahjoitusten, annoimme itsellemme luvan juhlia ohi budjetin.
Palvelu oli rusettikaulaista ja chileläisen verkkaista. Alma kävi tilaamassa minulle synttäriyllätysjälkkärin. He lupasivat sellaisen tehdä. Se osoittautui purkkihedelmiksi, jossa sojotti kynttilä pystyssä. Ajatus on tärkein! Kaiuttimista sentään soitettiin "Paljon onnean vaan".
Lopuksi tilasimme taksin ravintolasta, ja kun sitä ei ruvennut kuulumaan, hovimestari ohjasi meidät baariin ja tarjosi drinksut odottelun ajaksi. Hyvää palvelua ja korvaa yrityksen laskuttaa tuplat alkupaloista.
-Jukka
torstaina, toukokuuta 21
Univelkasaneeraus
Aikaiset aamuherätykset retkille ja yö bussissa jättivät jälkensä. Eilen muutama olut rannalla ja lasi viiniä päivällisellä. Nukahdin neljältä iltapäivällä ja heräsin tänä aamuna seitsemältä. 15 tuntia unta teki terää. Alma veteli lähes samanlaiset sikeet.
7.30 aamulenkkille. Alma lähti mukaan. 45 minuttia pitkin rantatietä.
Tänään on paikallisilla vapaapäivä ja keskustassa oli joku sotilasparaati, jota käytiin vähän seuraamassa. Paljon porukkaa ja iso meno! Sitten taas rannalle, kun sellainen kerran on.
Rannalla ei ole juuri ketään. Eilen oltiin lähes ainoat ja tänään on muutama paikallinen seurue vapaapäivää viettämässä.
Päivällinen kämpillä ja sosiaalista kanssakäymistä muiden matkaajien kanssa.
-Jukka
7.30 aamulenkkille. Alma lähti mukaan. 45 minuttia pitkin rantatietä.
Tänään on paikallisilla vapaapäivä ja keskustassa oli joku sotilasparaati, jota käytiin vähän seuraamassa. Paljon porukkaa ja iso meno! Sitten taas rannalle, kun sellainen kerran on.
Rannalla ei ole juuri ketään. Eilen oltiin lähes ainoat ja tänään on muutama paikallinen seurue vapaapäivää viettämässä.
Päivällinen kämpillä ja sosiaalista kanssakäymistä muiden matkaajien kanssa.
-Jukka
keskiviikkona, toukokuuta 20
Arica
Arica on ensimmäinen paikka, jossa on ollut yölläkin lämmin (Täällä löytyy näppiksestä ääkköset. Oikeesti, ei olla takaisin Espoossa. toim. huom.) Saavuttiin 6.30 tänne ja heti oli t-paitakeli, vaikka aurinko ei ollut noussut. Hostelli löydettiin hetken harhailun jälkeen. Saatin oma huone ja vessa suihkuineen. Tosin hintakin oli tämän reissun kallein eli 9000 pesoa(n.16e) per väsynyt silmäpari. Aiemmin ollaan selvitty noin kympillä.
Käytiin ostamassa olutta ja mentiin rannalle. Ollaan yritetty olla aika tiukkoja kaljoittelun suhteen. Että parina päivänä viikossa saisi kaljaa/viiniä latkia ja muuten oltaisi tipatta. Ei kuulosta kovin tiukalta, mutta yrittäkää itse reissun päällä olla korkkaamatta sitä euron viinilaatikkoa illallista kokatessa. Tänään saa siis muutaman oluen kitata.
Käytiin ostamassa olutta ja mentiin rannalle. Ollaan yritetty olla aika tiukkoja kaljoittelun suhteen. Että parina päivänä viikossa saisi kaljaa/viiniä latkia ja muuten oltaisi tipatta. Ei kuulosta kovin tiukalta, mutta yrittäkää itse reissun päällä olla korkkaamatta sitä euron viinilaatikkoa illallista kokatessa. Tänään saa siis muutaman oluen kitata.
tiistaina, toukokuuta 19
Henkilokunnan hairikointia
Eipa ole koskaan kaynyt niin, ettei hostellissa eniten hairiota aiheutakaan kanninen brittiseurue vaan henkilokunta. Joka yo yksi hostellin tyontekijoista tulee kahdelta kannissa kampille ja rupeaa rymyamaan, laulamaan ja kokkailemaan keittiossa. Seinalla on ukaasit, etta pitaa olla hiljaa yhdentoista jalkeen ja siivota keittio. Se ei kuitenkaan koske henkilokuntaa. Valivali...
Jouduttiin lahtemaan hostellista jo 10:30 ja bussi Aricaan lahti vasta 20:45, joten paiva piti saadan kulumaan jotenkin. Onneksi tavattiin eilen illalla slovakipariskunta, jolla oli sama ongelma. Vietettiin hauska paivan heidan kanssaan. Kundi tunsi kaikki suomalaiset urheilijat ja latkaseurat. Yoksi taas bussiin kohti Aricaa.
Tehtiin myos sellainen paatos, etta koska paluu Santiagoon samaa reittia kuin tultiin on tylsaa, tullaan takaisin Bolivian ja Argentiinan kautta.
-Jukka
Jouduttiin lahtemaan hostellista jo 10:30 ja bussi Aricaan lahti vasta 20:45, joten paiva piti saadan kulumaan jotenkin. Onneksi tavattiin eilen illalla slovakipariskunta, jolla oli sama ongelma. Vietettiin hauska paivan heidan kanssaan. Kundi tunsi kaikki suomalaiset urheilijat ja latkaseurat. Yoksi taas bussiin kohti Aricaa.
Tehtiin myos sellainen paatos, etta koska paluu Santiagoon samaa reittia kuin tultiin on tylsaa, tullaan takaisin Bolivian ja Argentiinan kautta.
-Jukka
maanantaina, toukokuuta 18
Retkiputki jatkuu
Seitsemalta lahto Atacaman suola-aavikolle. Keskella sita on jarvi, jossa asustelee flamingoja.
Sielta matka jatkui Socairen pikkukylan kautta Miscantin ja Miniquesin laguuneille. Maisemia on tassa turha kuvailla, laitan kuvia kun saan aikaiseksi.
Laguuneilta jatkettiin Valle de Jere -laaksoon, vehrea laakso keskella autiomaata. Sielta Toconaon kylan kautta kampille.
Illalla rupoattelua muiden hostelliasukkien kanssa ja nukkumaan.
-Jukka
Sielta matka jatkui Socairen pikkukylan kautta Miscantin ja Miniquesin laguuneille. Maisemia on tassa turha kuvailla, laitan kuvia kun saan aikaiseksi.
Laguuneilta jatkettiin Valle de Jere -laaksoon, vehrea laakso keskella autiomaata. Sielta Toconaon kylan kautta kampille.
Illalla rupoattelua muiden hostelliasukkien kanssa ja nukkumaan.
-Jukka
sunnuntaina, toukokuuta 17
Jaatava autiomaa
Jos eilen vietettiin ensimmainen todella lammin paiva, niin tanaan homma meni kylmaksi. Aamuneljalta lahdettiin bussille katsomaan geisireja auringonnousuun. Geisir-kentta oli 4300 metrissa ja pakkasta oli toistakymmenta astetta. Ohut ilma sai ilman tuntumaan viela kylmemmalta.
Naky oli upea, kun kymmenet kuumat geisirit hoyrysivat pakkasessa. Paastiin myos "kuumaan" lahteeseen, joka tosin osoittautui viileaksi. Aika pettymys siina pakkasessa!
Illalla viela observatorioon tutkimaan tahti ja sitten on pitka paiva pulkassa.
-Jukka
Naky oli upea, kun kymmenet kuumat geisirit hoyrysivat pakkasessa. Paastiin myos "kuumaan" lahteeseen, joka tosin osoittautui viileaksi. Aika pettymys siina pakkasessa!
Illalla viela observatorioon tutkimaan tahti ja sitten on pitka paiva pulkassa.
-Jukka
lauantaina, toukokuuta 16
Atacaman autiomaa
Nyt paastiin vihdoin lampoon! Puti tulla autiomaahan, etta nakee pilvettoman taivaan ja tarvii aurinkorasvaa.
Aamulla saavuttiin San Pedroon. Pikkukyla, jossa on muutama tuhat asukasta ja saman verran turisteja. Nyt ei tosin ole sesonkiaika, joten majapaikka oli helppo loytaa.
Tasta kylasta tehdaan kaikki retket Atacaman auiomaahan. Siksi paikka on must-turistikohde.
Heti iltapaivalla lahdettiin ensimmaiselle retkelle Valle de Lunaan eli Kuulaaksoon. Nimi tulee kuuta muistuttavasta maisemasta. Kiivettiin ylos kukkulalle katsomaan kuinka Andit vaihtaa vareja auringon laskiessa. Upea naky!
Naapurihuoneen hurjan nakoinen ukko on loytanyt naisen. Kielen kanssa on vahan vaikeuksia, keskustelu kay sanakirjan valityksella. Tosin nyt illalla kuulostaa silta, etta yksi yhteinen kieli on loytynyt. Ja sita juttua riittaa! Puoli neljalta pitaisi herata retkelle...
Aamulla saavuttiin San Pedroon. Pikkukyla, jossa on muutama tuhat asukasta ja saman verran turisteja. Nyt ei tosin ole sesonkiaika, joten majapaikka oli helppo loytaa.
Tasta kylasta tehdaan kaikki retket Atacaman auiomaahan. Siksi paikka on must-turistikohde.
Heti iltapaivalla lahdettiin ensimmaiselle retkelle Valle de Lunaan eli Kuulaaksoon. Nimi tulee kuuta muistuttavasta maisemasta. Kiivettiin ylos kukkulalle katsomaan kuinka Andit vaihtaa vareja auringon laskiessa. Upea naky!
Naapurihuoneen hurjan nakoinen ukko on loytanyt naisen. Kielen kanssa on vahan vaikeuksia, keskustelu kay sanakirjan valityksella. Tosin nyt illalla kuulostaa silta, etta yksi yhteinen kieli on loytynyt. Ja sita juttua riittaa! Puoli neljalta pitaisi herata retkelle...
perjantaina, toukokuuta 15
La Serena -> San Pedro de Atacama
Verkkarit tuli pesusta. Aamulenkki kaupungin ympari 45 min klo 8.30.
Huone luovutettiin aamulla ja mentiin paikalliselle ostarille hengailemaan. Ostarilta loytyi myos kultaiset kaaret, joihin talla kertaa sorruttiin. Toisaalta, edessa on 16 tunnin bussimatka ja , kuten tunnettua, kunnon McDonald`s ateria vastaa neljaa Imodiumia. Eipahan tarvi saissella ravata...
Seuraava kohde siis Sand Pedro de Atacama. Sielta on tarkoitus osallistua kaikenlaisille retkille autiomaahan.
-Jukka
Huone luovutettiin aamulla ja mentiin paikalliselle ostarille hengailemaan. Ostarilta loytyi myos kultaiset kaaret, joihin talla kertaa sorruttiin. Toisaalta, edessa on 16 tunnin bussimatka ja , kuten tunnettua, kunnon McDonald`s ateria vastaa neljaa Imodiumia. Eipahan tarvi saissella ravata...
Seuraava kohde siis Sand Pedro de Atacama. Sielta on tarkoitus osallistua kaikenlaisille retkille autiomaahan.
-Jukka
torstaina, toukokuuta 14
Pullopanttijarjestelma
Tanaan en paassyt aamulenkille, kun oli verkkarit pesussa.
Paivan tarkein toiminta oli Chilelaiseen pullopanttijarjestelmaan tutustuminen. Ostin Jumbosta litran olutta. Se maksoi 739 pesoa, eli hieman yli euron. Lisaksi piti maksaa 400 peson pullopantti. Kun pullon palautti, siita sai 300 pesoa, mutta vain(kuten kassalla kavi ilmi), jos osti uuden palautuspullon. Eli, jos palauttaa olutpullon, pitaa osta uusi olutpullo ja maksaa pantti ja palauttaa pullo, ja ostaa uusi pullo ja maksaa pantti... Vahemmastakin jaa putki paalle. Lisaksi panttikuitti on voimassa vain paivan, joten tati tiskilla ehdotti, etta jos ette tanaan panttia kayta, han voi antaa tyhjan pullon takaisin. Tuutte sitten huomenna uudestaan. Nyt me ollaan palautuspullokierteessa.
Se olikin paivan kohokohta, muuten ei tehty oikein mitaan, kunhan kaveltiin kaupungilla. Huomenna kohti San Pedro de Atacamaa.
-Jukka
Paivan tarkein toiminta oli Chilelaiseen pullopanttijarjestelmaan tutustuminen. Ostin Jumbosta litran olutta. Se maksoi 739 pesoa, eli hieman yli euron. Lisaksi piti maksaa 400 peson pullopantti. Kun pullon palautti, siita sai 300 pesoa, mutta vain(kuten kassalla kavi ilmi), jos osti uuden palautuspullon. Eli, jos palauttaa olutpullon, pitaa osta uusi olutpullo ja maksaa pantti ja palauttaa pullo, ja ostaa uusi pullo ja maksaa pantti... Vahemmastakin jaa putki paalle. Lisaksi panttikuitti on voimassa vain paivan, joten tati tiskilla ehdotti, etta jos ette tanaan panttia kayta, han voi antaa tyhjan pullon takaisin. Tuutte sitten huomenna uudestaan. Nyt me ollaan palautuspullokierteessa.
Se olikin paivan kohokohta, muuten ei tehty oikein mitaan, kunhan kaveltiin kaupungilla. Huomenna kohti San Pedro de Atacamaa.
-Jukka
keskiviikkona, toukokuuta 13
Valparaiso -> La Serena
Taas aamulenkki, hyva putki. 35 min klo 7.25. Pakko jaksaa, kun viela vatsa kestaa. Kohta aamulenkkien ja nahtavyyksien sijaan karkytaan silma kovana seuraavaa mahdollista bañoa. Mutta ei viela, yritetaan maitohappobakteereilla pitaa pakki kovana.
Ja loppupaiva menikin bussissa. Bussimatkustaminen(paikallisbusseja lukuunottamatta) on taalla helppoa, mukavaa ja kohtuuhintaista. 7,5 tunnin matka maksoi noin 12€. Bussit on hienoja ja mukavia ja penkit saa semi-cama luokassakin melkein makuuasentoon. Halutessaan voi matkustaa tuplahinnalla cama-luokassa, jossa on kaytannossa sangyt. Sankya se cama kai tarkoittaa...
La Serena on ensivaikutelmaltaa aika rauhallinen paikka, tosin keskustassa ei olla viela kayty. Todella viihtyisaan hostelliin loydetiin puolivahingossa, kun olitiin puolieksyksissa. Luin karttaa muuten hyvin, mutta tiesin vain puoliksi missa oltiin...
Illalla kaytiin Jumbossa (on se se, mita luulette) ja illallinen nautittiin hostellin puutarhassa. Puolikas kana, litra Cristalia(?) ja Cohiba. Sitten nukkumaan.
-Jukka
Ja loppupaiva menikin bussissa. Bussimatkustaminen(paikallisbusseja lukuunottamatta) on taalla helppoa, mukavaa ja kohtuuhintaista. 7,5 tunnin matka maksoi noin 12€. Bussit on hienoja ja mukavia ja penkit saa semi-cama luokassakin melkein makuuasentoon. Halutessaan voi matkustaa tuplahinnalla cama-luokassa, jossa on kaytannossa sangyt. Sankya se cama kai tarkoittaa...
La Serena on ensivaikutelmaltaa aika rauhallinen paikka, tosin keskustassa ei olla viela kayty. Todella viihtyisaan hostelliin loydetiin puolivahingossa, kun olitiin puolieksyksissa. Luin karttaa muuten hyvin, mutta tiesin vain puoliksi missa oltiin...
Illalla kaytiin Jumbossa (on se se, mita luulette) ja illallinen nautittiin hostellin puutarhassa. Puolikas kana, litra Cristalia(?) ja Cohiba. Sitten nukkumaan.
-Jukka
tiistaina, toukokuuta 12
Valparaiso
Jaksoinpans aamulenkille! 60 min. klo 7.20. Kaupunki oli jo taysin hereilla. Ihmiset ravaavat kiireella toihin tai istuvat ruuhkassa tootti pohjassa. Halina ja hassakka oli pahempi kuin Santigossa.
Aamupaivalla kaytiin ostamassa bussiliput huomiselle La Serenaan. Huominen paiva vietetaan bussissa.
Iltapaivalla tehtiin reissu Viña del Mariin(rantakyla muutaman kilometrin paassa) paikallisbussilla. Hengenlahdon mahdollisuus kavi mielessa, kun istui rytstyset valkoisina itsesuojeluvaistottoman itsevarmuudella ajavan mielipuolen kyydissa. Tuntuu, etta taalla bussikuskit ajavat urakkapalkalla. Kymmenen vuoroa ja kotiin. Aikatauluista viis.
Valparaisossa on muuten lahes joka kadun kulmassa rengasliike. Epailematta jyrkilla kukkuloilla kruisailu kuluttaa gummeja. Joka liikkeessa aija vetaa sudilla jotain mustaa tohnaa renkaan paalle. Alma arveli, etta se on pitovoidetta.
Aamupaivalla kaytiin ostamassa bussiliput huomiselle La Serenaan. Huominen paiva vietetaan bussissa.
Iltapaivalla tehtiin reissu Viña del Mariin(rantakyla muutaman kilometrin paassa) paikallisbussilla. Hengenlahdon mahdollisuus kavi mielessa, kun istui rytstyset valkoisina itsesuojeluvaistottoman itsevarmuudella ajavan mielipuolen kyydissa. Tuntuu, etta taalla bussikuskit ajavat urakkapalkalla. Kymmenen vuoroa ja kotiin. Aikatauluista viis.
Valparaisossa on muuten lahes joka kadun kulmassa rengasliike. Epailematta jyrkilla kukkuloilla kruisailu kuluttaa gummeja. Joka liikkeessa aija vetaa sudilla jotain mustaa tohnaa renkaan paalle. Alma arveli, etta se on pitovoidetta.
maanantaina, toukokuuta 11
Santiago -> Valparaiso
Kello 7.30 ylos ja aamulenkille Santiagon aamuruuhkaan. Sitten aamupala naamaan, kamat kasaan ja bussiasemalle etsimaan bussia Valparaisoon.
Valparaisoon paasee 1,5 tunnissa kuudella eurolla. Hostelli jarkattiin kojusta heti bussiasemalta. Talla kertaa saatiin oma huone. Taalla on tosin kylma ja kissa. Molemmista valuu nena.
Valparaison maisemaa leimaa 41 kukkulaa, joille kaupunki on rakennettu. Kadut kukkuloilla ovat sairaalloisen jyrkkia. Siella ne paikalliset silti taskuparkkeeraa autojaan pystysuoraan makeen.
Mekin kiivettiin yhden kukkulan huipulle paikallisten naureskelusta huolimatta. Nyt on pohkeet tulessa ja huominen aamulenkki siirtyi varmasta ehkaksi.
Meilla on huoneessa telkkari, sielta tulee C.S.I!
Valparaisoon paasee 1,5 tunnissa kuudella eurolla. Hostelli jarkattiin kojusta heti bussiasemalta. Talla kertaa saatiin oma huone. Taalla on tosin kylma ja kissa. Molemmista valuu nena.
Valparaison maisemaa leimaa 41 kukkulaa, joille kaupunki on rakennettu. Kadut kukkuloilla ovat sairaalloisen jyrkkia. Siella ne paikalliset silti taskuparkkeeraa autojaan pystysuoraan makeen.
Mekin kiivettiin yhden kukkulan huipulle paikallisten naureskelusta huolimatta. Nyt on pohkeet tulessa ja huominen aamulenkki siirtyi varmasta ehkaksi.
Meilla on huoneessa telkkari, sielta tulee C.S.I!
sunnuntaina, toukokuuta 10
Vihaan nuorisoa, siksi asun nuorisohostellissa
Hauska seurata tata hostellielamaa. Suurin osa taalla on alle 25v. Herailevat puolen paivan jalkeen ja makailevat iltaan saakka sohvilla rooki tai vastaava tuote huulessa. Sitten ulos, ja kampille viidelta. Me katsellaan paheksuvasti punkasta korvatulpat korvissa, etta on se nyt kumma kun pitaa olla hauskaa, meilla on aamulla kiire museoon.
Tanaan kaytiin marketista ostamassa paivan sapuskat. Kokkailtiin aamupalasta saakka kaikki poperot hostellin hyvin organisoidussa keittiossa. Alle yhdeksalla eurolla kahden ihmisen ruokahuolto.
Paivan pakollinen turistinahtavyys oli Pablo Nerudan koti\museo.
Ei tauteja.
\Jukka
Tanaan kaytiin marketista ostamassa paivan sapuskat. Kokkailtiin aamupalasta saakka kaikki poperot hostellin hyvin organisoidussa keittiossa. Alle yhdeksalla eurolla kahden ihmisen ruokahuolto.
Paivan pakollinen turistinahtavyys oli Pablo Nerudan koti\museo.
Ei tauteja.
\Jukka
lauantaina, toukokuuta 9
Kunhan on kivaa eika pelota
No nyt ollaan sitten perilla Santiagossa! Matka meni aika sujuvasti, lennot oli ajoissa ja paikat nukkumisyrityksista tunnottomat (ei siis viinasta). Lennettiin Madridin kautta ja koneessa oli toistakymmenta espanjalaista pariskuntaa pienen kiinalaisen lapsen kanssa. Olivatkohan adoptiolapsenhakumatkalla koko porukka?
Hostellia jouduttiin vaihtamaan siita, mika oli varattu (onneksi luettiin meilit Madridin lentokentan nettiautomaatista). Olis taas oltu kamojen kanssa vaaralla puolella kaupunkia hermot kireella ja kainalot markina.
Hostelli on ihan ok. On vaan aikamoinen opettelu tassa dormimajoituksessa, kun samassa huoneessa asuu seitseman tuntematonta hippia tai jotain muuta trendikasta "travelleria". Trendikas siis tarkoittaa sita, ettei ole yhtaan trendikas. Silti niilla on kaikilla lappari ja iPodi.
Paivan ohjelma oli aika "perinteinen". Santiagossa on hieno puisto kukkulalla keskella kaupunkia, jonne mentiin semmosella koysiratahommelilla. Ylhaalla juotiin pussikaljat puistossa ja alas tultiin erilaisella hommelilla.
Sitten viela halvat litrat olutta(litra kaljaa n.1,7e) terassilla, pakolliset Suomi-, Nokia- ja Joulupukkijankkaukset paikallisten kanssa ja sitten Completos naamaan ja nukkumaan. Completos on hodari.
Tauteja ei viela havaittu.
/Jukka
p.s. Otsikko on lainattu Markus Kajolta ja sita yritetaan noudattaa.
Hostellia jouduttiin vaihtamaan siita, mika oli varattu (onneksi luettiin meilit Madridin lentokentan nettiautomaatista). Olis taas oltu kamojen kanssa vaaralla puolella kaupunkia hermot kireella ja kainalot markina.
Hostelli on ihan ok. On vaan aikamoinen opettelu tassa dormimajoituksessa, kun samassa huoneessa asuu seitseman tuntematonta hippia tai jotain muuta trendikasta "travelleria". Trendikas siis tarkoittaa sita, ettei ole yhtaan trendikas. Silti niilla on kaikilla lappari ja iPodi.
Paivan ohjelma oli aika "perinteinen". Santiagossa on hieno puisto kukkulalla keskella kaupunkia, jonne mentiin semmosella koysiratahommelilla. Ylhaalla juotiin pussikaljat puistossa ja alas tultiin erilaisella hommelilla.
Sitten viela halvat litrat olutta(litra kaljaa n.1,7e) terassilla, pakolliset Suomi-, Nokia- ja Joulupukkijankkaukset paikallisten kanssa ja sitten Completos naamaan ja nukkumaan. Completos on hodari.
Tauteja ei viela havaittu.
/Jukka
p.s. Otsikko on lainattu Markus Kajolta ja sita yritetaan noudattaa.
keskiviikkona, toukokuuta 6
Nyt se alkoi!
Nyt on kämppä puunattu ja vuokralaiselle avaimet luovutettu. Matka voi alkaa!
Ensimmäiset kolme eksoottista kohdetta ovat Karjaa, Vantaa ja Santiago de Chile.
Vantaalla on tavoitteena päästä paikallisen perheen kotiin illalliselle. Karjaalla päästään saunaan. Se on kai joku paikallinen perinne...
Ensimmäiset kolme eksoottista kohdetta ovat Karjaa, Vantaa ja Santiago de Chile.
Vantaalla on tavoitteena päästä paikallisen perheen kotiin illalliselle. Karjaalla päästään saunaan. Se on kai joku paikallinen perinne...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)