Taas sitä vanhetaan...

Aamulla käytiin ostamassa taas bussiliput. Huomen aamulla lähtö La Paziin, Boliviaan. Yhdeksän tuntia taas bussissa.

Muuten päivä kikkailtiin kaupungilla. Pakolliset näköalakukukkalat ja museot. Paljon kävelyä.

Käytiin kalatorilla katsomassa, kun kalastajat syöttävät perkeillä pelikaaneja ja merileijonaa. Hurjan näköinen lötkö!

Joka puolella kaupunkia oli isoja lapsiryhmiä opettajineen tutustumassa erilaisiin juttuihin. Kalatorilla kaloihin, puistossa lintuihin jne. Museoissa sama meno jatkui, mutta lapset vauihtuivat eläkeläisiin. Täällä ihmisiä aktivoidaan, lapset puistoon ja mummot museoon. Niin sen pitää olla!

Koska meikäläisellä on tänään vanhenemisen merkkipäivä, päätimme mennä illastamaan oikein kunnolla kaupungin parhaaseen kalaravintolaan. Rinkasta revittiin ykköset päälle(ryppyinen huppari ja farkut). Siinä paikassa ei oikein budjetti pitänyt, mutta kiitos isän ja äidin, mummin ja papan, sekä Jannen ja Marin lahjoitusten, annoimme itsellemme luvan juhlia ohi budjetin.

Palvelu oli rusettikaulaista ja chileläisen verkkaista. Alma kävi tilaamassa minulle synttäriyllätysjälkkärin. He lupasivat sellaisen tehdä. Se osoittautui purkkihedelmiksi, jossa sojotti kynttilä pystyssä. Ajatus on tärkein! Kaiuttimista sentään soitettiin "Paljon onnean vaan".

Lopuksi tilasimme taksin ravintolasta, ja kun sitä ei ruvennut kuulumaan, hovimestari ohjasi meidät baariin ja tarjosi drinksut odottelun ajaksi. Hyvää palvelua ja korvaa yrityksen laskuttaa tuplat alkupaloista.

-Jukka