Tanaan oltiin aika huonossa kunnossa molemmat, joten ei voitu lahtea retkelle. Jaimme hotellille nukkumaan. Kun iltaan mennessa ruikuli ei kovennut, piti pyytaa laakari paikalle. Tohtori totesi, jonka toivommekin, eli jonkun sortin ruokamyrkytys. Antibioottia ja mahasiirappia, kylla se siita.
Vielakin kylla jannittaa se huominen.
-Jukka
tiistaina, kesäkuuta 30
maanantaina, kesäkuuta 29
Paska
Aamulla oli paivaretki Wilcahuanin Wari-raunioille. Vaellusta muutama tunti. Vaellus paattyi kuumille lahteille, jossa pieni pulahdus.
Illalla se sitten alkoi. Se, jota on pelatty. Nimittain paskatauti. Illallisen jalkeen pyorahti vatsassa ja ripulointi alkoi. Yolla nousin kuume ja piti kayda myos yrjolla. Mina aloitin ja Timo tuli muutaman tunnin perassa.
Huomenna olisi pitka paivavaellus, mutta taitaa jaada valiin. Ylihuomenna alkaa kymmenen yon vaellus, joten tiukille vetaa...
-Jukka
Illalla se sitten alkoi. Se, jota on pelatty. Nimittain paskatauti. Illallisen jalkeen pyorahti vatsassa ja ripulointi alkoi. Yolla nousin kuume ja piti kayda myos yrjolla. Mina aloitin ja Timo tuli muutaman tunnin perassa.
Huomenna olisi pitka paivavaellus, mutta taitaa jaada valiin. Ylihuomenna alkaa kymmenen yon vaellus, joten tiukille vetaa...
-Jukka
sunnuntaina, kesäkuuta 28
Lima - Huaraz
Aamulla bussilla 7,5 tuntia Huaraziin, joka on Perun retkeily- ja kiipeilykeskus.
Kirjauduttiin (Lonely Planetin mukaa) kaupungin parhaaseen hotelliin. Mukavahan se olikin. Illalla lyhyt kierros kaupungilla ja vahan ruokaa.
-Jukka
Kirjauduttiin (Lonely Planetin mukaa) kaupungin parhaaseen hotelliin. Mukavahan se olikin. Illalla lyhyt kierros kaupungilla ja vahan ruokaa.
-Jukka
lauantaina, kesäkuuta 27
Lima
Aamupaivan hengailin itsekseni kaupungilla. Iltapaivalla sain seurakseni Tinpan ja turkulaiset Hannan ja Jessen. Vaikuttivat todella mukavilta, ei tarvinne tapella vuorilla.
Hanna ja Jesse menivat saman tien pehkuihin. Timon pakotin kaljalle. Silmat lupaten jaksettiin muutama olut juoda.
-Jukka
Hanna ja Jesse menivat saman tien pehkuihin. Timon pakotin kaljalle. Silmat lupaten jaksettiin muutama olut juoda.
-Jukka
Tyttojen kiertomatka.
Saimpas aikaiseksi paivittaa blogia. Kaikki tarinat siis samaan syssyyn.
27.6. Minun ja Monan lennot olivat ajallaan ja tapasimme onnistuneesti Buenos Airesin lentokentalla. Mukava nahda pitkasta aikaa!
28.6 Maleksimme kaupungilla ja kavimme katsastamassa kuuluisaa hautausmaata. Hautausmaa oli hienompi ja vaikuttavampi kuin osasin ikina kuvitella. Koska olemme kuitenkin enemman luontoihmisia, suuntasimme nokkamme kohti pohjoista ja Iguazu putouksia jo yhden kaupunkiyon jalkeen.
29.6 Saavuimme Puerto Iguazu kylaan aamupaivalla. Ihan mukava pikku kyla, mutta ihmetyttaa miten sinne mahtuu high seasonin aikaan asumaan kaikki putouksia katsomaan tulleet turistit. Illalla kaveltiin joelle paikkaan, josta nakee kolmen maan rajan. Kaksi jokea yhdistyy ja erottaa toisistaan Argentiinan, Brasilian ja Paraguayn. Mukava iltakavely.
30.6 Hypattiin paikallisbussiin ja ajettiin vesiputouksille. Iguazu putoukset valuvat matalasta, mutta yllattavan laajalta alueelta pystysuoraa seinamaa alas. Putouskohtia on kymmenia olemattomista putouksista valtavaan "paholaisen kurkkuun" asti. Maisemat ovat huikeat ja "garganta de diablo" putous on niin vaikuttava ja valtava, etta sita voisi jaada tuijottamaan kokonaiseksi paivaksi.
1.7 Muutettiin suunnitelmia ja paatettiin lahtea suoraan Paraguahyn. Alunperin oltiin suunniteltu, etta mennaan katsomaan putouksia myos Brasilian puolelta. Edeltavana paivana kuitenkin huomattiin, etta Argentinan puolelta todella nakee putoukset paremmin. Vaikutti silta, etta ollaan jo nahty kaikki mika on nakemisen arvoista ja ollaan nahty jo tarpeeksi putouksia.
Paraguay on mielenkiintoinen maa. Rajamuodollisuudet pystyy hoitamaan vain jos on ollut todella aktiivinen ja tavannut lapi opaskirjat tai sitten tuurilla. Meilla kavi tuuri ja ystavalliset paikalliset neuvoivat meita poistumaan bussista keskella 4 kaistaista autotieta ja kavelemaan 100 m taaksepain passintarkastuspaikkaan. Paikallisten ei tarvitse esitella passiaan rajalla joten bussi pysahtyy vain pyydettaessa. Passiin leima ja matka jatkuu.
Halvalla taksilla paastiin vihdoin liikkeelle makilahdolla ja kasivilkkua kayttaen. Bussiterminaalilla oli juuri lahdossa bussi Asuncioniin, joten ehdittiin ostaa lounaaksi vain keksipaketti ja sipsipussi. Matkan piti kestaa vain nelja tuntia, joten kylla kestetaan.
No matka venyi seitsemaan tuntiin useiden pysahdysten ja kaupunkikierrosten takia. Lisaksi bussi pysahtyi yllattaen keskelle ei mitaan ja edessa nakyi satoja ellei tuhansia ihmisia kepit ja pesapallomailat kadessa. Tilanne oli hieman jannittava, mutta tuntui rauhalliselta. Puolentunnin odottelun jalkeen meidat paastettiin jatkamaan matkaa.
Perille paastyamme otimme ensimmaisen siedettavan nakoisen hotellin lahelta bussiasemaa ja painuimme ravintolaan sormet ristissa, toivoen etta vatsa kestaa paraguaylaista ravintolaruokaa. Palattuamme rauhallinen hotellihuoneemme kuullosti enemman diskolta kuin hotellihuoneelta. Ei auta, kamat oli jo levallaan ja kello 12 yolla. Paattelimme etta vieressa taytyy olla yokerho, joka vasta avattiin. Onneksi emme lahteneet jorailemaan koska aamulla selvisi, etta metelin aiheuttikin pieni grillikoppi, jossa seta popitti koko yon aamu kymmeneen asti.
2.7 Kierreltiin kaupungilla ja paatettiin etta taytyy paasta takaisin mukavaan Argentinaan. Paraguay kierros saa nyt riittaa. Ostettiin liput kello kolmen bussiin. Raahattiin kamat hyvissa ajoin asemalle. Kolmen jalkeen selvisi etta bussi on tunnin myohassa. No paikallinen tunti osoittautui tarkoittamaan talla kertaa neljaa tuntia. Illan hamarryttya paastiin vihdoin bussiin, kuulemma tekninen vika viivastytti lahtoa.
Rajamuodollisuudet hoitui onneksi yhdella pysakilla. Tosin tullimiehilta kesti vartti selvittaa mista maasta ollaan oikeasti kotoisin, kun passissa lukee Finland ja bussilippuun joku tolvana oli kirjoittanut Irlanda. Aika yleinen virhe taalla. Talla kertaa ei etsitty selkeastikaan mandariineja tai viljatuotteita koska evaamme oli tunnin bussitarkastuksen jalkeen koskemattomia.
No matka jatkuu viimein ja uni alkaa painaa. Jos vaikka kahdenkymmenen tunnin bussimatkamme ei venyisikaan 25 tuntia pidemmaksi. Jaa, no, eikohan viela muutama tunti voida odotella mekaanikkoa tiensivussa kun teknista vikaa ei oltukaan saatu korjattua ensimmaisella kertaa. Meita tama ei kuitenkaan enaa haittaa, bussissa on mukava nukkua.
3.7 Ihana Cordoba, viimein taalla. Kaupungissa ei ole juuri mitaan nahtavaa, joka on kaiken taman jalkeen hyva juttu. Lepailtiin kolme yota elokuvia katsellen ja kaupungilla kierrellen. Kaytiin katsomassa tietty muutama nahtavyys, mutta ei mitaan liian rasittavaa. Kavi meinaan ilmi, etta vastustuskyky saattaa heiketa jos varjottelee Asuncionin bussiasemalla ja raja-asemilla yotamyoten. Kurkkuuni oli ilmestynyt pari valkoista taplaa ja nyt nautin paivittani vaaleanpunaisia antibioottipillereita tautiin jonka nimea voin vain arvailla suomeksi. Olo on kuitenkin muuten ihan terve joten kaikki ainakin toistaiseksi hyvin.
6.7 Hengailtiin paiva kaupungilla ja hostellin sohvilla. Huone luovutettiin jo 10.30 ja bussi kohti Mendozaa lahti klo 22.00. Kymmenen tuntia hujahtaa melkein jo liiankin nopeasti kun on tottunut bussissa nukkumiseen.
7.7 Nyt kirjoittelen tata blogijuttua ja kello on 9.00 aamulla. Kohta varmaan jatketaan unia tai lahdetaan kaupunkikierrokselle. Huomenna toivonmukaan mennaan Penitentesiin laskettelemaan. Kurkku on jo terve ja muutenkin olo hyva, pienta vasymysta lukuunottamatta.
Mukavaa kesaa kaikille!!
-Alma
27.6. Minun ja Monan lennot olivat ajallaan ja tapasimme onnistuneesti Buenos Airesin lentokentalla. Mukava nahda pitkasta aikaa!
28.6 Maleksimme kaupungilla ja kavimme katsastamassa kuuluisaa hautausmaata. Hautausmaa oli hienompi ja vaikuttavampi kuin osasin ikina kuvitella. Koska olemme kuitenkin enemman luontoihmisia, suuntasimme nokkamme kohti pohjoista ja Iguazu putouksia jo yhden kaupunkiyon jalkeen.
29.6 Saavuimme Puerto Iguazu kylaan aamupaivalla. Ihan mukava pikku kyla, mutta ihmetyttaa miten sinne mahtuu high seasonin aikaan asumaan kaikki putouksia katsomaan tulleet turistit. Illalla kaveltiin joelle paikkaan, josta nakee kolmen maan rajan. Kaksi jokea yhdistyy ja erottaa toisistaan Argentiinan, Brasilian ja Paraguayn. Mukava iltakavely.
30.6 Hypattiin paikallisbussiin ja ajettiin vesiputouksille. Iguazu putoukset valuvat matalasta, mutta yllattavan laajalta alueelta pystysuoraa seinamaa alas. Putouskohtia on kymmenia olemattomista putouksista valtavaan "paholaisen kurkkuun" asti. Maisemat ovat huikeat ja "garganta de diablo" putous on niin vaikuttava ja valtava, etta sita voisi jaada tuijottamaan kokonaiseksi paivaksi.
1.7 Muutettiin suunnitelmia ja paatettiin lahtea suoraan Paraguahyn. Alunperin oltiin suunniteltu, etta mennaan katsomaan putouksia myos Brasilian puolelta. Edeltavana paivana kuitenkin huomattiin, etta Argentinan puolelta todella nakee putoukset paremmin. Vaikutti silta, etta ollaan jo nahty kaikki mika on nakemisen arvoista ja ollaan nahty jo tarpeeksi putouksia.
Paraguay on mielenkiintoinen maa. Rajamuodollisuudet pystyy hoitamaan vain jos on ollut todella aktiivinen ja tavannut lapi opaskirjat tai sitten tuurilla. Meilla kavi tuuri ja ystavalliset paikalliset neuvoivat meita poistumaan bussista keskella 4 kaistaista autotieta ja kavelemaan 100 m taaksepain passintarkastuspaikkaan. Paikallisten ei tarvitse esitella passiaan rajalla joten bussi pysahtyy vain pyydettaessa. Passiin leima ja matka jatkuu.
Halvalla taksilla paastiin vihdoin liikkeelle makilahdolla ja kasivilkkua kayttaen. Bussiterminaalilla oli juuri lahdossa bussi Asuncioniin, joten ehdittiin ostaa lounaaksi vain keksipaketti ja sipsipussi. Matkan piti kestaa vain nelja tuntia, joten kylla kestetaan.
No matka venyi seitsemaan tuntiin useiden pysahdysten ja kaupunkikierrosten takia. Lisaksi bussi pysahtyi yllattaen keskelle ei mitaan ja edessa nakyi satoja ellei tuhansia ihmisia kepit ja pesapallomailat kadessa. Tilanne oli hieman jannittava, mutta tuntui rauhalliselta. Puolentunnin odottelun jalkeen meidat paastettiin jatkamaan matkaa.
Perille paastyamme otimme ensimmaisen siedettavan nakoisen hotellin lahelta bussiasemaa ja painuimme ravintolaan sormet ristissa, toivoen etta vatsa kestaa paraguaylaista ravintolaruokaa. Palattuamme rauhallinen hotellihuoneemme kuullosti enemman diskolta kuin hotellihuoneelta. Ei auta, kamat oli jo levallaan ja kello 12 yolla. Paattelimme etta vieressa taytyy olla yokerho, joka vasta avattiin. Onneksi emme lahteneet jorailemaan koska aamulla selvisi, etta metelin aiheuttikin pieni grillikoppi, jossa seta popitti koko yon aamu kymmeneen asti.
2.7 Kierreltiin kaupungilla ja paatettiin etta taytyy paasta takaisin mukavaan Argentinaan. Paraguay kierros saa nyt riittaa. Ostettiin liput kello kolmen bussiin. Raahattiin kamat hyvissa ajoin asemalle. Kolmen jalkeen selvisi etta bussi on tunnin myohassa. No paikallinen tunti osoittautui tarkoittamaan talla kertaa neljaa tuntia. Illan hamarryttya paastiin vihdoin bussiin, kuulemma tekninen vika viivastytti lahtoa.
Rajamuodollisuudet hoitui onneksi yhdella pysakilla. Tosin tullimiehilta kesti vartti selvittaa mista maasta ollaan oikeasti kotoisin, kun passissa lukee Finland ja bussilippuun joku tolvana oli kirjoittanut Irlanda. Aika yleinen virhe taalla. Talla kertaa ei etsitty selkeastikaan mandariineja tai viljatuotteita koska evaamme oli tunnin bussitarkastuksen jalkeen koskemattomia.
No matka jatkuu viimein ja uni alkaa painaa. Jos vaikka kahdenkymmenen tunnin bussimatkamme ei venyisikaan 25 tuntia pidemmaksi. Jaa, no, eikohan viela muutama tunti voida odotella mekaanikkoa tiensivussa kun teknista vikaa ei oltukaan saatu korjattua ensimmaisella kertaa. Meita tama ei kuitenkaan enaa haittaa, bussissa on mukava nukkua.
3.7 Ihana Cordoba, viimein taalla. Kaupungissa ei ole juuri mitaan nahtavaa, joka on kaiken taman jalkeen hyva juttu. Lepailtiin kolme yota elokuvia katsellen ja kaupungilla kierrellen. Kaytiin katsomassa tietty muutama nahtavyys, mutta ei mitaan liian rasittavaa. Kavi meinaan ilmi, etta vastustuskyky saattaa heiketa jos varjottelee Asuncionin bussiasemalla ja raja-asemilla yotamyoten. Kurkkuuni oli ilmestynyt pari valkoista taplaa ja nyt nautin paivittani vaaleanpunaisia antibioottipillereita tautiin jonka nimea voin vain arvailla suomeksi. Olo on kuitenkin muuten ihan terve joten kaikki ainakin toistaiseksi hyvin.
6.7 Hengailtiin paiva kaupungilla ja hostellin sohvilla. Huone luovutettiin jo 10.30 ja bussi kohti Mendozaa lahti klo 22.00. Kymmenen tuntia hujahtaa melkein jo liiankin nopeasti kun on tottunut bussissa nukkumiseen.
7.7 Nyt kirjoittelen tata blogijuttua ja kello on 9.00 aamulla. Kohta varmaan jatketaan unia tai lahdetaan kaupunkikierrokselle. Huomenna toivonmukaan mennaan Penitentesiin laskettelemaan. Kurkku on jo terve ja muutenkin olo hyva, pienta vasymysta lukuunottamatta.
Mukavaa kesaa kaikille!!
-Alma
perjantaina, kesäkuuta 26
Sao Paolo - Lima
Sao Paolon lentokentta on kokemus, joka kuuluu Machu Picchun ohella Etela-Amerikan nahtavyyksiin. Siella pitaa nimittain olla joku noita tai poppamies (tai vahintaan olla taskussa se Boliviasta ostettu laamansikio) jos ekalla osuu oikeaan jonoon ja paasee oikeaan koneeseen ajoissa.
Minulta jai sikiot ostamatta joten en osannut ennustaa, etta jos lipussa lukee LAN ja taulussa, etta LANin lennolle Limaan check-in tapahtuu tiskilta D, niin lento onkin TAM ja tiski B. Ja eiku uusi jonotus toisella puolella terminaalia. Onneksi tulin ajoissa.
Ja joku virpomisvaline tai taikahelistin tarvittaisiin, jotta osaisi menna oikeasta portista turvatarkastukseen. Jos lento lahtee portilta 4, niin tietenkaan ei voi menna portista jossa lukee ¨Gates 1 to 13¨. Tati katsoi minua kuin vajaamielista ja ohjasi minut portille, jossa luki ¨Gates 2 to 13¨.
Seuraava ennustajankykyja vaativa tehtava on loytaa oikeaan lentokoneeseen. Samalta portilta nimittain boardataan kolmeen koneeseen. Sen jalkeen ohjataan pihalle, jossa on kymmenkunta bussia odottamassa, joissa ei lue mitaan. Telepatian avulla pitaa arvata mika bussi menee siihen koneeseen, minne sina haluat. Bussissa epatietoiset vertailevat lippujaan, etta mihinkohan tama bussi menee. Viela lentokoneessa piti lentoemolta varmistaa, etta Limaan mennaan.
Ja sitten Limaan. Taalla olen ns. pakettimatkalla, joten kaikki on varattu etukateen. Nyt seuraan vaan perassa. Meita on neljan hengen porukka. Tinppa ja muut tulevat huomenna.
Jos aikaisemmin ollaan yovytty paaasiassa nuorisohostelleissa, niin nyt keski-ika nousi kolminkertaiseksi. Asiakkaat ovat paaasiassa vanhempaa britti/saksalaisporukkaa. Vaihtelua tamakin.
-Jukka
p.s. Saatan viela alkuviikosta paasta paivittamaan blogia, mutta sitten tulee parin viikon tauko (ainakin minun osalta), kun ollaan vuorilla.
Minulta jai sikiot ostamatta joten en osannut ennustaa, etta jos lipussa lukee LAN ja taulussa, etta LANin lennolle Limaan check-in tapahtuu tiskilta D, niin lento onkin TAM ja tiski B. Ja eiku uusi jonotus toisella puolella terminaalia. Onneksi tulin ajoissa.
Ja joku virpomisvaline tai taikahelistin tarvittaisiin, jotta osaisi menna oikeasta portista turvatarkastukseen. Jos lento lahtee portilta 4, niin tietenkaan ei voi menna portista jossa lukee ¨Gates 1 to 13¨. Tati katsoi minua kuin vajaamielista ja ohjasi minut portille, jossa luki ¨Gates 2 to 13¨.
Seuraava ennustajankykyja vaativa tehtava on loytaa oikeaan lentokoneeseen. Samalta portilta nimittain boardataan kolmeen koneeseen. Sen jalkeen ohjataan pihalle, jossa on kymmenkunta bussia odottamassa, joissa ei lue mitaan. Telepatian avulla pitaa arvata mika bussi menee siihen koneeseen, minne sina haluat. Bussissa epatietoiset vertailevat lippujaan, etta mihinkohan tama bussi menee. Viela lentokoneessa piti lentoemolta varmistaa, etta Limaan mennaan.
Ja sitten Limaan. Taalla olen ns. pakettimatkalla, joten kaikki on varattu etukateen. Nyt seuraan vaan perassa. Meita on neljan hengen porukka. Tinppa ja muut tulevat huomenna.
Jos aikaisemmin ollaan yovytty paaasiassa nuorisohostelleissa, niin nyt keski-ika nousi kolminkertaiseksi. Asiakkaat ovat paaasiassa vanhempaa britti/saksalaisporukkaa. Vaihtelua tamakin.
-Jukka
p.s. Saatan viela alkuviikosta paasta paivittamaan blogia, mutta sitten tulee parin viikon tauko (ainakin minun osalta), kun ollaan vuorilla.
torstaina, kesäkuuta 25
Laski latisee
Tanaan oli reissun ensimmainen todellinen sadepaiva. Vetta tuli ihan maahan asti. Lahdettiin kuitenkin kiertamaan kaupunkia. Muutama jalat jumiuttava tunti pitkin poikin vaikeasti suunnistettavaa kaupunkia. Sao Paolon kaupunkikaavassa ei ole jarjen haivaa ja kun karttakin oli joku museo-opas, niin hukassa oltiin koko ajan. Loydettiin kuitenkin takaisin.
Illalla mentiin kokeilemaan brasilialaista illallismattolaa eli ns. liikennevaloravintolaa. Hintaan kuuluu todella monipuolinen buffet-poyta. On leikkeleita ja juustoja ja Sushia yms. Silla jo parjaisi. Sen lisaksi grillista ravaa tarjoilijat miekkojen kanssa, joissa on erilaisia lihoja ja joista tarjoilijat veistavat laskia lautaselle. Poydassa on liikennevalo, joka kaannetaan vihrealle, jos haluaa etta miekkamies tulee poytaan. Kun haluaa hetken syoda rauhassa, voi latkan kaantaa punaiselle ja miekkamiehet kohteliaasti ohittavat poydan. Siina paikassa voi syoda itsensa hengilta.
Laitoin takkini viereisen tuolin selkanojalle ja hetken paasta hovimestari tuli peittamaan sen poytaliinalla. Katsellessani hetken paasta verista poytaliinaa, ymmarsin miksi...
Aamulla meidan tiemme eroavat pariksi viikoksi. Mina lahden Limaan ja sielta vuorille vaeltamaan ja Alma menee Argentiinaan. Sitten nahdaan Santiagon lentokentalla ja jatketaan Uuteen-Seelantiin.
-Jukka
Illalla mentiin kokeilemaan brasilialaista illallismattolaa eli ns. liikennevaloravintolaa. Hintaan kuuluu todella monipuolinen buffet-poyta. On leikkeleita ja juustoja ja Sushia yms. Silla jo parjaisi. Sen lisaksi grillista ravaa tarjoilijat miekkojen kanssa, joissa on erilaisia lihoja ja joista tarjoilijat veistavat laskia lautaselle. Poydassa on liikennevalo, joka kaannetaan vihrealle, jos haluaa etta miekkamies tulee poytaan. Kun haluaa hetken syoda rauhassa, voi latkan kaantaa punaiselle ja miekkamiehet kohteliaasti ohittavat poydan. Siina paikassa voi syoda itsensa hengilta.
Laitoin takkini viereisen tuolin selkanojalle ja hetken paasta hovimestari tuli peittamaan sen poytaliinalla. Katsellessani hetken paasta verista poytaliinaa, ymmarsin miksi...
Aamulla meidan tiemme eroavat pariksi viikoksi. Mina lahden Limaan ja sielta vuorille vaeltamaan ja Alma menee Argentiinaan. Sitten nahdaan Santiagon lentokentalla ja jatketaan Uuteen-Seelantiin.
-Jukka
keskiviikkona, kesäkuuta 24
Ilha Grande -> Sao Paolo
Tama paiva kaytettiin matkustamiseen. Ensin 1,5 tuntia lautalla, sitten 7,5 tuntia bussissa kohti Sao Paoloa.
"Loma" Ilha Grandessa ylitti kaikki odotukset. Hostelli oli upea, aurinko helli eika rahaa tarvinnut kayttaa retkiin. Toisaalta saatiin viikonlopuksi festarit, joita oli hauska seurata. Muuten saarella oli tosi rauhallista ja vahan ihmisia.
-Jukka
"Loma" Ilha Grandessa ylitti kaikki odotukset. Hostelli oli upea, aurinko helli eika rahaa tarvinnut kayttaa retkiin. Toisaalta saatiin viikonlopuksi festarit, joita oli hauska seurata. Muuten saarella oli tosi rauhallista ja vahan ihmisia.
-Jukka
tiistaina, kesäkuuta 23
Lomalla kun ollaan
Tanaan ei taaskaan tehty mitaan, koska ollaan lomalla ja lomalla ei tarvi tehda mitaan, jos ei jaksa.
Mokissamme on kuisti, jossa on kiva istuskella auringossa ja lueskella.
-Jukka
Mokissamme on kuisti, jossa on kiva istuskella auringossa ja lueskella.
-Jukka
maanantaina, kesäkuuta 22
Matkailumainos
Valipaivan jalkeen oli taas hyva vahan retkeilla.
Patikoitiin kaksi tuntia saaren lapi toiselle puolelle. Sielta loytyi taas hieno ranta vuorten valista. Tallaisia rantoja nakee aina matkailumainoksissa, ei ristin sielua ja valkoista hiekkaa. Kun sinne menee ne on taynna saksalaisia. Talla kertaa ranta oli kuin matkailumainoksesta, monta sataa metria valkoista hiekkaa ja ehka parikymmenta ihmista.
Rannalla vietettiin muutama tunti ja patikka takaisin.
Illalla kokkailtiin ja hengailtiin.
-Jukka
Patikoitiin kaksi tuntia saaren lapi toiselle puolelle. Sielta loytyi taas hieno ranta vuorten valista. Tallaisia rantoja nakee aina matkailumainoksissa, ei ristin sielua ja valkoista hiekkaa. Kun sinne menee ne on taynna saksalaisia. Talla kertaa ranta oli kuin matkailumainoksesta, monta sataa metria valkoista hiekkaa ja ehka parikymmenta ihmista.
Rannalla vietettiin muutama tunti ja patikka takaisin.
Illalla kokkailtiin ja hengailtiin.
-Jukka
sunnuntaina, kesäkuuta 21
Nada
Tanaan ei tehty mitaan, joten kerron tarinan (en ole itse keksinyt, voi olla tosi...):
Haihin oli tilattu bandi. Kun bandia ei maaraaikaan mennessa alkanut kuulua, alettiin juhlapaikalla hermostua. Vihdoin, monta tuntia myohassa, bandin pakettiauto kaarsi pihaan.
Ensimmaisena autosta kompi umpihumalainen hanuristi haitari selassaan ja tokaisi syyttavaan savyyn kiukusta kihisevalle bestmanille: "Mitas tilasitte."
Joopajoo
/Jukka
Haihin oli tilattu bandi. Kun bandia ei maaraaikaan mennessa alkanut kuulua, alettiin juhlapaikalla hermostua. Vihdoin, monta tuntia myohassa, bandin pakettiauto kaarsi pihaan.
Ensimmaisena autosta kompi umpihumalainen hanuristi haitari selassaan ja tokaisi syyttavaan savyyn kiukusta kihisevalle bestmanille: "Mitas tilasitte."
Joopajoo
/Jukka
lauantaina, kesäkuuta 20
Turisti viidakossa
Aamulla taas reppu selkaan ja kohti jotain rantaa. Alma lahti ensin, mina jain viela hetkeksi nukkumaan. Sovittiin, etta tavataan rannalla.
Lahdin polkua pitkin kohti rantaa. Polku tuntui koko ajan kapenevan, mutta polku siina oli. Loysin hienoja kalliorantoja, joista oli upea nakyma kylaan. Mutta polku vain kapeni ja muuttui vaikeakulkuisemmaksi. Mutta mina en luovuta. Teloessani koipeni ylittaessani piikkilanka-aitaa, aloin epailla, etta olin eksynyt. Jatkoin silti, koska allani oli mielestani selva polku. Vasta kun olin niin jumissa poheikossa, etten paassyt eteen enka taakse, myonsin ette ehkei tama sittenkaan ollut se merkitty reitti. Hiesta markana ja verta valuvana taistelin itseni takaisin paapolulle. Otin vastaantulijoiden varalta kasvoilleni ilmeen, etta tiesin tarkkaan mita tein ja olin pusikossa tarkoituksella, enka suinkaan eksynyt. Sitten loysin oikean polun ja rannan. Siella se Almakin lotkotti.
Viela kaveltiin tunti toiselle rannalle ja tunti takaisin.
Aiemmin sanoin, ettei saarella ole kuin yksi kyla, mutta olin vaarassa. Taalla on ainakin kymmenen kylaa. Kavimme nimittain yhdessa niista. Eipa siella mitaan ollut; leirinta-alue ja pari ravintolaa. Kai siella joku myos asuu.
Taalla on hauska seurata paikallisten rantaelamaa. Taalla hoikkuuden ihannointi ei ole samanlaista kuin esim. Suomessa. Mita isompi tytto, sita pienemmat bikinit ja ylpeampi askel. Ja kova poseeraus, kun poikaystava ottaa valokuvia rantakivella.
Illalla katsomaan kuinka festareiden kakkospaiva sujui. Sama meno jatkui. Vaikka taalla joka nuorella on vodkapullo kadessa, niin ei taalla teineja nae kovin huonossa kunnossa.
Paateltiin, etta ekologia loytyykin musiikista. Harmi, etta se on aika tylsaa. Kaukana on kunnon sambabileet. Kai ne laulaa jostain delfiineista ja komposteista ja energiansaastolampuista. Mikas siina, jos meno olis parempi.
/Jukka
Lahdin polkua pitkin kohti rantaa. Polku tuntui koko ajan kapenevan, mutta polku siina oli. Loysin hienoja kalliorantoja, joista oli upea nakyma kylaan. Mutta polku vain kapeni ja muuttui vaikeakulkuisemmaksi. Mutta mina en luovuta. Teloessani koipeni ylittaessani piikkilanka-aitaa, aloin epailla, etta olin eksynyt. Jatkoin silti, koska allani oli mielestani selva polku. Vasta kun olin niin jumissa poheikossa, etten paassyt eteen enka taakse, myonsin ette ehkei tama sittenkaan ollut se merkitty reitti. Hiesta markana ja verta valuvana taistelin itseni takaisin paapolulle. Otin vastaantulijoiden varalta kasvoilleni ilmeen, etta tiesin tarkkaan mita tein ja olin pusikossa tarkoituksella, enka suinkaan eksynyt. Sitten loysin oikean polun ja rannan. Siella se Almakin lotkotti.
Viela kaveltiin tunti toiselle rannalle ja tunti takaisin.
Aiemmin sanoin, ettei saarella ole kuin yksi kyla, mutta olin vaarassa. Taalla on ainakin kymmenen kylaa. Kavimme nimittain yhdessa niista. Eipa siella mitaan ollut; leirinta-alue ja pari ravintolaa. Kai siella joku myos asuu.
Taalla on hauska seurata paikallisten rantaelamaa. Taalla hoikkuuden ihannointi ei ole samanlaista kuin esim. Suomessa. Mita isompi tytto, sita pienemmat bikinit ja ylpeampi askel. Ja kova poseeraus, kun poikaystava ottaa valokuvia rantakivella.
Illalla katsomaan kuinka festareiden kakkospaiva sujui. Sama meno jatkui. Vaikka taalla joka nuorella on vodkapullo kadessa, niin ei taalla teineja nae kovin huonossa kunnossa.
Paateltiin, etta ekologia loytyykin musiikista. Harmi, etta se on aika tylsaa. Kaukana on kunnon sambabileet. Kai ne laulaa jostain delfiineista ja komposteista ja energiansaastolampuista. Mikas siina, jos meno olis parempi.
/Jukka
perjantaina, kesäkuuta 19
Vesiputouksia ja kiikkeria vessoja
Ei lahdettykaan toiselle puolelle saarta vaan tehtiin retki vahan toiseen suuntaan. Tarkoitus oli oikestaan kavella jollekin rauhalliselle rannalle, loikoilla siella ja kavella samaa reittia takaisin. Taalla ei oikein ole hyvia ympyrareitteja, joten kavelyt on tehtava edes takaisin. Toinen vaihtoehto on kavella rannalle, josta paasee taxiveneella takaisin. Mutta se maksaa ja yritamme saastaa.
Menomatkalla kavelimme kolmisen tuntia. Teimme koukun upealle vesiputoukselle (yleensa mainostettu vesiputous on joku reika seinassa, josta valuu vetta hissukseen seinaa pitkin. Tama oli hieno.) Sinne paasy oli kovan tyon ja vaikean ryteikon takana. Mutta loytyi se vihdoin ja paasin vesiputoukseen virkistavaan suihkuun.
Toisella yrittamalla loysimme rannan, jossa ei ollut ketaan (ensimmaisessa oli Alman mukaan liikaa valkoista laskia). Siella kollittiin pari tuntia ja sitten takaisin. Mukava ja rankka retki, koska reitilla mennaan jyrkkien kukkuloiden yli.
Taalla on tosiaan Festival de Musica e Ecologia. En osaa portugalia, mutta luulen etta e tuossa valissa tarkoittaa tai, koska emme juuri ekologiaa nahneet, ellei vaarallisesti heiluvia ja pimeita bajamajoja sellaiseksi lasketa. Pelottava kokemus, kuin yrittaisi kusta pimeassa vekkulassa...
Joo, Musiikki tai Ekologia -festarit. Hyva idea. Katsotaan sitten maanantaina, etta kummin kavi. Vahan kuin Kuopio tanssii tai soi. Riippuu bandin kunnosta.
Meno on kuin Suomessa. Teinit ryyppaa ja leirinta-alueet on taynna. Viinanjuonti on aika kansainvalinen tapa.
Ja sitten lavalle astui lihava nainen ja alkoi laulaa. Jengi oli ihan pahkinoina. En tieda, kuka tati oli, mutta musa oli bossanova-tyyppista ja kaikki teinista pappaan osasivat sanat. Kai se oli joku paikallinen Paula Koivuniemi. Tosin se naytti enemman Heinasirkalta.
Yleisossa oli vieressamme aivan suomalaisen oloinen tytto brassimiehen kanssa. Kaikki tytossa meidan molempien mielesta kieli suomalaisuudesta. Kavin kysymassa, oliko tytto mahdollisesti suomesta. Han vastasi portugaliksi, ettei ymmarra. Ei kai sitten ollut suomalainen. Oltaisiin voitu vaikka vannoa. Toisaalta saan saman vastauksen aina kun yritan Juhannuksena puhua tytolle. Ehka huomenna kysyn uudestaan...
/Jukka
p.s. Pahoittelen lukuisia kirjoitusvirheita. Taalla joutuu kirjoittamaan kiireessa(kun yleensa joka sekunti maksaa) yleensa surkeilla nappiksilla, joten typoja tulee. Koittakaa kestaa.
Menomatkalla kavelimme kolmisen tuntia. Teimme koukun upealle vesiputoukselle (yleensa mainostettu vesiputous on joku reika seinassa, josta valuu vetta hissukseen seinaa pitkin. Tama oli hieno.) Sinne paasy oli kovan tyon ja vaikean ryteikon takana. Mutta loytyi se vihdoin ja paasin vesiputoukseen virkistavaan suihkuun.
Toisella yrittamalla loysimme rannan, jossa ei ollut ketaan (ensimmaisessa oli Alman mukaan liikaa valkoista laskia). Siella kollittiin pari tuntia ja sitten takaisin. Mukava ja rankka retki, koska reitilla mennaan jyrkkien kukkuloiden yli.
Taalla on tosiaan Festival de Musica e Ecologia. En osaa portugalia, mutta luulen etta e tuossa valissa tarkoittaa tai, koska emme juuri ekologiaa nahneet, ellei vaarallisesti heiluvia ja pimeita bajamajoja sellaiseksi lasketa. Pelottava kokemus, kuin yrittaisi kusta pimeassa vekkulassa...
Joo, Musiikki tai Ekologia -festarit. Hyva idea. Katsotaan sitten maanantaina, etta kummin kavi. Vahan kuin Kuopio tanssii tai soi. Riippuu bandin kunnosta.
Meno on kuin Suomessa. Teinit ryyppaa ja leirinta-alueet on taynna. Viinanjuonti on aika kansainvalinen tapa.
Ja sitten lavalle astui lihava nainen ja alkoi laulaa. Jengi oli ihan pahkinoina. En tieda, kuka tati oli, mutta musa oli bossanova-tyyppista ja kaikki teinista pappaan osasivat sanat. Kai se oli joku paikallinen Paula Koivuniemi. Tosin se naytti enemman Heinasirkalta.
Yleisossa oli vieressamme aivan suomalaisen oloinen tytto brassimiehen kanssa. Kaikki tytossa meidan molempien mielesta kieli suomalaisuudesta. Kavin kysymassa, oliko tytto mahdollisesti suomesta. Han vastasi portugaliksi, ettei ymmarra. Ei kai sitten ollut suomalainen. Oltaisiin voitu vaikka vannoa. Toisaalta saan saman vastauksen aina kun yritan Juhannuksena puhua tytolle. Ehka huomenna kysyn uudestaan...
/Jukka
p.s. Pahoittelen lukuisia kirjoitusvirheita. Taalla joutuu kirjoittamaan kiireessa(kun yleensa joka sekunti maksaa) yleensa surkeilla nappiksilla, joten typoja tulee. Koittakaa kestaa.
torstaina, kesäkuuta 18
Metsaan mennaan
Hostelli on tosi hieno. Saatiin kahden hengen mokki kylpyhuoneella. Viikonloppuna taalla on jotkut festarit, joten saatiin Juhannusbileet tannekin. Onneksi buukattiin hostelli ajoissa ja pitkaksi aika, niin saatiin viikonloppukin normaalihinnalla. Muuten hinnat n. x3.
Kaytiin tekemassa eka kavelyretki lahimmalle rannalle. Matkan varrella oli nahtavyyksia vankilaraunioista akvadukteihin ja nakoalapaikkoihin. Retket tehdaan nyt omaan tahtiin ja ilmaiseksi.
Illalla tehtiin evaat huomista varten. Tarkoitus on taapertaa saaren toiselle puolelle.
/Jukka
Kaytiin tekemassa eka kavelyretki lahimmalle rannalle. Matkan varrella oli nahtavyyksia vankilaraunioista akvadukteihin ja nakoalapaikkoihin. Retket tehdaan nyt omaan tahtiin ja ilmaiseksi.
Illalla tehtiin evaat huomista varten. Tarkoitus on taapertaa saaren toiselle puolelle.
/Jukka
keskiviikkona, kesäkuuta 17
Ilha Grande
Aamulla lahdettin kohti Ilha Grande, saarta jossa on tarkoitus viettaa viikko "lomaillen" ja rahaa saastaen.
Ensivaikutelma saaresta on mieleton. Taalla on yksi pieni kyla, jossa on kaikki saaren hostellit ja ravintolat. Taalla ei ole autoja ollenkaan. Ainoat moottoriajoneuvot ovat poliisien skootterit. Muuten saari on viidakkoa ja silla on 102 rantaa, joille paasee vain kavellen viidakon lapi tai veneella. Kauin ranta on n. 8 km kavelyn paassa.
Hauska juttu on myos suomalainen jaatelobaari rannassa. Logossa on nalle ja siina lukee "Jäätelö". En tieda, mika firma tanne suomalaiset jaatelot tekee.
/Jukka
Ensivaikutelma saaresta on mieleton. Taalla on yksi pieni kyla, jossa on kaikki saaren hostellit ja ravintolat. Taalla ei ole autoja ollenkaan. Ainoat moottoriajoneuvot ovat poliisien skootterit. Muuten saari on viidakkoa ja silla on 102 rantaa, joille paasee vain kavellen viidakon lapi tai veneella. Kauin ranta on n. 8 km kavelyn paassa.
Hauska juttu on myos suomalainen jaatelobaari rannassa. Logossa on nalle ja siina lukee "Jäätelö". En tieda, mika firma tanne suomalaiset jaatelot tekee.
/Jukka
tiistaina, kesäkuuta 16
Copacabana
Tanaan rannoista oli vuorossa se toinen iso eli Copacabana. Sekin oli hieno. Aallot vahan pienemmat, pysyin jo pystyssa.
Lounaaksi taas kokkailtiin yhdessa jenkkipojan kanssa jotain makkarasysteemia. Iltapaivalla mentiin henkistymaan Jeesuspatsaan luo. Siina se oli, tonnitolkulla betonia. Onhan se vaikuttavan nakoinen.
Ilta meni taas kokkaillessa.
Taalla ei voi saastya vaarinkasityksilta. Pari brittityttoa tuli hostelliin, mutta se oli taynna. Respassa tytto kertoi, etta vapaana oli kuitenkin yksi ullakkohuone. Ongelmana huoneessa oli, ettei siina ollut ikkunoita. No, tytoille se kavi, mita sita ikkunoilla. Nukkumaanhan sinne mennaan. Tosin tytto unohti kertoa, etta ikkunoiden lisaksi huoneesta puuttuivat myos seinat. Se oli ikaan kuin matala parveke, jossa viisto katto. Onneksi on Rion lampimat yot...
/Jukka
Lounaaksi taas kokkailtiin yhdessa jenkkipojan kanssa jotain makkarasysteemia. Iltapaivalla mentiin henkistymaan Jeesuspatsaan luo. Siina se oli, tonnitolkulla betonia. Onhan se vaikuttavan nakoinen.
Ilta meni taas kokkaillessa.
Taalla ei voi saastya vaarinkasityksilta. Pari brittityttoa tuli hostelliin, mutta se oli taynna. Respassa tytto kertoi, etta vapaana oli kuitenkin yksi ullakkohuone. Ongelmana huoneessa oli, ettei siina ollut ikkunoita. No, tytoille se kavi, mita sita ikkunoilla. Nukkumaanhan sinne mennaan. Tosin tytto unohti kertoa, etta ikkunoiden lisaksi huoneesta puuttuivat myos seinat. Se oli ikaan kuin matala parveke, jossa viisto katto. Onneksi on Rion lampimat yot...
/Jukka
maanantaina, kesäkuuta 15
Ipanema
Sitten tsekkaamaan Rion kuuluista piitsit. Ensimmaisenavuorossa Ipanema, koska asumme tassa ihan vieressa. Ipanema on Rion hienointa aluetta. Taalla hostelliasuminenkin on kalliimpaa kuin esim. Copacabanassa. Tama alue on kuitenkin myos turvallisin ja halusimme maksaa vahan ekstraa siita.
Ranta on upea! Harvoin paasee uimaan moisiin maisemiin. Tosin ei uimisesta mitaan tullut, kun aallot olivat niin isot, etta vahan valia oli mukkelis makkelis uikkarit kurkussa ja vetta nena ja korvat taynna. Yrita siina sitten olla rantaleijona.
Hiekka oli tosi hienoa, aivan kuin vehnajauhoa. Mukava siina oli kavella, mutta kylla sita sai sitten kaivella joka paikasta myohemmin suihkussa.
Ilalla ostettiin irkkutyton ja jenkkipojan kanssa kimppaan kilo katkarapuja ja kokkailtiin kapmilla.
Siina se ilta taas menikin.
/Jukka
Ranta on upea! Harvoin paasee uimaan moisiin maisemiin. Tosin ei uimisesta mitaan tullut, kun aallot olivat niin isot, etta vahan valia oli mukkelis makkelis uikkarit kurkussa ja vetta nena ja korvat taynna. Yrita siina sitten olla rantaleijona.
Hiekka oli tosi hienoa, aivan kuin vehnajauhoa. Mukava siina oli kavella, mutta kylla sita sai sitten kaivella joka paikasta myohemmin suihkussa.
Ilalla ostettiin irkkutyton ja jenkkipojan kanssa kimppaan kilo katkarapuja ja kokkailtiin kapmilla.
Siina se ilta taas menikin.
/Jukka
sunnuntaina, kesäkuuta 14
Rio
Tanaan nukuttiin pitkaan, osittain eilisten caipirnhojen takia. Sitten kaupungille pelkaamaan. Tama on kuulemma vaarallinen paikka.
Ilpavaivalla lahdettiin katsomaan brassifutista Maracanalle, yhdelle maailman kuuluisimmista stadioneista. Peli oli kaikkea muuta kuin klassikko. Tylsa nollanolla. Stadikalle mahtuu helposti 100 000 ihmista, mutta nyt vakea oli vain 17 000. Siita huolimatta meininki oli aika mieleton. Pienestakin porukasta lahtee aika meteli. Maracanalla pelataan muuten 2014 MM-finaali.
Illalla pari olutta altaalla (hostellissa on baari ja uima-allas) ja sitten tutimaan.
/Jukka
Ilpavaivalla lahdettiin katsomaan brassifutista Maracanalle, yhdelle maailman kuuluisimmista stadioneista. Peli oli kaikkea muuta kuin klassikko. Tylsa nollanolla. Stadikalle mahtuu helposti 100 000 ihmista, mutta nyt vakea oli vain 17 000. Siita huolimatta meininki oli aika mieleton. Pienestakin porukasta lahtee aika meteli. Maracanalla pelataan muuten 2014 MM-finaali.
Illalla pari olutta altaalla (hostellissa on baari ja uima-allas) ja sitten tutimaan.
/Jukka
lauantaina, kesäkuuta 13
Ja hermo menee
Tanaan meni hermo, paloi kaami ja hihat seka katkesi kamelilta selka.
Herattiin klo 4:45, jotta ehdittaisiin 5:30 lahtevaan bussiin, joka oli ainoa bussi jolla ehdittaisiin Rion lennolle. Matka kestaisi viisi tuntia, joten ihan vieressa ei oltu.
Kysyttiin torstai-iltana ja erikseen viela eilen kahdelta eri tyypilta, etta missa meidan pitaa olla ja milloin, jotta paastaan bussiin. Molemmat lupasivat soittaa bussifirmaan ja varmistaa, etta bussi tulee hostellin kautta ja etta asemalle ei tarvitsisi menna. Luulimme siis, etta homma on kutakuinkin hoidossa.
Seistemmamme kello 5:15 hostellin edessa pilkkopimeassa, tunsin ensi oireet kiristyvasta hermosta. Sen aiheutti yovahti, joka tuli kertomaan (tai nain ainakin tulkitsimme useiden tulkintayritysten jalkeen) etta bussi oli jo mennyt.
Yritimme selvittaa asiaa pictionary-tyyppisesti piirtamalla ja pantomiimin avustuksella muuta kuin portugalia puhumattomien kanssa. Respa aukeaisi vasta seitsemalta. No, ei se bussi huitomalla takaisin tullut. Mennyt mika mennyt. Seuraava menisi kuulemma seitsemalta. Sita ei oikein uskottu, koska sellaista bussia meille ei retkea varatessa edes tarjottu. Otimme taksin bussiasemalle vain todetaksemme, etta seuraava bussi menisi yhdeksalta ja silla emme enaa lennolle ehtisi. Muita ei kuulemma menisi. Siina meni halpa lento Rioon. Edessa olisi joko 23 tuntia bussissa taimelkein tuplahintainen uusi lento. Tassa vaiheessa hermolla soittaisi jo kipakan soolon.
Kavelimme kamojen kanssa takaisin hostellille. Siina hikoillessa oli hyvaa aikaa kerata raivoa. Marssimmekin suoraan respaan ja silloin molemmilla pimahti. Huusimme suoraa huutoa henkilokunnalle ja haukuimme ne alimpaan helvettiin (en muista monesko on alin, mutta seitsemanteen taisivat joutua). Aamupala-asiakkaat saivat nauttia esityksesta, joka kumpusi pohjoisesta, rantasateeseen kylvetysta vitutuksesta.
Ja koko homma ihan turhaan. Jos olisivat vaikka sanoneet, etta menkaa sinne asemalle klo 5:30, niin homma ok, mutta kun luvataan hoitaa ja ei hoideta. Tai olisivat edes kertoneet, etta hostellilta paasee kerran tunnissa minibussilla suoraan lentokentalle, niin kuin sitten tapahtui.
Loppu hyvin, ehdittiin hyvin lennolla.
Ja sitten Rioon. Tama onkin huima paikka. Tama on bilettajien paratiisi. Houkutuksia joka lahtoon. Jeesuspatsas nayttaa kaukaa hienolta, mutta eniten olen vaikuttunut valaistuista katukilvista. Loistava keksinto! Nakee kadunnimet pimeassa. Mieletonta!
Nopeasti tutustuttiin kamppakavereihin ja lahdettiin juomaan Caipirinhoja. Ilta vanheni youksi ennen kuin paastiin kampille.
/Jukka
Herattiin klo 4:45, jotta ehdittaisiin 5:30 lahtevaan bussiin, joka oli ainoa bussi jolla ehdittaisiin Rion lennolle. Matka kestaisi viisi tuntia, joten ihan vieressa ei oltu.
Kysyttiin torstai-iltana ja erikseen viela eilen kahdelta eri tyypilta, etta missa meidan pitaa olla ja milloin, jotta paastaan bussiin. Molemmat lupasivat soittaa bussifirmaan ja varmistaa, etta bussi tulee hostellin kautta ja etta asemalle ei tarvitsisi menna. Luulimme siis, etta homma on kutakuinkin hoidossa.
Seistemmamme kello 5:15 hostellin edessa pilkkopimeassa, tunsin ensi oireet kiristyvasta hermosta. Sen aiheutti yovahti, joka tuli kertomaan (tai nain ainakin tulkitsimme useiden tulkintayritysten jalkeen) etta bussi oli jo mennyt.
Yritimme selvittaa asiaa pictionary-tyyppisesti piirtamalla ja pantomiimin avustuksella muuta kuin portugalia puhumattomien kanssa. Respa aukeaisi vasta seitsemalta. No, ei se bussi huitomalla takaisin tullut. Mennyt mika mennyt. Seuraava menisi kuulemma seitsemalta. Sita ei oikein uskottu, koska sellaista bussia meille ei retkea varatessa edes tarjottu. Otimme taksin bussiasemalle vain todetaksemme, etta seuraava bussi menisi yhdeksalta ja silla emme enaa lennolle ehtisi. Muita ei kuulemma menisi. Siina meni halpa lento Rioon. Edessa olisi joko 23 tuntia bussissa taimelkein tuplahintainen uusi lento. Tassa vaiheessa hermolla soittaisi jo kipakan soolon.
Kavelimme kamojen kanssa takaisin hostellille. Siina hikoillessa oli hyvaa aikaa kerata raivoa. Marssimmekin suoraan respaan ja silloin molemmilla pimahti. Huusimme suoraa huutoa henkilokunnalle ja haukuimme ne alimpaan helvettiin (en muista monesko on alin, mutta seitsemanteen taisivat joutua). Aamupala-asiakkaat saivat nauttia esityksesta, joka kumpusi pohjoisesta, rantasateeseen kylvetysta vitutuksesta.
Ja koko homma ihan turhaan. Jos olisivat vaikka sanoneet, etta menkaa sinne asemalle klo 5:30, niin homma ok, mutta kun luvataan hoitaa ja ei hoideta. Tai olisivat edes kertoneet, etta hostellilta paasee kerran tunnissa minibussilla suoraan lentokentalle, niin kuin sitten tapahtui.
Loppu hyvin, ehdittiin hyvin lennolla.
Ja sitten Rioon. Tama onkin huima paikka. Tama on bilettajien paratiisi. Houkutuksia joka lahtoon. Jeesuspatsas nayttaa kaukaa hienolta, mutta eniten olen vaikuttunut valaistuista katukilvista. Loistava keksinto! Nakee kadunnimet pimeassa. Mieletonta!
Nopeasti tutustuttiin kamppakavereihin ja lahdettiin juomaan Caipirinhoja. Ilta vanheni youksi ennen kuin paastiin kampille.
/Jukka
perjantaina, kesäkuuta 12
Aurinko sittenkin
Aamulla meita tervehti aurinko ja pilveton taivas. Snorklailusta tulisi huippua. Pettymys olikin suuri, kun viisi minuuttia ennen lahtoa meille tultiin sanomaan, ettei retkella ollutkaan meille tilaa.
Kahden minuutin paasta tilaa kuitenkin loytyi ja paastiin mukaan.
Retki oli upea. Ensin mentiin katsomaan papukaijoja ihmeellisen, sata metria syvan kuopan reunalle.
Sitten markapuku paalle ja snorkkeli naamaan ja jokeen. Kelluttiin pari tuntia kristallinkirkasta jokea pitkin virran mukana kalojen seassa. Mikas siina kolliessa.
Illalla pakkailua ja aamulla kohti Rioa.
/Jukka
Kahden minuutin paasta tilaa kuitenkin loytyi ja paastiin mukaan.
Retki oli upea. Ensin mentiin katsomaan papukaijoja ihmeellisen, sata metria syvan kuopan reunalle.
Sitten markapuku paalle ja snorkkeli naamaan ja jokeen. Kelluttiin pari tuntia kristallinkirkasta jokea pitkin virran mukana kalojen seassa. Mikas siina kolliessa.
Illalla pakkailua ja aamulla kohti Rioa.
/Jukka
torstaina, kesäkuuta 11
Murkkuotso
Opas yritti eilen perua tamanaamuisen auringonnousukavelyn, koska luvassa oli pilvinen ja sateinen aamu. Me olimme retkesta kuitenkin maksaneet, joten ei auttanut. Turisti haluaa nahda auringonnousun satoi tai paistoi. Aamu olikin pilvinen ja synkka aika aurinkoa nakynyt vaikka kiivettiin pelottavaan torniin sen nousua katsomaan.
Aamupalan jalkeen lahdettiin joelle muutaman tunnin veneajelulle. Onnistuimme nakemaan lahelta saukon ja muurahaiskarhun, joita oppaan mukaan nakee todella harvoin (illalla, matkalla bonitoon joku oli onnistunut nakemaan muurahaiskarhun todella lahelta, ja sen seurauksena se lotkotti hengettomana keskella tieta.)
Lounaan jalkeen kohti Bonitoa.
Bonitossa satoi kunnolla vetta ja ilta oli synkka. Siita huolimatta varattiin huomiselle snorklausretki. Saa nahda tuleeko kylma lilluminen...
/Jukka
Aamupalan jalkeen lahdettiin joelle muutaman tunnin veneajelulle. Onnistuimme nakemaan lahelta saukon ja muurahaiskarhun, joita oppaan mukaan nakee todella harvoin (illalla, matkalla bonitoon joku oli onnistunut nakemaan muurahaiskarhun todella lahelta, ja sen seurauksena se lotkotti hengettomana keskella tieta.)
Lounaan jalkeen kohti Bonitoa.
Bonitossa satoi kunnolla vetta ja ilta oli synkka. Siita huolimatta varattiin huomiselle snorklausretki. Saa nahda tuleeko kylma lilluminen...
/Jukka
keskiviikkona, kesäkuuta 10
Vielako on villihevosia?
Aamu oli aika synkka ja piti vetaa pitkahihaista paalle, kun lahdettiin lava-autolla "safarille". Lainusmerkeissa siksi, etta kyseessa oli siirtyminen maatilalle. Tosin matkalla nahtiin paljon mielenkiintoisia elukoita. Mm. julmetunkokoinen haikara.
Maatilalta lahdettiin parin tunnin patikalle metsaan. Suomitunnelmaan paasi helposti laiskiessaan hyttysia ja raapiessaan paukamia. Suomalainen itikka parjaa hyvin tassa vertailussa. Tosin taalla ne levittavat dengue-kuumetta. Malariaa taalla ei ole.
Taalla on mielenkiintoisa kavella metsassa. Koko ajan nakee lahelta villeja elaimia. Peuroja, papukaujoja pesukarhuja, apinoita, kettuja, vyotiaisia jne.
Lounaan jalkeen ratsastettiin hevosilla. Oli meille molemmille ensimmainen kerta hevosen selassa. Mitaan ohjeita ei annettu ja tunnin rauhallisen menon jalkeen mentiin jo ravia ja laukkaa. Tekemalla oppii...
Ilta meni rupatellessa.
/Jukka
Maatilalta lahdettiin parin tunnin patikalle metsaan. Suomitunnelmaan paasi helposti laiskiessaan hyttysia ja raapiessaan paukamia. Suomalainen itikka parjaa hyvin tassa vertailussa. Tosin taalla ne levittavat dengue-kuumetta. Malariaa taalla ei ole.
Taalla on mielenkiintoisa kavella metsassa. Koko ajan nakee lahelta villeja elaimia. Peuroja, papukaujoja pesukarhuja, apinoita, kettuja, vyotiaisia jne.
Lounaan jalkeen ratsastettiin hevosilla. Oli meille molemmille ensimmainen kerta hevosen selassa. Mitaan ohjeita ei annettu ja tunnin rauhallisen menon jalkeen mentiin jo ravia ja laukkaa. Tekemalla oppii...
Ilta meni rupatellessa.
/Jukka
tiistaina, kesäkuuta 9
Pantanal ja villi luonto
Aamulla ajoissa ylos ja pikkubussilla Pantanaliin. Israelilaisilta matkakumppaneilta kuulimme, ettei meita kusetettu. Tai sitten niitakin kusetettiin. He maksoivat vahan enemma. Ollaan jotain ehka opittu.
Majoituttiin aika hienoon lodgeen Miranda-joen varteen. Ollaan samassa dormissa aussipariskunnan, parikymppisen jenkkipariskunnan ja kahden sveitsilaistyton (jotka myos vaikuttivat pariskunnalta) kanssa.
Minulla oli lapsena lintukirja ja siina kuva kuningaskalastajasta, joka oli mielestani hienoin lintu koko kirjassa. Tanaan nain kuningaskalastajan onkiessani pirajoita lehmanlihasyoteilla. Mentiin nimittain aussipariskunnan kanssa laiturille ongelle. Opas valutti verta jokeen ja laittoi nautaa koukkuun. Kolme sekuntia koukkua liotettua tuntui ekat nykaisyt. Saalis syotiin illallisella.
Aussipariskunnan James onnistui lipsauttamaan kameran ja tuhat valokuvaa laiturinraosta jokeen. Sinne meni muistot eivatka loytyneet sukelluksista huolimatta. Me ei uskallettu piraijojen sekaan sukeltaa, mutta paikalliset kylla.
Pimean tultua lahdettiin veneella seuraamaan oista elamaa joella. Kaimaaneja ja muita mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia.
Illallisen jalkeen olut ja sikari laiturilla, virtaavan veden aaressa.
/Jukka
Majoituttiin aika hienoon lodgeen Miranda-joen varteen. Ollaan samassa dormissa aussipariskunnan, parikymppisen jenkkipariskunnan ja kahden sveitsilaistyton (jotka myos vaikuttivat pariskunnalta) kanssa.
Minulla oli lapsena lintukirja ja siina kuva kuningaskalastajasta, joka oli mielestani hienoin lintu koko kirjassa. Tanaan nain kuningaskalastajan onkiessani pirajoita lehmanlihasyoteilla. Mentiin nimittain aussipariskunnan kanssa laiturille ongelle. Opas valutti verta jokeen ja laittoi nautaa koukkuun. Kolme sekuntia koukkua liotettua tuntui ekat nykaisyt. Saalis syotiin illallisella.
Aussipariskunnan James onnistui lipsauttamaan kameran ja tuhat valokuvaa laiturinraosta jokeen. Sinne meni muistot eivatka loytyneet sukelluksista huolimatta. Me ei uskallettu piraijojen sekaan sukeltaa, mutta paikalliset kylla.
Pimean tultua lahdettiin veneella seuraamaan oista elamaa joella. Kaimaaneja ja muita mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia.
Illallisen jalkeen olut ja sikari laiturilla, virtaavan veden aaressa.
/Jukka
maanantaina, kesäkuuta 8
Kuinka ilman kusetusta
Tanaan oli armoton kusetuksenvalttelypaiva. Piti nimittain hommata retki Pantanalin vesistoalueelle. Bolivia opetti, joten talla kertaa kavimme lapi kaikki palveluntarjoajat. Paadyimme Lonely Planetin suosittelemaan. Ja muutenkin touhu tuntui kaikkein ammattimaisemmalta. Saapa nahda lyoko totuus korville.
Yksi operaattori esitteli Suomen Luonto -lehden artikkelia, jonka lehden toimittaja oli hanelle lahettanyt. Toimittaja oli ollut kyseisen agentin retkella. Myyntivaltti oli kieltamatta hyva, mutta emme silti sortuneet liiallisen isanmaallisuuteen.
Kilpailu taalla on aika kova ja saa vahan ikavia piirteita. Olemme yota hostellissa, jonka yhteydessa toimii myos yksi operaattori. He lupaavat yhden ilmaisen yon hostellissa, jos osallistuu heidan retkelleen. Operaattori, jonka reissulle menemme maksoi myos yopymisemme samassa hostellissa. Kun kundi tassa kuuli, etta olimme ottaneet retken toisesta toimistosta, han toi printtikopion joltain keskustelupalstalta, jossa jollain oli ollut huono opas ja oli ollut tylsaa jne.
Huomenna kysellaan muilta retkelaisilta hintoja ja saadaan tietaa paljonko meita kusetettiin...
Meilla oli myos logistinen ongelma: haluttaisiin taalta mahdollisimman nopeasti Rioon, mutta bussimatka kestaa 23 tuntia ja maksaa n.80 euroa. Ongelma ei olisi kummoinen, jos Campo Granden ja Rion valilla olisi joku mielenkiintoinen valietappi, mutta kun ei ole. Tiedusteltiin lentohintoja ja onnistuttiin saamaan lento bussimatkan hinnalla. Nyt saastyy hyvin aikaa. (Rahaa ei ole saastynyt, Brasilian takia ollaan yli 500 euroa budjetissa miinuksella...)
Budjetista muuten sen verran, etta ollaan koko reissun ajan yritetty parjata 70 euron paivabujetilla (siis kahdelle hengelle ja sisaltaen kaiken). Tahan mennessa se on ollut tosi helppoa vaikka ollaan eletty aika leveasti ja tehty kalliita retkia. Taalla Brasiliassa on niin saakelin kallista, ettei budjetissa meinaa pysya millaan, vaikkei tekisi mitaan. Ja kun tekee, niin lompsa laulaa. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa loytaa joku halvempi rantakohde, jossa ei tarvi tehda mitaan eika tuhlata rahaa.
/Jukka
Yksi operaattori esitteli Suomen Luonto -lehden artikkelia, jonka lehden toimittaja oli hanelle lahettanyt. Toimittaja oli ollut kyseisen agentin retkella. Myyntivaltti oli kieltamatta hyva, mutta emme silti sortuneet liiallisen isanmaallisuuteen.
Kilpailu taalla on aika kova ja saa vahan ikavia piirteita. Olemme yota hostellissa, jonka yhteydessa toimii myos yksi operaattori. He lupaavat yhden ilmaisen yon hostellissa, jos osallistuu heidan retkelleen. Operaattori, jonka reissulle menemme maksoi myos yopymisemme samassa hostellissa. Kun kundi tassa kuuli, etta olimme ottaneet retken toisesta toimistosta, han toi printtikopion joltain keskustelupalstalta, jossa jollain oli ollut huono opas ja oli ollut tylsaa jne.
Huomenna kysellaan muilta retkelaisilta hintoja ja saadaan tietaa paljonko meita kusetettiin...
Meilla oli myos logistinen ongelma: haluttaisiin taalta mahdollisimman nopeasti Rioon, mutta bussimatka kestaa 23 tuntia ja maksaa n.80 euroa. Ongelma ei olisi kummoinen, jos Campo Granden ja Rion valilla olisi joku mielenkiintoinen valietappi, mutta kun ei ole. Tiedusteltiin lentohintoja ja onnistuttiin saamaan lento bussimatkan hinnalla. Nyt saastyy hyvin aikaa. (Rahaa ei ole saastynyt, Brasilian takia ollaan yli 500 euroa budjetissa miinuksella...)
Budjetista muuten sen verran, etta ollaan koko reissun ajan yritetty parjata 70 euron paivabujetilla (siis kahdelle hengelle ja sisaltaen kaiken). Tahan mennessa se on ollut tosi helppoa vaikka ollaan eletty aika leveasti ja tehty kalliita retkia. Taalla Brasiliassa on niin saakelin kallista, ettei budjetissa meinaa pysya millaan, vaikkei tekisi mitaan. Ja kun tekee, niin lompsa laulaa. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa loytaa joku halvempi rantakohde, jossa ei tarvi tehda mitaan eika tuhlata rahaa.
/Jukka
sunnuntaina, kesäkuuta 7
Av. Paulista
Aamulla Check-out ja loppupaiva kierrellen paakatua Avanue Paulistaa. Illalla bussiin kohti Campo Grandea ja Pantanalin wetlandsia.
-Jukka
-Jukka
lauantaina, kesäkuuta 6
Sao Paolo, Brasilia
Nyt alkoi rahanmeno. Brasilia, tai ainakin Sao Paolo on todella kallis paikka. Taalla ei sita paitsi ole juurikaan halpoja hostelleja. Ollaan totuttu marssimaan lahinpaan hostelliin ja aina on tilaa loytynyt noin kympilla per nena. Nyt yritettiin samaa, mutta ainoat hostellit olivat taynna ja yli tuplahintaisia. Huomiseksi olisi yhdesta hostellista loytynyt tilaa ja ystavallinen isanta ehdotti, etta saisimme olla hostellissa taman vuorokauden ja kayttaa kaikkia hostellin palveluja muuten, mutta meidan pitaisi kayda vain nukkumassa viereisessa love-motellissa. Paadyimme kuitenkin kalliimpaan ja oikeaan hotelliin. Aiomme olla vain yhden yon ja lahtea huomenna Campo Grandeen. Lennamme taalta kuitenkin kolmen viikon paasta eteenpain, joiten olemme pari yota silloin.
Ihmiset taalla Sao Paolossa ovat todella ystavallisia (ainakin taalla vahan paremmalla ja turvallisemmalla alueella). Olimme varautuneet siihen, etta joka toinen vastaantulija on rosvo, joka yrittaa pollia rahat ja sisaelimet. Sen sijaan tormasimme pelkastaan ystavallisiin ja auttamishaluisiin nuoriin ihmisiin.
Kun lahdimme suunnistamaan taudesta hostellista kohti metroa, jolla oli tarkoitus paasta hotelliin, liikennevaloissa meidat piiritti joukko turismiopiskelijoita, jotka halusivat haastatella meita. Moista intoa ei voinut vastustaa ja suostuimme lyhyeen videokamera-mikrofonihaastatteluun. Kysymykset olivat perusmistatulettemitateettejaminnemeette -tyyppisia.
Haastattelun jalkeen he saattoivat meidat metrolle ja viela maksoivat matkat. Yksi tytto halusi valttamatta samaan kuvaan meidan kanssa. Perusskeptikkona piti vahan aikaa penkoa taskuja, ettei mitaan viety.
Illalla harhailtiin metrolla etsien bussiasemaa, jolla paastaisiin Campo Grandeen. Taalla on nelja bussiasemaa eri puolilla kaupunkia ja jokaisella monta kymmenta bussifirmaa. Oli aika selvittaminen milla paasee minnekin.
Lopuksi kaytiin paikallisessa buffetissa syomassa itsemme pinkeiksi.
;Jukka
Ihmiset taalla Sao Paolossa ovat todella ystavallisia (ainakin taalla vahan paremmalla ja turvallisemmalla alueella). Olimme varautuneet siihen, etta joka toinen vastaantulija on rosvo, joka yrittaa pollia rahat ja sisaelimet. Sen sijaan tormasimme pelkastaan ystavallisiin ja auttamishaluisiin nuoriin ihmisiin.
Kun lahdimme suunnistamaan taudesta hostellista kohti metroa, jolla oli tarkoitus paasta hotelliin, liikennevaloissa meidat piiritti joukko turismiopiskelijoita, jotka halusivat haastatella meita. Moista intoa ei voinut vastustaa ja suostuimme lyhyeen videokamera-mikrofonihaastatteluun. Kysymykset olivat perusmistatulettemitateettejaminnemeette -tyyppisia.
Haastattelun jalkeen he saattoivat meidat metrolle ja viela maksoivat matkat. Yksi tytto halusi valttamatta samaan kuvaan meidan kanssa. Perusskeptikkona piti vahan aikaa penkoa taskuja, ettei mitaan viety.
Illalla harhailtiin metrolla etsien bussiasemaa, jolla paastaisiin Campo Grandeen. Taalla on nelja bussiasemaa eri puolilla kaupunkia ja jokaisella monta kymmenta bussifirmaa. Oli aika selvittaminen milla paasee minnekin.
Lopuksi kaytiin paikallisessa buffetissa syomassa itsemme pinkeiksi.
;Jukka
perjantaina, kesäkuuta 5
San Juan -> Santigo
Koko paiva bussissa kohti Santiagoa.
Illalla vahan snakkia naamaan ja ajoissa nukkumaan. Aamulla neljalta heratys ja lento Sao Paoloon.
/Jukka
Illalla vahan snakkia naamaan ja ajoissa nukkumaan. Aamulla neljalta heratys ja lento Sao Paoloon.
/Jukka
torstaina, kesäkuuta 4
Toinen yritys
Koettuamme aiemmin kirvelevan tappion ottelussa chilelaista palautuspullojarjestelmaa vastaan, olimme mielestamme ottaneet opiksemme ja valmiit uuteen haasteeseen. Talla kertaa vastassa oli, ei enempaa eika vahempaa kuin argentiinalainen palautuspullojarjestema. Tiesimme, ettei kamppailusta tulisi helppo, mutta paatimme tehda parhaamme ja katsoa mihin se riittaisi.
Tavoite oli selkea ja kirkaana mielessa: palauta olutpullo, tienaa panttiraha ja osta palautettava limupullo. Eipa olisi voinut enempaa pieleen menna. Toisin kuin Chilessa, olutpulloa ei voinutkaan vaihtaa limupulloon vaan ainoastaan toiseen kaljapulloon, jota ei talla kertaa haluttu. Kaikessa sahlingissa jai myos limu ostamatta. Jalleen kerran palautuspullojarjestelma oli peitonnut meidat. Niinpa palasimme kaupasta noyryytettyina ja tappion karvasta kalkkia niellen (ja se saatanan tyhja kaljapullo edelleen repussa. Sita ei nimittain voinut jattaa kauppaan, jos ei kerran ota panttia...)
/Jukka
Tavoite oli selkea ja kirkaana mielessa: palauta olutpullo, tienaa panttiraha ja osta palautettava limupullo. Eipa olisi voinut enempaa pieleen menna. Toisin kuin Chilessa, olutpulloa ei voinutkaan vaihtaa limupulloon vaan ainoastaan toiseen kaljapulloon, jota ei talla kertaa haluttu. Kaikessa sahlingissa jai myos limu ostamatta. Jalleen kerran palautuspullojarjestelma oli peitonnut meidat. Niinpa palasimme kaupasta noyryytettyina ja tappion karvasta kalkkia niellen (ja se saatanan tyhja kaljapullo edelleen repussa. Sita ei nimittain voinut jattaa kauppaan, jos ei kerran ota panttia...)
/Jukka
keskiviikkona, kesäkuuta 3
Kylmaa ja lamminta
Lahdettiin molemmat aamulenkille puoli kymmenen aikaan. Ulkona oli viela jaatavan kylma vaikka aurinko paistoi. Juostiin tunti ja kymmenen minuuttia ja meinaattiin syvajaatya.
Lampotilaerot on aika huimat. Aamulla on varmaan nollassa ja iltapaivalla jo paistateltiin paivaa parvekkeella. Mittari naytti 25 varjossa.
Illalla kokkailua ja pieni kierros kaupungilla ja nukkumaan.
-Jukka
Lampotilaerot on aika huimat. Aamulla on varmaan nollassa ja iltapaivalla jo paistateltiin paivaa parvekkeella. Mittari naytti 25 varjossa.
Illalla kokkailua ja pieni kierros kaupungilla ja nukkumaan.
-Jukka
tiistaina, kesäkuuta 2
Nojopas
Valilla sattuu hauskoja sattumia, jotka pistavat naaman virneeseen, vai mita sanotte tasta:
Tarkoitus oli Saltasta lahtea jarkevalla aikataululla kohti Santiagoa. Alustava ajatus oli menna Cordobaan, mutta se olisi tiennyt aikamoista kiertoa. Valitsimme lahes summamutikassa San Juanin. Hostellinpitaja Saltassa piti ideaa outona ja oli sita mielta, ettei sinne kukaan mene. No, me mentiin. Kirjauduttiin bussiasemaa lahimpaan hostelliin. Kysyttiin salasanaa langattomaan verkkoon ja se oli: jumalauta. Kylla nauratti.
Kavi ilmi, etta vuosi sitten hostellissa oli ollut toissa joku Mikko Tampereelta. Mikko oli jattanut San Juaniin osan suomalaista kulttuurihistoriaa.
-Jukka
Tarkoitus oli Saltasta lahtea jarkevalla aikataululla kohti Santiagoa. Alustava ajatus oli menna Cordobaan, mutta se olisi tiennyt aikamoista kiertoa. Valitsimme lahes summamutikassa San Juanin. Hostellinpitaja Saltassa piti ideaa outona ja oli sita mielta, ettei sinne kukaan mene. No, me mentiin. Kirjauduttiin bussiasemaa lahimpaan hostelliin. Kysyttiin salasanaa langattomaan verkkoon ja se oli: jumalauta. Kylla nauratti.
Kavi ilmi, etta vuosi sitten hostellissa oli ollut toissa joku Mikko Tampereelta. Mikko oli jattanut San Juaniin osan suomalaista kulttuurihistoriaa.
-Jukka
maanantaina, kesäkuuta 1
Salta - San Juan
Tanaan oli taas aikainen huoneenluovutus, joten hengailtiin kaupungilla. Koska oli hyva ja lammin ilma, mentiin puistoon lueskelemaan. Otinpa siina myos kunnon paivaunet. Joku bugi paasi ryomimaan lahkeesta sisaan ja soi jalat.
Yopyminen taalla oli tahan mennessa halvinta. Kovan kilpailun myota hinnat ovat aika alhaiset ja saatiin viela kolmas you kaupan paalle. Kolme yota kahdelta hengelta maksoi yhteensa 24€.
Iltapaiva saatiin viela hengailla hostellilla ja sitten bussi kohti San Juania.
Taalla bussisysteemi toimii vahan kuten lentoyhtioilla eli yhtiot kuuluvat jonkinlaisiin alliansseihin eli lipun voit ostaa joltain yhtiolta ja kulkea toisella. Matkustusluokkia on kolme: Semi Cama, Cama ja Premium Cama. Semi Cama vastaa lentokoneen turistiluokkaa, tai oikestaan economy plussaa, koska jalkatilaa on niin paljon. Cama on sitten business ja Premium Cama on ykkosluokka.
Vaikka matkustaminen on mukavaa ja helppoa, niin asemalla pitaa olla hereilla. Kun ostimme liput, myyja kirjoitti lippuun, etta bussi lahtee laiturilta valilta 17-23 ja kyljessa lukee taman yhtion logo. Bussi lahti laiturilta 16 ja yhtio oli ihan joku muu. Olimme ainoat koko kaksikerroksisessa bussissa ja kuski sano, etta voitte ihan hyvin menna istumaan Cama-osastoon. Ehdimme jo iloita lokoisasta 17 tunnin matkasta business-luokassa, kunnes kuski kurvasi huoltoaseman pihaan, jossa jouduimme vaihtamaan toiseen bussiin ja turistiluokkaan. No, ei siellakaan meidan lisaksi ollut kuin muutama matkustaja ja saatiin kunnon tilat nukkua.
-Jukka
Yopyminen taalla oli tahan mennessa halvinta. Kovan kilpailun myota hinnat ovat aika alhaiset ja saatiin viela kolmas you kaupan paalle. Kolme yota kahdelta hengelta maksoi yhteensa 24€.
Iltapaiva saatiin viela hengailla hostellilla ja sitten bussi kohti San Juania.
Taalla bussisysteemi toimii vahan kuten lentoyhtioilla eli yhtiot kuuluvat jonkinlaisiin alliansseihin eli lipun voit ostaa joltain yhtiolta ja kulkea toisella. Matkustusluokkia on kolme: Semi Cama, Cama ja Premium Cama. Semi Cama vastaa lentokoneen turistiluokkaa, tai oikestaan economy plussaa, koska jalkatilaa on niin paljon. Cama on sitten business ja Premium Cama on ykkosluokka.
Vaikka matkustaminen on mukavaa ja helppoa, niin asemalla pitaa olla hereilla. Kun ostimme liput, myyja kirjoitti lippuun, etta bussi lahtee laiturilta valilta 17-23 ja kyljessa lukee taman yhtion logo. Bussi lahti laiturilta 16 ja yhtio oli ihan joku muu. Olimme ainoat koko kaksikerroksisessa bussissa ja kuski sano, etta voitte ihan hyvin menna istumaan Cama-osastoon. Ehdimme jo iloita lokoisasta 17 tunnin matkasta business-luokassa, kunnes kuski kurvasi huoltoaseman pihaan, jossa jouduimme vaihtamaan toiseen bussiin ja turistiluokkaan. No, ei siellakaan meidan lisaksi ollut kuin muutama matkustaja ja saatiin kunnon tilat nukkua.
-Jukka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)