Tanaan oli reissun ensimmainen todellinen sadepaiva. Vetta tuli ihan maahan asti. Lahdettiin kuitenkin kiertamaan kaupunkia. Muutama jalat jumiuttava tunti pitkin poikin vaikeasti suunnistettavaa kaupunkia. Sao Paolon kaupunkikaavassa ei ole jarjen haivaa ja kun karttakin oli joku museo-opas, niin hukassa oltiin koko ajan. Loydettiin kuitenkin takaisin.
Illalla mentiin kokeilemaan brasilialaista illallismattolaa eli ns. liikennevaloravintolaa. Hintaan kuuluu todella monipuolinen buffet-poyta. On leikkeleita ja juustoja ja Sushia yms. Silla jo parjaisi. Sen lisaksi grillista ravaa tarjoilijat miekkojen kanssa, joissa on erilaisia lihoja ja joista tarjoilijat veistavat laskia lautaselle. Poydassa on liikennevalo, joka kaannetaan vihrealle, jos haluaa etta miekkamies tulee poytaan. Kun haluaa hetken syoda rauhassa, voi latkan kaantaa punaiselle ja miekkamiehet kohteliaasti ohittavat poydan. Siina paikassa voi syoda itsensa hengilta.
Laitoin takkini viereisen tuolin selkanojalle ja hetken paasta hovimestari tuli peittamaan sen poytaliinalla. Katsellessani hetken paasta verista poytaliinaa, ymmarsin miksi...
Aamulla meidan tiemme eroavat pariksi viikoksi. Mina lahden Limaan ja sielta vuorille vaeltamaan ja Alma menee Argentiinaan. Sitten nahdaan Santiagon lentokentalla ja jatketaan Uuteen-Seelantiin.
-Jukka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onnekasta erillistä matkantekoa teille molemmille!
VastaaPoistaAnsku