Nyt alkoi rahanmeno. Brasilia, tai ainakin Sao Paolo on todella kallis paikka. Taalla ei sita paitsi ole juurikaan halpoja hostelleja. Ollaan totuttu marssimaan lahinpaan hostelliin ja aina on tilaa loytynyt noin kympilla per nena. Nyt yritettiin samaa, mutta ainoat hostellit olivat taynna ja yli tuplahintaisia. Huomiseksi olisi yhdesta hostellista loytynyt tilaa ja ystavallinen isanta ehdotti, etta saisimme olla hostellissa taman vuorokauden ja kayttaa kaikkia hostellin palveluja muuten, mutta meidan pitaisi kayda vain nukkumassa viereisessa love-motellissa. Paadyimme kuitenkin kalliimpaan ja oikeaan hotelliin. Aiomme olla vain yhden yon ja lahtea huomenna Campo Grandeen. Lennamme taalta kuitenkin kolmen viikon paasta eteenpain, joiten olemme pari yota silloin.
Ihmiset taalla Sao Paolossa ovat todella ystavallisia (ainakin taalla vahan paremmalla ja turvallisemmalla alueella). Olimme varautuneet siihen, etta joka toinen vastaantulija on rosvo, joka yrittaa pollia rahat ja sisaelimet. Sen sijaan tormasimme pelkastaan ystavallisiin ja auttamishaluisiin nuoriin ihmisiin.
Kun lahdimme suunnistamaan taudesta hostellista kohti metroa, jolla oli tarkoitus paasta hotelliin, liikennevaloissa meidat piiritti joukko turismiopiskelijoita, jotka halusivat haastatella meita. Moista intoa ei voinut vastustaa ja suostuimme lyhyeen videokamera-mikrofonihaastatteluun. Kysymykset olivat perusmistatulettemitateettejaminnemeette -tyyppisia.
Haastattelun jalkeen he saattoivat meidat metrolle ja viela maksoivat matkat. Yksi tytto halusi valttamatta samaan kuvaan meidan kanssa. Perusskeptikkona piti vahan aikaa penkoa taskuja, ettei mitaan viety.
Illalla harhailtiin metrolla etsien bussiasemaa, jolla paastaisiin Campo Grandeen. Taalla on nelja bussiasemaa eri puolilla kaupunkia ja jokaisella monta kymmenta bussifirmaa. Oli aika selvittaminen milla paasee minnekin.
Lopuksi kaytiin paikallisessa buffetissa syomassa itsemme pinkeiksi.
;Jukka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti