Tyttojen kiertomatka.

Saimpas aikaiseksi paivittaa blogia. Kaikki tarinat siis samaan syssyyn.

27.6. Minun ja Monan lennot olivat ajallaan ja tapasimme onnistuneesti Buenos Airesin lentokentalla. Mukava nahda pitkasta aikaa!

28.6 Maleksimme kaupungilla ja kavimme katsastamassa kuuluisaa hautausmaata. Hautausmaa oli hienompi ja vaikuttavampi kuin osasin ikina kuvitella. Koska olemme kuitenkin enemman luontoihmisia, suuntasimme nokkamme kohti pohjoista ja Iguazu putouksia jo yhden kaupunkiyon jalkeen.

29.6 Saavuimme Puerto Iguazu kylaan aamupaivalla. Ihan mukava pikku kyla, mutta ihmetyttaa miten sinne mahtuu high seasonin aikaan asumaan kaikki putouksia katsomaan tulleet turistit. Illalla kaveltiin joelle paikkaan, josta nakee kolmen maan rajan. Kaksi jokea yhdistyy ja erottaa toisistaan Argentiinan, Brasilian ja Paraguayn. Mukava iltakavely.

30.6 Hypattiin paikallisbussiin ja ajettiin vesiputouksille. Iguazu putoukset valuvat matalasta, mutta yllattavan laajalta alueelta pystysuoraa seinamaa alas. Putouskohtia on kymmenia olemattomista putouksista valtavaan "paholaisen kurkkuun" asti. Maisemat ovat huikeat ja "garganta de diablo" putous on niin vaikuttava ja valtava, etta sita voisi jaada tuijottamaan kokonaiseksi paivaksi.

1.7 Muutettiin suunnitelmia ja paatettiin lahtea suoraan Paraguahyn. Alunperin oltiin suunniteltu, etta mennaan katsomaan putouksia myos Brasilian puolelta. Edeltavana paivana kuitenkin huomattiin, etta Argentinan puolelta todella nakee putoukset paremmin. Vaikutti silta, etta ollaan jo nahty kaikki mika on nakemisen arvoista ja ollaan nahty jo tarpeeksi putouksia.

Paraguay on mielenkiintoinen maa. Rajamuodollisuudet pystyy hoitamaan vain jos on ollut todella aktiivinen ja tavannut lapi opaskirjat tai sitten tuurilla. Meilla kavi tuuri ja ystavalliset paikalliset neuvoivat meita poistumaan bussista keskella 4 kaistaista autotieta ja kavelemaan 100 m taaksepain passintarkastuspaikkaan. Paikallisten ei tarvitse esitella passiaan rajalla joten bussi pysahtyy vain pyydettaessa. Passiin leima ja matka jatkuu.

Halvalla taksilla paastiin vihdoin liikkeelle makilahdolla ja kasivilkkua kayttaen. Bussiterminaalilla oli juuri lahdossa bussi Asuncioniin, joten ehdittiin ostaa lounaaksi vain keksipaketti ja sipsipussi. Matkan piti kestaa vain nelja tuntia, joten kylla kestetaan.

No matka venyi seitsemaan tuntiin useiden pysahdysten ja kaupunkikierrosten takia. Lisaksi bussi pysahtyi yllattaen keskelle ei mitaan ja edessa nakyi satoja ellei tuhansia ihmisia kepit ja pesapallomailat kadessa. Tilanne oli hieman jannittava, mutta tuntui rauhalliselta. Puolentunnin odottelun jalkeen meidat paastettiin jatkamaan matkaa.

Perille paastyamme otimme ensimmaisen siedettavan nakoisen hotellin lahelta bussiasemaa ja painuimme ravintolaan sormet ristissa, toivoen etta vatsa kestaa paraguaylaista ravintolaruokaa. Palattuamme rauhallinen hotellihuoneemme kuullosti enemman diskolta kuin hotellihuoneelta. Ei auta, kamat oli jo levallaan ja kello 12 yolla. Paattelimme etta vieressa taytyy olla yokerho, joka vasta avattiin. Onneksi emme lahteneet jorailemaan koska aamulla selvisi, etta metelin aiheuttikin pieni grillikoppi, jossa seta popitti koko yon aamu kymmeneen asti.

2.7 Kierreltiin kaupungilla ja paatettiin etta taytyy paasta takaisin mukavaan Argentinaan. Paraguay kierros saa nyt riittaa. Ostettiin liput kello kolmen bussiin. Raahattiin kamat hyvissa ajoin asemalle. Kolmen jalkeen selvisi etta bussi on tunnin myohassa. No paikallinen tunti osoittautui tarkoittamaan talla kertaa neljaa tuntia. Illan hamarryttya paastiin vihdoin bussiin, kuulemma tekninen vika viivastytti lahtoa.

Rajamuodollisuudet hoitui onneksi yhdella pysakilla. Tosin tullimiehilta kesti vartti selvittaa mista maasta ollaan oikeasti kotoisin, kun passissa lukee Finland ja bussilippuun joku tolvana oli kirjoittanut Irlanda. Aika yleinen virhe taalla. Talla kertaa ei etsitty selkeastikaan mandariineja tai viljatuotteita koska evaamme oli tunnin bussitarkastuksen jalkeen koskemattomia.

No matka jatkuu viimein ja uni alkaa painaa. Jos vaikka kahdenkymmenen tunnin bussimatkamme ei venyisikaan 25 tuntia pidemmaksi. Jaa, no, eikohan viela muutama tunti voida odotella mekaanikkoa tiensivussa kun teknista vikaa ei oltukaan saatu korjattua ensimmaisella kertaa. Meita tama ei kuitenkaan enaa haittaa, bussissa on mukava nukkua.

3.7 Ihana Cordoba, viimein taalla. Kaupungissa ei ole juuri mitaan nahtavaa, joka on kaiken taman jalkeen hyva juttu. Lepailtiin kolme yota elokuvia katsellen ja kaupungilla kierrellen. Kaytiin katsomassa tietty muutama nahtavyys, mutta ei mitaan liian rasittavaa. Kavi meinaan ilmi, etta vastustuskyky saattaa heiketa jos varjottelee Asuncionin bussiasemalla ja raja-asemilla yotamyoten. Kurkkuuni oli ilmestynyt pari valkoista taplaa ja nyt nautin paivittani vaaleanpunaisia antibioottipillereita tautiin jonka nimea voin vain arvailla suomeksi. Olo on kuitenkin muuten ihan terve joten kaikki ainakin toistaiseksi hyvin.

6.7 Hengailtiin paiva kaupungilla ja hostellin sohvilla. Huone luovutettiin jo 10.30 ja bussi kohti Mendozaa lahti klo 22.00. Kymmenen tuntia hujahtaa melkein jo liiankin nopeasti kun on tottunut bussissa nukkumiseen.

7.7 Nyt kirjoittelen tata blogijuttua ja kello on 9.00 aamulla. Kohta varmaan jatketaan unia tai lahdetaan kaupunkikierrokselle. Huomenna toivonmukaan mennaan Penitentesiin laskettelemaan. Kurkku on jo terve ja muutenkin olo hyva, pienta vasymysta lukuunottamatta.

Mukavaa kesaa kaikille!!

-Alma