perjantaina, heinäkuuta 31

Jumalan selan takana

Mina luulen, etta tama paikka on ns. Jumalan selan takana. Koska Han ei oikein nae tanne, Han vaatii, etta pitaa kuulua. Luonnollisesti se tehdaan soittamalla kirkonkelloja niin, etta varmasti kuuluu. Ja koska kellojen soittaminen esim. puolilta paivin olisi helppoa, eika vaadi sen kummempaa omistautumista tai uskollisuutta, Jumala vaatii, etta niita pitaa soittaa viidelta aamulla. Pari tuntia kymmenen minuutin valein. Neljana paivana viikossa, niin etta koko saari raikaa. Sen lisaksi kuudelta pitaa laultaa ja laulaa kovaa!

Ensimmaisena aamuna luultiin, etta jotain on sattunut ja etta kellot toimivat myos halytyssysteemina.

Lahdettiin aamusta kaupungille miettimaan, mita tanaan tehtaisiin. Paadyttiin ottamaan paikallisbussi rannalle. Tayteen ahdettu bussi, taysilla soiva poppi, eika mitaan hajua missa pitaisi jaada pois. Tongalainen ystavallisyys huomattiin taas. Mies pienen lapsen kanssa kyseli, minne olimme menossa. Han jai pois ennen meita ja kavi sanomassa kuskille, minne turistit ovat matkalla. Sitten kuski ajoi tayden bussin suoraan rannalle, perille saakka vaikka se ei edes ollut ihan reitin varrella.

Takaisin paastiin silicon valley -insinoorien kyydissa. Yksi heista oli Tongalta.

Illalla mentiin tutustumaan yoelamaan parin hostellissa asuvan pariskunnan ja henkilokunnan kanssa. Kuski ajoi meidan yolla baarista takaisin, vaikka oli aika paissaan. Ajoi viela takaisin baarin ja viidelta takaisin.

-Jukka

torstaina, heinäkuuta 30

Illallisshow

Paatettiin tanaan osallistua illalla tongalaiseen illallishowhun. Kaikki siella kayneet olivat kehuneet, etta kannattaa menna.

Illallinen jarjestettiin hienolla rannalla, jossa on kaksi luolaa. Toisessa syotiin ja toisessa oli show. Tongalaista tanssia ja tongalaista ruokaa.

Lisaksi poydan aaressa oli aijaporukkaa juomassa kaljaa ja tarjoamassa kavaa. Kava on juoma, joka tehdaan jauhetusta kava-juuresta, joka sekoitetaan veteen. Se nayttaa ja maistuu kuravedelta (tuli mieleen se sanonta, etta jos se nayttaa paskalta ja haisee paskalta, se yleensa on paskaa). Kavassa ei ole alkoholia, mutta jotain huumaavaa ainetta siina on pakko olla, ei sita muuten kukaan juo. Mina en tuntenut muuta vaikutusta kuin, etta kieli puutui.

Tunsin tosin pelkoa, kun sain tietaa etta porukka, jonka kanssa join kavaa ja rupattelin mukavia(kamera kaulassa), oli vankeja laheisesta vankilasta.

Minulla on se kasitys, etta jos tekee vaarin ja joutuu vankilaan, pysyy siella kunnes vaaryys on sovitettu. Ei silloin paase juomaan kaljaa ja jotain huumejuomaa turistien sekaan.

Vangit taalla viljelevat maata puolen metrin aidan takana ja myyvat tuotoksiaan vankilamarketissa. Ehka ne eivat ole pahimpia murhamiehia...

-Jukka

keskiviikkona, heinäkuuta 29

Ranta ja snorkkeli

Koska emme epaluotettavien lauttayhteyksien ja lyhyen ajan takia lahde muille saariryhmille, menimme lahimmalle saarelle, jonne paasi vartissa veneella. Siella paiva kului rannalla makoille ja hylyissa snorklaillen.

Illalla maistoimme tongalaista suurpiirteisyytta, kun seitseman kyyti kylasta tuli hakemaan melkein tunnin myohassa ja vasta kun oltiin soitettu hostellille.

-Jukka

tiistaina, heinäkuuta 28

Saarikierros

Tanaan oli vuorossa Tonin saarikierros. Kierroksella kaydaan lapi Tongatapun suurimmat (kaikki) nahtavyydet, joista hienoimpana kolmihaarainen palmu, ainoa maailmassa kuulemma.

Tonin sysimustan huumorin siivittamina tutustuttiin saaren tapoihin ja luontoon. Seka tietenkin kirkkoihin, joita taalla on pilvin pimein.

Illalla tavattiin hostellilla hauska turkulainen (en nyt siis tarkoita, etta hauska turkulainen olisi mikaan harvinaisuus kuten selva teekkari tai alykas painija). Mikko oli paossa tyokiireita, kuten tavallaan mekin. Kera rommin rupateltiin kahteen.

-Jukka

maanantaina, heinäkuuta 27

Tonga!

Neljalta ylos ja pysakille lentokenttabussia odottamaan. Ja sitten ollaan Tongalla ja taalla on taas lamminta. Ei mikaan tosihelle, mutta mukavan lamminta. Majoituimme Toni's Guesthouseen(tuttu muuten Madventuresista, kuten Toni meille kertoi).

Mentiin kylan keskustaan selvittelemaan mahdollisuuksia kayda laheisilla muilla Tongan saarilla. Koska ollaan taalla vain viikko, niin taitaa muut saariryhmat jaada valiin. Kuninkaan synttarit lisaksi sekoittavat hommeleita.

-Jukka

sunnuntaina, heinäkuuta 26

Juna-asema

Aamulla kaytiin etsimassa juna-asema, josta lahtisi juna kohti Wellingtonia. Ajatus oli, etta kun tullaan Tongalta, otetaan maisemajuna Wellingtoniin ja tullaan bussilla patkissa takaisin. Toisin kuin tyhmempi voisi luulla, juna-asema ei ole se missa lukee isolla "Railwaystation". Se on vanha asema. Nykyaan se on joku asuintalo rikkaille. Tosin se kerrottiin vasta talon sisalla, jonne livahdimme. Varsinainen asema oli han muualla. Taas turistia vedettiin hoplasta. Siina se paiva sitten menikin.

-Jukka

lauantaina, heinäkuuta 25

Taas Auckland

Tultiin turistibussilla takaisin Aucklandiin ja mentiin illalliselle sushiravintolaan. Siella tavattiin suomalaisporukka, joka oli maailmankierroksella, tosin vain nelja viikkoa mutta kuitenkin. Eipa tassa muuta kuin nukkumaan.

-Jukka

perjantaina, heinäkuuta 24

Waitomo

Aikainen heratys ja kohti Waitomoa, jossa pitaisi olla luolia ja kiiltomatoja.

Onneksi luopulta paatettiin olla taalla vain yksi yo. Tama paikka on ihan syvalta. Tassa kylassa ei ole mitaan ja sekin on kallista. Aino tarkoitus koko kylalla on, on jarjestaa retkia luoliin.

Iltapaivalla mentiin katsomaan kahta luolaa. Ensimmainen oli hieno tippukiviluola, ei kuitenkaan mikaan spektaakkeli. Toinen luolista oli aika epatodellinen kokemus. Mentiin kumiveneella pienta jokea pitkin pimeassa luolasa, jota valaisi sinisella valolla tuhannet kiiltomadot. Kuin tahtitaivas tai ledivalosysteemi.

-Jukka

torstaina, heinäkuuta 23

Te Puia

Aamulla jatkettiin museossa. Eilen se meni kiinni ennen kuin ehdittiin nahda kaikki, joten saatiin ilmainen lippu talle paivalle.

Sitten mentiin Te Puian tutustumaan vanhaan Maori-kylaan. Alueella on myos geisireja, kuumia mutakyplyja yms vulkaanohommaa. Kun ostimme lippuja turisti-infosta, paatimme etta emme mene "kulttuuriperformanssiin", mutta sisaanpaasyssa poika mokasi ja antoi liput myos showhun, joten paastiin katsomaan Maori-irvistelya.

-Jukka

keskiviikkona, heinäkuuta 22

Museo ja kuumat lahteet

Aamulla tehtiin kierros kuumille lahteille. Se on helppo, koska niita on joka paikassa. Jos Suomessa kaikilla on sauna, niin Rotoruassa jokaisessa pihassa on oma kuuma lahde.

Iltapaivalla kaytiin museossa. Kylaan on viime vosisadan alussa rakennettu upea kylpyla, joka nykyaan toimii museona. Mielenkiintoisen kylpylanayttelyn lisaksi siella voi tutustua Maori-kulttuuriin.

-Jukka

tiistaina, heinäkuuta 21

Auckland -> Rotorua

Aamupaivalla saavuttiin pierunhajuiseen Rotoruaan. Kyla on rakennettu vulkaanisesti aktiiviseen maaperaan ja siella taalla nakyy hoyrysuihkuja, kun kuuma vesi pulppuaa maasta. Valilla nenaa hyvailee vahva rikkikaasun katku.

Kaytiin ostamassa Almalle uusi rinkka. Alman aidin retrorinkka tuli tiensa paahan. Nainhan sen pitaa menna. Rinkka kaytetaan niin pitkalle, kun silla paasee. Taman rinkan pitka matka paatyi Uuteen-Seelantiin. Paljon pidemmalle kotoa ei paase. Onhan se tyylikkaampaa kuin, etta rinkka hajoaisi esim. Saviolla.

-Jukka

maanantaina, heinäkuuta 20

Flexia passia

Aamupaiva loikoiltiin kampilla. Valilla on hyva olla tekematta mitaan.

Illalla kaytiin ostamassa bussiliput. Ostettiin ns. Flexipassi, johon ostetaan tunteja bussissa. Ollaan varmaan aika hukassa moisen passiin kanssa. No, huomenna 9.30 kohti Rotoruaa.

/Jukka

sunnuntaina, heinäkuuta 19

Etninen Auckland

Aamulla nukuttiin pitkaan ja lahdettiin puistokierrokselle ja kaupungille kavelemaan. Illalla kokkailtiin kampilla. Perusrento paiva.

Ainakin taalla Aucklandissa on todella paljon aasialaisia, etenkin japanilaisia. Sushipaikkoja ja muita aasialaisravintoloita on joka kulmassa. Tuntuu, etta joka toinen vastaantulija on aasialainen. Kauppojen ja pikaruokaloiden tyontekijat ovat lahes poikkeuksetta intialaisia.

/Jukka

lauantaina, heinäkuuta 18

Hullu vai ujo?

Taalla tuntuu internet olevan jotenkin uusi asia. Etela-Amerikassa melkein joka hostellissa oli ilmainen netti. Joku ikivanha pompeli nurkassa, jolla nyt ei kuuhun menna, mutta meilit pystyi lukemaan. Vahintaan ilmainen wlan loytyi joka paikasta. Taalla hostellien netti maksaa maltaita.

Loydettiin kuitenkin kirjasto, jossa netin kaytto on ilmaista, tosin se pitaa rekisteroitymisproseduurin jalkeen varata tunniksi kerrallaan etukateen. Ja koneet ovat koko ajan varattuja.

Iltapaivalla tehtiin pubikierros. Irkkupubissa "tutustuttiin" paikallisiin. Viereisessa poydassa yksi tyyppi vilkuili meita vahan valia. Hetken paasta han teki lahestymisyrityksen. Vaitti, etta oli loytanyt lattialta kynan ja tiedusteli, oliko se mahdollisesti meidan. Ei ollut, joten tyyppi poistui. Hetken paasta han poistui baarista ja tuli 10 minuutin kuluttua takaisin. Sitten han teki suoraviivaisemman lahestymisyrityksen ja kysyi saisiko istua poytaamme. Mikas siina. Tilanne oli vaivaannuttava, koska tyyppi ei sanonut mitaan. Istui vain ja naprasi tuoppiaan. Meidan piti aloittaa keskustelu. Kavi ilmi, etta han oli ollut puoli vuotta suomessa ja ilmeisesti tunnisti meidat puheesta ja halusi jutella. Osasi suomeakin: "Tati ja koira". Loppujen lopuksi keskusteleminen oli niin tuskaisen vaivaannuttavaa, etta kieltaydyin tarjotusta viskista (!) ja poistuimme pubista. Valilla on vaikea erottaa, onko ihminen hullu vai vain ujo.

Illalla kaytiin toisessa pubissa syomassa kallis ja paha "Gourmet" (pakaste?)pizza ja katsomassa, kun "All Blacks" pelasi rugbya.

-Jukka

perjantaina, heinäkuuta 17

Kiertelya

Aamulla lahdettiin jo puoli seitseman aikaan kiertelemaan kaupungille. Ajatus oli etsia hieman halvempi hostelli. Pari tuntia kun kierrettiin ja loudettiin kolmanneksen halvempi paikka tosin vahan kauempaa keskustasta.

Sitten ruvettiin suunnittelemaan Tongan reissua. Ajateltiin ensin kahta viikkoa, mutta asumisen hinta jarkytti sen verran etta kutistimme viikkoon. En tieda olisiko pienessa saaressa jaksanut kahta viikkoa ollakaan. Tosin sitten loydettiin halpa hostelli. 27.7 lento Tongalle...

/Jukka

torstaina, heinäkuuta 16

Nukkuen

Aamulla tultiin sateiseen Aucklandiin. Ensimmaisessa hostellissa ei avattu ovea, joten mentiin toiseen. Sinne paastiin ja nukuttiin iltaa asti.

/Jukka

keskiviikkona, heinäkuuta 15

Lentokoneessa

Tama vuorokausi meni pitkan lennon ja aikaeron takia kokonaan lentokoneessa.

/Jukka

tiistaina, heinäkuuta 14

Trimmeri

Aamulla pakkasin kamat ja lahdin kohti lentokenttaa. Lento ensin Santiagoon, jossa treffataan Alman kanssa ja jaktetaan Aucklandiin.

Lentokenttatoiminta ei nyt oikein suju. Olin vessassa, kun kuulin etta minua kuulutettiin. En ehtinyt saada selvaa, mihin minun piti menna, joten etsin virkailijan joka lupasi ottaa selvaa. Hetken soiteltuaan kavi ilmi, etta rinkassani on joku sahkolaite parahtanyt kayntiin. Tiesin heti, etta se on minun tukkatrimmerivehje. Jouduin kuitenkin virkailijan mukana menemaan aina lentokentan lastauslaiturille saakka, jonne epailyttavasti suriseva rinkkani tuotiin. Ensin minua pyydettiin ottamaan laitteesta akut irti, mutta kun se on ladattava vehje. Ehdotin, jos he voisivat teipata kytkimen. Se sopi, mutta mistaan ei meinannut loytya teippia. Sitten teippia loytyi ja uhkaava tilanne laukesi.

Alma loytyi Santiagon lentokentalta. Han oli tutustunut Uusi-Seelantilaiseen tyttoon, joka lupasi antaa vinkkeja reissuun.

-Jukka

maanantaina, heinäkuuta 13

Kotia kohtia, paitsi mina

Aamulla kierreltiin kaupungilla ja sitten oli muiden aika painella lentokentalle ja kohti kotia. Mina maleksin illan.

/Jukka

sunnuntaina, heinäkuuta 12

Huaraz -> Lima

Aamusta bussiin ja takaisin Limaan. Nopea kierros kauppakeskuksessa ja Timon kanssa viela muutamalle.

-Jukka

lauantaina, heinäkuuta 11

Alpamayo Circuit 11. Paiva

Viimeinen paiva. Viela piti jaksaa nelja tuntia, tosin enimmakseen alamakeen.

Ja sitten kuumaan suihkuun. Leiripaikat olivat kaikki joen varressa, joten periaatteessa mahdollisuus peseytymiseen aina oli. Leiriin tullessamme oli vaan aina aurinko pilvessa ja perhanan kylma, ettei neliasteinen jokikylpy houkuttanut. Vesi jokeen tulee suoraan jaatikoilta, joten se on todella kylmaa. Toisaalta se on kristallinkirkasta ja siita otimme juomavetemme. Paikalliset joivat suoraan jokivetta, mutta taalla on niin paljon karjaa, etta me puhdisimme veden puhdistustableteilla.

Reissu oli maisemiltaan aivan mielettoman hieno ja toisaalta fyysisesti todella rankka. Se rankkeni paiva paivalta ja lopussa tuntui ajoittain todella pahalta. Voin suositella kaikille.

Jesse ja Hanna odottelivatkin meita hotellilla ja kinusimme heilta oluet. Illalla syomaan ja baariin. Meni kuulemma viiteen...

/Jukka

perjantaina, heinäkuuta 10

Alpamayo Circuit 10. Paiva

Tanaan oli karmean rankka paiva. Kaksi korkeaa soaa 4750 ja 4850 ja valissa otettiin vauhtia parisataa metria alempaa. Rankkuutta lisasi oppaan "No more climbing" vakuuttelut, joiden jalkeen aina vaan lisaa jyrkkaa nousua. Ei minua rankat nousut haittaa, mutta on henkisesti raskasta, kun nousee viimeisilla voimillaan rinnetta, jonka sanotaan olevan reissun viimeinen nousu ja kun paasee ylos, kay ilmi etta ei olekaan, etta "just a little more".

Lahes yhdeksan tunnin jalkeen oltiin leirissa taysin puhki. Reidet makaronia.

/Jukka

torstaina, heinäkuuta 9

Alpamayo Circuit 9. Paiva

Tanaan oli lepopaiva. Talla kertaa lepopaiva oli lepopaiva eika enaa totuttelua korkeuteen. Nyt jos ei ole tottunut, niin ei totukaan.

Tehtiin lyhyt retki laheiselle jaatikkojarvelle. Siella meinasi sattua paha haveri. Halusimme laskeutua alas jarven rantaan jyrkkaa hiekkaista kivikkoa. Lasku ei sinansa ollut mitenkaan vaarallinen, valilla piti vahan perseella ottaa tukea, ettei mene nenalleen. Jyrkka se oli. Mina menin ensin. Kun paasin alas, lahti Timo tulemaan perassa. Timon jaloista lahti muutama iso kivi vyorymaan alas rinnetta. Ehdin kuulla, kun joku huusi ja nain silmakulmasta, kun parin nyrkin kokoinen kivi viuhahti muutaman sentin paani ohi. Se oli niin iso ja tuli niin kovaa, etta olisi osuessaan tehnyt pahaa jalkea. No, onneksi ei osunut. Harmittaa vaan oma huolimattomuus.

/Jukka

keskiviikkona, heinäkuuta 8

Alpamayo Circuit 8. Paiva

Piva paivalta rankempaa. Tanaan sola 4830 metria. Ylhaalla tuli taas kunnolla lunta. Alas tultiin polkua joka oli syvan mudan ja aasinpaskan sekoitusta. Todella liukasta ja hankalaa. Leiri 4025m.

/Jukka

tiistaina, heinäkuuta 7

Alpamayo Circuit 7. Paiva

Tanaan oli ohjelmassa 1100 metrin nousu ylos solaan 4600 metriin. Tahan mennessa rankin paiva. Nousua kesti noin 4 tuntia ja valilla meinasi happi loppua. "Heikossa hapessa"- sanonta saa taalla kirjaimellisen merkityksen. Viimeinen osa nousua oli niin jyrkkaa, etta aasitkin olivat sita mileta, ettei sinne ollut asiaa. Aasina olisin ollut samaa mielta. Kuskit saivat tosiaan suostutella.

Ylos kuitenkin paastiin ja hetken maisemien ihailun jalkeen laskeuduttiin parituntia leiriin 4000 metriin.

/Jukka

maanantaina, heinäkuuta 6

Alpamayo Circuit 6. Paiva

Viime yona "ambulanssi"hevosemme Tonto paatti lahtea omille teillensa. Pedro joutui aamuyosta tekemaan kolmen tunnin lenkin hakiessaan Tonton takaisin.

Yolla satoi kunnolla vetta. Myos aamulla, kun piti lahtea saatiin kunnon kuuro, joten lykattiin lahtoa tunnilla. Tanaan oltaisiin selvitty paivasta noin neljassa tunnissa, mutta oppaamme Claudio hieman mokasi ja ylitettiin vaaraa solaa melkein tunti. Sitten takasin oikeaan laaksoon ja uusi yritys. Tama moka sattuu jaloissa huomenna.

Leiri oli lahella intiaani-kylia ja markkinahenkisina intiaaniit odottivat kylmien oluiden kanssa. Toki alkuperaiskansoja pitaa tukea, joten parit kaljat ostettiin.

Illalla pelattiin jalkapallomatsi paikallisten kanssa. Se on suomipojalle rankkaa hommaa 3500 metrissa.

/Jukka

sunnuntaina, heinäkuuta 5

Alpamayo Circuit 5. Paiva

Tanaan tuntui kuin olisi vaeltanut Suomessa, joka oin nostettu neljaan tonniin. Aloitimme nousun solaan, joka oli paksun pilven peitossa. Ylospain mentaessa alkoi sataa vetta, joka pikkuhiljaa muuttui lumeksi. Ylhaalla tuprutti lunta jo sakeasti. Huippu oli 4650 korkeudessa ja sinne noustiin aika haipakkaa noin tunnissa.

Alas tullessa sama homma: lumesta vedeksi.

Kun tultiin leiriin, oli tosi kylmaa ja synkkaa. Myohemmin pilvet antoivat hieman periksi ja saatiin tunnin verran nauttia lammosta.

Taalla auringon merkitys on melkoinen. Paivalla, kun aurinko paistaa, on taysin sortsikeli ja ulkona voi makoilla telttapatjalla (ilmankin patjaa voi, mutta joutuu makoilemaan paskassa). Kun aurinko menee pilveen, ei ilman pitkia kalsareita parjaa.

/Jukka

lauantaina, heinäkuuta 4

Alpamayo Circuit 4. Paiva

Tanaan oltiin kunnossa. Myos Timo, mikali pystyyn nostetusta nyrkista ja "Rock!" tokaisusta aamupalapoydassa voi jotain paatella. Varoitin liiasta optimismista ja muistutin mahdollisuudesta, etta jomman kumman aortta repeaa ekassa nousussa.

Tanaan oli nimittain ohjelmassa ensimmaisen solan ylitys. 4750 m, eli nousua lerista 550m. Akklimisointi tuntui onnistuneen hyvin, silla vaikka nousu hengastytti, niin pystyi silti hyvin hengittamaan. Vasta, kun noustiin yli 4500 metrin, piti valilla pysahtya ja kerata happea.

Laskeuduimme alas laaksoon 4200 metriin, johon leiri pystytettiin. Vaellusta kerty noin 4 tuntia taukoineen.

-Jukka

perjantaina, heinäkuuta 3

Alpamayo Circuit 3. Paiva

Tanaan oli ns. akklimisointipaiva. Se tarkoittaa periaatteessa lepopaivaa. Olemme nousseet kahdessa paivassa yli 1000 metria ylemmas. Elimisto vaatii aikaa tottuakseen uuteen korkeuteen.

Timolla oli lievia flunssan oireita, joten han jai leiriin. Mina lahdin oppaan kanssa n. puolentoista tunnin kevyelle retkelle katsomaan Alpamayon komeaa huippua, joka ikava kylla oli pilvien peitossa.

Leiripaikka in upeissa maisemissa Alpamayon. Quitarajun ja Taullirajun lumihuippujen keskella. Taalla on myos paljon Cashapampan kylalaisten lehmia, joten laakso on taynna lehmanpaskaa. Taalla on myos aika paljon vaeltajia, koska ainakin alkupatka reitista on suosittu. Puskat ovat siis taynna ihmispaskaa. Meilla on vessateltta. Siis maahan kaivetaan kuoppa ja paalle pystytetaan teltta. Tuntuu tyhmalta kayda asioilla pimessa teltassa, kun aamulla oman teltan oven edessa on tuore neljan kilon lehmanlaja...

Lounaan aasikuskin kokkasivat rosvopaistityyppisesti maakuopassa. Taalla ei nuotioita saa sytyttaa eika oikein ole mitaan mita polttaisikaan. Toinen jaljella olevista kanoista sai uhrautua turistien hyvaksi. Me saimme parhaat palat, apupoika jarsi teltassa kananjalkaa. Ruokaa meille tarjoillaan aivan jarjettomia maaria. Nalkaan ei ainakaan kuolla.

-Jukka

torstaina, heinäkuuta 2

Alpamayo Circuit 2. Paiva

Ikava kylla Jesse ja Hanna joutuivat lopettamaan reissun heti alkuunsa. Toisaalta hyva, ettei ehditty kauemmas. Harmillista, etta reissu jaa heilta tekematta.

Timokin nukkui yonsa huonosti ja oli aika voimaton ja huonovointinen. Alkumatkasta "olo oli sellainen, etta toivoi etta olisi mennyt jalka poikki". Myohemmin olo kuitenkin parani ja askel kulki. Mina taas nukuin yon niin hyvin kuin teltassa voi nukkua. Vatsa on viela taysin loysalla ja pienta kevytpaisyytta tuntuisi olevan.

Tanaan vaellettiin jo melkein kuusi tuntia edelleen pitkin Santa Cruzin laaksoa. Molemmin puolin jyrkkaa kivista seinamaa kilometri ylospain ja edessa lumisia huippuja. Valilla ohitimme jarvia.

Lahdimme aamulla, kun osa leirista oli viela purkamatta. Jossain vaiheessa aasikaravaani ohitti meidat ja kun saavuimme leiriin, olivat teltat jo pystyssa. Majoituimme laaksoon jylhiin maisemiin 4200 metrin korkeuteen. Viiden aikaan rupesin ripsimaan vetta, joten ei muuta kuin nukkumaan.

Pilaantuuko kananliha, jos sita kuskaa pitkin vuoria 11 paivaa ilman jaakaappia? Ei pilaannu, jos sita sailyttaa elavassa kanassa. Meilla kulkee pahvilaatikossa kolme kanaa, jotka sitten yksitellen popsitaan. Leirissa kanat ovat vapaana.

-Jukka

keskiviikkona, heinäkuuta 1

Alpamayo Circuit 1. Paiva

Molemmat herattiin jo parempivointisina, joten paatettiin lahtea reissuun. Aamupala viela vahan paransi oloa, joten aloimme olla jo innoissamme.

Kaksi ja puoli tuntia autossa, ja sitten paasimme itse asiaan. Tasta se alkaa! Hyvasti vesivessa ja lammin suihku.

Meita onkin aika kominen revohka. Koominen siina mielessa, etta neljan turistin lisaksi meita on hevonen, kuusi aasia, aasinajaja, aasinajajan apupoika, kokki ja opas.

Ensimmainen paiva oli suht helppo, tosin alussa hyvin kuuma. Kavelya vain vajaa kolme tuntia pitkin Santa Cruzin laaksoa. Meno maistui minulle ja Timolle vaikka vasta oltiin toivuttu, mutta Jesella alkoi olla vatsan kanssa ongelmia.

Myohemmin illalla Jesselle nousi kuume ja Hannakin voi pahoin. Saa nahda, milla kokoonpanolla jatketaan.

-Jukka