Ikava kylla Jesse ja Hanna joutuivat lopettamaan reissun heti alkuunsa. Toisaalta hyva, ettei ehditty kauemmas. Harmillista, etta reissu jaa heilta tekematta.
Timokin nukkui yonsa huonosti ja oli aika voimaton ja huonovointinen. Alkumatkasta "olo oli sellainen, etta toivoi etta olisi mennyt jalka poikki". Myohemmin olo kuitenkin parani ja askel kulki. Mina taas nukuin yon niin hyvin kuin teltassa voi nukkua. Vatsa on viela taysin loysalla ja pienta kevytpaisyytta tuntuisi olevan.
Tanaan vaellettiin jo melkein kuusi tuntia edelleen pitkin Santa Cruzin laaksoa. Molemmin puolin jyrkkaa kivista seinamaa kilometri ylospain ja edessa lumisia huippuja. Valilla ohitimme jarvia.
Lahdimme aamulla, kun osa leirista oli viela purkamatta. Jossain vaiheessa aasikaravaani ohitti meidat ja kun saavuimme leiriin, olivat teltat jo pystyssa. Majoituimme laaksoon jylhiin maisemiin 4200 metrin korkeuteen. Viiden aikaan rupesin ripsimaan vetta, joten ei muuta kuin nukkumaan.
Pilaantuuko kananliha, jos sita kuskaa pitkin vuoria 11 paivaa ilman jaakaappia? Ei pilaannu, jos sita sailyttaa elavassa kanassa. Meilla kulkee pahvilaatikossa kolme kanaa, jotka sitten yksitellen popsitaan. Leirissa kanat ovat vapaana.
-Jukka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
No onneksi sulla ei TAAS jäänyt vaellus väliin ruikulin takia! Nautihan nyt kunnolla happivajeesta ja sydänkivuista ja kosta viimevuotiselle inkatrailille! t. Kateellinen
VastaaPoista