Tanaan oli lepopaiva. Talla kertaa lepopaiva oli lepopaiva eika enaa totuttelua korkeuteen. Nyt jos ei ole tottunut, niin ei totukaan.
Tehtiin lyhyt retki laheiselle jaatikkojarvelle. Siella meinasi sattua paha haveri. Halusimme laskeutua alas jarven rantaan jyrkkaa hiekkaista kivikkoa. Lasku ei sinansa ollut mitenkaan vaarallinen, valilla piti vahan perseella ottaa tukea, ettei mene nenalleen. Jyrkka se oli. Mina menin ensin. Kun paasin alas, lahti Timo tulemaan perassa. Timon jaloista lahti muutama iso kivi vyorymaan alas rinnetta. Ehdin kuulla, kun joku huusi ja nain silmakulmasta, kun parin nyrkin kokoinen kivi viuhahti muutaman sentin paani ohi. Se oli niin iso ja tuli niin kovaa, etta olisi osuessaan tehnyt pahaa jalkea. No, onneksi ei osunut. Harmittaa vaan oma huolimattomuus.
/Jukka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti