Mina luulen, etta tama paikka on ns. Jumalan selan takana. Koska Han ei oikein nae tanne, Han vaatii, etta pitaa kuulua. Luonnollisesti se tehdaan soittamalla kirkonkelloja niin, etta varmasti kuuluu. Ja koska kellojen soittaminen esim. puolilta paivin olisi helppoa, eika vaadi sen kummempaa omistautumista tai uskollisuutta, Jumala vaatii, etta niita pitaa soittaa viidelta aamulla. Pari tuntia kymmenen minuutin valein. Neljana paivana viikossa, niin etta koko saari raikaa. Sen lisaksi kuudelta pitaa laultaa ja laulaa kovaa!
Ensimmaisena aamuna luultiin, etta jotain on sattunut ja etta kellot toimivat myos halytyssysteemina.
Lahdettiin aamusta kaupungille miettimaan, mita tanaan tehtaisiin. Paadyttiin ottamaan paikallisbussi rannalle. Tayteen ahdettu bussi, taysilla soiva poppi, eika mitaan hajua missa pitaisi jaada pois. Tongalainen ystavallisyys huomattiin taas. Mies pienen lapsen kanssa kyseli, minne olimme menossa. Han jai pois ennen meita ja kavi sanomassa kuskille, minne turistit ovat matkalla. Sitten kuski ajoi tayden bussin suoraan rannalle, perille saakka vaikka se ei edes ollut ihan reitin varrella.
Takaisin paastiin silicon valley -insinoorien kyydissa. Yksi heista oli Tongalta.
Illalla mentiin tutustumaan yoelamaan parin hostellissa asuvan pariskunnan ja henkilokunnan kanssa. Kuski ajoi meidan yolla baarista takaisin, vaikka oli aika paissaan. Ajoi viela takaisin baarin ja viidelta takaisin.
-Jukka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti