Kaikki eivat Afrikassa ole iloisia

Pitkasta aikaa kunnon younet. Dormissa ilma oli mukavan raikas eika hyttysia ollut. Taalla pitaa olla aika tarkkana hyttysten kanssa malariavaaran takia. Laakitys aloitettiin ajoissa , hyttysverkot on ykeensa hostellin puolesta ja tanaan kaytiin ostamassa lisaa hyttysmyrkkya. Taalta saa niita samoja kiekuroita kuin suomesta.

Mosambikin rannikolla pitaa syoda kalaa. Illalliselle mentiinkin mukavan oloiseen ravintolaan syomaan barrakudaa ja jotain punaista kalaa. Palvelu oli tutun yrmeaa.

Minulla on ollut se kasitys, etta kaikki afrikkalaiset ovat iloisia. Jotkut ovatkin. Palvelualoille on etsiytynyt murahtelevaa ja yrmeaa porukkaa. En tieda, johtuuko se meista, mutta valilla on aika kiusallista yrittaa kysya tai pyytaa jotain esim. hostellin henkilokunnalta. Vastaukseksi saa epamaaraista murahtelua, mulkoilua ja syvia huokauksia. Toisaalta ihmiset taas hymyilevat, moikkailevat ja tulevat juttelemaan (ilman, etta yrittavat myyda mitaan). Ja lapset yleensa nauravat meille. Ja loukkaantuvat, jos ei ota heista valokuvaa.

Illalla tavattiin valokuvaaja, joka vaitti myyvansa kuviaan National Geographicsille. Suhtauduin vahan varauksela, kunnes han naytti ottamiaan kuvia. On vahan meikalaisella jarkkarin kanssa tekemista...


-Jukka

Maputo -> Inhambane

Viidelta heratys... Shuttlen Inhambaneen piti lahtea 5:30. Matkaan paastiin vahan ennen seitsemaa. Hikinen ja hiekkainen kahdeksan tunnin matka sujui kuitenkin aika mukavasti. Talla kertaa mukana oli paljon turisteja, koska kaytettiin hostellin shuttlea. Paastiin ovelta ovelle, joka on aina helpotus. Ei tarvitse etsia hostellia eika vaitella taksikuskirodun edustajien kanssa. Inhambanessa majoitutttiin mukavaan hostelliin aivan meren aareen.

Kierrettiin kylalla. Nain sunnuntaina kaikki on kiinni, ja kylalla hiljaista. Kaytiin syomassa ankeat leivat.Illallinen hostellin baarissa.

-Jukka

Swazimaa -> Mosambik

Tanaan vaihdoimme maata ja lahdimme Maputoon, Mosambikiin. Teimme sen paikallisella minibussikyydilla. Ensin yhdella minibussilla Manziniin ja sielta toisella tayteen tungetulla minibussilla rajan yli Maputoon.

Olipas kyyti. Olimme ainoat valkoiset kyydissa. Onneksi kyyti kesti vain muutaman tunnin ja onneksi oltiin hommattu viisumi etukateen. Sen olisi saanut myos rajalta, mutta bussi ei olisi taatusti odottanut.

Maputossa otimme hikisina ja vasyneina ylihintaisen pimean taksin hostellille. Kertoivat kuitenkin hinnan etukateen, eika se maksanut kuin viitisen euroa.

Kaytiin nostamassa rahaa. Se on aina pelottava ja hermostuttava tilanne. Rahat taskuun ja vauhdilla hostellille tai kahvilaan tunkemaan rahat rahavyohon. Silloin ei jaada tinkimaan mandariineista. Naama kuin majakka ja taskut taynna rahaa ei taalla ole se mukavin olotila.

Maputo on aika hermostuttava paikka. Alma halusikin paasta taalta pian pois. Paatettiin lahtea heti aamulla.

-Jukka

Ananas

Tanaan uskaltauduimme vihannesmarkkinoille. Otimme tapotayden paikallisbussin "keskustaan". Siella tyrkytettiin hedelmaa sellaisella tarmolla, etta paatimme lahtea heti pois. Kavimme hienossa turistipaikassa lounaalla ja kevelimme takaisin leiriin.

Matkalla vastaa tuli kulkueellinen paikallisi, jotka olivat menossa viereiseen laaksoon johonkin vuotuiseen festivaaliin. Parin paivan paasta taalla on joku iso festari. Harmi, etta meidan pitaa jatkaa matkaa.

Loppumatkasta varastimme pellosta ananaksen. Siin ananaspellosta. Lieva syyllisyys saa hedelman maistumaan makeammalta.

Illalla viela seurustelua hostellin baarissa.

-Jukka

Evoluutioteoria

Olen vakaa evoluutioteorian kannattaja. En usko mihinkaan luomisteorioihin edes alkuunpanevana voimana. Evoluutioteoria on talla hetkella paras selitys lajien kehitykselle ja elaman monimuotoisuudelle. Elovuutiolla ei ole suuntaa eika paamaaraa. Se vain etenee omalla painollaan pienten asteittain kasautuvien mutaatioiden kautta.

Silloin talloin DNA:n kopioinnissa tapahtuu virhe. Virheesta seuraa mutaatio, uusi ominaisuus. Luonnonvalinta alkaa suosia ominaisuuksia, jotka ovat hyodyllisia eloonjaamisen ja/tai seksuaalimenestyksen kannalta. (tai siksi, etta valilla ominaisuus, joka on hyodyksi seksuaalimenestykselle itseasiassa haittaa eloonjaamista vrt. riikinkukkokoiraan ylisuuri pyrsto). Se on periaatteessa niin yksinkertaista. Muuta ei tarvita. Luento paattyy.

Mutta millaisten valintojen eteen luonto on joutunut, jotta tuloksena on strusti? Elain on hupaisa. Kahden oksamaisen jalan paalla makaa 150 kiloa hoyhenten peittamaan massaa , josta lahtee metrinen letku, jonka paassa mollottaa kaksi isoa silmaa. Nokalla se tykkaa tokkia lahinna itseaan. Lisaksi se nukahtaa, jos sen paahan laittaa sakin.

Kaikista mahdollisista luonnolle annetuista vaihtoehdoista tama siin selviaa parhaiten hengissa ja, jos koiraasta puhutaan, saa eniten ns. pesaa. Eika tama ole edes lopputulos, koska kuten sanottua evoluutiolla ei ole paatepistetta, joten pahempaa saattaa olla viela tulossa.

Olin aamulla menossa tekemaan meille aamupalaa, kun tama luonnon valinta nautti omaansa suoraan roskapontosta ja tukki tieni keittioon. Viisaampana mina vaistin ja kiersin toisesta ovesta.

Aamupalan jalkeen lahdettiin kiertamaan muutaman tunnin patikkareittia.

Tulipa yllatyksena tama paikka. Kavelimme noin 20 metria mokin pihasta ja vastaan tuli villisikoja, impaloita, gaselleja seeproja, puhveleita yms. Tiesimme kylla mita odottaa, jos menee safarille, mutta se etta kavellen paasee nakemaan nain upeita elaimia melkein pihalta, oli kylla yllatys.

Kiersimme jarven ja poukaman vastarannalla makasi krokotiili suu auki. Hetken paasta se vaihtoi paikkaa polun varteen. Uskaltauduin kameran kanssa noin 15 metrin paahan.

Hostellin lahella on puiston paaleiri, jonka aivan vieressa on lampi, jossa moliseevirtahepoja (Hippo R.I.P). Hetken paasta ne tulivat ihmettelemaan turisteja. Virtahepo on kunnitoitettavan kokoinen elain. ja se tuli muurin viereen ja lanttasi naamansa muurin paalle.

Iltapaivalla, kun tultiin mokille, oli villisikaperhe aivan pihassa. Illalla jylisi ukkonen.

-Jukka

Johannesburg -> Mlilwane, Swaziland

Aamulla lahdettiin minibussilla kohti Swazimaata. Mukavuudenhaluisina otimme reppureissaajille tarkoitetun minibussin, jolla paasee napparasti ovelta ovelle. Bussi tosin teki aika kiemuran Nelspruitin kautta, joten reissussa oltiinkin koko paiva.

Illalla saavuttiin Mlilwanen Big Game Parkiin. Puistossa on hostelli/leirintaalue, josta saimme ns. hutin eli olkikattoisen mokin. Siina oli paljon tilaa, juokseva vesi (ei tosin vessaa) eika maksanut euroissa kuin parikymppia yo.

Oli pimea, kun tultiin, joten muuten paikasta on vaikea sanoa viela mitaan.

-Jukka

Ehostusta

Tanaan vietettiin taas rento paiva. Ei jaksettu/uskallettu lahtea keskustaan vaan kaytiin taas kiinalaiskorttelissa.

Alma loysi vihdoin kaipaamansa halvan kampaajan. Mina odottelin nettikahvilassa jannityksella nuoren kiinalaiskampaajapojan tyon tulosta. Ihan tutulta Alma naytti ja oli itsekin tyytyvainen tulokseen.

Minakin ehostin itseani. Leikkasin kynnet ja nenakarvat. Kylla nyt kelpaa nayttaytya kadulla.

-Jukka

Kapkaupunki -> Johannesburg

Aamulla lennettiin Johannesburgiin. Kapkaupungin hostellin ystavallinen tytto oli aikaisemmin varannut meille hostellin, kun eivat vastanneet minun meileihin (olisihan se pitanyt jo silloin tajuta). Lentokentalta piti olla kyyti hostelliin, kun vain soittaa, etta on perilla. Joku siella vastasi, kun soitin, ei kuitenkaan kuullut mitaan ja loi luurin kiinni. Soitin uudestaan, sama homma. Turisti-infonkin tati yritti, ei onnistunut. Ei vakisin, onneksi ei oltu maksettu. Mentiin toiseen.

Oli toiveissa, etta paasisimme jo huomenna lahtemaan Swazimaalle. Tiesimme, etta yksi bussi menee keskiviikkona napparasti juuri sinne, minne haluamme, mutta se oli aika kallis. Huomenna tosiaan menisi toinen, mutta se oli viela kalliimpi eika mene ihan perille. Olemme nyt siis viela huomisen kaupungissa, jossa ei kannata olla, mikali arvostaa elamaa. Onneksi hostelli on aivan upea.



Se on linnamainen entisen mafioson 70-luvulla rakentama kartano. Talo on rinteessa ja ylhaalla on uima-allas, josta on upeat nakymat kaupungille. Taalla on hyva olla jumissa, etenkin kun aurinko paistaa ja on lamminta.

Illalla kaytiin kiinalaiskorttelissa syomassa.

-Jukka

Jukan matkaopas osa 1

Julkaisen tänään ensimmäisen osan(saattaa jäädä viimeiseksi) Jukan matkaoppaasta.


1. SANASTO

Tässä osassa käydään läpi turistienglannin keskeisimmät fraasit. Turistienglanti eroaa englannista tiettyjen vivahteiden osalta.

Where you from? = Anna rahaa

My friend = Anna rahaa

All inclusive = Anna lisää rahaa, kun päästään perille

Tour guide speaks english = Opas osaa sanat: yes, no, cactus, give, tip, big, problem, more, money

Five minutes = vähän toista tuntia

24h hot shower = yhteensä 24h kuuma suihku, siis ikinä

My friend, you have some shit on your shoes, let me clean it up for you = Anna rahaa, anna rahaa

(Lonely Planetin kirjoittaja lienee joutunut kiperiin tilanteisiin, koska hän on kokenut tarpeelliseksi laittaa Latin American Spanish phrasebookin seksisanastoa käsittelevään osioon fraasin: " No te preocupes, lo hago yo = Don't worry, I'll do it myself")

2. VIINA
Tämä osio sisältää vinkkejä alkoholijuomien ystäville

- Suomalaiselle viina on halpaa joka paikassa

- Jos ostat esim. Tongalta kiinalaiselta tiskin alta rommia ja laitat loput puolen litran kokispulloon, jotta se kulkee mukana näppärämmin, pidä visusti mielessäsi, että pullossa on rommia. Tulee nimittäin shokki, kun lenkin jälkeen nykäisee janoonsa kunnon huikan kokista ja se onkin rommia.

- Root beerissä ei ole alkoholia

- Viina ei ole viisasten juoma

3. Raha

Sisältää vinkkejä budjetissa pysymiseen.

-Budjetissa ei pysy, ei sitten millään

-mutta ei hätää, siihen on lääke: itsensä pettäminen:

# kerää retkien retkien esitteitä, joille haluaisit mennä ja mene kysymään hinnat. Muista tinkiä. Jätä menemättä retkille. Säästyneet rahat voi suoraan lisätä budjettiin

# jos menee tosi paljon miinukselle, voit vedota vanhoihin juttuihin. Silloin kerran, kun menit baarista kotiin yöbussilla, vaikka luulit ettei niitä enää mene. Säästit taksirahat. Kling! Tai silloin kuusi vuotta sitten, kun Riikonen pyysi Roodokselle, etkä mennyt. Siinä säästyi ainakin kaksi tonnia -> budjettiin

# itsepetoksesta ei jää kiinni

- Jos et tiedä, missä pankkiautomaatti on, mene Visa kädessä kysymään lähimmältä juipilta

- Jos et osaa käyttää automaattia, apua löytyy kyllä

- Rehellinen taksikuski on yhtä yleinen kuin yli kaksimetrinen kääpiö

- Taas meni rahaa

Paikallisjuna

Tänään otettiin paikallisjuna Simonstowniin, kylään reilun tunnin junamatkan päähän. Oli kuin olisi VR:llä mennyt, paitsi että junat olivat aikataulussa.

Junassa tavattiin työtön ugandalainen, joka esitteli koulutodistuksia ja olisi kovasti halunnut vaihtaa yhteystietoja. Jossain vaiheessa alkoi kerjääminen.

Simonstownissa syötiin fish and chipsit ja tultiin kahden pienemmän kylän kautta junalla takaisin.

Ensimmäinen kylä oli Fish Hoek, jossa käytiin rannalla juomassa oluet.

Toinen oli Kalk Bay, jossa mentiin hauskaan sporttibaariin. Baari oli aivan rannassa ja kun nousuvesi oli korkealla aallot löivät baarin ikkunaan. Henkilökunta joutui avaamaan ikkunat, etteivät ne menisi rikki, joten aallot löivät suoraan sisälle. Puoli baaria täysin märkänä. Yläkerrasta löytyi onneksi kuivempi tila.

Illalla yritettiin lähteä yöelämään pidemmän kaavan mukaan, mutta ei siitä mitään tullut, kun tuli uni.

-Jukka

Orja

Tänään mentiin orjamuseoon. Aika synkkää juttua. Monien yritysten menestys on aikanaan perustunut orjatyövoimaan (onneksi tilanne on muuttunut...). Kun orjuus vihdoin todettiin epäinhimilliseksi, niina kuinka kieroituneelta kuulostaa se, että yrityksille annettiin viiden vuoden siirtymä orjätyövoimasta palkkatyövoimaan, etteivät ne joudu taloudellisiin vaikeuksiin.

Jotenkin orjuus 1800-luvulla tuntuu kaukaiselta ja synkältä historialta, mutta tuntuu hurjalta ajatella, että Apartheid lopetettiin vasta 1994. Siihen saakka laki määräsi, että esim. puistoissa pitää olla eri penkit mustille ja valkoisille. Siis 1994!

Illalla käytiin vähän seuraamassa yöelämää. Yksi drinksu ja nukkumaan.

-Jukka

Township

Tänään tehtiin tutustumisretki Kapkaupungin townshippeihin. Townshipit ovat slummialueita, hökkelikyliä, perua hallituksen politiikasta Apartheidin ja sitä edeltävältä ajalta. Hallitus päätti julistaa tietyt alueet (parhaat) valkoisiksi ja pakkomuutti mustat muille alueille, joita myöhemmin alettiin kutsua townshipeiksi.

Ja aika kurjaa hökkeliä siellä olikin. Pellistä ja ties mistä kyhättyjä mökkejä. Monin paikoin itse vedettyjä sähköpiuhoja. Kuulemma välillä sähköt vedetään liikennevaloista ja sähkö toimii vain kun valo on vihreä. Katso siinä sitten C.S.I:tä.

Mentiin paikalliseen "pubiin", siis pimeään hökkeliin, jossa oli kännisiä äijiä. Yksi olisi halunnut naimisiin joko Alman tai seurueessa olevan jenkin kanssa. Ei se niin tarkkaa.

Juomana tarjoiltiin kotitekoista kaljaa ämpäristä, joka kiersi tyypiltä toiselle.

Sitten mentiin käymään ihmisten kodeissa. Tuntui aika kiusalliselta marssia iso Nikon kaulassa jonkun tyypin makuuhuoneeseen, joka yritti nukkua siellä.

Kuulostaa ehkä autenttiselta ja kiinnostavalta ja sitä se tavallaan olikin, mutta aina takaraivossa kaihertaa, että tätä samaa retkeä tekee monta kymmentä operaattoria joka päivä (ei tosin samaan paikkaan). Retki oli myös aika kallis, noin 30€ per (valkoinen)naama. Toivottavasti paikalliset hyötyvät siitä edes jotain.

Opas ainakin väitti itsekin asuvan samassa townshipissa. Näytti kotitalonsakin, joka oli alueen taloista parhaassa kunnossa(siis ihan oikea talo, niitäkin siellä oli), joten sikäli uskon häntä. Hän myös tunsi kaikki ihmiset.

Joka tapauksessa kierros kurjassa osassa kaupunkia antoi vähän kontrastia Long streetillä avomersuilla ajaviin aurinkolasipäisiin juppeihin nähden.


Lisäksi kierros vahvisti epäilyjämme siitä kuinka tuleva World Cup täällä vaikuttaa. Köyhille rakennetut uudet talot on jostain kumman syystä rakennettu vain moottoritien varteen, jota on pakko ajaa lentokentältä kaupunkiin. Näyttää hyvältä, eikä loput hökkelit näy tielle. Totta kai jokainen uusi talo on hyvä juttu, mutta kun ne tehdään väärästä syystä.

-Jukka

Hangover

Aurinko paistoi heti aamusta, joten ei muuta kuin toimistoon hikoilemaan! Konsulaatissa piti täyttää hakemus, juosta kadun toiselle puolelle pankkiin maksamaan, juosta kuitin kanssa takaisin ja käydä vielä iltapäivällä hakemassa passit. Kaikki sujui kuitenkin kivuttomasti, eikä missään tarvinut jonottaa. Paperi oli vaan aika kallis: melkein 60 € per nenä. Olis parasta Mosambikissa paistaa aurinko!

Viisumeja odotellessamme kävimme satamassa katsomassa turisteja.

Päiväunien jälkeen mentiin leffaan. Hangover oli tosi hauska teemasta ja nimestä huolimatta. Menkää katsomaan! (Tinppa, se Bruno oli ihan paska ;))

-Jukka

Halvan maukasta lakritsaa

Aamulla tuli vettä kuin sitä kuuluisaa aisaa, joten ulos ei ollut mitään asiaa. Olipahan hyvä syy jäädä makoilemaan ja toipumaan pitkästä lennosta.

Iltapäivällä sade vihdoin taukosi, joten uskaltalsimme työntää nenämme pihalle. Ensimmäinen ohjelmanumero, oli löytää Mosambikin konsulaatti, josta saisimme viisumin jatkoa varten. Se ei tietenkään kerralla löytynyt, joten tuli kaupunkikierros vähän kuin sivussa. Kun se löytyi, se oli kiinni. Huomenna uusi yritys.

Törmättiin taas Suomeen, kun mentiin Spariin ja karkkihyllyssä roikkui Halvan Täytelakritsia. Vantaalla tehtyä. Pakko sitä oli ostaa.

-Jukka

Afrikka

Tänään alkaa matka kohti tuntematonta ja ehkä vähän pelottavaakin Afrikkaa. Etelä-Amerikka oli jo entuudestaan tuttu eikä Uudessa-Seelannissa varsinaista kulttuurishokkia koettu. Afrikassa reissaamisesta sen sijaan emme oikein tiedä mitään. Ulkoministeriön sivut eivät ainakaan helpota oloa. Matkistustiedotteita lukiessa tulee olo, että on suorastaan ihme, jos täältä selviää hengissä. Onneksi Lonely Planet antaa vähän lohdullisemman kuvan. Ja brittien um antaa tiedotteissaan tilastoja kuinka paljon matkaajia ja kuinka paljon on mitäkin sattunut. Helpottaa laittamaan asiat mittasuhteisiin.

Saavuimme illalla tuuliseen Kapkaupunkiin. Kentällä oli kyyti sovitusti vastassa ja saimme kyydin lisäksi mukavan selostuksen kaupingista. Koko kaupunki tuntuu olevan remontissa jalkapallon MM-kisoja varten. Köyhille rakennetaan uusia kämppiä ja teitä laitetaan kuntoon. Aina tulee vaan se mieleen, että kuinka paljon parannuksissa on väliaikaista make-uppia. Kuinka nopeasti kisojen jälkeen köyhät on takaisin slummeissa ja paikat rempallaan?

-Jukka

Wild life

Koska ollaan täällä vain kolme yötä (meidän ei alunperin pitänyt tulla lainkaan Australiaan, mutta kun piti lentää joka tapauksessa Sydneyn kautta niin ajateltiin, että poiketaan nyt täälläkin) niin piti tyytyä köyhän miehen safariin ja kokea Australian eriskummalliset elukat häkkiversioina Sydneyn Wild life centerissä. Koaloja, kenguruja ja hassuja lintuja.

Illalla käytiin vielä syömässä upeassa puutarhateemaravintolassa. Tarjoilijat olivat ikään kuin puutarhureita. Jälkkärimenu tuli omaperäisesti ripustettuna ruukkukasviin ja brownien päällä oli hattaraa.

-Jukka

Bondi beach

Aamiaisen jälkeen lähdettiin katsastamaan kuuluisa Bondi Beach. Näköjään surffareiden suosiossa. Ja vain surffareiden, sillä vaarallisten virtausten takia vedessä ei saa uida.

Illalla mentiin tarkastamaan, pitikö Kings Crossin maine biletyspaikkana paikkansa. Pitihän se. Täällä on huima määrä pubeja ja yökerhoja sekä ennen kaikkea ihmisiä. Yhdessä paarissa tutustuttiin mongolialaiseen poikaan ja toisessa tuli paikallinen juttelemaan. Oli ollut vuoden Ruotsissa.

Vielä kolmelta yöllä, kun käveltiin kämpille, olivat baarit ja kadut mustanaan ihmisiä.

-jukka

No worries, mate!

Sydney. Ja täällä onkin lämmintä. Luultiin, että keli on samanlainen kuin Uudessa-Seelannissa, mutta hyvä näin.

Mentiin satamaan ja räpättiin kuva oopperatalosta, koska niin pitää tehdä.

Majapaikkamme on rähjäinen ja ahdas hostelli Kings Crossissa. Huoneessa on kuitenkin jääkaappi ja telkkari. Kings Cross on kuulemma Sydneyn parasta biletysseutua ja illalla olikin aikomus tehdä pieni pubikierros. Oltiin kuitenkin aikaisen aamus jäljiltä niin väsyneitä, että nukahdettiin ennen yhdeksää.

-Jukka

New Zealand, better than Zealand

Alma tapasi Buenos Airesissa Uusi-Seelantilaisen tytön, joka itse asiassa oli alun perin Tongalta. Aikataulut menivät hieman ristiin, joten ehdimme tavata Fionan vasta tänään. Hän haki meidät hostellilta ja kierrätti ympäri kaupunkia. Oli mukava saada paikallinen näkemys kaikkeen, etenkin kun Fiona oli niin perillä kotikaupunkinsa asioista, nähtävyyksistä ja historiasta.

Illaksi mentiin taas lentokenttämotelliin, koska aamuneljältä pitää olla jo kentällä.

Olin ehkä aiemmin hieman jyrkkä sanoessani, etta Uusi-Seelanti olisi ollut pettymys. Ei tämä pettymys ole ollut. Täällä on todella kaunista ja ihmiset ovat ystävällisiä. Vaatimattomuuteen tottuneena suomalaisena tämä extreme hypetys vain tuntuu välillä vieraalta.

Itse asiassa meidän pitäisi ehkä Suomessa ottaa oppia ja olla ylpeämpiä niistä upeista jutuista, joita meillä on ja markkinoida niitä mielettöminä kokemuksina.

-Jukka

Uutta kohti

Paiva kaytettiin kirjastossa netin aaressa. Yritettiin loytaa (ja lopulta loydettiin) hostelli Sydneysta, johon lennamme perjantaina kolmen yon pikavisiitille matkalla kohti Afrikkaa.

Kuvia alkumatkan varrelta voi katsoa taalta (Jannelle kiitos!):

www.kuvakerttu.dy.fi

Käyttäjätunnus: pakettimatka

salasana: pakettimatka

-Jukka

Wellington -> Auckland

Koko paiva bussissa.

Taalla on mielenkiintoista seurata tata ilmastonmuutostouhua. Taalla se otetaan ainakin periaatteessa tosissaan (syyta onkin, tama on ensimmainen paikka kun uppoaa, jos jaatikot sulavat). Joka paikka pursuaa kyltteja, joissa kehotetaan saastamaan sahkoa ja kaasua. Tassakin hostellissa on joka ikisen valokytkimen paalla tarra, jossa lukee " Switch off, when not in use".

Mutta kaytanto on aivan toinen. Taalla pitaa lammittaa huoneita lammittimet punaisena, kun seinat on paperia eika ikkunoita tiivistetty. Ilman lampparia huonelampotila on juuri kymmenen asteen ylapuolella. Silla sahkonmaaralla saa muutamaa vessanlamppua polttaa.

Tai kun halutaan olla ekologisia ja saastaa energiaa, tehdaan kuten Wellingtonin hostellissa. Huoneessa oli jaatavan kylma. Huoneessa oli lammitin, mutta koska halutaan saastaa energiaa, se meni paalle vain tunniksi, jonka jalkeen huoneessa oli tasmalleen yhta kylma. Saastaahan se energiaa, mutta ei siina ole mitaan jarkea. Taalla tunnutaan ajatteleva, etta paras tapa saastaa energiaa on hommata joku sahkosyoppo vehje ja olla kayttamatta sita. Jos ei ole lammitinta, ei voi saastaa energiaa kytkemalla se pois paalta.

Wellingtonissa istuimme baarissa, jonka suuret pariovet olivat kokonaan auki kadulle. Sisalla huusivat sahkolampparit taysilla, etta tarkenee.

Ei ole oikein mennyt valistus perille. Kun ihmettelemme, kuinka sisalla voi olla niin kylma, niin aina nama viisastelijat kommentoivat, etta "mita te valitatte, tehan olette Suomesta!" Mutta kun meilla suomessa on semmoset talot, joihin voi menna lammittelemaan, jos ulkona tulee kylma.

-Jukka

Botanic Garden

Tanaan oli tarkoitus menna patikoimaan luonnonpuistoon, mutta kun ei jaksettu. Herattiin seitsemalta nauttimaan hostellin maanantaisin tarjoama bageliaamiainen ja mentiin takaisin nukkumaan.

Loppupaiva vietettiin kavelemalla hienossa Wellingtonin kasvitieteellisessa puutarhassa ja puistossa.

Hostellissa on hieno videotykilla varustettu tv-huone ja respasta saa lainata ilmaiseksi leffoja. Sinne vetaydyttiin loppuillaksi ja katsottiin kolme leffaa.

-Jukka

Te Papa

Nukuttiin pitkaan, kaytiin kaupassa, syotiin lounas ja lahdettiin museoon. Museo Te Papa on ilmainen (ei tosin ihan kokonaan) ja siella on paljon nahtavaa, joten loppupaiva menikin siella.

-Jukka

Wellingtonin yo

Aamulla kierrettiin lahimmat hostellit ja lodget paremman diilin toivossa, mutta paatettiin silti jaada tanne.

Illalla mentiin leffaan. Alma tsekkasi Potterin, mina katsoin Brunon. Olipas havyton elokuva. Siis Bruno. Tosin aika huono.

Sitten seuraamaan Wellingtonin vilkasta yoelamaa. Meilla oli kaikenlaisia flaijereita, joten kierrettiin eri kuppiloita kaksi-yhden-hinnalla tarjousten perassa. Joka paikassa oli hilliton meno. Ihmiset paissaan kuin suomessa.

-Jukka

Varastettu piirakka

Aamulla kundi oli pakannut kamansa ja vaihtanut huonetta... Tosin naimme hanet myohemmin ja han tervehti iloisesti.

Kun tulimme Uuteen-Seelantiin, meita ihmetytti suuri maara erilaisia kieltokyltteja. Milloin ei saa varastaa toisten ruokaa jaakaapista, milloin ei saa kiiveta kannissa terassin kaiteelle tai kayttaa ravintolassa laittomia huumeita. Minkalaiselle ihmiselle pitaa pystyttaa kyltti, etta ei saa varastaa? Ihan kuin joku seisoo hostellin keittiossa sen kyltin edessa jonkun tanskalaisen porkkana kadessa, etta ai perkele eihan taalla saa varastaa.

Kunnes joku polli meilta piirakan jaakaapista. Eika varmasti vahingossa. Otti sen aamulla muovipussista, jossa oli meidan nimi ja paivamaara. Olisi kai pitanyt olla kyltti, etta ei saa varastaa.

Sitten bussilla Wellngtoniin. Wellingtonissa mentiin bussiasemaa lahimpaan hostelliin ja lahdettiin heti pois. Se oli karmea paikka. Juuri ehdittiin kirjautua parempaan hostelliin. Respa oli jo menossa kiinni, mutta ystavallinen ja hyvantuulinen (parin juodun oluen takia?) kundi antoi meille privaattihuoneen dormin hinnalla.

-Jukka

Taupojarvi

Kyla on tosiaan hienon jarven rannalla. Tanaan hieno paiva kaytettiin kavelemalla jarven rantaa pitkin ja muutenkin kaupungilla.

Ilta hostellilla elokuvia katsellen.

Yolla tuli hieman erimielisyyksia lammittimen kaytosta samassa huoneessa asuvan kundin kanssa. Han oli sita mielta, etta lammittimesta lahti niin kova hurina, ettei han pystynyt nukkumaan (kieltamatta se hurisi aika kovaa). Me taas olimme sita mielta, etta 12 astetta sisalla on liian vahan, jotta me pystyisimme nukkumaan. Han antoi periksi, ja saimme pitaa lampparin paalla. Tosin se sammui automaattisesti myohemmin yolla ja sisalla oli silti 12 astetta, joten riita oli turha.

-Jukka

Patikka

Aamu oli aurinkoinen, joten pakkasimme evaat reppuun ja lahdettiin patikalle. Kylan laidalta lahtee patikkapolkuja, joten patikalle paasy on helppoa. Tarkoitus oli kavella katsomaan vesiputousta ja patoa. Padolle kaveltiin hurjaa vauhtia, kun piti ehtia ajoissa ennen kuin se avataan. Hyvin ehdittiin. Tosin pato oli aika ankea. Takaisin tullessa pysahdyttiin katsomaan Huka Fallseja, myoskin aika ankeat. Tulipahan tehtya kunnon kuuden ja puolen tunnin lenkki.

Uusi Seelanti on tahan mennessa ollut lieva pettymys. Joka kivesta ja kannosta tehdaan suuri spektaakkeli ja kahdeksansivuinen nelivariesite, joita hoystetaan vahintaan sanoilla: ultimate, extreme ja experience. Heti, jos jossain on joku kuoppa tai joku kivi jotenkin jannasti, niin sinne voi tehda paivaretken veneella ja maastopyoralla. Sen sisaan tai ymparille voi sukeltaa ja kiiveta koysilla, sinut voidaan ampua tykilla siita yli ja yms. Niin ja tietenkin sinne tai sen paalta voi hypata. Taalla paikoista hyppiminen on jotenkin se juttu. Benji-hyppy lakkasi olemasta extremea kaksikymmenta vuotta sitten. En tieda ketaan, joka ei osaisi pudota. Lopulta, kun maksaa itsensa kipeaksi jostain ultimate experience kuumasta lahteesta, niin se on semmonen pulppuava hommeli, ihan hieno mutta tastako piti taas viisikymppia maksaa?

Eipa silti, maisemat ovat hienoja ja taalla on muutenkin todella hienoja juttuja, mutta kaikki pilataan korkealla hinnalla ja alyttomalla hypetyksella: "Exprerience the unforgottable ultimate coffee experience!!!" Se on perkele kahvia!

-Jukka

Auckland -> Taupo

Paatimme olla jaamatta Aucklandiin, joten ostettiin heti bussiliput Taupoon. Pitaisi olla mukava kyla upean jarven rannalla.

Saavuttiin niin myohaan, ettei ehditty kuin kaupassa kayda ja vahan ruokaa tehda. Hostelli on tosi siisti ja hieno.

-Jukka

Ohi on!

Illalla olisi lentoi takaisin Aucklandiin. Huone piti luovuttaa kymmenelta, mutta saimme hengailla hostellilla. Sen myos teimme. Lueskelimme ja rupattelimme losilaisen kaverin kanssa.

Yoksi mentiin edulliseen lentokenttahotelliin, niin ei tarvitse ottaa kallista taksi kaupunkiin keskella yota.

-Jukka

Kirkkoon!

Meille oli kerrottu, ettei kannata missata sunnuntain jumalanpalvelusta, vaikkei uskovainen olisikaan. Kuulemma mieleton meno ja meininki. Siispa, ei muuta kuin kirkkoon. Siella sattui olemaan virallinen kuninkaan syntymapaivajumalanpalvelus. Harmi vaan, etta tilaisuus oli yhta tylsa kuin luterilainen jumalanpalvelus. Raamatunlukua ja pitkia saarnoja. Kuoro tosin oli vaikuttava.

Livahdimme ulos kesken kaiken ja varmaan loukkasimme kuningasta ja koko Tongan kansaa verisesti. Meilla oli hyva syy: piti ehtia lauttaan, joka veisi rannalle.

Loppupaivan vietimme saaressa, jossa olimme aikaisemminkin.

Almalla on ollut haave loytaa itse kookospahkina ja syoda se. Taalta se loytyi. Puoli tuntia hommia piti tehda, etta sen vihdoin sai auki.

-Jukka

Paraati

Aamu valkeni aika synkkana. Lahdimme kuitenkin kylille. Keli ei tuntunut paranevan, joten jaimme karvistelemaan synkkyyteen. Kaupungilla oli kuitenkin paraateja, joita oli hauska seurata. Varmaan jotain tekemista kunkun synttareiden kanssa.

-Jukka