Evoluutioteoria

Olen vakaa evoluutioteorian kannattaja. En usko mihinkaan luomisteorioihin edes alkuunpanevana voimana. Evoluutioteoria on talla hetkella paras selitys lajien kehitykselle ja elaman monimuotoisuudelle. Elovuutiolla ei ole suuntaa eika paamaaraa. Se vain etenee omalla painollaan pienten asteittain kasautuvien mutaatioiden kautta.

Silloin talloin DNA:n kopioinnissa tapahtuu virhe. Virheesta seuraa mutaatio, uusi ominaisuus. Luonnonvalinta alkaa suosia ominaisuuksia, jotka ovat hyodyllisia eloonjaamisen ja/tai seksuaalimenestyksen kannalta. (tai siksi, etta valilla ominaisuus, joka on hyodyksi seksuaalimenestykselle itseasiassa haittaa eloonjaamista vrt. riikinkukkokoiraan ylisuuri pyrsto). Se on periaatteessa niin yksinkertaista. Muuta ei tarvita. Luento paattyy.

Mutta millaisten valintojen eteen luonto on joutunut, jotta tuloksena on strusti? Elain on hupaisa. Kahden oksamaisen jalan paalla makaa 150 kiloa hoyhenten peittamaan massaa , josta lahtee metrinen letku, jonka paassa mollottaa kaksi isoa silmaa. Nokalla se tykkaa tokkia lahinna itseaan. Lisaksi se nukahtaa, jos sen paahan laittaa sakin.

Kaikista mahdollisista luonnolle annetuista vaihtoehdoista tama siin selviaa parhaiten hengissa ja, jos koiraasta puhutaan, saa eniten ns. pesaa. Eika tama ole edes lopputulos, koska kuten sanottua evoluutiolla ei ole paatepistetta, joten pahempaa saattaa olla viela tulossa.

Olin aamulla menossa tekemaan meille aamupalaa, kun tama luonnon valinta nautti omaansa suoraan roskapontosta ja tukki tieni keittioon. Viisaampana mina vaistin ja kiersin toisesta ovesta.

Aamupalan jalkeen lahdettiin kiertamaan muutaman tunnin patikkareittia.

Tulipa yllatyksena tama paikka. Kavelimme noin 20 metria mokin pihasta ja vastaan tuli villisikoja, impaloita, gaselleja seeproja, puhveleita yms. Tiesimme kylla mita odottaa, jos menee safarille, mutta se etta kavellen paasee nakemaan nain upeita elaimia melkein pihalta, oli kylla yllatys.

Kiersimme jarven ja poukaman vastarannalla makasi krokotiili suu auki. Hetken paasta se vaihtoi paikkaa polun varteen. Uskaltauduin kameran kanssa noin 15 metrin paahan.

Hostellin lahella on puiston paaleiri, jonka aivan vieressa on lampi, jossa moliseevirtahepoja (Hippo R.I.P). Hetken paasta ne tulivat ihmettelemaan turisteja. Virtahepo on kunnitoitettavan kokoinen elain. ja se tuli muurin viereen ja lanttasi naamansa muurin paalle.

Iltapaivalla, kun tultiin mokille, oli villisikaperhe aivan pihassa. Illalla jylisi ukkonen.

-Jukka