Aamu oli aurinkoinen, joten pakkasimme evaat reppuun ja lahdettiin patikalle. Kylan laidalta lahtee patikkapolkuja, joten patikalle paasy on helppoa. Tarkoitus oli kavella katsomaan vesiputousta ja patoa. Padolle kaveltiin hurjaa vauhtia, kun piti ehtia ajoissa ennen kuin se avataan. Hyvin ehdittiin. Tosin pato oli aika ankea. Takaisin tullessa pysahdyttiin katsomaan Huka Fallseja, myoskin aika ankeat. Tulipahan tehtya kunnon kuuden ja puolen tunnin lenkki.
Uusi Seelanti on tahan mennessa ollut lieva pettymys. Joka kivesta ja kannosta tehdaan suuri spektaakkeli ja kahdeksansivuinen nelivariesite, joita hoystetaan vahintaan sanoilla: ultimate, extreme ja experience. Heti, jos jossain on joku kuoppa tai joku kivi jotenkin jannasti, niin sinne voi tehda paivaretken veneella ja maastopyoralla. Sen sisaan tai ymparille voi sukeltaa ja kiiveta koysilla, sinut voidaan ampua tykilla siita yli ja yms. Niin ja tietenkin sinne tai sen paalta voi hypata. Taalla paikoista hyppiminen on jotenkin se juttu. Benji-hyppy lakkasi olemasta extremea kaksikymmenta vuotta sitten. En tieda ketaan, joka ei osaisi pudota. Lopulta, kun maksaa itsensa kipeaksi jostain ultimate experience kuumasta lahteesta, niin se on semmonen pulppuava hommeli, ihan hieno mutta tastako piti taas viisikymppia maksaa?
Eipa silti, maisemat ovat hienoja ja taalla on muutenkin todella hienoja juttuja, mutta kaikki pilataan korkealla hinnalla ja alyttomalla hypetyksella: "Exprerience the unforgottable ultimate coffee experience!!!" Se on perkele kahvia!
-Jukka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti