tiistaina, elokuuta 11

Wellington -> Auckland

Koko paiva bussissa.

Taalla on mielenkiintoista seurata tata ilmastonmuutostouhua. Taalla se otetaan ainakin periaatteessa tosissaan (syyta onkin, tama on ensimmainen paikka kun uppoaa, jos jaatikot sulavat). Joka paikka pursuaa kyltteja, joissa kehotetaan saastamaan sahkoa ja kaasua. Tassakin hostellissa on joka ikisen valokytkimen paalla tarra, jossa lukee " Switch off, when not in use".

Mutta kaytanto on aivan toinen. Taalla pitaa lammittaa huoneita lammittimet punaisena, kun seinat on paperia eika ikkunoita tiivistetty. Ilman lampparia huonelampotila on juuri kymmenen asteen ylapuolella. Silla sahkonmaaralla saa muutamaa vessanlamppua polttaa.

Tai kun halutaan olla ekologisia ja saastaa energiaa, tehdaan kuten Wellingtonin hostellissa. Huoneessa oli jaatavan kylma. Huoneessa oli lammitin, mutta koska halutaan saastaa energiaa, se meni paalle vain tunniksi, jonka jalkeen huoneessa oli tasmalleen yhta kylma. Saastaahan se energiaa, mutta ei siina ole mitaan jarkea. Taalla tunnutaan ajatteleva, etta paras tapa saastaa energiaa on hommata joku sahkosyoppo vehje ja olla kayttamatta sita. Jos ei ole lammitinta, ei voi saastaa energiaa kytkemalla se pois paalta.

Wellingtonissa istuimme baarissa, jonka suuret pariovet olivat kokonaan auki kadulle. Sisalla huusivat sahkolampparit taysilla, etta tarkenee.

Ei ole oikein mennyt valistus perille. Kun ihmettelemme, kuinka sisalla voi olla niin kylma, niin aina nama viisastelijat kommentoivat, etta "mita te valitatte, tehan olette Suomesta!" Mutta kun meilla suomessa on semmoset talot, joihin voi menna lammittelemaan, jos ulkona tulee kylma.

-Jukka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti