Taman paivan aktiviteetti oli kiiveta tunnin verran kylan lapi kukkulalle, jossa saattiin kannykalle kenttaa. Sielta laheteltiin viesteja, etta hengissa ollaan vaikka kannykka ei kuulu.
Ilta pelattiin Monopolia.
-Jukka
keskiviikkona, syyskuuta 30
tiistaina, syyskuuta 29
Holmoilya
Tanaan meinasin pudota vesiputoukseen ja polttaa mokin.
Aamulla lahdimme oppaan johdolla vesiputoukselle, josta oli tarkoitus laskeutua koyden varassa. Vesioutous oli kaksiosainen: muutaman metrin ylempi putous, valissa loivempi osa joka paattyi muutaman metrin alempaan putoukseen. Olimme loivemmalla kohdalla menossa ylemman putouksen juurelle, kun jalkani lipesi mudan liukastamalla kivella. Vesi virtasi loivassa kohdassa parin metrin syvyisessa uomassa, jota kohti uhkaavasti aloin liukua. Olli huomasi ongelmani ja yritti auttaa, mutta lahti itsekin liukumaan alas. Juuri ennen pudotusta loytyi kivesta kuiva kohta, ja saimme molemmat jaloille tukea. Kun yritin kiiveta ylos, luikastuin uudestaan ja aloitin uuden liu'un. Jalleen liuku pysahtyi juuri ajoissa ja paasimme ylos. Nyt ei koysilaskeutuminen enaa kiinnostanut.
Iltapaivalla tasoitin saikahtaneita hermojani sikarilla. Tuhkakuppia ei ollut, joten tumppasin sikarin terassiin kaiteeseen. Yritin olla huolellinen, etta tumppi sammui kokonaan. Jotain oli jaanyt kuitenkin kytemaan ja reilun parin tunnin paasta se syttyi. Henkilokunta tuli sanomaan, etta teilla kavi tuuri. Joku oli huomannut alkavan palon ja ehti sammuttaa sen juuri ajoissa.
Ei naita paivia enaa, kiitos!
-Jukka
Aamulla lahdimme oppaan johdolla vesiputoukselle, josta oli tarkoitus laskeutua koyden varassa. Vesioutous oli kaksiosainen: muutaman metrin ylempi putous, valissa loivempi osa joka paattyi muutaman metrin alempaan putoukseen. Olimme loivemmalla kohdalla menossa ylemman putouksen juurelle, kun jalkani lipesi mudan liukastamalla kivella. Vesi virtasi loivassa kohdassa parin metrin syvyisessa uomassa, jota kohti uhkaavasti aloin liukua. Olli huomasi ongelmani ja yritti auttaa, mutta lahti itsekin liukumaan alas. Juuri ennen pudotusta loytyi kivesta kuiva kohta, ja saimme molemmat jaloille tukea. Kun yritin kiiveta ylos, luikastuin uudestaan ja aloitin uuden liu'un. Jalleen liuku pysahtyi juuri ajoissa ja paasimme ylos. Nyt ei koysilaskeutuminen enaa kiinnostanut.
Iltapaivalla tasoitin saikahtaneita hermojani sikarilla. Tuhkakuppia ei ollut, joten tumppasin sikarin terassiin kaiteeseen. Yritin olla huolellinen, etta tumppi sammui kokonaan. Jotain oli jaanyt kuitenkin kytemaan ja reilun parin tunnin paasta se syttyi. Henkilokunta tuli sanomaan, etta teilla kavi tuuri. Joku oli huomannut alkavan palon ja ehti sammuttaa sen juuri ajoissa.
Ei naita paivia enaa, kiitos!
-Jukka
maanantaina, syyskuuta 28
Hyppasin kivelta
Vaikka paikka vaihtui, niin sama meno jatkui eika tehty oikein mitaan. Se on kivaa.
Kaytiin vahan snorkailemassa ja hypattiin Ollin kanssa kivelta. Siita on video.
Illalla seurapeleja.
-Jukka
Kaytiin vahan snorkailemassa ja hypattiin Ollin kanssa kivelta. Siita on video.
Illalla seurapeleja.
-Jukka
sunnuntaina, syyskuuta 27
Nkhata Bay - Ruarwe
Aamulla lahdetiin nelistaan kohti Ruarwea. Lautta on ollut pitkaan epakunnossa eika sen sen aikataulusta oikein ollut varmuutta. Emme tienneet, lahteeko lautta aamulla vai illalla vai ollenkaan. Puoli viidelta yolla kuitenkin torvi soi, joten tiesimme etta lautta oli ajoissa.
Minua ihmetyttaa paikallisten karsivallinen karsimatomyys. Ensin istutaan kymmenen tuntia bussissa tai lautassa aivan rauhassa ja nurisematta. Mutta kun ollaan perilla, niin kaikkien pitaa paasta pois samalla sekunnilla. Ja takimmaisella on kovin kiire.
Nyt sama homma. Lautasta piti ensin hypata pelastusveneeseen, joka sitten vei rantaan. Heti, kun vene pysahtyi, alkoi miesta ja naista vyorya kamoineen yli. Ja hirvea urputus, kun ei ehdi alta pois. Siina on turha selittaa, etta voisiko herra sen verran odottaa, etta neljatoista edessa olevaa ehtivat ulos.
Zulunkhuni-lodge on upea paikka, oikea getaway. Se on viela noin vartin kavelymatkan paassa Ruarwen kylasta, jonne sinnekaan ei ole tieta.
Majoituimme taas hienoon mokkiin jarvimaisemaan.
-Jukka
Minua ihmetyttaa paikallisten karsivallinen karsimatomyys. Ensin istutaan kymmenen tuntia bussissa tai lautassa aivan rauhassa ja nurisematta. Mutta kun ollaan perilla, niin kaikkien pitaa paasta pois samalla sekunnilla. Ja takimmaisella on kovin kiire.
Nyt sama homma. Lautasta piti ensin hypata pelastusveneeseen, joka sitten vei rantaan. Heti, kun vene pysahtyi, alkoi miesta ja naista vyorya kamoineen yli. Ja hirvea urputus, kun ei ehdi alta pois. Siina on turha selittaa, etta voisiko herra sen verran odottaa, etta neljatoista edessa olevaa ehtivat ulos.
Zulunkhuni-lodge on upea paikka, oikea getaway. Se on viela noin vartin kavelymatkan paassa Ruarwen kylasta, jonne sinnekaan ei ole tieta.
Majoituimme taas hienoon mokkiin jarvimaisemaan.
-Jukka
lauantaina, syyskuuta 26
Tasta paivasta ei paljon kerrottavaa
Aamulla odoteltiin pari tuntia, kun rastafa-Kelvin kokkaili meille aamiaista rauhalliseen tyyliinsa. Onneksi oli juttuseuraa. Iida meinasi kuolla nalkaan.
Loppupaiva menikin kylilla.
-Jukka
Loppupaiva menikin kylilla.
-Jukka
perjantaina, syyskuuta 25
Suomalainen ilta
Paiva makoilua.
Illalla istuttiin parvekkeella, juotiin viinaa ja puhuttiin suomea.
-Jukka
Illalla istuttiin parvekkeella, juotiin viinaa ja puhuttiin suomea.
-Jukka
torstaina, syyskuuta 24
Veltto paiva
Alma ja Iida lahtivat soppailemaan. Olli ja mina jaimme lepaamaan.
Illalla rastafan luokse syomaan.
-Jukka
Illalla rastafan luokse syomaan.
-Jukka
keskiviikkona, syyskuuta 23
The Black Missionaries
Illalla Nkhata Bayssa esiintyi Malawin suosituin reggae-bandi, The Black Missionaries. Sinne lahdettiin isolla joukolla. Afrikkalainen yokerho oli aika kokemus. Meno oli ihan erilaista kuin esim. Kaivolla. Vessa oli takapiha ja baari jaakaappi. Bandikin ilmaantui paikalle, mika oli ensimmainen kerta, Aiemmin ei kai ollut huvittanut.
-Jukka
-Jukka
tiistaina, syyskuuta 22
Loma loppuu, oululaiset saapuvat
Illalla tavattiin lodgen baarissa oululainen pariskunta, Olli ja Iida. Rupateltiin kymmeneen, joka on pari tuntia yli normaalin nukkumaanmenoajan.
maanantaina, syyskuuta 21
sunnuntaina, syyskuuta 20
Loma 2
Loma jatkuu: aamiainen, lounaaksi muroja (sahkot meni, eika vetta tullut), brandy (Rare Brandy Gold Label, tehty sokerijuurikkaasta, kuten vodka ja gin ja kaikki muutkin malawilaiset viinat), sikari ja nukkumaan.
lauantaina, syyskuuta 19
perjantaina, syyskuuta 18
Mzuzu
Ostostlista: hyttysmyrkkya iholle, aurinkorasvaa, rahaa
Niita saadakseen pitaa menna Mzuzuun, kylaan noin tunnin minibussimatkan paahan. Nkhata Bayssa on se ongelma, ettei taalla ole raha-automaattia eika rahanvaihtopistetta. Luottokortilla ei tee mitaan. Kateista piti saada pariksi viikoksi. Automaatista saa 100 euron arvosta rahaa kerralla, joten luukulla piti ravata aika usein. Ja niita seteleita on paljon!
Illallinen oli BBQ-buffetti. Sai vetaa napansa tayteen hyvaa grilliruokaa.
Meilla oli alun perin ajatus menna jarvelle Likoma-nimiselle saarelle, jonne paasee lautalla kerran viikossa, maanantaisin. Kahtena edellisena maanantaina lautta oli rikki, joten sinne ei olisi paassyt. Nyt se on kuulemma korjattu ja ensi maamantaina olisi mahdollisuus menna. Mutta, kun katsoo miten taalla asioita "korjataan", ei lautta herata luottamusta. Ja, jos paasisimmekin saarelle, kuka sanoo etta sielta paasee pois. Paatimme siis jaada tanne Mayoka-lodgeen ainakin viela viikoksi.
-Jukka
Niita saadakseen pitaa menna Mzuzuun, kylaan noin tunnin minibussimatkan paahan. Nkhata Bayssa on se ongelma, ettei taalla ole raha-automaattia eika rahanvaihtopistetta. Luottokortilla ei tee mitaan. Kateista piti saada pariksi viikoksi. Automaatista saa 100 euron arvosta rahaa kerralla, joten luukulla piti ravata aika usein. Ja niita seteleita on paljon!
Illallinen oli BBQ-buffetti. Sai vetaa napansa tayteen hyvaa grilliruokaa.
Meilla oli alun perin ajatus menna jarvelle Likoma-nimiselle saarelle, jonne paasee lautalla kerran viikossa, maanantaisin. Kahtena edellisena maanantaina lautta oli rikki, joten sinne ei olisi paassyt. Nyt se on kuulemma korjattu ja ensi maamantaina olisi mahdollisuus menna. Mutta, kun katsoo miten taalla asioita "korjataan", ei lautta herata luottamusta. Ja, jos paasisimmekin saarelle, kuka sanoo etta sielta paasee pois. Paatimme siis jaada tanne Mayoka-lodgeen ainakin viela viikoksi.
-Jukka
torstaina, syyskuuta 17
Mike, the stand up guy
Meilla ei ole kampassa jaakaappia, mutta olemme silti tehneet aamupalan ja yleensa myos lounaan itse. Ostimme muroja, banaaneja, maitojauhetta, leipaa ja pahkinavoita(olemme molemmat allergisia pahkinoille, mutta jostain syysta voimme syoda pahkinavoita). Kampassa on lisaksi vedenkeitin ja kahvipannu seka kahvit talon puolesta. Lounaaksi syomme pikanuudelia. Kerran paivassa syomme ulkona. Vaikka maksamme melkein kolmekymppia huoneesta, olemme onnistuneet elamaan noin viidellakympilla paivassa.
Tana aamuna teki mieli munakasta, joten menimme Kelvinin ravintolaan aamupalalle. Siella piti tanaan joka tapauksessa kayda, koska jaimme vahan velkaa eilisillasta, kun ei ollut tasarahaa. Tuttuun tapaan kokkailu kesti puolitoista tuntia, mutta mihinkas tassa on kiire.
Matkalla tapasimme Miken, joka muisti diilimme ja antoi kaksi korua pulloista. Hieno homma.
Lounaaksi Lodge tarjosi Malawilaista ruokaa(ilmainen lounas, onko niita?), joka nautittiin henkilokunnan kanssa. Lihaa, papuja, vihanneksia ja Nsimaa. Nsima on eraanlaista maissimossoa, kuin raakaa taikinaa. Se on aika pahaa ja muodostaa mahaan turpoavan pallon. Ravintoa siina ei juurikaan ole.
Illalliselle mentiin toisen pariskunnan kanssa kylalle ravintolaan, jota pitaa japanilainen nainen. Afrikkalaista ruokaa japanilaisella kosketuksella. Todella hyvaa!
Tana aamuna teki mieli munakasta, joten menimme Kelvinin ravintolaan aamupalalle. Siella piti tanaan joka tapauksessa kayda, koska jaimme vahan velkaa eilisillasta, kun ei ollut tasarahaa. Tuttuun tapaan kokkailu kesti puolitoista tuntia, mutta mihinkas tassa on kiire.
Matkalla tapasimme Miken, joka muisti diilimme ja antoi kaksi korua pulloista. Hieno homma.
Lounaaksi Lodge tarjosi Malawilaista ruokaa(ilmainen lounas, onko niita?), joka nautittiin henkilokunnan kanssa. Lihaa, papuja, vihanneksia ja Nsimaa. Nsima on eraanlaista maissimossoa, kuin raakaa taikinaa. Se on aika pahaa ja muodostaa mahaan turpoavan pallon. Ravintoa siina ei juurikaan ole.
Illalliselle mentiin toisen pariskunnan kanssa kylalle ravintolaan, jota pitaa japanilainen nainen. Afrikkalaista ruokaa japanilaisella kosketuksella. Todella hyvaa!
keskiviikkona, syyskuuta 16
DOOM
Tanaan ei tehty oikein mitaan. No, kaytiin kaupassa. Ostettiin hyttyskarkotetta, niita savuavia kiekuroita, joita saa myos suomesta. Suosittu merkki suomessa on OFF!, joka viittaa hyttysten karkoittamiseen. Taalla tuote on DOOM, joka antaa kuvan hyttysten joukkomurhasta. Paketin kannessa on lupauksia herattavasti punainen salama, joka iskee hyttyseen. Savukiehkuratuotteen koko nimi on vaatimattomasti DOOM Super Deadly Mosquito Coils. Alma luki paketin takakantta, joka antoi vaihtoehtoja muille tuotteille. Jos ei halua polttaa savuja, voi aina kayttaa DOOM Mosquito Destroyer Unitia. Haluaisin saada videolle, mita tapahtuu, kun kaynnistaa DOOM Super Deadly Killing Action -nimisen tuotteen. Voisikohan silla korvata jalkavakimiinat?
Illalla kaytiin taas syomassa Rastafa-Kelvinin ravintolassa. Talla kertaa han piti luennon kannabiksen parantavista ja mielta avartavista vaikutuksista.
-Jukka
Illalla kaytiin taas syomassa Rastafa-Kelvinin ravintolassa. Talla kertaa han piti luennon kannabiksen parantavista ja mielta avartavista vaikutuksista.
-Jukka
tiistaina, syyskuuta 15
Veneretki
Alma halusi viela pari kaulakorua kotiin vietavaksi, joten ajattelimme vaihtaa taas pulloja koruihin. Mike paivystikin tutulla paikallaan. Tosin tana aamuna han oli nauttinut jotain laitonta substanssia, sen verran hankalaa kaupankaynti oli. Pullot kuitenkin kelpasivat, mutta emme aivan ymmartaneet mika ongelma korujen kanssa oli, kun niita ei voinut nyt antaa. Kuulemma myohemmin. Saapa nahda...
Kerran viikossa lodge jarjestaa ilmaisen veneretken lahdelle. Sille siis lahdimme. Kiersimme lahtea ja jaimme hetkeksi rannalle makailemaan.
Illallinen lodgen baarissa.
-Jukka
Kerran viikossa lodge jarjestaa ilmaisen veneretken lahdelle. Sille siis lahdimme. Kiersimme lahtea ja jaimme hetkeksi rannalle makailemaan.
Illallinen lodgen baarissa.
-Jukka
maanantaina, syyskuuta 14
Hyttysverkko
Vaikka meilla siis nyt on vahan fiksumpi hyttysverkko, on se silti verkko, jonka takaa pitaa paasta pois. Se ei aina ole mikaan helppo juttu. Valilla loytaa itsensa kummallisista asennoista, kun yrittaa taistella itsensa ulos. Nena ja varvas kiinni verkossa samalla, kun vapaalla jalalla yrittaa etsia reikaa vapauteen. Onneksi ei ole ripuli. Jos sangysta paasy verkon takaa on muutenkin hankalaa, niin pimeassa ja kovassa hadassa se on suorastaan vaarallista. Siina voi loukata itsensa pahasti. Siina onkin muuten vakuutusyhtiolle selittamista, etta kuinka paha se ripuli oikein oli, kun piti ottaa polvesta magneettikuvat.
Paivan aktiviteettiin kuului hetken snorklailu jarvenrannassa. Snorkkelit sai lainaksi hostellilta. Muuten ei sitten tehtykaan mitaan. Istuttiin terassilla ja lueskeltiin.
Illalla mentiin syomaan paikalliseen ravintolaan. Ravintolan nimi oli siis Nkhata Bayn paikallinen ravintola. Muutama poyta, ei sahkoa, nakyma lahdelle. Olimme myos ainota asiakkaat, ehka pitkaan aikaan. Paikkaa piti teitilija-rastafa, joka oli myos innokas rumpujen soittaja. Illan paatteeksi han antoikin naytteen taidoistaa.
-Jukka
Paivan aktiviteettiin kuului hetken snorklailu jarvenrannassa. Snorkkelit sai lainaksi hostellilta. Muuten ei sitten tehtykaan mitaan. Istuttiin terassilla ja lueskeltiin.
Illalla mentiin syomaan paikalliseen ravintolaan. Ravintolan nimi oli siis Nkhata Bayn paikallinen ravintola. Muutama poyta, ei sahkoa, nakyma lahdelle. Olimme myos ainota asiakkaat, ehka pitkaan aikaan. Paikkaa piti teitilija-rastafa, joka oli myos innokas rumpujen soittaja. Illan paatteeksi han antoikin naytteen taidoistaa.
-Jukka
sunnuntaina, syyskuuta 13
Palautuspullot
Yolla oli kova tuuli. Toivottavasti ei tule myrskya. Malawijarvella sellaisia kuulemma on. Mosambikin rannikolla on ilmeisesti ihan hirmumyrskyjakin.
Jollain tavalla hirmukmyrsky kiehtoo minua. Luonnon hurja voimannaytos. Olisi milenkiintoista nahda sellainen, jos tietaisi etta on itse turvassa. No ehkei sittenkaan, niin paljon tuhoa se aiheuttaa.
Myrsky kuulemma alkaa ihan yht'akkia. Ensin sita venyttelee pihalla jaseniaan ja katselee taivaalle, etta mikas pilvenhattara se siina killuu. Janna, ettei yhtaan tuule. Miksei linnut laula? Seuraava silmanrapaus ja on katto irti ja piano puussa.
Ei tullut myrskya, tuuli tyyntyi aamupaivalla.
Lahdimme jannityksella palauttamaan pulloja. Etela-Amerikan kokemukset viela muistissa, odotuksemme eivat olleet korkealla. No, pieleenhan se periaatteessa meni. Talla kertaa se ei tosin ollut jarjestelman vika. Matkalla kylaan on kasityokojuja ja Mike "my friend", jonka kanssa olemme aikaisemminkin alustavasti hieroneet kauppaa, halusi vaihtaa pullot kaulakoruihin. Kayhan se niinkin. Seuraavat pullot pitaa salakuljettaa kauppaan, jotta ei tarvitse muovikassillista kaulakoruja kantaa kotiin.
Illalla oli pitsailta hostellilla. Todella hyva pitsa olikin. Pihalla on iso kiviuuni, joka takasi rapean pohjan.
-Jukka
Jollain tavalla hirmukmyrsky kiehtoo minua. Luonnon hurja voimannaytos. Olisi milenkiintoista nahda sellainen, jos tietaisi etta on itse turvassa. No ehkei sittenkaan, niin paljon tuhoa se aiheuttaa.
Myrsky kuulemma alkaa ihan yht'akkia. Ensin sita venyttelee pihalla jaseniaan ja katselee taivaalle, etta mikas pilvenhattara se siina killuu. Janna, ettei yhtaan tuule. Miksei linnut laula? Seuraava silmanrapaus ja on katto irti ja piano puussa.
Ei tullut myrskya, tuuli tyyntyi aamupaivalla.
Lahdimme jannityksella palauttamaan pulloja. Etela-Amerikan kokemukset viela muistissa, odotuksemme eivat olleet korkealla. No, pieleenhan se periaatteessa meni. Talla kertaa se ei tosin ollut jarjestelman vika. Matkalla kylaan on kasityokojuja ja Mike "my friend", jonka kanssa olemme aikaisemminkin alustavasti hieroneet kauppaa, halusi vaihtaa pullot kaulakoruihin. Kayhan se niinkin. Seuraavat pullot pitaa salakuljettaa kauppaan, jotta ei tarvitse muovikassillista kaulakoruja kantaa kotiin.
Illalla oli pitsailta hostellilla. Todella hyva pitsa olikin. Pihalla on iso kiviuuni, joka takasi rapean pohjan.
-Jukka
lauantaina, syyskuuta 12
Mayoka Village
Aamulla kamat kasaan ja kohti uutta kamppaa. Kundi respassa oli aika pettynyt, kun lahdimme, lupasi ilmaisen yo jos jaisimme. Kilpailu taitaa olla kovaa. Vahan jai harmittamaan naiden mukavien ihmisten takia, etenkin kun olimme kaksi kertaa valittaneet kovaaanisesta vuotavasta vessanpontosta ja he olivat tilanneet putkimiehen taksi paivaksi. Pari riippumattoa, niin olisimme jaaneet.
Mayoka village onkin upea paikka. Tama on Nkhata Bayn suosituin paikka eika syytta. Turisteja taalla on jonkin verran, mutta se ei haittaa kun voi isuta omalla terassilla ja katsella jarvelle.
Sangyssa on kunnon hyttysverkko. Yleensa se on sellainen, jota saa ensin tunnin paikkailla ilmastointiteipilla ja sitten se pitaa pingottaa sangyn ymparille, niin etta se soi. Aamulla on verkonjaljet naamassa ja polvissa ja otsa on taynna paukamia. Nyt sangyn ymparille on rakennettu kehikko, johon verkko on kiinnitetty. Vessa ja suihku siisteja ja lamminta vetta tulee.
Alhaalla on Baari, jossa jarjsetetaan iltaisin kaikenlaista menoa. Olemme menneet nukkumaan yleensa vahan ennen kahdeksaa, joten mitenkohan iltariennot onnistuva. Tanaan jaksettiin vahan yli yhdeskaan, kun illallisen saaminen kesti nin kauan.
Ainiin, ostimme tanaan palautuspulloja. Vuorossa on siis tutustuminen Afrikkalaiseen palautuspullojarjestemaan. Hmm... Parasta ottaa passi mukaan...
-Jukka
Mayoka village onkin upea paikka. Tama on Nkhata Bayn suosituin paikka eika syytta. Turisteja taalla on jonkin verran, mutta se ei haittaa kun voi isuta omalla terassilla ja katsella jarvelle.
Sangyssa on kunnon hyttysverkko. Yleensa se on sellainen, jota saa ensin tunnin paikkailla ilmastointiteipilla ja sitten se pitaa pingottaa sangyn ymparille, niin etta se soi. Aamulla on verkonjaljet naamassa ja polvissa ja otsa on taynna paukamia. Nyt sangyn ymparille on rakennettu kehikko, johon verkko on kiinnitetty. Vessa ja suihku siisteja ja lamminta vetta tulee.
Alhaalla on Baari, jossa jarjsetetaan iltaisin kaikenlaista menoa. Olemme menneet nukkumaan yleensa vahan ennen kahdeksaa, joten mitenkohan iltariennot onnistuva. Tanaan jaksettiin vahan yli yhdeskaan, kun illallisen saaminen kesti nin kauan.
Ainiin, ostimme tanaan palautuspulloja. Vuorossa on siis tutustuminen Afrikkalaiseen palautuspullojarjestemaan. Hmm... Parasta ottaa passi mukaan...
-Jukka
perjantaina, syyskuuta 11
Ohjeita bussilla matkustaville
Seuraavassa muutamia havaintoja joista saattaa olla sinulle hyotya jos matkustat kyseisiin maihin, tai sitten ei.
Argentiina ja Chile: WC on tarkoitettu vain hadalle n. 1. Huuda hyvissa ajoin jos tarvii pysahtya.
Bolivia: Bussissa on lammitys ja ilmastointi = huopia ja avoin ikkuna.
Paraguay: Matkan kesto on 4 tuntia = n. 10 tuntia. Varaa siis mukaasi kunnolla ruokaa ja juomaa.
Brasilia: Bussi pysahtyy hostellin edessa kello 05.30 = Bussi lahtee asemalta kello 05.00.
Etela-Amerikka: Hintaan kuuluu valipala ja lounas = vain jos tajusit kayda kaupassa.
Hintaan kuuluu valipala ja lounas = jos et talla kertaa uskonut, sinulle tarjoillaan lammin ruoka, viinia, virvokkeita, herkkuja, kahvia ja teeta.
Uusi-Seelanti: Ala matkusta bussilla, tarvit kumminkin autoa.
Tonga: 95 % tongalaisista puhuu englantia, loput 5 % on bussikuskeja.
Tonga: Jos sinulla on varaa autoon, sinulla ei ole paikallisten mukaan oikeutta matkustaa bussilla. Ja luonto kiittaa.
Etela-Afrikka: Kayta ovea (ei siis ikkunaa) kun haluat sisaan tai ulos kulkuneuvosta.
Mosambik: Ota vauva pois selasta jos satut istumaan selkanojallisella tuolilla. (Ohje kuskilta aideille)
Malawi: Vaikka bussi kaipaisi huoltoa voidaan silti jatkaa matkaa, jos olet tarpeeksi vihainen kun sinulla on kiire (kyseinen vaite perustuu paattelyyn ja havaintoihin).
Afrikka: 9 paikkaiseen pakuun mahtuu aivan hyvin 23 ihmista ja matkatavarat. Avolava-autoon ja soutuveneeseen viela enemman, kun ei kerta ole seinia.
Afrikka: Mika ihmeen vessa? Huutaa kannattaa silti jos tarvii pysahtya. Epavarmaa on kuitenkin se etta pysahtyyko bussi tai odottaako se sinua takaisin. En ole uskaltanut kokeilla.
Alma
Argentiina ja Chile: WC on tarkoitettu vain hadalle n. 1. Huuda hyvissa ajoin jos tarvii pysahtya.
Bolivia: Bussissa on lammitys ja ilmastointi = huopia ja avoin ikkuna.
Paraguay: Matkan kesto on 4 tuntia = n. 10 tuntia. Varaa siis mukaasi kunnolla ruokaa ja juomaa.
Brasilia: Bussi pysahtyy hostellin edessa kello 05.30 = Bussi lahtee asemalta kello 05.00.
Etela-Amerikka: Hintaan kuuluu valipala ja lounas = vain jos tajusit kayda kaupassa.
Hintaan kuuluu valipala ja lounas = jos et talla kertaa uskonut, sinulle tarjoillaan lammin ruoka, viinia, virvokkeita, herkkuja, kahvia ja teeta.
Uusi-Seelanti: Ala matkusta bussilla, tarvit kumminkin autoa.
Tonga: 95 % tongalaisista puhuu englantia, loput 5 % on bussikuskeja.
Tonga: Jos sinulla on varaa autoon, sinulla ei ole paikallisten mukaan oikeutta matkustaa bussilla. Ja luonto kiittaa.
Etela-Afrikka: Kayta ovea (ei siis ikkunaa) kun haluat sisaan tai ulos kulkuneuvosta.
Mosambik: Ota vauva pois selasta jos satut istumaan selkanojallisella tuolilla. (Ohje kuskilta aideille)
Malawi: Vaikka bussi kaipaisi huoltoa voidaan silti jatkaa matkaa, jos olet tarpeeksi vihainen kun sinulla on kiire (kyseinen vaite perustuu paattelyyn ja havaintoihin).
Afrikka: 9 paikkaiseen pakuun mahtuu aivan hyvin 23 ihmista ja matkatavarat. Avolava-autoon ja soutuveneeseen viela enemman, kun ei kerta ole seinia.
Afrikka: Mika ihmeen vessa? Huutaa kannattaa silti jos tarvii pysahtya. Epavarmaa on kuitenkin se etta pysahtyyko bussi tai odottaako se sinua takaisin. En ole uskaltanut kokeilla.
Alma
Pyykkaysta
Aamulla pestiin pyykkia. Osa vietiin maksua vastaan "pesulaan", osa pestiin itse. Pesula toimi ns. kasipelilla. Mies meni pyykkeinemme rantaan, otti saippuan kouraan ja alkoi pyykata. Puhdasta tuli. Puhtaampaa kuin omasta kasipyykista. Kalsareihin jai lieva matkan haju.
Lodge, jossa olemme on mukavan kotoisa ja rento paikka. Ja halpa. Kahden hengen mokki kylpparilla 12,5 euroa. Ongelma on se, ettei taalla ole oikein kunnon paikkaa, jossa voisi loikoilla ja lukea vaikka kirjaa. Ei riippumattoa, eika edes kunnon nojatuolia. Koska olemme taalla aika kauan, kavimme katsomassa muita vaihtoehtoja. Vahan pidemmalta kylasta loytyi mahtava paikka. Varasimme sielta mokin viikoksi. Hinta on aika kova, 29 e/yo. Se on juuri kipurajalla. Huomenna tullaan tanne.
Illastimme taas hostellilla.
-Jukka
Lodge, jossa olemme on mukavan kotoisa ja rento paikka. Ja halpa. Kahden hengen mokki kylpparilla 12,5 euroa. Ongelma on se, ettei taalla ole oikein kunnon paikkaa, jossa voisi loikoilla ja lukea vaikka kirjaa. Ei riippumattoa, eika edes kunnon nojatuolia. Koska olemme taalla aika kauan, kavimme katsomassa muita vaihtoehtoja. Vahan pidemmalta kylasta loytyi mahtava paikka. Varasimme sielta mokin viikoksi. Hinta on aika kova, 29 e/yo. Se on juuri kipurajalla. Huomenna tullaan tanne.
Illastimme taas hostellilla.
-Jukka
torstaina, syyskuuta 10
Lilongwe -> Nkhata Bay
Aamulla lahdettiin kohti Malawijarvea ja Nkhata Bayta. Bussi oli taas taynna ja hidas. Paastiin kuitenkin suoraan Nkhata Bayhyn. Luulimme, etta olisi ensin pitanyt menna Mzuzuun ja siella vaihtaa minibussiin. Hyva nain.
Kesken matkan perheenaiti nousi ylos, tyonsi paansa ikkunasta ja oksensi. Rouva istui pari rivia meidan edessamme. Onneksi oli ikkunat sen verran kiinni, etta suurimmilta roiskeilta saastyttiin.
Majoituimme rahjaiseen, mutta kodikkaaseen Kupenja Lodgeen. Saimme mokin aivan jarven rannanlta. Uimaan paasee melkein ovelta.
Nyt saa matkustminen vahaksi aikaa riittaa. Taalla ollaan ainakin kaksi viikkoa. Ollaan tultu tanne karmealla tahdilla ja ollaan aika vasyksissa.
Matkustaminen taalla on uskomattoman helppoa ja halpaa. Uskomattoman helppoa siksi, etta kun menee bussiasemalle ja katsoo sita hardeallia ja kohellusta, tuntuu ettei ikina paase oikeaan bussiin. Heti se kuitenkin aina loytyy. Toisaalta matka taittuu hitaasti ja epamukavasti. Nelja tuntia chapassa tai bussissa tuntuu silta kuin olisi matkustanut kaksi paivaa. Etela-Amerikassa 15 tuntia ei tuntunut missaan, kun bussit olivat oikeasti luksusta ja matka eteni vauhdikkaasti hyvia teita.
-Jukka
Kesken matkan perheenaiti nousi ylos, tyonsi paansa ikkunasta ja oksensi. Rouva istui pari rivia meidan edessamme. Onneksi oli ikkunat sen verran kiinni, etta suurimmilta roiskeilta saastyttiin.
Majoituimme rahjaiseen, mutta kodikkaaseen Kupenja Lodgeen. Saimme mokin aivan jarven rannanlta. Uimaan paasee melkein ovelta.
Nyt saa matkustminen vahaksi aikaa riittaa. Taalla ollaan ainakin kaksi viikkoa. Ollaan tultu tanne karmealla tahdilla ja ollaan aika vasyksissa.
Matkustaminen taalla on uskomattoman helppoa ja halpaa. Uskomattoman helppoa siksi, etta kun menee bussiasemalle ja katsoo sita hardeallia ja kohellusta, tuntuu ettei ikina paase oikeaan bussiin. Heti se kuitenkin aina loytyy. Toisaalta matka taittuu hitaasti ja epamukavasti. Nelja tuntia chapassa tai bussissa tuntuu silta kuin olisi matkustanut kaksi paivaa. Etela-Amerikassa 15 tuntia ei tuntunut missaan, kun bussit olivat oikeasti luksusta ja matka eteni vauhdikkaasti hyvia teita.
-Jukka
keskiviikkona, syyskuuta 9
Viisumi
Tanaan piti hommata Tansanian viisumi. Siksi tanne paakaupunkiin tulimme. Toisaalta tama on sopivasti matkan varrella, joten mitaan kiemuraa ei tarvitse taman takia tehda.
Meilla ei oikein ollut tietoa, missa Tansania edustusto sijaitsee, mutta tiesimme etta se on keskustassa ja tiesimme minka nimisessa talossa.
Yovymme vanhassa kaupungissa (kuulostaa hienommalta kuin on), joten otimme minibussin keskustaan. Onneksi kysyimme ajoissa ja yhdella matkustajalle oli haju, missa se "plaza house" saattaisi sijaita. Jaimme pois juuri ajoissa.
Hetki harlailua ja edustusto loytyi viitta vaille kahdeksan. Se aukesi kahdeksalta. Nappiajoitus.
Sitten piti menna laheiseen toimistoon sanelemaan kirje, jossa selvitimme matkamme syyn ja kohteen ja etta emme ole Malawin kansalaisia (luulin, etta passi on osittain sita varten).
Tietenkaan maksuna kavivat vain USD:t, joten piti vaihtaa rahaa. Olemme moneen otteeseen yrittaneet saada dollareita ja tansanian shillinkeja, eika se ole onnistunut millaan. Nyt saimme molempia.
Viisumin saimme puoli kahdelta, joten aika piti saada kulumaan keskustassa. Ei kuulosta vaikealta, mutta kun siella ei ole mitaan muuta kuin toimistoja ja muutama ravintola, jotka kaikki myyvat samaa ruokaa toimistovaelle.
Huomenaamulla lahdemme kohti Malawijarvea ja Nkhata Bayta, johon olisi tarkoitus jaada vihdoin paikoilleen makailemaan. Jos lautta-aikataulut sallivat, olisi tarkoitus myos menna Likoma-saarelle muutamaksi paivaksi.
Loppupaiva etsittiin bussia huomiseksi Nkhata Bayhyn.
-Jukka
Meilla ei oikein ollut tietoa, missa Tansania edustusto sijaitsee, mutta tiesimme etta se on keskustassa ja tiesimme minka nimisessa talossa.
Yovymme vanhassa kaupungissa (kuulostaa hienommalta kuin on), joten otimme minibussin keskustaan. Onneksi kysyimme ajoissa ja yhdella matkustajalle oli haju, missa se "plaza house" saattaisi sijaita. Jaimme pois juuri ajoissa.
Hetki harlailua ja edustusto loytyi viitta vaille kahdeksan. Se aukesi kahdeksalta. Nappiajoitus.
Sitten piti menna laheiseen toimistoon sanelemaan kirje, jossa selvitimme matkamme syyn ja kohteen ja etta emme ole Malawin kansalaisia (luulin, etta passi on osittain sita varten).
Tietenkaan maksuna kavivat vain USD:t, joten piti vaihtaa rahaa. Olemme moneen otteeseen yrittaneet saada dollareita ja tansanian shillinkeja, eika se ole onnistunut millaan. Nyt saimme molempia.
Viisumin saimme puoli kahdelta, joten aika piti saada kulumaan keskustassa. Ei kuulosta vaikealta, mutta kun siella ei ole mitaan muuta kuin toimistoja ja muutama ravintola, jotka kaikki myyvat samaa ruokaa toimistovaelle.
Huomenaamulla lahdemme kohti Malawijarvea ja Nkhata Bayta, johon olisi tarkoitus jaada vihdoin paikoilleen makailemaan. Jos lautta-aikataulut sallivat, olisi tarkoitus myos menna Likoma-saarelle muutamaksi paivaksi.
Loppupaiva etsittiin bussia huomiseksi Nkhata Bayhyn.
-Jukka
tiistaina, syyskuuta 8
Blantyre -> Lilongwe
Tanaan oli "luksus"bussi, jolla mentiin Lilongween. Bussi olikin ihan uusi, penkit viela muoveissa. Joku kuitenkin meni rikki ja jouduttiin vaihtamaan toiseen ennen lahtoa. Bussi oli samanlainen, mutta tama yksilo oli nahnyt pomppuisia teita ja ahtaita bussiasemia hieman enemman. Taalla luksus tarkoittaa vahan uudempaa bussia. Yhta ahdasta siella oli. Ainakin loppumatkasta.
Vaikka bussissa on ahdasta, touhua on hauska seurata. Valilla pysahdytaan ja mammat juoksevat puskaan pissalle. Sitten pysahdytaan kylan kohdalla ja bussin ymparoivat myyjat, jotak myyvat, vihanneksia, limua, paistettuja kanankoipia, keitettyja kananmunia (suolapussi kaupanpaalle), munkkeja ja ties mita. Perheenaidit tekevat toriostoksensa suoraan bussin ikkunasta.
Bussiasemalta otettiin taas ylihintainen (2€) taksi nurkan taakse rahjaiseen hoteliin. Jalkani on aika kipea eika oltu taysin selvilla, missa oltiin, joten todettiin helpoimmaksi. Ei sentaan sorruttu ensimmaiseen 5€ tarjoukseen.
Kaytiin etsimassa lounasta. Illallinen kaytiin hakemassa hotellille samasta paikasta. Ehti tulla pimea, kun palattiin takaisin. Tama on aika pelottava paikka, kun ei ole katuvaloja. Nilkan turvotus on hieman laskenut, mutta jostain syysta varpaani ovat aivan mustat. Mitenkohan pain nilkkani pyoraytin.
-Jukka
Vaikka bussissa on ahdasta, touhua on hauska seurata. Valilla pysahdytaan ja mammat juoksevat puskaan pissalle. Sitten pysahdytaan kylan kohdalla ja bussin ymparoivat myyjat, jotak myyvat, vihanneksia, limua, paistettuja kanankoipia, keitettyja kananmunia (suolapussi kaupanpaalle), munkkeja ja ties mita. Perheenaidit tekevat toriostoksensa suoraan bussin ikkunasta.
Bussiasemalta otettiin taas ylihintainen (2€) taksi nurkan taakse rahjaiseen hoteliin. Jalkani on aika kipea eika oltu taysin selvilla, missa oltiin, joten todettiin helpoimmaksi. Ei sentaan sorruttu ensimmaiseen 5€ tarjoukseen.
Kaytiin etsimassa lounasta. Illallinen kaytiin hakemassa hotellille samasta paikasta. Ehti tulla pimea, kun palattiin takaisin. Tama on aika pelottava paikka, kun ei ole katuvaloja. Nilkan turvotus on hieman laskenut, mutta jostain syysta varpaani ovat aivan mustat. Mitenkohan pain nilkkani pyoraytin.
-Jukka
maanantaina, syyskuuta 7
Blantyre
Yritimme kayda vaihtamassa rahaa. Meilla on parinsadan euron edesta Etela-Afrikan randeja, joita olemme yrittaneet vaihtaa USA:n dollareiksi. Niita olisi kuulemma hyva olla. Etenkin Tansaniassa. Ei tunnu onnistunut millaan, joten vaihdoimme osan niista Malawin Kwachoiksi. Kavimme lisaksi nostamassa lisaa Kwachoja. Nyt meilla on n.300€ edesta kateista. Ongelma on se, etta suurin seteli on 500 MK, joka vastaa kahta ja puolta euroa. Ja se on kooltaan suuri seteli. Meilla on siis n. 120 suurta setelia, jotka pitaisi johonkin piilottaa. Toinen tasku on taynna rahaa. Laskin, etta 14 setelia, arvo noin 2€. Eika tama edes ole mikaan ilmainen maa. Halpa kylla, mutta tuolla taskullisella saa ehka sen, minka suomessa viidella eurolla.
Sitten vahan mokasimme. Ostimme muutaman oluen kaupasta ja menimme hotellin sisapihalle juomaan. Hetken paasta mies tuli kohteliaasti huomauttamaan, ettei tassa saa juoda olutta, kun tassa on moskeija. Ei olisi voinut mistaan paatella, ennen kuin hoilotus alkoi.
-Jukka
Sitten vahan mokasimme. Ostimme muutaman oluen kaupasta ja menimme hotellin sisapihalle juomaan. Hetken paasta mies tuli kohteliaasti huomauttamaan, ettei tassa saa juoda olutta, kun tassa on moskeija. Ei olisi voinut mistaan paatella, ennen kuin hoilotus alkoi.
-Jukka
sunnuntaina, syyskuuta 6
Mosambik -> Malawi
Tanaan vaihtui maa. LP ei oikein kertonut, miten raja Zobuen kohdalta ylitetaan. Aikaisemmat rajaylitykset ovat olleet. Bussista ulos, pois maasta, parinkymmenen metrin kavely toiselle rajalle ja maahan sisaan ja takaisin bussiin.
Nyt ei ollut yhta helppoa. Chapa vei Mosambikin rajalle. Passintarkastuksen jalkeen piti saada kyyti Malawin rajalle, jonne oli ainakin 5 km. Sielta piti otta viela toinen kyyti sinne mista paasee chapalla kohti Blantyrea.
Olisimme olleet aika hukassa systeemien kanssa ellei ensimmaiseen chapaan olisi sattunut mukava mawialainen mies zimbabwelaisen ystavansa kanssa menossa myos Blantyreen.
Ensimmaisen virheen olisimme tehneet heti Mosambikin rajalla, koska meidan piti vaihtaa rahaa. Se ei tosiaan olisi ollut ongelma. Heti, kun chapa pysahtyi, ryntasi kimppuun montakymmenta rahanvaihtajaa. Kaveri totesi rauhallisesti, ettei kannata vaihtaa, nama kaverit kusettavat ja kunnolla. Han kertoi, etta kannattaa vaihtaa rahaa pankissa Malawin puolella. Mina olisin vaihtanut huijareilta, silla ei olisi tullut mieleenikaan, etta se olisi mahdollista sunnuntaina heti passintarkastuksen jalkeen. Huijarit tosin tarjosivat paljon parempaa kurssia kuin virallinen valuuttakurssi, joten mitakohan rahaa sita olisi saanut.
Sen lisaksi mies neuvotteli hyvat hinnat kyydeista ja saattoi meidat hotellin ovelle Blanyressa. Aina sita odottaa, milloin se kerjaaminen alkaa. Ei alkanut.
Tapasimme muutaman ihmisen, jotka olivat tulleet Mosambikista ja he antoivat aika negatiivisen kuvan, joten olimme valmistautuneet rasittavaan huijaamiseen ja vankaamiseen. Kokemuksemme oli kuitenkin hyva. Meita ei juurikaan huijattu tai sitten se oli niin jarjestelmallista, ettemme huomanneet sita.Hinnat olivat johdonmukaiset ja yritin vakoilla, mita paikalliset esim. chapakyydeista maksoivat. Samaan suuntaan nayttivat maksavan. Rinkoista maksoimme aina 50 Mt ekstraa.
Viimeinen hyva kokemus mosambikilaisista tuli chapassa rajalle mentaessa. Olimme sopineet hinnaksi 100 Mt per nena plus 50 Mt rinkoista. Kun annoin rahastajalle 300, paikalliset alahtivat, ettei kyyti maksa kuin satasen. Rahastaja joutui hadissaan selittamaan, etta niilla on isot rinkat kyydissa.
Nyt illalla alkoi nilkka jo mustua. Toivottavasti mitaan ei revennyt.
-Jukka
Nyt ei ollut yhta helppoa. Chapa vei Mosambikin rajalle. Passintarkastuksen jalkeen piti saada kyyti Malawin rajalle, jonne oli ainakin 5 km. Sielta piti otta viela toinen kyyti sinne mista paasee chapalla kohti Blantyrea.
Olisimme olleet aika hukassa systeemien kanssa ellei ensimmaiseen chapaan olisi sattunut mukava mawialainen mies zimbabwelaisen ystavansa kanssa menossa myos Blantyreen.
Ensimmaisen virheen olisimme tehneet heti Mosambikin rajalla, koska meidan piti vaihtaa rahaa. Se ei tosiaan olisi ollut ongelma. Heti, kun chapa pysahtyi, ryntasi kimppuun montakymmenta rahanvaihtajaa. Kaveri totesi rauhallisesti, ettei kannata vaihtaa, nama kaverit kusettavat ja kunnolla. Han kertoi, etta kannattaa vaihtaa rahaa pankissa Malawin puolella. Mina olisin vaihtanut huijareilta, silla ei olisi tullut mieleenikaan, etta se olisi mahdollista sunnuntaina heti passintarkastuksen jalkeen. Huijarit tosin tarjosivat paljon parempaa kurssia kuin virallinen valuuttakurssi, joten mitakohan rahaa sita olisi saanut.
Sen lisaksi mies neuvotteli hyvat hinnat kyydeista ja saattoi meidat hotellin ovelle Blanyressa. Aina sita odottaa, milloin se kerjaaminen alkaa. Ei alkanut.
Tapasimme muutaman ihmisen, jotka olivat tulleet Mosambikista ja he antoivat aika negatiivisen kuvan, joten olimme valmistautuneet rasittavaan huijaamiseen ja vankaamiseen. Kokemuksemme oli kuitenkin hyva. Meita ei juurikaan huijattu tai sitten se oli niin jarjestelmallista, ettemme huomanneet sita.Hinnat olivat johdonmukaiset ja yritin vakoilla, mita paikalliset esim. chapakyydeista maksoivat. Samaan suuntaan nayttivat maksavan. Rinkoista maksoimme aina 50 Mt ekstraa.
Viimeinen hyva kokemus mosambikilaisista tuli chapassa rajalle mentaessa. Olimme sopineet hinnaksi 100 Mt per nena plus 50 Mt rinkoista. Kun annoin rahastajalle 300, paikalliset alahtivat, ettei kyyti maksa kuin satasen. Rahastaja joutui hadissaan selittamaan, etta niilla on isot rinkat kyydissa.
Nyt illalla alkoi nilkka jo mustua. Toivottavasti mitaan ei revennyt.
-Jukka
lauantaina, syyskuuta 5
Chimoio -> Tete
Saatiin aamulla yovahti saattamaan bussiasemalle. Ei tarvinnut itseksemme pimeassa vaeltaa.
Asemalla vallitsi tuttu hardelli, kun busseja taytettiin. Joku yritti huijata meita vaaraan bussiin, mutta onneksi muistimme, mista olimme liput ostaneet. Tungimme itsemme bussiin ja oli pakko hieraista unihiekkaa silmsistaan, silla paikkamme olivat vapaat.
Matka sujui paljon mukavammin kuin eilen, kun oli oma istuin ja enemman tilaa. Tosin perse puutui silti.
Puolen paivan jalkeen saavuttiin Teten helteeseen. Tete on kuulemma Mosambikin kuumin paikka enka epaile hetkeakaan. Onneksi hostelli nakyi heti bussiasemalta.
Oma huone, ei vessaa mutta parveke. Ihan kiva luukku. Mutta koska huomenna matka jatkuu, piti lahtea selvittamaan, kuinka taalta paasee Malawiin.
Pitaa ottaa chapa rajalle, joten etsittiin paikka mista ne lahtevat. Paluumatkalla muljautin nilkkani aika pahasti. Nyt se on todella kipea ja turvoksissa. Laakariin en mene. Pystyn ontuen kavelemaan.
Illalla otin vahan kuvia parvekkeelta. Pikkupojat huomasivat kameran ja alkoivat pelleilla. Kauhea kikkailu paalla.
-Jukka
Asemalla vallitsi tuttu hardelli, kun busseja taytettiin. Joku yritti huijata meita vaaraan bussiin, mutta onneksi muistimme, mista olimme liput ostaneet. Tungimme itsemme bussiin ja oli pakko hieraista unihiekkaa silmsistaan, silla paikkamme olivat vapaat.
Matka sujui paljon mukavammin kuin eilen, kun oli oma istuin ja enemman tilaa. Tosin perse puutui silti.
Puolen paivan jalkeen saavuttiin Teten helteeseen. Tete on kuulemma Mosambikin kuumin paikka enka epaile hetkeakaan. Onneksi hostelli nakyi heti bussiasemalta.
Oma huone, ei vessaa mutta parveke. Ihan kiva luukku. Mutta koska huomenna matka jatkuu, piti lahtea selvittamaan, kuinka taalta paasee Malawiin.
Pitaa ottaa chapa rajalle, joten etsittiin paikka mista ne lahtevat. Paluumatkalla muljautin nilkkani aika pahasti. Nyt se on todella kipea ja turvoksissa. Laakariin en mene. Pystyn ontuen kavelemaan.
Illalla otin vahan kuvia parvekkeelta. Pikkupojat huomasivat kameran ja alkoivat pelleilla. Kauhea kikkailu paalla.
-Jukka
perjantaina, syyskuuta 4
Vilanculos -> Chimoio
3:30 kavelimme pelosta taristen pimessa kohti bussia. Taalla aina varoitellaan, etta pimealla on vaarallista eika ulkona saa kavella ja etenkin bussiasemat ovat vaarallisia paikkoja. Ja sitten bussit lahtevat neljalta aamulla. Minkas teet pakkohan sinne on menna.
Bussin lastaaminen olikin aika touhua. Meille ole kerrottu, etta valilla kay niin, etta vaikka on ostanut lipun, ja on paikalla ajoissa, kuski paatta olla lahtematta, koska kyydissa ei ole tarpeeksi porukkaa. Voin kertoa, etta tanaan se ei ollut ongelma. Rinkat sidottiin kengannauhoilla katolle. Eras mies tunki ison pahvilaatikon oven eteen. keskelle kaytavaa. Perassa juoksi toinen kaveri kottikarryjen kanssa. Yhdessa he rupesivat tayttamaan laatikkoa kalalla. Yksi syy, mikse sisamaassa kannata syoda kalaa.
Matkalla onnistuin jotenkin nukahtamaan. Heratessani olin liimannut kateni kuolalla kiinni poskeeni. Kahdeksan tunnin jalkeen tultiin vihdoin Inchopeen, josta viela 1,5 tuntia chapa-ajoa Chimoioon.
Loysimme hostellin ja lahdimme kiireesti syomaan ja ostamaan huomisaamun bussilippuja Teteen.
Kun ostimme lippuja, kuski kysyi missa haluiaisimme istua. Luulin, etta se oli vitsi. Lippuun han kuitenkin merkitsi istumapaikat. Luulin edelleen, etta se oli vitsi. Saa nahda kuka siina aamulla istuu.
Sitten iltapalalle ja nukkumaan. Aamulla taas neljalta heratys.
-Jukka
Bussin lastaaminen olikin aika touhua. Meille ole kerrottu, etta valilla kay niin, etta vaikka on ostanut lipun, ja on paikalla ajoissa, kuski paatta olla lahtematta, koska kyydissa ei ole tarpeeksi porukkaa. Voin kertoa, etta tanaan se ei ollut ongelma. Rinkat sidottiin kengannauhoilla katolle. Eras mies tunki ison pahvilaatikon oven eteen. keskelle kaytavaa. Perassa juoksi toinen kaveri kottikarryjen kanssa. Yhdessa he rupesivat tayttamaan laatikkoa kalalla. Yksi syy, mikse sisamaassa kannata syoda kalaa.
Matkalla onnistuin jotenkin nukahtamaan. Heratessani olin liimannut kateni kuolalla kiinni poskeeni. Kahdeksan tunnin jalkeen tultiin vihdoin Inchopeen, josta viela 1,5 tuntia chapa-ajoa Chimoioon.
Loysimme hostellin ja lahdimme kiireesti syomaan ja ostamaan huomisaamun bussilippuja Teteen.
Kun ostimme lippuja, kuski kysyi missa haluiaisimme istua. Luulin, etta se oli vitsi. Lippuun han kuitenkin merkitsi istumapaikat. Luulin edelleen, etta se oli vitsi. Saa nahda kuka siina aamulla istuu.
Sitten iltapalalle ja nukkumaan. Aamulla taas neljalta heratys.
-Jukka
torstaina, syyskuuta 3
Huihai
Tanaan nahtiin hai!
Paastiin kuin paastiinkin retkelle saareen. Saari on idyllinen ja valkoisten hiekkarantojen ymparoima. Siella voi myos yopua okylodgeissa 500 dollarilla yo.
Onneksi tiesimme, mita retkelta odottaa. Se oli periaatteessa vain paiva rannalla eika juuri mitaan muuta. Hyva lounas kuului hintaan. Mukana oli ranskalainen haamatkalla oleva pariskunta, joille oli ilmeisesti kerrottu hotellilla retkesta jotain ihan muuta. He olivat aika pettyneita.
Toisella puolella saarta on riutta, jossa on mukava snorklata virran mukana. Varikkaita kaloja on paljon. Vesi sen sijaan oli lieva pettymys, koska se on aika sameaa.
Lounaan jalkeen lahdimme kiertamaan saarta, kun naimme vedessa, aivan rannassa, jotain isoa ja mustaa. Hetken sita ihmeteltyamme tulimme siihe tulokseen, etta sen on oltava hai. Se kuuluisa eva ja kaikki. Se oli uimassa kohti rantaa, jossa tuore suhlanen oli snorklaamassa. Juoksimme varoittamaan miesta, joka pinkaisi rannalle. Ihailimme petoa, kun se ui poispain.
Kylla se hai oli. Tosin riuttahai, eika mitenkaan vaarallinen. Minulle hai on hai. Ne syovat ihmisia ja katovat veneita hurjilla suillaan. Onneksi niiden lahestymisen kuulee tihenevasta jannitysmusiikista.
Iltapaivalla kaytiin ostamassa bussiliput. Mitaan lipputoimistoa tai -kojua on turha etsia. Pitaa loytaa se bussi. Pienen harhailun jalkeen bussi loytyikin. Sisalla oli kaikenlaista porukkaa ja joltain jonkunlainen tiketti saatiinkin ostettua.
Huomenna alkaa rankka matka kehden kaupungin lapi Malawiin. Aikaisia aamuja ja tapotaysia busseja ja chapoja.
-Jukka
Paastiin kuin paastiinkin retkelle saareen. Saari on idyllinen ja valkoisten hiekkarantojen ymparoima. Siella voi myos yopua okylodgeissa 500 dollarilla yo.
Onneksi tiesimme, mita retkelta odottaa. Se oli periaatteessa vain paiva rannalla eika juuri mitaan muuta. Hyva lounas kuului hintaan. Mukana oli ranskalainen haamatkalla oleva pariskunta, joille oli ilmeisesti kerrottu hotellilla retkesta jotain ihan muuta. He olivat aika pettyneita.
Toisella puolella saarta on riutta, jossa on mukava snorklata virran mukana. Varikkaita kaloja on paljon. Vesi sen sijaan oli lieva pettymys, koska se on aika sameaa.
Lounaan jalkeen lahdimme kiertamaan saarta, kun naimme vedessa, aivan rannassa, jotain isoa ja mustaa. Hetken sita ihmeteltyamme tulimme siihe tulokseen, etta sen on oltava hai. Se kuuluisa eva ja kaikki. Se oli uimassa kohti rantaa, jossa tuore suhlanen oli snorklaamassa. Juoksimme varoittamaan miesta, joka pinkaisi rannalle. Ihailimme petoa, kun se ui poispain.
Kylla se hai oli. Tosin riuttahai, eika mitenkaan vaarallinen. Minulle hai on hai. Ne syovat ihmisia ja katovat veneita hurjilla suillaan. Onneksi niiden lahestymisen kuulee tihenevasta jannitysmusiikista.
Iltapaivalla kaytiin ostamassa bussiliput. Mitaan lipputoimistoa tai -kojua on turha etsia. Pitaa loytaa se bussi. Pienen harhailun jalkeen bussi loytyikin. Sisalla oli kaikenlaista porukkaa ja joltain jonkunlainen tiketti saatiinkin ostettua.
Huomenna alkaa rankka matka kehden kaupungin lapi Malawiin. Aikaisia aamuja ja tapotaysia busseja ja chapoja.
-Jukka
keskiviikkona, syyskuuta 2
Peruskusetus
Aamulla seurasi pettymys, peruskusetus. Rahaa ei onneksi mennyt. Kahdelle hengelle retkea ei kuulemma tehda ja muuta varanneet olivat "peruuttaneet". Eli ketaan muita ei ollut alunperinkaan. Se oli vain keino saada meidat uskomaan, etta retki tehdaan ja muutkin ovat kiinostuneet. Lisaksi tyypin asenne oli sellainen, etta veimme rahamme toiseen toimistoon, jossa meille luvattiin retki vaikka kahdelle. Se maksoi paljon enemman, mutta oli esim. LP:n suosittelema. Kaveri toimistolla oli myos asiallisen oloinen.
Sitten meilla oli paiva aikaa selvittaa, mista lahtee bussi Chimoioon. Sinne mennaan, koska halutaan Malawiin.
Chimoioon ei mene bussia, mutta taas chapa pelastaa. Bussilla lahelle ja chapalla loppumatka.
Iltapaiva makailtiin rannalla.
Illalliselle mentiin rannalle ravintolaan, josta menivat sahkot. Soimme munasandwichit taysikuunvalossa merenrannalla.
Sitten meilla oli paiva aikaa selvittaa, mista lahtee bussi Chimoioon. Sinne mennaan, koska halutaan Malawiin.
Chimoioon ei mene bussia, mutta taas chapa pelastaa. Bussilla lahelle ja chapalla loppumatka.
Iltapaiva makailtiin rannalla.
Illalliselle mentiin rannalle ravintolaan, josta menivat sahkot. Soimme munasandwichit taysikuunvalossa merenrannalla.
tiistaina, syyskuuta 1
Inhambane -> Vilanculos
Aamupalan jalkeen otettiin "lautta", eli moottorivene vastarannalle Maxixeen. Sielta hypattiin chapaan, joka vei Vilanculokseen.
Matkustaminen taalla perustuu pitlalti chapojen kayttoon. Chapat ovat vanhoja hiaceja, jotka on tungettu tayteen penkkeja. Aikatauluja ei ole. Homma toimii niin, etta marssitaan aukiolle, jossa on karmea hardelli. Sielta kaikki chapat lahtevat. Chapa lahtee, kun se on taynna. Ja taydella tarkoitan todella taytta. Penkit tungetaan niin tayteen ihmisia kuin suinkin vain mahtuu. Lopputila taytetaan kasseilla, koreilla, laatikoilla, laukuilla, kanoilla, lapsilla yms. Jos joku haluaa ulo, pitaa puoli bussia tyhjentaa samalla, kun kuski soittaa torvea, etta mika kestaa.
Kuskilla on Raikkosen kilpailivietti, teinin musiikkimakuja Stevie Wanderin kuulo. Sen verran kovaa pitaa poppia soittaa. Ja sen verran kovaa pitaa ajaa. Ja kaikista pitaa paasta ohi. Tiet ovat kaiken lisaksi aika karmeassa kunnossa.
Mutta silti, tama tuntuu aika aidolta Afrikalta. Olimme taas ainoat turistit. On vaikea olla olematta tekemisissa paikallisen mummon kanssa, kun istuu sen sylissa. Sen verran mukavuudenhaluisia olemme, etta maksaisimme paljon enemman mukavammasta kyydista, mutta kun niita ei ole. Nailla mennaan ja maaston mukaan.
Matkalla ohitimme pienia kylia, joissa joku jai kyydista ja kaksi tuli kyytiin. Hedelmien ja limun myyjat piirittivat bussin. Valilla kyytiin noukittiin kasa sakkeja, joiden paalla oli lappu mihin ne olivat menossa.
Pienet kylat ovat todella ihmeellisia. Taalla asuu varmasti maailman koyhimpia ihmisia. Yleensa loytyy joku kioski, snack bar ja pihalla hedelmien myyjia. Muutama talo on uudessa maalissa loistaen kirkkaan keltaisena tai sinisena riippuen siita, kumpi teleoperaattori on ehtinyt suteineen apajille ensin.
Operaattoreiden mcell ja VodaCom mainonta on todella nakyvaa. Puhelukorttien myyjilta ei voi valttya ja tutut varit loistavat puistonpenkeista ja ravintoloiden seinista.
Mekin ostimme pre-paid liittyman, koska pitaa aina valilla soitella esim. seuraavaan hostelliin. Puhelut tuntuvat olevan aika halpoja.
Nelja tuntia chapassa oli aika raskasta, mutta perille paastiin. Kuski myos vei meidat suoraan hostellin ovelle. Sita aina yllattyy iloisesti hyvasta palvelusta, kun aina odottaa kunnon ukotusta. Nyt ei edes mitaan tippien kinumista, joten annoin.
Ensimmaisen hostellin mokit olivat taynna ja dormi oli niin avoin, etta Alma ajatteli, ettei siella kamat saily. Viereisesta hostellista Alma neuvotteli hyvan diilin omasta mokista kylpparilla.
Vilanculoksen suurin nahtavyys on viereinen Bazaruton saaristo. Sinne retkia arabityylisilla kalastusveneilla. Perilla voi snorklata riutalla ja makailla valkoisella hiekalla. Menimme siis varaamaan sellaisen retken.
-Jukka
Matkustaminen taalla perustuu pitlalti chapojen kayttoon. Chapat ovat vanhoja hiaceja, jotka on tungettu tayteen penkkeja. Aikatauluja ei ole. Homma toimii niin, etta marssitaan aukiolle, jossa on karmea hardelli. Sielta kaikki chapat lahtevat. Chapa lahtee, kun se on taynna. Ja taydella tarkoitan todella taytta. Penkit tungetaan niin tayteen ihmisia kuin suinkin vain mahtuu. Lopputila taytetaan kasseilla, koreilla, laatikoilla, laukuilla, kanoilla, lapsilla yms. Jos joku haluaa ulo, pitaa puoli bussia tyhjentaa samalla, kun kuski soittaa torvea, etta mika kestaa.
Kuskilla on Raikkosen kilpailivietti, teinin musiikkimakuja Stevie Wanderin kuulo. Sen verran kovaa pitaa poppia soittaa. Ja sen verran kovaa pitaa ajaa. Ja kaikista pitaa paasta ohi. Tiet ovat kaiken lisaksi aika karmeassa kunnossa.
Mutta silti, tama tuntuu aika aidolta Afrikalta. Olimme taas ainoat turistit. On vaikea olla olematta tekemisissa paikallisen mummon kanssa, kun istuu sen sylissa. Sen verran mukavuudenhaluisia olemme, etta maksaisimme paljon enemman mukavammasta kyydista, mutta kun niita ei ole. Nailla mennaan ja maaston mukaan.
Matkalla ohitimme pienia kylia, joissa joku jai kyydista ja kaksi tuli kyytiin. Hedelmien ja limun myyjat piirittivat bussin. Valilla kyytiin noukittiin kasa sakkeja, joiden paalla oli lappu mihin ne olivat menossa.
Pienet kylat ovat todella ihmeellisia. Taalla asuu varmasti maailman koyhimpia ihmisia. Yleensa loytyy joku kioski, snack bar ja pihalla hedelmien myyjia. Muutama talo on uudessa maalissa loistaen kirkkaan keltaisena tai sinisena riippuen siita, kumpi teleoperaattori on ehtinyt suteineen apajille ensin.
Operaattoreiden mcell ja VodaCom mainonta on todella nakyvaa. Puhelukorttien myyjilta ei voi valttya ja tutut varit loistavat puistonpenkeista ja ravintoloiden seinista.
Mekin ostimme pre-paid liittyman, koska pitaa aina valilla soitella esim. seuraavaan hostelliin. Puhelut tuntuvat olevan aika halpoja.
Nelja tuntia chapassa oli aika raskasta, mutta perille paastiin. Kuski myos vei meidat suoraan hostellin ovelle. Sita aina yllattyy iloisesti hyvasta palvelusta, kun aina odottaa kunnon ukotusta. Nyt ei edes mitaan tippien kinumista, joten annoin.
Ensimmaisen hostellin mokit olivat taynna ja dormi oli niin avoin, etta Alma ajatteli, ettei siella kamat saily. Viereisesta hostellista Alma neuvotteli hyvan diilin omasta mokista kylpparilla.
Vilanculoksen suurin nahtavyys on viereinen Bazaruton saaristo. Sinne retkia arabityylisilla kalastusveneilla. Perilla voi snorklata riutalla ja makailla valkoisella hiekalla. Menimme siis varaamaan sellaisen retken.
-Jukka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)