Inhambane -> Vilanculos

Aamupalan jalkeen otettiin "lautta", eli moottorivene vastarannalle Maxixeen. Sielta hypattiin chapaan, joka vei Vilanculokseen.

Matkustaminen taalla perustuu pitlalti chapojen kayttoon. Chapat ovat vanhoja hiaceja, jotka on tungettu tayteen penkkeja. Aikatauluja ei ole. Homma toimii niin, etta marssitaan aukiolle, jossa on karmea hardelli. Sielta kaikki chapat lahtevat. Chapa lahtee, kun se on taynna. Ja taydella tarkoitan todella taytta. Penkit tungetaan niin tayteen ihmisia kuin suinkin vain mahtuu. Lopputila taytetaan kasseilla, koreilla, laatikoilla, laukuilla, kanoilla, lapsilla yms. Jos joku haluaa ulo, pitaa puoli bussia tyhjentaa samalla, kun kuski soittaa torvea, etta mika kestaa.

Kuskilla on Raikkosen kilpailivietti, teinin musiikkimakuja Stevie Wanderin kuulo. Sen verran kovaa pitaa poppia soittaa. Ja sen verran kovaa pitaa ajaa. Ja kaikista pitaa paasta ohi. Tiet ovat kaiken lisaksi aika karmeassa kunnossa.

Mutta silti, tama tuntuu aika aidolta Afrikalta. Olimme taas ainoat turistit. On vaikea olla olematta tekemisissa paikallisen mummon kanssa, kun istuu sen sylissa. Sen verran mukavuudenhaluisia olemme, etta maksaisimme paljon enemman mukavammasta kyydista, mutta kun niita ei ole. Nailla mennaan ja maaston mukaan.

Matkalla ohitimme pienia kylia, joissa joku jai kyydista ja kaksi tuli kyytiin. Hedelmien ja limun myyjat piirittivat bussin. Valilla kyytiin noukittiin kasa sakkeja, joiden paalla oli lappu mihin ne olivat menossa.

Pienet kylat ovat todella ihmeellisia. Taalla asuu varmasti maailman koyhimpia ihmisia. Yleensa loytyy joku kioski, snack bar ja pihalla hedelmien myyjia. Muutama talo on uudessa maalissa loistaen kirkkaan keltaisena tai sinisena riippuen siita, kumpi teleoperaattori on ehtinyt suteineen apajille ensin.

Operaattoreiden mcell ja VodaCom mainonta on todella nakyvaa. Puhelukorttien myyjilta ei voi valttya ja tutut varit loistavat puistonpenkeista ja ravintoloiden seinista.

Mekin ostimme pre-paid liittyman, koska pitaa aina valilla soitella esim. seuraavaan hostelliin. Puhelut tuntuvat olevan aika halpoja.

Nelja tuntia chapassa oli aika raskasta, mutta perille paastiin. Kuski myos vei meidat suoraan hostellin ovelle. Sita aina yllattyy iloisesti hyvasta palvelusta, kun aina odottaa kunnon ukotusta. Nyt ei edes mitaan tippien kinumista, joten annoin.

Ensimmaisen hostellin mokit olivat taynna ja dormi oli niin avoin, etta Alma ajatteli, ettei siella kamat saily. Viereisesta hostellista Alma neuvotteli hyvan diilin omasta mokista kylpparilla.

Vilanculoksen suurin nahtavyys on viereinen Bazaruton saaristo. Sinne retkia arabityylisilla kalastusveneilla. Perilla voi snorklata riutalla ja makailla valkoisella hiekalla. Menimme siis varaamaan sellaisen retken.

-Jukka