Palautuspullot

Yolla oli kova tuuli. Toivottavasti ei tule myrskya. Malawijarvella sellaisia kuulemma on. Mosambikin rannikolla on ilmeisesti ihan hirmumyrskyjakin.

Jollain tavalla hirmukmyrsky kiehtoo minua. Luonnon hurja voimannaytos. Olisi milenkiintoista nahda sellainen, jos tietaisi etta on itse turvassa. No ehkei sittenkaan, niin paljon tuhoa se aiheuttaa.

Myrsky kuulemma alkaa ihan yht'akkia. Ensin sita venyttelee pihalla jaseniaan ja katselee taivaalle, etta mikas pilvenhattara se siina killuu. Janna, ettei yhtaan tuule. Miksei linnut laula? Seuraava silmanrapaus ja on katto irti ja piano puussa.

Ei tullut myrskya, tuuli tyyntyi aamupaivalla.

Lahdimme jannityksella palauttamaan pulloja. Etela-Amerikan kokemukset viela muistissa, odotuksemme eivat olleet korkealla. No, pieleenhan se periaatteessa meni. Talla kertaa se ei tosin ollut jarjestelman vika. Matkalla kylaan on kasityokojuja ja Mike "my friend", jonka kanssa olemme aikaisemminkin alustavasti hieroneet kauppaa, halusi vaihtaa pullot kaulakoruihin. Kayhan se niinkin. Seuraavat pullot pitaa salakuljettaa kauppaan, jotta ei tarvitse muovikassillista kaulakoruja kantaa kotiin.

Illalla oli pitsailta hostellilla. Todella hyva pitsa olikin. Pihalla on iso kiviuuni, joka takasi rapean pohjan.

-Jukka