Saavuimme puolen päivän aikaan puiston portille. Kauaa ei tarvinnut ajella, kun ensimmäinen kirahvi jo uteliaana mulkoili. Kirahvi on yksi eläinmaailman suosikeistani. Kirahvin juoksuunlähtö on hupaisaa katsottavaa. "Lähti kuin mummo sohvalta"-sanonta kuvaa sitä ehkä parhaiten.
Sitten tulimme majapaikkaamme, joka osoittautui nappivalinnaksi. Yksinkertainen peltimökki, siistit vessat ja suihkut. Täysin riittävä asumus. Ei jäänyt kaipaamaan 160 dollarin lodgeja. Meille kerrottiin toimistolla, etta ruoka olisi kuitenkin aika kallista, 12 dollaria illallisesta. Opas vei meidät kuitenkin kylään, jossa puiston työntekijät asuvat. Siellä söimme "social clubilla" lounaan reilulla parilla eurolla. Illallinen maksaisi saman verran. Lounas ei nyt ollut mikään kulinaristin märkä uni, mutta ei tänne syömään olla tultu.
Oletteko koskaan nähneet luonnossa livenä, kun leopardi syö puussa impalaa? Ettekö? En minäkään. Kävi nimittäin niin, että leijonat pilasivat sen näyn.
Lähdimme iltapäiväajelulle ja löysimme leijonalauman lepäilemässä puun varjossa. Puussa makasu naarasleijona, joka parhaillaan järsi impalan päätä. Rouske vain kuului ja sarvet heiluivat, kun se järsi lihaa kallosta. Leopardi oli kuulemma saalistanut tämän kyseisen impalan ja raahannut sen puuhun piiloon. Leijonat löysivät saaliin, ajoivat leopardin pakosalle ja söivät nyt varastettua ruokaa.
Oppaamme ei ole mikään päivänsäde. Ankea ja äksy mies. Ajaa kyllä autoa ka löytää eläimiä, muttei oikein osaa tai halua kertoa niistä mitään. Jos jotain kysyy, saa vastaukseksi epämääräisiä ympäripyöreyksiä.
Illalla istuimme nuotiolla, kun etupihalta kuului ryskettä. Norsu siellä kolisteli kärsä roskapöntössä. Tuli helpon lounaan perässä.
-Jukka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti