Kaytimme tansaniaan paasyyn lehmavankkuria, autoa, polkupyorantarakkaa ja bussia.
Lahdimme aamulla lodgesta kavelemaan risteykseen, josta toivoimme saavamme kyydin rajalle. Matkalla samaan suuntaan meni kavelyvauhtia lava, jota veti kaksi lehmaa. Kuski makasi rennosti lavalla. Hyppasimme rinkkoinemme kyytiin.
Kyyti rajallekin jarjestyi hetkessa. Rajan ylitys myos. Rajalta otimme polkupyora"taksin", (siis fillari, jossa oli tarakka) minibussipysakille. Rinkan kanssa tarakalla keikkuminen oli tosin paljon rankempaa kuin kaveleminen.
Tiesimme, etta meita yritetaan kusettaa ja tiesimme, kun meita kusetettiin ja tiesin, etta maksan kusettajalle. Ja mitaan ei oikein voinut tehda.
Bussin vieressa parveili porukkaa ja yksi halusi muiden saestyksella vakisin myyda meille bussiliput. Sanoin, etten aio maksaa mitaan ennen kuin olen bussissa sisalla. Siita huolimatta huijari tunki minulle kaksi lippua kateen, pakkasi rinkat bussiin ja saattoi meidat sisalle. Nain sisalla lipunmyyjan lippuvihko kadessa ja tiesin, etta hanelta minun pitaa liput ostaa, mutta minkas teet, kun han oli juonessa mukana. Kun menimme sisaan bussiin, naytin miehelle lippuja ja sanoin, etta eiko vain etta nama ovat feikkiliput. Han mutisi jotain don't worrya eika tehnyt elettakaan auttaakseen. Huijari tuli sisaan ja vaati maksua. Siina oikean lipunmyyjan katsellessa maksoin huijarille vaarista lipuista koko ajan tiedostaen, etta homma meni pain persetta. Mina tiesin, huijari tiesi ja lipunmyyja tiesi.
Juttelimme muiden matkustajien kanssa ja he rupesivat vahan moittimaan lipunmyyjaa, kun antoi sen tapahtua. Aija katseli vaaria lippujamme ja pyoritteli paataan ikaan kuin ei ollenkaan ymmartanyt miten tassa nain kavi. Kai han kuitenkin tajusi meidan tajunneen hanen olevan juonessa mukana, eika kehdannut enaa laskuttaa oikeista lipuista vaan kirjoitti ne mukisematta.
Loppujen lopuksi selvisimme vahilla vaurioilla. Maksoimme reilun kahden euron sijasta noin reilu viisi euroa. Minua ei haittaa maksaa enemman kuin paikalliset. Alma sanoo sita tuloeroveroksi. Harmittaa ja halveksittaa tuo huijaaminen.
Paasimme kuitenkin Mbeyaan. Tylsa kaupunki, nahtavyyksia saman verran kuin Hakunilassa. Taalla pelkasimme ennakkoon eniten bussilippuhuijareita, kun niista joka paikassa varoitetaan. Kukaan ei kuitenkaan yrittanyt myyda meille mitaan ja loysimme toimiston, josta saimme huomiseksi ainakin virallisen nakoiset liput. Bussifirman nimi on Scandinavia. Skandinaavia kai herattaa taalla mielikuvan toimivuudesta, mukavuudesta ja luotettavuudesta. Saapa nahda.
-Jukka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti