Aamulla takaisin Similanille. Ensimmainen sukellus aloitettiin taas tehtavilla ja hetken paasta jo sukellettiin kilpikonnan kanssa.
Toisella sukelluksella myos ensin tehtavat ja sitten hienon korallien tayttamien kivien ymparille. Syvyytta sai olla max. 18 metria. Taas lipsahti pari metria syvemmalle.
Sitten ollaankin sertifioituja PADI Open Water Divereita. Kavi viela niin, etta Alma oli toimiston sadas sertifioitu sukeltaja, joten saimme kuivapussin lahjaksi.
Mina tiesin, etta tulisin pitamaan sukeltamisesta, mutta en tiennyt etta se on nain mukavaa. Olemme tietysti suorittaneet kurssin yhdessa maailman hienoimmista sukelluskohteista, joten ehka se ei muualla olekaan aina nain mukavaa. Similanilla on lammin ja sininen, kristallinkirkas vesi ja nakyvyytta monta kymmenta metria. Mutta silti pelkastaan painottomuuden tunne ja ennenkokematon kyky hengittaa veden alla ovat sellaisia, mista nauttii vaikkei mitaan nakisikaan.
-Jukka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi teitä onnellisia! Suomessa kun sukeltaa voi hyvissä olosuhteissa nähdä n. 5 metriä. Siitäkään ei ole hyötyä, sillä pohjassa ei ole mitään nähtävää. Ellei sitten tykkää ihailla mutalillua. Sitä Suomen järvissä kyllä riittää. Etuna on, että jos opettelee sukeltamaan Suomen vesissä, kykenee sukeltamaan missä vaan.
VastaaPoistaJos painoton olotila ja naamarin kautta hengittäminen riittää elämykseen, niin sitten vaan taloyhtiön pysäköintialueelta pari ruutua vuokralle ja allas parkkiin. Kiukaan vastukset riittäis varmaan lämmittämään veden Thaimaan lukemiin ainakin kesällä.
VastaaPoistaIsompaa allasta voi sitten etsiä vaikka Tapiolan uimahallista, jossa pohjan karvaesiintymät menee ohuesta korallista.