The End

Se on loppu nyt. Illalla lento kotiin. 11 kuukautta(joista kaksi viikkoa Suomessa), nelja mannerta ja 17 maata. Hauskaa oli, vaikka valilla rankkaa.

Haluan kiittaa kaikkia lukijoita. Toivottavasti nautitte blogin lukemisesta laheskaan yhta paljon kuin mina nautin sen kirjoittamisesta.

En tassa ala nyt mitaan loppunyyhkytysta kirjoittaa. Totean vain, etta alun Markus Kajolta lainattu motto "Kunhan on kivaa eika pelota" toimi loppuun asti. Toivottavasti nama viimeiset tunnit Bangkokissa eivat muuta tilannetta.

Nyt pitaisi loytaa toita. Ottakaa yhteytta, jos on ideoita...

-Jukka

Chinatown

Viime kerralla, kun yritimme kayda Chinatownissa, satoi kaatamalla vetta, joten lahdimme heti takaisin. Nyt keli oli parempi, joten saimme aikaiseksi vaha kierrella.

Iida piti Laosissa Almalle koruntekokurssin, joten Alma halusi ostaa helmia, jotta voisi itse tehda koruja kotona. Niita loytyikin. Ja paljon.

Illalla mellakat lahentyivat jo meita. Parin kadun paassa Khao San roadilla tapeltiin oikein kunnolla ja rikottiin kauppojen ikkunoita. Meidan kadulla ei rahinaa kuitenkaan ollut. Ihmettelimme vain, miksi helikopterit porraavat jatkuvasti paallamme. Onneksi paasemme huomenna pois, ettei tarvitse harinoiden alle jaada.

-Jukka

Kurkkukipu

Nyt, kun vatsa toimii paremmin, herasin aamulla kurkkukipuun. Syy sattaa olla ilmastoinnissa, joka puhaltaa suoraan sankyyn kylmaa ilmaa.

Ostamani farkut ovat liian pitkat, joten ne piti lyhentaa. Mamma kadulla hoiti homman tunnissa ja eurolla.

-Jukka

Sekainen vatsa

Aamuyosta lensi ensin paska ja sitten yrjo. Nytko sen vatsataudin piti sitten kunnolla iskea? Puolen paivan jalkeen olo kuitenkin parani ja tavarat alkoivat pysya sisalla.

Suoritimme hieman soppailua. Taalta kannattaa ostaa sellaista peruskamaa, jota pitaa joka tapauksessa kotona hommata. Ostin kahdet "aidot" Dieselin farkut 15 eurolla kappale. Lisaksi piilolinsseja ja suuvetta yms. tarttui mukaan.

-Jukka

Hanoi -> Bangkok

Aamulla aikainen heratys ja taksilla lentokentalle. Parin tunnin lento Bangkokiin. Ennen nousua istuimme puolisen tuntia koneessa ja odottelimme, kun jotain isokenkaista oltiin vastassa oikein sotilaskulkueen kera.

Majoituimme taas tuttuun hotelliin tutulle kadulle. Lounasta, illallista ja ajoissa nukkumaan.

-Jukka

Pubiin

Asutessani lounaalle irkkupubiin katkaisin samalla kolmen viikon tipattoman kauden. Viimeisen Vietnamissa viettamamme paivan kunniaksi sallin itselleni muutaman oluen. Alma kavi silla aikaa etsimassa jotain soppailtavaa. Ei loytynyt.

-Jukka

Taas elokuva

Kuudelta aamulenkille. Tama on se aika, kun jarven ymparilla on tai chi porukoita, paljon lenkkeilijoita ja sulkapalloilijoita. Olipa joku porukka raahannut levytangot ja painotkin jarven rantaan.

Saa oli taas pilvinen, kostea ja hikinen. Menimme siis taas leffaan. Vuorossa oli Shutter Island. Teatteri on aivan nykystandardien mukainen kompleksi. Hinnat samaa luokkaa. Eilinen sunnuntai oli kallein paiva ja maksoimme reunapaikan lipusta vahan alle viisi euroa. Ison salin reunapaikoille paasee hieman halvemmalla. Keskipaikat olivat taynna. Tanaan oli puolenpaivan aikaan hiljaista ja sen myota hinnatkin halvempia. Nyt lippu maksoi alle kolme euroa.

Lounaaksi phota, illallinen samassa paikassa kuin eilen. Mina soin samaa kuin eilen, kun oli niin hyvaa. Hanoin erikoisuus. Tuttua suomalaiselle. Lihapullia ja spagettia (okei nuudelia).

-Jukka

Liisa jossain ihme maassa

Aamupalan jalkeen lahdin tapahtumarikkaalle aamulenkille jarven ympari. Ensin piti opastaa vankalla Hanoin paikalistuntemuksellani jotain turistityttoa ostamaan jotain lippua jonnekin. Sitten piti ottaa valokuva jostain aijasta puun juurella. Seuraavalla kierroksella sama tytto tuli vastaan lippu kourassaan, joten olin ollut hyodyksi. Sitten vastaan tuli nuori paikallinen mies, joka etsi juoksuseuraa ja tiedusteli voisiko juosta kanssani. No, mikas siina. Juostiinpari kierrosta ja rupateltiin. Han oli kaupallisen alan konsultti ja vuoden komennuksella HCMC:sta taalla Hanoissa. Tai niin han ainakin vaitti. Voi olla, etta han oli vailla muutakin kuin juoksuseuraa. Tarjoitui oppaaksi.

Keli oli pilvinen ja vetta tihutti. Kavelimme muutaman kilometrin paahan hienoon kauppakeskukseen, jossa oli myos elokuvateatteri. Liisa meni ihmemaahan kolmedeena.

Illalliseksi Hanoin paikallisherkkuja hotellin viereisessa suositussa ravintolassa.

-Jukka

Hue -> Hanoi

Koska tassa vaiheessa reissua 12 tuntia junassa kokemuksen vuoksi ei enaa houkuta, olimme varanneet lennon Hanoihin. Se lahti aamulla ajallaan.

Meita oli peloteltu lentokentalla vallitsevasta taksihuijausjuonista, joten olimme varanneet hotellin ja kyydin sinne. Meita oltiinkin kentalla vastassa ja paasimme hotellille ilman hamminkia.

Hotellihuone on tilava ja puhdas. Sangyssa pussilakanat, mika on harvinaista taman hintaluokan (USD22) hotellissa. Erikoisuutena huoneessa on nettiyhteyden lisaksi tietokone, jolla tatakin kirjoitan. Ihan kunnon mylly littealla naytolla.

Kavimme paivakavelylla kaupungilla ja samalla supermarketissa ostamassa tolkkitolkulla soda-vetta.

Illalliseksi intialaista, joka oli lieva pettymys.

-Jukka

La Carambola

Huen ruoka on ollut pettymys Hoi Anin herkkujen jalkeen. Taalla myos on omat erikoisuutena, jotka ovat olleet aika pahoja. Voi tietysti olla, etta olemme eksyneet vain vaariin paikkoihin niita syomaan.

Tanaan pelasimme varman paalle ja soimme lansimaalaisia ruokai ranskalaisessa ravintolassa, jossa olemme aikasemmin saaneet hyvaa ruokaa. Lounas ja illallinen siis siellan. Patonkia ja creppeja.

Tata kirjoitteassani ulkoa raikuu taas iloinen lampada. Se kuuluu peruuttavasta autosta. Peruutussoittoaanen voi kai jostain asetuksesta valita. Valilla soi "Paljon onnea vaan".

-Jukka

Luettelo

Aamulenkki, romaani, supermarketti, lounas, paivaunet, romaani, illallinen, American Idol, iltapesu, youni.

En mahdu Aasian farkkuihin

Yritimme shoppailla. Ajattelin ostaa farkut, mutta olen lihonut ulos aasialaisista mitoista. Kaikki farkut loppuvat tuumakokoon 30. Ei mahdu millaan.

Illallisella ajattelimme hemmotella itseamme taas sushilla. Oli pahinta sushia, jota olemme koskaan syoneet. Kala oli kuivaa ja vanhaa ja naytti epailyttavalta. Pisteet kuitenkin rehellisyydesta, silla ruokalistassa oli annoksesta kuva joka naytti aivan yhta kuvottavalta kuin totuus. Olisi pitanyt uskoa.

Onneksi ei ollut ensimmainen kerta sushin aaressa. Olisi nimittain jaanyt viimeiseksi.
Piti menna viela pitsalle huuhtelemaan paha maku pois suusta.

-Jukka

Citadel

Tanaan paistoi aurinko ja oli sita myota liian kuuma.

Lahdimme kiertamaan Huen Citadelia, joka on Nguyen dynastian pystyttama hallintopaikka. Koko komeus naytti olevan remontissa.

Huoneemme ilmastointi ei toimi. Tahan saakka se ei ole haitannut, kun on ollut niin viileaa. Onneksi on kuitenkin tuuletin.

-Jukka

Hyvaa symtymapaivaa Alma!

Tanaan oli kylmahkoa. Ja Alman synttarit. Juhlistimme niita illalla syomalla. Jalkkariksi suklaakakkua ja jaateloa.

-Jukka

Hoi An -> Hue

Aamulla nelja tuntia bussissa ennen saapumista Huehen. Huessa satoi vetta. Niinpa ajatus kylalla seikkailusta ja hotellin etsinnasta ei houkuttanut, joten teimme poikkeuksen ja menimme ensimmaisena bussiin rynnanneesen majapaikan kaupittelijan hotelliin. Huone on puhdas ja siisti. Kymmenen dollarin hintakaan ei paata huimaa. Silla hinnalla ei tosin yleensa saa pussilakanoita eika oikein muitakaan lakanoita. Aluslakana sentaan oli. Peittona karvaviltti, jota ei taatusti pesta koskaan. Onneksi meilla on tata tarkoitusta varten mukana pakuupussin sisapussit, joita voi kayttaa peittona.

Talossa ei ole hissia. Huoneemme on laskutavasta riippuen joko viidennessa tai kuudennessa kerroksessa ja portaat niin tiukalla kierteella, etta alas paastessaan on paa niin sekaisin ettei meinaa tolpillaan pysya. Ylos mennessa taas tulee hiki.

Lounaaksi jotain ihme mossoa. Huen spesialiteettia.

Kavelimme vesisateessa kauppaan. Kylasta loytyy Co-Op -supermarketti, jossa on taas vaihteeksi mm. sellaisia ylellisyyksia kuin hintalaput. Valilla pelkka vissyn ostaminen katukojusta on ollut neuvottelujen takana, kun myyja ei hintaa ilmoittaessaan meinaa itsekaan pysya pokkana.

Illalliseksi saimme hyvan pitsan.

-Jukka

Sauna

Tanaan oli taas pilvinen ja lahes kolea paiva. Siis hyva paiva saunoa. Vietnamissa lahes kaikissa vahankin paremmissa hotelleissa on sauna/hoyrysaunayhdistelma. Niissa lampoa riittaa yllattavan hyvin, vaikka taman kiukaan kolme kivea eivat ilmoille mitaan aito-kiukaan veroisia loylyja paastakaan. Hoyrysauna oli taas oiva. Saunasta paasee napparasti pulahtamaan jarkyttavan kylmaan uima-altaaseen. En ymmarra keta varten vesi on niin kylmaa.

Illalliselle (kuten lounaallekin) taas kantikseen. Lounaasta asti olimme miettineet mita herkkuja soisimme mamman luona nain viimeisen Hoi An illan kunniaksi. Kun kerrankin heti valmiina tilaamaan marssimme paikalle, mamma perhana oli vaihtanut ruokalistoja ja korottanut hintoja. Kanta-asiakkaina saimme kuitenkin ruuat vanhaan hintaan ja annoksetkin kuten vanhassa listassa.

Hoi Anin erikoisuudet ovat todella hyvia. Taallakin syodaan pannukakkuja. Taalla ne ovat vahan pienempia ja ne kaaritaan yrtteineen riisipaperiin toisin kuin Saigonissa, jossa ne kaarittiin salaatinlehteen.

Toinen herkku on ns. White Rose, joka on ruusun muotoon riisitaikinasta leivottu klontti, jonka sisalla on katkarapua ja jotain, josta en saanut selvaa.

Lisaksi ovat viela Wontonit, jotka ovat uppopaistettuja rapeita taikinakolmioita, joiden paalle voi valita erilaisia juttuja vihanneksista katkarapuihin ja possuun.

-Jukka

Fear Factor

Siivooja hatisti meidat pois, joten ajoimme fillarilla keskustaan. Kavimme kirjakaupassa ja Alma kavi sovittamassa housuja jotka eivat sopineet. Lounaaksi intialaista. Ilman kivia talla kertaa.

Televisiosta tuli vietnamiksi dubattu Pelkokerroin, jossa lihaksikkaat amerikkalaiset yokkailivat yrittaessaan syoda kaikenlaisia allotyksia. Mietimme, milta vietnamilaisesta tuntuu katsoa, kun jenkki yrittaa vedet silmissa niella jotain jota itse nautti juuri lounaaksi. Olisi aika koomista itse katsoa showta, jossa voittaja saa viiskyttonnia, jos pystyy oksentamatta syomaan karjalanpiirakan.

-Jukka

p.s. Talla muuten syodaan suurena herkkuna kananmunia, joiden kuoren alta loytyy puoliksi kehittynyt sikio. Ystavamme Kellie keksi, etta niista saisi mm. suomalaislapsille hyvin kieroja paasiaismunia...

Retki

Tanaan piti lahtea retkelle Cham saarelle. Ei kuitenkaan lahdetty. Tai lahdettiin, mutta tultiin heti takaisin. Odottelimme satamassa tarkempaa saatiedotetta. Kun se tuli, meidat ajettiin takaisin hotellille. Syykin selvisi, kun alkoi sataa ja tuulla melkein myrskyksi asti. Saastyipahan 50 dollaria. Mihinkohan sen laittaisi?

Luin Dan Brownin The Lost Symbolin. Olipas huono.

-Jukka

Housut ja kivi

Pyorailimme keskustaa. Alma teetti housut.

Menimme lounaalle taas intialaiseen. Syodessani kanapiirakkaa, puraisin pieneen kiveen ja pelkasin, etta hampaani halkesi. Esittelin loydostani tarjoilijalle, joka lupasi "kysya". Kuten arvasin, asiaan ei enaa palattu. Hampaat ovat onneksi kunnossa.

-Jukka

Karvat

Tanaan ei reviirilta poistuttu. Makailtiin hotellin altaalla ennen lounasta. Sita menimme nauttimaan kantapaikaksi muodostuneeseen mukavan rouvan ravintolaan. Ruoka on halpaa ja hyvaa.

Annoksia odotellessamme poytaan tuli nuori mies kauppaamaan aurinkolaseja. Samalla, kun Alma tutki eri malleja, mies tarttui kasivarteni karvoihin ja alkoi ihastellen sivella niita. Han sanoi, etta miehilla nain karvaisia kasia pidetaan vietnamissa erittain kauniina. Samaa han sanoi lahes viikon sangestani. Ennen kuin muutan pysyvasti tanne ja ryhdyn malliksi, tarvitsen kuitenkin toisen mielipiteen joltain muultakin kuin aurinkolaseja myyvalta pojalta (tippien toivossa kulliin tarttuvaa hierojatyttoa ei muuten lasketa todisteeksi viehatysvoimasta).

Jos karvaiset miehet ovat kauniita, niin naisille taas vaalea iho on kaikki kaikessa. Taalla pidetaan hulluna maata rannalla auringossa perse paljaana. Paikalliset naiset valttavat auringon ihoa tummentavaa vaikutusta viimeiseen asti. Uimaan mennaan pitkahihainen paita paalla. Mopolla ajetaan takki paalla ja hanskat kadessa. Paan peittaa kypara, jonka alla on huppu, joka peittaa niskan ja kaulan. Kasvot peitetaan hengityssuojalla ja aurinkolaseilla. Eika kyse nayta olevan siveellisyydesta tai uskonnosta, nimittain yokerhossa ei paljasta pintaa saastella. Tumma iho ei vain ole kaunista. Lankkari taas maksaa mita vaan, etta saa vahan varia nahkaansa. Pilvisesta paivasta haetaan korvausta vakuutusyhtiolta.

Taalta on muuten vaikea loytaa naamanpesuainetta, jossa ei olisi jotain ihoa valkaisevaa kemikaalia.

-Jukka

Korianteri

On kumma, miten niin pieni ja viattoman nakoinen rehu voi pilata koko homman. Puhun siis korianterista, jota taalla Aasiassa pitaa tunkea joka paikkaan. Se on aivan hirvean makuista ja peittaa alleen kaikki muut maut. Eika kysessa ole edes makua-asia, vaan fakta. Tais siis taitaa kysessa olla nimenomaan makua-asia, mutta silti se on fakta. Korianteri on pahaa ja silla siisti. Joka muuta vaittaa, on vaarassa. Luulen, etta Jumala yrtteja luodessaan joutui kayttamaan samaa metodia kuin kaapeliyhtiot kayttavat kanavapaketteja luodessaan. Jos haluaa yhden hyvan, pitaa samaan syssyyn ottaa yhdeksan turhaa tai hirveaa. Siksi maailmassa on Eurosport ja korianteri. Ja selleri.

Kun saimme aikaiseksi, lahdimme pyorilla rannalle. Sinne ajaa reilussa kymmenessa minuutissa. Vuokrasimme taas rantatuolit, joita voi vuokrata vain ravintoloiden edesta. Hyva ja edullinen lounas syotiin siis rantatuolista.

Paivaunet ja illallinen kuuluivat loppupaivan ohjelmaan.

-Jukka

Phuoc An River Hotel

Aamulenkin jalkeen taas pikapakkaus ja toiseen hotelliin. Koska hotelli on samaa ketjua, saimme ilmaisen taksikyydin. Huone on 10 dollaria kaliimpi ja saman verran parempi. Parvekkeelta on nakyma joelle ja riisipellolle. Hotelli on reilun kolmen kilometrin paassa keskustasta, mutta vieressa on runsaasti ravintoloita ja muita palveluja.

Lounaan soimme hotellin vastapaata, viehattavassa joenvarsiravintolassa. Illallinen toisessa samanmoisessa hieman kauempana.

-Jukka

Fillarilla rannalle

Tanaan otimme lainaksi hotellin fillarit ja ajoimme rannalle. Koska paatimme jaada Hoi Aniin viela toiseksi viikoksi, kavimme matkalla katsomassa toista hotellia lahempaa rantaa. Hotelli oli saman Phuoc An -hotellin toinen, astetta parempi versio. Varasimme huoneen viikoksi.

Rannalla teimme mita rannalla yleensa tehdaan. Makasimme rantatuoleissa ja yritimme lukea, vaikka kimpussa pyori kaikenlaista myyjaa. Vesi oli virkistavan viileaa.

-Jukka

Puku valmis

Viimeiset sovitukset. Kaupassa oli niin kuuma, etta paidat olivat lapimarkia hiesta sovituksen jalkeen. Viela vahan saatoa ja illalla puku oli valmis. Mittojen mukaan. Siis nykyisten mittojen. Saa nahda, mahtuuko viela kotona...

-Jukka

Sovitus

Tanaan piti kayda kaksi kertaa sovittamassa pukua. Se oli jo lahes valmis, mutta takkia piti viela vahan saataa.

Almakin kavi kokeilemassa ja hakemassa mekon ja takin.

-Jukka

Puku

Paivalla ei tehty mitaan.

Illalla mentiin taas tutkimaan raataleita. Talla kertaa valitsimme opaskirjan suositteleman paikan, joka osoittautui huomattavasti kalliimmaksi kuin tyrkyttavat halpismyymalat, joissa kavimme eilen. Palvelu oli niin asiallista ja hinnat niin selkeasti esilla, etta paadyimme sinne. Hinnasta huolimatta.

Ensin valitsimme kankaan. Paadyimme hieman parempaan laatuun (tassa liikkeessa ei edes ole 100% Kashmiria...) Puku talla kankaalla paksaa 220 dollaria. Sitten eteen lyotiin "mallikuvasto", joka oli kasa muotilehdista revittyja sivuja. En mina tunne pukumuotia. Montako nappia pitaa olla hihassa? Pitaako helmassa olla yksi vai kaksi vekkia? Perstuntumalla mentiin ja kuvastosta valittiin tyylikkain mies.

Tilasin lisaksi kaksi paitaa a 35 dollaria.

Sitten otettiin mitat. Huomenna ensimmainen sovitus.

-Jukka

Heratys!

Olen jo parin viikon ajan herannyt viidelta. Sitten pyorin tunnin levottomana sangyssa ja heratan Alman. Sitten lahden lenkille. Sitten vasyttaa koko paivan eika jaksa kiertaa nahtavyyksia. Alkaako matkavasymys painaa vai onko se vain tekosyy laiskottelulle? Miksi tarvitsen tekosyyn, jos en jaksa menna museoon tai veneretkelle? Olenko huono turisti? Jaako jotain kokematta?

Kaupunki on taynna raataleita. Niita on vieri vieressa. Joidenkin arvioiden mukaan viitisen sataa. Se on hurja maara taman kokoisessa kylassa. Kymmenen vierekkain, valissa ravintola ja kymmenen lisaa.

Ajattelin teettaa puvun. Almakin haluaisi jonkun mekon ja takin. Tanaan kavimme vertailemassa hintoja. Halvimmista putiikeista ei meinaa paasta ulos, kun tyrkytys on niin agressiivista. Niista 100% Kashmir-villasta saisi puvun alle sadalla dollarilla. Materiaali ainakin tuntui mukavalta, vaikka en Kashmiria froteesta erotakaan.

-Jukka

Hoi An

Puoli seitseman maissa aamulla oltiin perilla. Aamupalan jalkeen mina jain kahvilaan vahtimaan kamoja ja Alma lahti etsimaan meille hotellia. Hetken paasta Alma tuli mopon kyydissa hakemaan reppuja 20 dollarin siistiin hotelliin.

Hoi An on unescon maailmanperintokohde ja kaupunki nayttaakin museolta.

Hyvan intialaisen lounaan ja parin oluen jalkeen menimme kampille ja nukuimme iltakahdeksaan. Illalliselle jaksoimme alakertaa, sitten takaisin nukkumaan.

-Jukka

Nha Trang -> Hoi An

Maksoimme ekstraa, jotta saimme makoilla huoneessa kuuteen. Sen me myos teimme, emme paljon muuta. Yobussi Hoi Aniin lahti puoli kahdeksan.

Nukahdin miltei heti, kun bussi lahti.

-Jukka

Ranta

Rannalle. Tai oikeastaan baariin. Menimme taas panimoravintolaan. Se on rannalla, joten siita paasee napparasti uimaan. Lisaksi baarissa on uima-allas, joten mikas siina, vehnaolutta juodessa.

Lounaaksi sushia, kun sita kerran saa.

Illalliselle mentiin hotellin lahelle, ravintolaan jossa poytaan tuotiin pontto hiilia, joiden paalla sai itse grilalilla maukasta lihaa.

-Jukka

Mutakylpy

Aamulla otimme allemme taas skootterin. Ensimmainen kerta vietnamissa. Taalla ajelu onkin taas aika touhua. Kaupungissa on useita suuria liikenneympyroita, joissa pyorii yhtaikaa hurja maara mopoja ja muutama auto. Ympyraan liittyminen tapahtuu sujuvimmin silmat kiinni. Mitaan saantoja ei ole. Rohkein menee ensin.

Toisin kuin monissa muissa maissa, taalla on kyparapakko ja koska se koskee myos kyytilaista, taalla ei tarvitse tapella kyparoista vuokraamossa. Sen sijaan minulle on jaanyt hamaraksi logiikka sen takana, etta kyparapakko ei koske alle 18-vuotiaita. Paljon nakee perheita nelja paalla mopon selassa. Isalla ja aidilla on tyylikas kypara ja lapset ovat ilman.

Kyparamuoti on myos aika hauska. Naisille myydaan mm. leirihatun mallisia kyparia. ei tarvitse ajaa ruma potta paassa torille. Myos mopoja myydaan virtaviivaisista sporttimalleista aina pinkkeihin Hello Kitty -pyoriin asti.

Lahdimme etsimaan mutakylpylaa. Se loytyi tuurilla hetken harhailun jalkeen. Se osoittautui mukavaksi paikaksi. Muta- ja mineraalikylpyineen lysti maksoi nelja euroa. Kylpyjen jalkeen lohoiltiin rantatuoleilla ja ravattiin 38 asteisen uima-altaa ja kyleman altaan valia.

Sitten viela kruisailua kaupungilla, kun kerran bensaa riitti.

-Jukka

Lomamatkat

Nha Trang on rantakohteena suosittu niin ulkomaisten pakettimatkalaisten kuin paikallisten turistienkin keskuudessa. Tanne tehdaan pakettimatkoja myos Suomesta. Aamulla loysimmekin Lomamatkojen lomakansion respan poydalta. Yhtaan suomalaista ei tosin olla viela hotellissa bongattu. Kaupungilla kyllakin.

Illalla taas kuuntelimme, kun tuuli paukutti ikkunoita. Vietimme ikaan kuin koti-illan. Katsoimme telkkarista Idolsia ja tilasimme kotiinkuljetuksella sushia japskiravintolasta.

Tuulee

Eilen illalla nousi kova tuuli. Huoneemme on 12. kerroksessa, joten tuuli vinkui ja paukutti ikkunoita niin, etta hirvitti. Oli hieman vaikeuksia saada unta, kun pelotti etta ne tulevat sisaan. Tulpat korviin ja uni tuli helposti.

Kuudelta aamulla kaytavan kaiuttimista kuului kovaaanista musiikkia. Alma soitti respaan ja pyysi, josko musiikin voisi laittaa pois. Sielta sanottiin, ettei 12. kerrokseen saa musiikkia ja etta jos haluaa musiikkia kuunnella, niin pitaa menna kolmannen kerroksen ravintolaan. Alma yritti hitaasti artikuloiden selittaa, etta se oli nimenomaan se ongelma. Emme halua musiikkia, vaan haluamme nukkua. Kun Alma kysyi, olisiko respassa joku toinen, joka puhuisi englantia, sielta sanottiin, etta "Ok, hyva", ja suljettiin puhelin. Alma soitti ja selitti uudestaan ja ilmeisesti viesti meni jollain tavalla perille, silla herken paasta musiikki hiljeni.

Tanaan oli kolea paiva. Kolealla tarkoitan, etta tuuli kovaa ja taivaan peittivat synkat pilvet. Lampoa oli silti varmaan melkein 30. Oli silti hyva syy olla tekematta mitaan.

-Jukka

Hotellin vaihto

Aamulla herasin aikaisin, joten lahdin lenkille. Rantakadulla on kiva juosta ja rento meininkin. Paikalliset keraantuvat kadulle jumppaamaan, lenkkeilemaan ja pelaamaan sulkapalloa ja lentopalloa.

Sitten taas kamojen pakkaus ja taksilla uuteen hotelliin. Taksien kaytto on taalla turvallista ja mukavaa. Hinnasta ei tarvitse tapella, kun autoissa on mittarit eika hintakaan paata huimaa. Eurolla paasee pitkalle.

Tama hotelli on muutaman kilometrin paasta varsinaisesta keskusta. Kavellen sinne paasee puolessa tunnissa. Paivalla tosin tulee hiki, mutta aurinkgon laskettua on mukava kavella illalliselle ja takaisin.

Illalliselle menimme tyylikkaaseen (ja kalliiseen) panimoravintolaa. Soimme sushia.

-Jukka

Sviitti

Nyt se loytyi! Tai niin me ainakin ensin luulimme. Majoituimme sviittiin. Hinta oli vhan yli meidan majoitusbudjetin, mutta se on sentaan sviitti. Sviiteissa on vain se ongelma, etta ne ovat turhia. Etenkin tallaiset sosialistisen valtion omistaman hotellin sviitit.

Meilla on tilavan makuuhuoneen ja ison terassin lisaksi olohuone, jossa on sohvaryhma ja sohvapoyta. Ei muuta. Sohvat ruskeaa nahkaa. Tilattu aikakoneella Neuvostoliitosta.

Kun emme pariin tuntiin keksineet yhtaan hyvaa kayttoa talle olohuoneelle, paatimme viela kierrella kauungilla ja etsia viela vahan kivampaa paikkaa. Taalla kuitenkin yksi yo.

Valinto osui lopulta Olympia-hotelliin. 12. kerroksen huoneessa kaksi leveaa sankya seka kaksi isoa ikkunaa, toinen merelle ja toinen kaupungin laidalle. Hotelli on vain kolme vuotta vanha, joten kaikki on puhdasta ja kiiltavaa. Hinta USD35, joka on majoitusbudjettimme ylaraja.

-Jukka

Saigon -> Nha Trang

Kymmenen tuntia bussissa. Menimme sleeper-bussilla, jossa oli varsin mukava sanky. Siina sai hyvat paivaunet.

Majoituimme aika kivaan hotelliin, mutta koska taalla on hurjasti tarjontaa majapaikoista, paatimme kuitenkin huomenna etsia toisen hotellin.

Lisaksi meidan pita saada jatkoaikaa visumiin. Saigonissa jatkoviisumin saaminen olisi kestanyt viikon ja maksanut yli 30 dollaria. Taalla homma hoituu kolmessa paivassa ja maksaa 25 dollaria. Hyva niin.

Kavimme illallisella turistikeskustassa. Ensisilmayksella Nha Trang nayttaa oikein mukavalta ja rennolta paikalta. Lisaksi raikas merituuli on virkistavaa vaihtelua Saigonin patsiin.

-Jukka

5 miljoonaa moottoripyoraa

Paivalla taas hikista kavelya kaupungilla. Kuumuden ja kosteuden lisaksi kaupungin 5 miljonaa moottoripyoraa (sanotaanko 100-kuutioista moottoripyoraksi?) tekevat kaupungilla kiertelysta tuskaa. Tien ylittaminen vaatii paattavaisyytta ja uskoa siihen, etta joku vaistaa. Muuten yli ei paase ikina.

Illalla taas oluelle tuttujen kanssa. Me jatkamme huomenna matkaa.

-Jukka

DNA

Tama paiva kului oleillen.

Opin vahan kielta. DNA on vietnamiksi ADN. C.S.I:n tekstityksista opin.

-Jukka

Ruokaa

Lahdimme kaymaan yhdessa kaupungin okyostareista. Eipa siella ollut mitaan ostettavaa. Se oli muutaman kilomtrein paassa ja tama tukahduttavan kuuma ja kostea ilma vie mehut hetkessa. Oli helpotus paasta takaisin ilmastoituun hotellihuoneeseen.

Illall menimme taas samalla porukalla syomaan. Talla kertaa soimme perinteista vietnamilaista ruokaa, jonka saloihin Mike meidat ansiokkaasti johdatti. Poyta tilattiin tayteen erilaisia ruokia, jotka jaettiin. Aasialaisessa kulttuurissa (kuten monissa muissa ei-pohjoiseurooppalaisissa kulttuureissa) on tyypillista, etta syodaan yhdessa ja yhtesita ruokaa. Siina on se hyva puoli, etta se kannustaa kokeilemaan erilaisia juttuja. Jos jostain ei pida, niin aina loytyy jotain hyvaa.

Toinen asia, joka kannustaa kokeilemaan on hinta.

Suomessa mennaan ravintolaan ja tilataan kolmenkympin pippuripihvi, johon muut ei koske. Jos se on paska, eika maistu niin harmittaa, jaa nalka ja pitaa tilata viela kahdenkympin juustokakku.

Nyt soimme tuoreita kevatkaaryleita, vietnamilaisia pannukakkuja ja johonkin lehteen kaarittya lihaa. Tuoreet kevatkaaryleet ovat kuten tutut kiinalaiset kevatkaaryleet, ne ovat raakoja. Kuori on riisipaperia, joka suussa kostuttuaan antaa pikkuhiljaa periksi.

Vietnamilainen pannukakku on lettu, jonka sisaan leivottu katkarapuja ja muita juttuja. Ne syotiin salaattiin kaarittyina ja yrteilla maustettuna.

Lihakaaryleet kaarittiin viela riisipaperiin ja kastettiin kalakastikkeeseen.

-Jukka

YouTube

Sen verran myohaan eilen meni, etta tanaan nukuttiin pitkaan ja katseltiin telkkaria ja youTubea. Etenkin Vietnamissa ja Kampotseassa on ilmainen wlan melkein joka paikassa. Se on myos hammastyttavan nopea ja toimii, kuten nyt hotellihuoneessa. Olemmekin viihdyttaneet itseamme katselemalla mm. Pasila-animaatiota youTubesta.

-Jukka

Pihvi

Tanaan kavimme vaihtamassa rahaa. Olemme kantaneet aivan liian suurta summaa euroja mukaanamme. Tarkistimme netista paivan kurssin ja jostain ihme syysta kaikissa paikoissa vaihdetaan rahaa virallista kurssia paremmalla kurssilla. Eika kyse ole edes ihan pienesta erosta. 1 euro on tanaan n. 25130 dongia. Me saimme eurolla 25 760 dongia, palkkioineen joita ei ollut. Yksi selitys kuulemma on, etta taalla kaivataan kipeasti kateista valuuttaa. Sama hyva hinta patee ainakin dollareihin. Vaihtaminen tuli huomattavasti halvemmaksi kuin rahan nostaminen automaatista.

Tapasimme Malawissa Miken ja Kellien. Mike on syntynyt Vietnamissa ja he asustelevat taalla muutaman kuukauden. Koti on Lontoossa, mutta he ovat muuttamassa taalta San Franciscoon. Samassa Malawin hotellissa tapasimme myos Maxin ja Sarahin. Hekin ovat nyt taalla Saigonissa. Lahdimme porukalla illalliselle. (Tama Malawin hotelli, Mayoka Village Nhkata Bayssa on muuten sama hotelli, jossa tutustuimme oululaisiin Olliin ja Iidaan, joten tama matkan toinen puolisko on ollut yhta Mayoka Village reunionia)

Argentiinalaisena ja hyvan pihvin ystavana Max halusi kunnon pihvin, joten menimme pihvipaikkaan. Paikalliseen hintatasoon nahden ruoka oli mielettoman kallista, mutta todella hyvaa. Eika se lasku kahdesta sisafilepihvista (toinen tosin halvempaa possua) ollut kuin alle 30 euroa.

Jatkoimme viela baariin, jonne Mike ja Kellie olivat kutsuneet taalla tapaamiaan ihmisisa ikaan kuin laksiaisbileisiin. He lahtevat pois viikon paasta.

-Jukka

Tutut rituaalit

Perineteiset uuteen kaupunkiin tutustumitriitit: kiertelya kaupungilla ja kaynti supermarketissa. Talla kertaa huoneen hintaan ei kuulunut aamupalaa, joten tankassimme jaakaappiin jogurttia ja jaakahvia.

Alma kavi kampaajalla ja mina nukuin paivaunet.

Illallinen backpacker-ghetossa.

-Jukka

Ben Tre -> Saigon

Talla kertaa meidat haettiin hotellilta, kuten oli sovittu. Sitten vaivaton 1,5 tuntia Saigoniin eli Ho Chi Minh Cityyn, kuten kaupungin nimi nykyaan kuuluu.

Hieman harmillinen juttu taalla on se, etta bussiasemat ovat aina aivan hevon tuuterissa. Nytkin piti ajella taksilla yli 10 km hotellille. Se maksoi enemman kuin se bussimatka (joka tosin maksoi reilut kaksi euroa, joten se siita).

Sitten ostin vahan kaljaa ja katselin suomen hienon pronssipelin telkkarista.

Nyt ollaan taas ihmisten ilmoilla. Porukkaa (ja turisteja) on paljon. Illallistoiveilla olikin saada pitkasta aikaa kunnon lankkariburgeri. Menimme isoon ravintolaan, jossa oli isot hinnat ja paska burgeri.

-Jukka

Ohjattua toimintaa

Tanaan oli taas ahjatun aktiviteetin vuoro. Veneretki lahistolle. Retken hintaan ei kuulunut kyyti venesatamaan, jonne oli noin 12 km matkaa. Eilen meille kerrottiin, etta sinne voi menna joko taksilla tai todella halvalla paikallisbussilla. No bussilla siis. Mutta tanaan sanottiinkin, etta bussi on todella epakateva joten taksilla kannattaa menna. Halusimme silti menna bussilla, koska taksi olisi maksanut 150 000 dongia(n.6e) per suunta ja bussi 8000 dongia per nena per suunta.

Bussia odotellessamme opas alkoi tuskastua ajatukseen ja ehdotti, etta han hakisi toimistolta mopon, jonka kyydissa toinen paasisi ilmaiseksi ja toinen hyppaisi kaverin kyytiin, jolle pitaisi maksaa 20 000 dongia. Loistava ehdotus!

Retki oli todella mukava. Ensin veneella (isolla turistipaatilla, jossa olimme kahden, kuten koko retkella) laituriin, jossa vaihdoimme soutuveneeseen ja soudimme (tai siis joku nainen souti) pitkin pienta ja matalaa puroa pitkin nauttimaan hunajateesta ja paikallisesta musiikkiesityksesta.

Sen jalkeen jatkoimme kookoskarkkitehtaalle. Tehtaassa oli yksi pieni kone, joka vatkasi makeismassaa. Viitisen tatia muotoili massasta makeisia ja kaari niita hammastyttavalla vauhdilla kaarepaperiin. Sitten jatkoimme veneella Phoenix-saareen, jossa saimme tutustua kahelin kookosmunkin aikaansaannoksiin. Itse munkkia emme tavanneet, koska han on kuollut.

Opas oli varsin huonosta englanninkielentaidostaa huolimatta todella mukava, ystavallinen ja yritti tosissaan tehda retkestamme mukavan. Ja kuva se olikin. Missaan vaiheessa mitaan ei tyrkytetty eika kukaan yrittanyt kusettaa.

-Jukka

Pyorailya

Aamulla vuokrasimme hotellilta maastopyorat ja lahdimme parin tunnin pyoraretkelle laajentaaksemme varsin suppeaa reviiriamme joen toiselle puolelle. Siella odottikin mukava yllatys. Siella oli kyla, jonka lapi kiemurteli betonista valettu vain pari metria levea varjoisa polku, jota pitkin paikalliset ajoivat mopoilla. Vaikka polkua pitkin paasi tarkkailemaan lahelta paikallisten elamaa, ei silti tuntunut etta olisi tunkeutunut ihmisten pihoille. Taas jotain hieman erilaista.

Monet paikalliset ajelevat etenkin taalla Ben Tressa sahkopyorilla. Siis polkupyora, jossa on akulla toimiva pieni sahkomoottori. Ensimmaisena tuli mieleen, etta ideahan on hieno. Ensin voi polkemalla ladata akun, jolla sitten kuljettaa pyoraa. Toisena tuli mieleen se sama, mika ensimmaisenakin tuli mieleen. Kolmantena kuulin rapinaa, kun Isaac Newton kaantyili haudassaan ja tajusin, etta siinahan ei ole mitaan jarkea, ei se niin voi toimia. Eiko polkemalla kannattaisi akun lataamisen sijaan kuljettaa suoraan sita pyoraa? Vahan sama kuin korvaisi purjeveneen purjeet tuulimyllyilla, joillalataisi akun, jolla pyorittaisi moottoria. Olen minakin insinoori...

-Jukka

Häpy endkö?

En ole koskaan kaynyt thai-hieronnassa. En Thaimaassa, enka Kalliossa. Olenkin miettinyt, etta jos menee Kalliossa thai-hierontaan ja haluaa jotain muutakin kuin rennot hartiat, niin missa vaiheessa asia pitaisi ottaa ns. puheeksi, ilman etta tilanteesta tulee kiusallinen kaikille. Vai tuleeko "asia" puheeksi "luonnostaan"? Vai ottaako hieroja "asian" esille. (Kaytan tassa lainausmerkkeja korostamaan lauseiden tuskallisen noloa kaksimielisyytta).

Tanaan menimme vietnamilaiseen hierontaan. Taalla homma nayttaa olevan varsin suoraviivaista.

Olemme ehka kylan hienoimmassa hotellissa. Ylakerrassa on sauna seka hierontaa. Tanaan siis uskaltauduimme sinne. Madame esitteli meille saunat ja palvelut. Hieronnan saisi myos "VIP" -palveluna. Peitellysta sanamuodosta huolimatta ei jaanyt epaselvaksi, mita se tarkoitti. Tyydyimme tavalliseen hierontaan...

Ensin menimme varsin hyvaan hoyrysaunaan, jonka jalkeen suomalasityyppiseen saunaan, jossa oli kiukas ja loylykauha ja kunnolla lampoa.

Sitten hierontaan. Asetuimme Alman kanssa vierekkaisille sermeilla erotetuille poydille. Alusta saakka oli hieman outoa, ettei tiloissa ollut erikseen naisten pukuhuonetta. Sitten homma meni kiusalliseksi, kun tytto kesken hieronnan rupesi kikattelemaan ja kutittelemaan kainaloitani. Kunniallisena miehena koin tarpeelliseksi poistua narkastyneena paikalta siina vaiheessa, kun tytto tarrasi mulkusta kiinni. Alma sai sentaan kunnon hieronnan.

-Jukka

Ihoko irtoaa?

Lenkille klo 6.30. Aika suoritus. Herasimme viidelta johonkin ihme mekkalaan, joka tuli kastujen kaiuttimista. Se on ilmeisesti jotain sosialistista probagandaa.

Se, etta taalla ei ole paljoa turisteja, tuo mukanaan pari ongelmaa. Yksi on se, etta meita ei ymmarra kukaan, emmeka me ymmarra ketaan. Suurissakin hotelleissa on hankala saada asoitoita hoidettua, mutta elekielella on jotenkuten parjattu.

Hyppasimme iltapaivalla kuuman kavelylenkin jalkeen mukavan viileaan uima-altaaseen. Altaan laidalla oli kyltti, jossa luki vietnamiksi jotain. Kyltti oli asetettu rikkinaisen ritilan paalla, joten luulimme sen varoittavan astumasta kuoppaan. Hetken paasta respan tytto ryntasi altaalle ja kehotti meita nousemaan vedesta ja menemaan ripeasti pesulle. Saa nahda, irtoaako iho.

Toinen ongelma on mukavan ruokapaikan loytaminen. Taalla ei oikein ole mukavia ravintoloita. Aina voi syoda paikallisten kanssa kadulla, mutta silloin jaa arvailujen varaan, mita on syonyt. Muutama ravintola taalla toki on, mutta ne ovat mielettoman isoja ja kolkkoja juhlasaleja, joissa raikaa karaoke ja turistille on tuplahinnat. Hotellissa voi myos syoda. Menussa on turisteille oikein oma kohta. Siina lukee "Western dishes (serve for the foreigner)". SIlta listalta olemme kahdesti syoneet juusto-kinkku-sandwichin, joka on molemmilla kerroilla ollut taysin erilainen.

Hieman haluaisin lisaa kokeilunhalua, silla paikallinen ruoka on todella hyvaa ja kadulla se on lahes ilmaista, mutta kun ei oikein uskalla.

Tata tekstia parvekkeella kirjoittaessani hotellin pihaan pamahti bussilastillinen valkoihoisia elakelaisia. Niita varten ne myrkyt on altaassa. Ettei tartu mummon pissa kaakeliin.

-Jukka

CO.OP market

Aamulla taas viihdytin paikallisia holkkaamalla joen vartta pitkin.

Olemme taalla Vietnamissa melkein nahtavyyksia. Helouta pitaa huutaa kaikille lapsille. Valilla haetaan koko perhe keittiosta pihalle huutamaan, kun kavelemme ohi.

Lahdimme kylalle kiertelemaan ja loysimme perinteisen marketin lisaksi ison prisma-tyyppisen supermarketin. Kierrettyaan kaikenlaisia toreja ja kojuja ja epamaaraisia pikkupuoteja, turisti kokee suurta tyydytysta ja olonsa kotoisaksi, kun se loytaa paikan, jossa on kymmenen metria hammastahnoja ja erilaisia vakuumiin pakattuja juttuja. Tulee niin kotoisa olo, etta rupeaa miettimaan, mita hotellihuoneesta puuttuu. Tekee mieli ostaa henkareita ja pakasterasioita. Ja sitten eteiseen pitaisi porata reiat naulakolle...

Vihdoi meilla on huoneessa jaakaappi, joka toimii kuten pitaa. Useassa aikaisemmassa hotellissa on myos ollut jaakaappi, mutta kaunis energiansaastoajatus on pilannut seka jaakaapin toiminnan etta sen kauniin energiansaastoajatuksen. Varmaan jo arvaatte, mista on kysymys. Avaimen mukana tulee latka, joka pitaa tunkea koloon, jotta huoneeseen tulee sahkot. Kun lahtiessaan ottaa latkan pois, sammuvat sahkot. Myos jaakaapista. Siina ei sahkoa saasty, eika kaljat kylmene, kun jaahdyttaminen aloitetaan aina alusta.

-Jukka

Can Tho -> Ben Tre

Taksilla bussiasemalle. Sitten istuimme puolitoista tuntia bussissa. Ennen kuin se lahti. Sen jalkeen jonotimme yli tunnin, etta paasimme lauttaan, joka vei bussin joen toiselle puolelle. Parin tunnin loppumatka sujui aika sujuvasti.

Ainakin taalla Mekong Deltan alueella matkustaminen eroaa siita, mihin ollaan taalla aasiassa totuttu. Enaa ei bussilippuja voi ostaa hotellin respasta, eika kukaan tule ovelta hakemaan (ei edes, vaikka olisi luvannut). Tanaan olimme myos ainoat turistit taydessa bussissa.

Toisaalta on kiva, ettei enaa menna turistilaumassa, mutta toisaalta se on myos rankempaa.

Hotelli on aika huippu. 25 dollaria deluxe-huoneesta pervekkeella. Valinta osui tahan, koska taalla on uima-allas. Alma muisteli niita aikoja, kun ainoa kriteeri hostellille oli sen bussiaseman laheisyys.

-Jukka

Floating Market

Aamulla otettiin venekyyti kelluville marketeille. Sinne myyjat ajavat veneillaan myymaan tuotteitaan suoraan paateista. Asiakkaat puikkelehtivat valissa pienemmilla veneillaan. Myyjilla on veneissaan seipaat, joiden nokassa roikkuu tarjolla oleva valikoima, jotta asiakkaan on helppo jo kaukaa nahda, mista veneesta saa kurpitsoja ja mista tomaatteja.

Koska olemme laiskoja, lahdimme markettiin hieman liian myohaan, joten meno oli jo hiljennyt. Mielenkiintoista katsottavaa se silti oli.

-Jukka

Asia hotelli

Aamulla kamat kasaan ja viereiseen hotelliin. Nyt huone on parempi, mutta silti 30 dollaria eli ei tama paikalliseen hintatasoon nahden halpa paikka ole.

Illalla tuli telkkarista niin hyvaa ohjelmaa, etta haimme take awayta ja katsoimme telkkaria.

Kun odottelin annoksia ravintolassa, tuli sinne saksalainen pariskunta, jolla oli liioittelematta ikaa yli 70 vuotta. Niin vanhat reppureissaajat ovat aina saksalaisia. Elakkeella oleva saksalaismies bratwurstia syodessaan huutaa vaimolleen "Hilda! HILDA! Lahdetaanko ensi viikolla Vietnamiin? Siella on varmaan joku vuori jolle voidaan kiiveta?" Suomalainen elakelainen hautautuu mokille ja miettii, pitaisiko ensi viikolla naulata laituri. Tai levittaa pihalle hiekkaa. Sita meidan mokilla tehdaan jo nyt, vaikka vanhempien elakkeeseen on viela aikaa. Aina vaan pihalle lisaa hiekkaa. Vuodesta toiseen. Valilla kaivetaan kuoppia ja sitten pihalle ilmestyy sorakasa, joka pitaa taas levittaa pihaan. Itseasiassa luulen, etta Saharan keskella on alunperin ollut jonkun suomalaisen kesamokkitontti ja se soranlevitys on karannut kasista, kun isanta on jaanyt elakkeelle. Siita se aavikoituminen johtuu.

-Jukka

Chau Doc -> Can Tho

11.30 piti tulla kyyti bussiasemalle. Uusivuosi iski taas ja kyyti jai tulematta. Respan poika soitti respan tytolle, joka hoiti homman hienosti ja paasimme mopokyydilla asemalle. Sielta muutaman tunnin bussikyyti Can Thohon.

Hotelli oli lieva pettymys. Ihan asiallinen, mutta suhteettoman kallis. 38 dollaria. Halvemmalla olemme saaneet paljon parempaa. Lahdimmekin heti etsimaan halvempaa paikkaa. Sellainen loytyi ihan vieresta. Menisimme siis huomenna sinne. Tama yo kalliilla taalla.

-Jukka

Sam Mountain

Tanaan kiipesimme vuorelle. Asustelemme noin kilometrin paassa Sam-vuoresta, joka in vietnamilaisille pyha vuori. Se on vain 260 metria korkea, joten mistaan vuorikiipeilysta ei ole kysymys. Huipulle kulkee portaat ja matkalla on pilvin pimein temppeleita. Nyt Vietnamissa on TET, joten vuori oli mustanaan paikallisia. Tungos vuoren juurella lahenteli jotain loppuunmyytya rock-konsterttia.

TET:ia ei tule sekoittaa kasiluokan tyoelamaan tutustumiseen. TET vietnamissa on yhdistetty Joulu ja Uusivuosi. Lisaksi silloin on kaikkien synttarit. Sita vietetaan samaan aikaan kuin kiinalaista uutta vuotta ja juhlinta kestaa viikon. Kaikki on sekaisin ja hinnat tuplat.

-Jukka

Ha Tien -> Chau Doc

Aamupaiva meni kylilla kuumudessa kierrellen. Kahdelta piti bussin lahtea kohti Chau Docia, mutta uuden vuoden takia koko Aasia on sekaisin, joten bussi ei tullut. Piti hypata paikalliseen minibussiin. Hinta tosin oli se sama seitseman dollaria, joka maksettiin kunnon bussista. Oikea hinta olisi ollut noin 1,5 dollaria. No, sattuuhan naita.

Chau Docin bussiasemalta mopon tarakalla hotellille. Paikka onkin hieno. Iso puutarha, jonka laidoilla huoneet. Keskella on lampi. Paikka nayttaan tosin joltain haidenviettopaikalta, joten valitettavasti riippumatot ja muut makailupaikat puuttuvat.

-Jukka

Vietnam

Rajan ylitys Vietnamin puolelle sujui ongelmitta. Tosin virkailijalla taisi olla leimakadessa joku tulehdus, sen verran rauhalliseen tahtiin Vietnamin leimat passeihin ilmeistyivat.

Rajalta Ha Tieniin ja etsimaan hotellia. Onneksi on uunituore matkaopas. Ostin Seam Reapista Vietnamin Lonely Planetin. Kuten suurin osa muistakin toreilla myytavista kirjoista, se on valokopioitu. Kannet ovat aidon nakoiset, mutta sisasivut - varsin hyvalaatuiset - kopiot. Tosin kartoista on valilla hieman hankala saada selvaa. Kyse ei varsinaisesti ole kusetuksesta (paitsi tekijanoikeuksien osalta), silla kirja maksoi vain reilut kolme euroa ja se on oikeasti kopioitu uusimmasta Vietnamin Lonely Planetista. Tosin kannen mukaan se on julkaistu Heinakuussa 2010.

Hotelli loytyi helposti.

-Jukka

Hyvaa Uutta Vuotta!

Tanaan on uuden vuoden ensimmainen paiva. Tiikerin vuoden. Se on taallakin iso juttu ja kaikki on enemman tai vahemman sekaisin koko viikon.

Vuokrasimme taas mopon. Aina mopoa vuokrattaessa joutuu kaymaan saman huvittavan vaittelyn. Kun pyytaa, etta saisi molemmille kyparan, kaveri aina sanoo, etta yksi on ihan ok. Vain kuski tarvitsee kyparan. Pitkan vankaamisen jalkeen han lahtee syvan huokauksen saattelemana hakemaan jostain toista kyparaa.

Ajoimme Kepiin, kylaan noin 25 kilometrin paahan. Se on rannalla toisin kuin Kampot ja sinne oli keraantynyt paljon paikallisia uutta vuotta viettamaan ja lisaa porukkaa virtasi jatkuvasti. Illalla on varmasti huima meno.

Loppupaivan kiersimme hotellin puutarhan riippumattoja ja lepotuoleja varjoa etsien.

Huomenna Vietnamiin.

-Jukka

Pulska turisti lenkkeilee

Pitkasta aikaa aamulenkille. Juoksin viereisen kalastajakylan lapi. Paikallisilla on hauskaa, kun pulska falang lenkkeilee.

Hotellin fillareilla lahdimme keskustaan aamupalalle ja kiertamaan kaupunkia. Kampot on aika rahjainen kyla, mutta karulla tavalla viehattava.

Hotellin mukava puutarha kannusti rippumatossa makailuun loppupaivan. Nyt oli jo hotelli tullut melkein tayteen, mutta rauhallista on silti.

-Jukka

Ero

Nyt on aika erota oululaisista ja lahtea omille teillemme. Olli ja Iida kohti Thaimaata ja Australiaa ja me kohti Vietnamia.

Ennen nousua bussiin, Olli viela huikkasi meille aamupalapoytaan perinteisen suomalaisen jaahyvaistoivotuksen eli "Mulkkus näkyy!" Tirskahdus viereisesta poydasta paljasti miehen suomalaiseksi.

Kiitos Ollille ja Iidalle mahtavasta matkaseurasta! Hauskaa oli!

Puolentoistatunnin minibussikyydin jalkeen saavuimme Kampotiin. Mukava kamppa mukavan puutarhan laidalta. Taman paivan olimme kahdestaan koko hotellissa, joten oli riippumattoja, joista valita.

-Jukka

Pärrä sen kuin suurenee

Tanaan taas ajeltiin mopoilla. Nyt respan poika antoi alle 125 kuutioisen pelin. Taman reissun paatteeksi ajelen jo varmaan jollain harrikalla, minulla on paksu parta, nahkaliivit ja rikosrekisteri.

Kierrettiin samat rannat, nyt Olli ja Iida perassa.

-Jukka

Korva

Eilen oli aktiviteetteja, tanaan ei. Lojuin altaassa ihoni ryppyiseksi.

Olli kavi laakarissa, joka diagnosoi korvatulehduksen. Minusta se on lastentauti.

-Jukka

Ollin kurjuus

Olli herasi aamulla paskatautiin, joten yhteinen mopokierros jai valiin. Me Alman kanssa kuitenkin otimme mopon ja lahdimme etsimaan Vietnamin konsulaattia.

Tuk-tuk kyyti konsulaattiin olisi maksanut kolme dollaria suuntaansa ja mopon sai vuokralle viidella dollarilla vuorokaudeksi. Valinta ei ollut siis vaikea.

Sihanoukvillen pitaisi olla Kaakkois-Aasian helpoin paikka hoitaa Vietnamin viisumi. Helppoa se olikin. Ja nopeaa. Ja kallista. Homma hoitui vartissa ja maksoi 45 dollaria.

Viisumit passissa kiertelimme muutaman tunnin lahirantoaja. Iltapaivalla ansaittua makailua altaalla.

-Jukka

Taas hotellin vaihto

Se tassa hommassa on hieman arsyttavaa, etta on sesonkiaika ja kaikki paikat ovat tupaten taynna. Hyvissa ajoin pitaa tietaa, minne menee ja kauan on. Jonkun esitteen tai netin perusteella pitaa tehda varaus. Jos paikka on paska, on myohaista vaihtaa, kun kaikki paikat on taynna. Jos taas paikka on mahtava ja haluaisi olla pitempaan, sekin on myohaista, kun se paikka on jo tayteen varattu.

Viime yon siis nukuimme eri hotellissa. Varaus oli vasta ensi yoksi siihen hotelliin, josta lahdimme saareen. Tanaan siis paluu luksukseen ja uima-altaalle.

-Jukka

Sukellus

Tanaan mentiin Alman kanssa sukeltamaan. Hommaa tassa firmassa hoidetaan aika huonosti maista kasin, eika varusteita ollut riittavasti (eilen ruokaa ei ollut riittavasti). Sitten tuli viela vahan riitaa henkilokuntaan kuuluvan mulkun irkun kanssa. Paatiimme lahtea saaresta jo samana paivana.

Kaikesta koheltamisesta huolimatta sukeltaminen oli mahtavaa. Nakyvyytta ei lahellekaan, mita Thaimaassa, mutta tulipahan paremmin keskityttya siihen mita nakee.

-Jukka

Koh Rong Samlem, tai jotain sinnepäin

Aamulla saareen. Heitimme kamat rähjäiseen mökkiin ja lähdimme snorklailemaan lähirannalle.

Saari on hieno, mutta paikka vaatisi hieman laittoa ja huolenpitoa. Aika pienellä vaivalla tästä paikasta saisi hienon paratiisin.

Hintaan kuuluu kaikki ruoat, mutta jostain syystä lounas raahataan sukellus/snorklausretkeläisten mukana laivalla maista, ja siltä se myös maistuu. Mistä syystä sitä ei voi kokata paikan päällä?

Olimme ajatelleet olla täällä kuusi yötä, mutta emme taida viihtyä niin pitkään.

Illallinen sentään kokattiin paikan päällä, mutta sitäkin varten tarpeet tuodaan maista ja niitä oli liian vähän. Onneksi ahti soi antejaan ja saimme kaikki mahamme täyteen.

Perhe, joka pyörittää hommaa saaressa on todella mukava. Papa opiskelee ahkerasti englantia ja kyselee meiltä miten mitäkin pitää sanoa.

-Jukka

Luksusta

Hotelli on taas aika luksusta. Mukava huone ja iso uima-allas. Hintaa noin 15 euroa. Matkareittimme on ollut aika täydellinen siinä mielessä, että mitä pidemmälle reissu etenee sitä halvemmaksi ja paremmaksi asuminen tulee. Enää ei jaksaisi maksaa yli 10 euroa yhdestä dormipunkasta,, kun nyt sillä hinnalla saa huoneen kaikilla mukavuuksilla jääkapista uima-altaaseen ja satelliittitelkkariin.

Täältä olisi tarkoitus lähteä jollekin lähisaarelle sukeltamaan. Koska hotelli on täynnä, lähtö on aikaisin huomenaamulla.

-Jukka

Seam Reap -> Sihanoukville

Taas rankka matkapäivä. Ensin Phon Penhiin, jossa tunnin odottelu loppupätkän bussiin. Viideltä piti olla perillä, mutta kahdeksalta oltiin lähes 12 tunnin tuskaisen, hitaasti etenevän matkan jälkeen.

Ihmeellinen yllätys odottu bussiasemalla, meitä oltiin nimittäin hotellilta vastassa.

Bussien suhteen täällä ei ylisanoja säästellä. Olemme matkustaneet King of Busilla, V.I.P -bussilla ja tänään Luxurous V.I.P -bussilla. Lisäksi tänään tuli vastaan Limousine Bus. Yhteistä näille on se, että ne ovat kaikki samanlaisia eivätkä edes kovin mukavia. Suomessa tämän tason busseista Pelle Miljoona sanoisi, että ne ovat siististi cool.

-Jukka

Pitää vähän huilata

Päätimme jäädä vielä täksi päiväksi lepäilemään altaalle rankkojen temppeliaktiviteettien jälkeen. Huomenna Sihanoukvilleen.

-Jukka

Lara Croft -temppeli

Viimeinen temppelipäivä huipentui puiden ja niiden juurien valloittamaan Ta Prohm -temppeliin, jossa on mm. kuvattu osa Lara Croft -elokuvasta ja jotain Indiana Jones -juttuja.

-Jukka

Angkor Wat

Tänään lähdimme aamuviideltä seuraamaan harvinaista luonnon näytelmää. Vain noin kerran kahdessakymmenessäneljässä tunnissa aurinko nousee Angkor Wat -temppelin takaa ja valaisee koko tienoon. Tätä tapahtumaa oli keksinyt tulla katsomaan satoja muitakin tähtitieteen ystäviä.

Auringonnousu oli upea, kuten oli myös Angkor Wat, joka on suurin koskaan rakennettu uskonnollinen rakennus ja lähes tuhatvuotiaaksi raunioksi hämmästyttävän hyvin säilynyt.

Koska aamu oli aikainen, ehdimme takaisin hotellille aamiaiselle jo ennen kymmentä.

Loppupäivä altaalla.

-Jukka

Angkorin temppelit

Koska ei saa hosua, aloitimme rauhallisesti vasta iltapäivällä.

Soitimme tuk-tuk kuskin hakemaan.

Temppeleitä on pilvin pimein alkaen epämääräisitä kivikasoista hyvin säilyneisiin upeisiin raunioihin saakka. Emme todellakaan aio vierailla niissä kaikissa, joten otimme "rusinat pullasta" lähestymistavan. Aloitimme hieman vaatimattomimmista pyhätöistä, joista osa niistäkin oli aika huikeita.

Päivän kuumuudessa viisi tuntia oli riittävästi, joten katselimme hetken alkavaa auringonlaskua ja palasimme hotellille ennen kuin ryysis alkoi.

-Jukka

Palautuspäivä

Täysi matkustuspäivä vaatii palautuspäivän.

Tuskin yksikään turisti on tullut Siem Reapiin ilman, että olisi vieraillut Angkorin temppeliraunioissa. Koska tämä ei ole kulttuuri- eikä historiablogi, en aio pitää luento temppelien historiallisesta ja kulttuurillisesta merkityksestä. Eikä se johdu pelkästään siitä, etten tiedä niistä mitään.

Tänään kuitenkin keräsimme voimia kolmen päivän temppeliseikkailua varten. Tytöt kävivät tosin soppailemassa.

-Jukka

Don Khon -> Siem Reap

8.30 veneellä maihin, turistibussilla rajan yli Kambodzaan. Jotenkin luulisi, että jos aikoo vaihtaa maata niin omatoimimatkaaja vaivautuisi edes vilkaisemaan jostain oppaasta tai kysymään joltain, että mitä siellä rajalla pitää olla ja mitä tehdä. Mutta ei, kun aivot unohtui ämpäriin. Käy sääliksi ystävällistä henkilökuntaa, joka jokaiselle kärsivällisesti selittää rajamuodollisuudet. Kasvoille leviää kiusaantunut hymy kun nuoret jenkkitytöt ilmoittavat, että heillä ei ole yhtään rahaa ja viisumi pitäisi ostaa. Amerikan dollareilla. Kaikki muutkin valuutat käy. Viisumin olisi varmasti voinut maksaa vaikka suomen markoilla. Henkilökunta joutui lainaamaan rahaa viisumiin usealle matkaajalle, samalla kun yhden tädin passia kaivettiin laukusta bussin uumenista. En haluaisi kuulostaa ylimieliseltä, mutta ei ole montaa asiaa, joita olisi syytä edes miettiä, kun vaihtaa maata: Onko passi tallella? Tarvitaanko viisumi? Saako sen rajalta ja paljonko se maksaa? Muutama ylimääräinen dollari taskuun, jos tulee joku yllätys (esim. että rajalla mitataan kuume ja siitä pitää maksaa dollari...näin kävi).

Täällä on paikan vaihtaminen tehty periaattessa helpoksi. Joka kioskista voi ostaa bussi/juna/lauttalipun joka paikasta joka päivä joka paikkaan. Ja joka välille riittää matkustajia. Siem Reap - Kouvola väli ei ole kaukaa haettu.

Helppous on kuitenkin näennäistä. Yhteydet eivät nimittäin yleensä ole suoria ihan jo siitä syystä, että pitää vlillä vaihtaa esim. bussista veneeseen. Välillä taas pitää vaihtaa bussista minibussiin. Olipa vaihto mikä hyvänsä, kukaan, henkilökunta eikä etenkään turisti, ei tunnu tietävän kenen pitää mennä minnekin ja millä. Minibusseja on aina liian vähän ja ensi yrittämällä ei koskaan ohjata oikeaan veneeseen. Tuntuu kuin olisi joka kerran täysi yllätys, että tänäänkin tänne tuli tämä määrä turisteja tähän aikaan, jotka ovat menossa tuonne. Mitäs nyt tehdään? Kenen Hiace tuo on ja missä avaimet?

Illalla saavuimme lopulta mukavaan hotelliin. Meillä oli varaus, mutta saavuimme myöhään, joten toinen huone oli mennyt, joten taas oli edessä villi dormiyö oululaisten kanssa.

-Jukka

Paskaa

Aamulla heräsin ripuliin.

Yksi syy siihen, että olemme päivät lähinnä makoilleet parvekkeella on se, että melkein joka päivä on joku ollut ripulissa tai muuten huonona. Tänään oli minun vuoroni.

Koko päivä kului sängyn ja vessan väliä ravaten. Illalla helpotti. Onneksi, sillä aamulla on lähtö Kambodzaan.

-Jukka

Saarikierros

Tänään oli vuorossa aktiviteetti. Vuokrasimme polkupyörät ja kiersimme saaren. Saari on pieni, mutta koko päivä siinä meni, kun rauhassa meni ja kävi välillä joessa uimassa.

-Jukka

Sitä samaa

Tänään tehtiin samaa kuin eilen, mutta eri järjestyksessä.

-Jukka

Olemisen keveys

Tänään ei tehty mitään. Se ei tietenkään pidä täysin paikkaansa, sillä aina sitä jotain tulee tehtyä. Esimerkkeinä mainittakoon syöminen, paskalla käynti sekä riippumatossa asennon vaihtaminen.

-Jukka

Keskinkertaista sapuskaa

Sama kaava jatkui. Aamulenkki ja riippumatto.

Alma on oikeassa. Laosissa ja etenkaan taalla saarilla ruoka ei ole kovin hyvaa. Ainakaan yhta hyvaa kuin Thaimaassa. Siina missa Thaimaassa ruoka oli lahes poikkeuksetta todella hyvaa, niin taalla se on sita vain harvoin. Ei se yleensa pahaa ole (valilla on kylla saatu oikeasti pahaa ruokaa), mutta mitaansanomatonta. Alman suosikki on crispy-noodle annos, jota ei Thaimaasta saanut. Siina raa'an noodelin paalle kaadetaan kuuma kastike, joka pikku hiljaa pehmentaa rapean nuudelin. Sita annosta ei ole myoskaan saarilla nakynyt.

Kasittaakseni ranskaraisilla on ollut sormensa pelissa Laosin perustamisessa, joten se nakyy ruoassa. Esim. taytettyja patonkeja saa joka paikasta.

-Jukka

Näin Kambodzaan

Aamulenkin juoksin kylaan, josta naki Kambodzaan. Loppupaivan makailimme parvekkeella. Kuulostaa ehka tylsalta, mutta olette vaarassa.

-Jukka

Ihmepitsa

Tata paivaa voisi kuvata ternmilla veltto.

Illalla tosin tapahtui kummia. Iida meni ajoissa nukkumaan, mutta herasi sekavana kummaliseen oloon jota kuvasi "ei tassa maailmassa" kokemukseksi. Olli kavi pyytamassa respan miehen katsomaan, josko tytto pitaisi saada laakariin. Kun mies naki Iidan seisovat silmat, han miltei purskahti nauruun. Iida oli nimittain taysin pilvessa.

Nailla saarilla miedot huumeet ovat jotenkin se juttu. Lahes jokaisessa ravintolassa pitsat, hampurilaiset ja pirtelot saa lisamausteella, jolloin esim. pitsasta tulee happy-pitsa. Olimme kayneet illalla pitsalla, mutta emme olleet tilanneet mitaan happya. Silti Iidan pitsaan oli lipsahtanut happymaustetta. Pitsassa oli sienia, joten ehka ne aiheuttivat taman kokemuksen.

Pelottavinta tilanteessa oli se, etta ensin kukaan ei tiennyt, mista on kysymys. Jos olisi tietoisesti kayttanyt huumeita tai tilannut happy-pitsan, niin voisi olettaakin etta silmat seisoo ja nakee nakyja.

-Jukka

Lenkkia putouksia ja Yazya

Juoksin aamulenkin vesiputouksille. Putoukset ovat pikemminkin koski, mutta ihan hieno se on. Juoksin pienta polkua pitkin syvemmalle metsaan ja loysin hiekkarannan, josta paasee uimaan.

Loppupaivan joimme olutta ja pelasimme Yazya ja korttia.

-Jukka

Mokin vaihto

Aikaisin aamulla lahdimme Alman kanssa odottelemaan, etta mokkimme vapautuisi toisesta geusthousesta. Olli ja Iida jaivat viela nukkumaan. Paiva kului riippumatossa.

-Jukka

Pakse -> 4000 Islands

Aamulla minibussi- ja venekyyti kohti 4000 saaren aluetta Etelä-Laosissa. Saavuimme Don Det saarelle. Vähän aikaa kiertelimme ja etsimme säädyllistä majapaikkaa. Asuminen täällä on todella halpaa, joskin "yksinkertainen" on jo ylisana joistain mökeistä. Mutta mitä voi odottaa, jos yö maksaa kahdelta hengeltä 1,5 euroa?

Sen verran karuja majat olivat, että päätimme kävellä muutaman kilometrin toiselle, Don Khon saarelle, jossa piti olla vähän laadukkaampia asumuksia meidän silkilllä päälystetyille pyllyillemme.

Mukava löytyikin, mutta se oli täynnä. Pääsisimme sinne huomenna. Jäimme yhdeksi yöksi Don Detin puolelle ihan siedettävään mökkiin. Hinta 2,5 euroa. Huomisesta mökistä maksamme seitsenkertaisen hinnan...

Jukka

Pohje karyaa

Lonely Planetin mukaan Kambodzassa turistin yleisin tapaturma on mopon pakoputkeen poltettu pohkeen nahka, kun noustaan skootteritaksin takasatulasta pakoputken puolelta. Alma sai saman vamman jo Laosissa.

Vuokrasimme taas skootterit. Oli tarkoitus lahtea katsomaan taas vesiputouksia. Putouksille oli kuitenkin yli 40 km matkaa, joten vuokraamossa mies suositteli automaattivaihteisen skootterin sijaan manuaalivehkeen vuokraamista. Automaatti kuulemma kuumenee helposti pitkilla matkoilla.

En ole koskaan ajanut edes mopolla, joten vahan hermostutti. Taalla on kuitenkin oikeanpuoleinen liikenne (ensimmainen maa muuten etela-amerikasta poistumisen jalkeen, jossa ajetaan oikealla puolella). Olli ja Iida ottivat kumpikin alleen satakuutioisen Hondan. Meita on kyydissa kaksi, joten otimme tiukemman 110 kuutioisen Suzukin. Vaihteisto on itseasiassa puoliautomaattinen, joten helppoa mopon ajaminen on hetken totuttelun jalkeen, kun ei tarvitse edes kytkinta painella. Lisaksi pyorat olivat aivan uusia, joten nilla oli mukava ajella kun kaikki toimii.Tosin meidan Suzukilla oli joku aamulla kaatunut, joten mies vuokraamossa esitteli minulle naarmuja katteessa. Lisaa ei kuulemma saisi tulla.

Nain palovamma syntyi: Pyorassa on pakoputki oikealla puolella. Kun pysahdymme kallistan pyoraa oikealle ja lasken oikean jalkani maahan samalla kun asetan vasemmalla jalalla pyoran seisontatuen paalle. Samalla Alma laittaa myos oikean jalkansa maahan noustakseen pyoran selasta. Silloin mina kaannan pyoraa vasemmalle asettaakseni sen nojamaan seisontatuen varaan. Alma seisoo nyt oikealla jalallaan, eika voi tehda mitaan, kun pakoputki kantyy kiinni pohkeeseen ja grillaa lihan mediumiksi. Iso rakkula siihen nousi.

Tanaan nahtyja putouksia voi jo oikeasti sanoa vesiputouksiksi. Virkistava yllatys Thaimaan rilujen jalkeen.

Iltapaivalla oli viela bensaa jaljella, joten lahdimme viela Alman kanssa ajelulle. Loysimme joenrannasta ravintolan, josta nakyi upea auringonlasku.

Hullut rekkakuskit tekevat mopolla ajelusta aika vaarallista puuhaa. Mutkassa on pakko lahtea ohittamaan ja kun vastaan tuleekin auto, soitetaan mopoilijalle torvea, etta siirrypas sivuun vaikka ajan jo niin pientareella kuin voin. Sitten vastaan tulee viela lehma. Siina on valilla hermot kirealla. Saisikohan tasta hyvaksiluettua jotain tunteja moottoripyorakorttia varten? Samoin kuin Simpsoneissa, kun Bart passitettiin armeijaan ja han sai vapautuksen kasiasekoulutuksesta, koska kavi kunnallista koulua.

-Jukka

Pakse

Saavuimme aikataulussa Pakseen aikaisin aamulla. Tyylikas hotelli loytyi helposti. Hotelli tosin oli taynna, mutta pienen sekoilun jalkeen vihdoin kaksi huonetta loytyi.

Sitten tutut kaupunkiintutustumisrituaalit. Kevytta kavelya ja lounasta. Sitten oli pakko ottaa paivaunet. Vaikka bussissa sai hyvin nukuttua, niin ihan samaa unta se ei ollut hotellissa.

Illalla uusi kierros.

-Jukka

Vientiane -> Pakse

Paiva piti saada taas jotenkin kulumaan, kun bussi lahti vasta illalla ja huone piti luovuttaa ajoissa. Paiva kului kylilla hengaillen.

Bussissa odottikin yllatys. "Sleeper bus" oli kuin olikin nimensa veroinen. Bussissa ei nittiain ollut penkin penkkia vaan pelkastaan sankyja. Kaksi sankya oli tosin aina yhdessa, joten pariskunnittain nukkuminen ei ollut ongelma, mutta kavi mielessa, etta tuntemattoman vieressa nukkuminen olisi ollut aika tiivista.

-Jukka

Luang Prabang -> Vientiane

10 tuntia bussissa. Vientianen bussiasemalta ostimme heti uudet liput huomiselle. Huomenillalla sankybussilla Pakseen. Saa nahda millainen punkka bussista loytyy.

-Jukka

Takaisin pain

Meilla on suuntana etela. Eika pelkastaan siksi, etta taalla on kylma. Pari paivaa on ollut pilvista, joten kylma on ollut paivallakin.

Emme oikein ole loytaneet muuta jarkevaa reittia etelaan kuin se sama, jota tulimme. Siispa minibussilla takaisin Luang Prabangiin. Tanne paastyamme ostimme heti liput huomiselle Vientianeen. Aamulla taas aikainen heratys.

-Jukka

Wallander ja pasianssi

Tanaan oli olo vahan viela huonompi. Tiedan mita ajattelette, mutta se ei johtunut eilisista oluista. Kaytin paivan kuuntelemalla aanikirjaa ja pelaamalla iPodin pasianssia.

Olli ja Iida kavivat katsomassa jonkun luolan.

-Jukka

Lisaa flunssaa

Tanaan oli minun vuoroni herata kurkku kipeana. Paiva meni nukkuessa. Almakin oli viela vahan kipea. Olli ja Iida olivat pienessa kuumeessa aikaisemmin, mutta taitavat olla jo parantuneet. Tama on kuitenkin mukava paikka sairastaa. Tosin taalla olisi kiva nauttia maisemista terveena.

Illallisella pelattiin korttia ja haukuttiin muita turisteja. Olutkin maistui, joten ei sita kovin sairas voi olla.

-Jukka

Takaisin dormiin

Hotelli on taynna, eika ensi yoksi ole vapaana kuin yksi mokki. Mokki on kuitenkin niin iso, etta paatimme ottaa sinne kaksi lisavuodetta ja olla koko porukka samassa mokissa. Dormielama on kaikille tuttua.

-Jukka

Flunssa

Iltapaivaan asti lepailtiin. Almalla on flunssa, joten unta piti saada. Minullekin uni maistui. Herasimme nalkaisina ja lahdimme syomaan.

Olimme paivalla kayneet Ollin kanssa katsastamassa ravintolan joen toiselta puolelta. Sinne menimme illalliselle. Ruoka oli pahaa. Se oli yllatys, silla ruoka ei ole taalla juuri koskaan pahaa.

-Jukka

Yksio parvekeella

Muutaman matkustuspaivan ja kaupunkien aika ankeiden hotellien jalkeen oli taas mukava loutaa mokki joen rannalta, jonka parvekkeella voi upeissa maisemissa vain makailla ja lukea kirjaa. Niita siis teimme.

Iltapaivalla kavimme kierroksella kylassa. Se oli nopeasti tehty, koska kyla on hyvin pieni.

-Jukka

Luang Prabang -> Nong Kiau

Aamulla muutaman tunnin kivuton minibussimatka Nong Kiauhun. Maisemassa upeat vuoret ja joki. Lahdimme Ollin kanssa valitsemaan meille majapaikkaa. Valinnasta tulikin hankala, silla vaihtoehtoina olivat joku viiden euron ihan ok mokki tai aivan upea bungalow 26 eurolla. Vieritimme vastuun valinnasta tytoille ja otimme oluet. Tytot paatyivat luksukseen.

Nyt olemme aika pohjoisessa, joten taalla on iltaisin kylma. Paivalla on ihan kunnon helle, mutta kun aurinko laskee, laskee myos lampotila. Illalliselle pitaa laittaa pitkaa paalle. Mokissa on kuitenkin mukava yksityiskohta, nimittain lampopatja, joka lampenee sahkolla, joten yolla on mukavan lammin nukkua.

-Jukka

Toimistohommia

Aamulla satoi vetta. Koko paiva oli synkka ja kolea. Hyva paiva asioiden hoiteluun. Piti nostaa rahaa, kayda netissa ja hommata bussiliput.

Automaatista saa 700 000 kipia kerralla, joka on noin 57 euroa. Ja siita pitaa maksaa tietysti pankin kateisnostopalkkiot. Automaatilla saa siis ravata nostamassa miljoonia jatkuvasti. Pankki nauraa koko matkan pankkiin... Onneksi monet jutut voi maksaa myos suoraan luottokortilla. Tosin siitakin otetaan muutama prosentti.

Illalla taas saunaan.

-Jukka

Kuka siella saunassa metelia piti, mita hah?

Ennen aamulenkille lahtoa kavin respasta kysymassa kuuluiko aamupala huoneen hintaa. Ei kuulunut, joten kysyin paljonko se maksaisi. Se oli aika kallis, joten en sita halunnut. Samalla kysyin, olisiko mahdollista saada kaukosaadin ilmastointilaitteeseen, kun sita ei huoneesta loytynyt, eika se ilman sita toiminut. Mies lupasi sen kayda tuomassa.

Kun tulin lenkilta, kavi ilmi etta kaveri oli ymmartanyt taysin varin, silla Alma soi "tilaamaani" aamiaista. Kaukosaatimesta ei kuulemma ollut ollut puhettakaan.

Iltapaivalla kiertelimme Mekong-joen rantakatuja ja viehattavaa kaupungin keskustaa. Taallakin on paljon turisteja seka pari Vientianesta tuttua ketjukahvilaa. Kaupunki on kuitenkin viehattava.

Hostellin vieressa on sauna. Pitihan sita nyt saunaan paasta. Suomalainen suhtautuu aina epaillen naihin ulkomaiden saunoihin, mutta tama osoittatui oivaksi saunaksi. Se oli hoyrysauna, pieni ja pimea vanerikoppi, johon johdettiin kuumaa hoyrya. Kuumutta riitti hyvin, nain suomalaiseenkin makuun. Sauna oli lisaksi lahinna paikallisten suosiossa, joten mistaan turistivedatyksesta ei ollut kysymys. Olimme ainakin talla kertaa ainoat turistit.

-Jukka

Vientiane -> Luang Prabang

Aamulla matka jatkui Luang Prabangiin. Bussimatka mutkaista ja pomppuista vuoristotieta kesti noin kymmenen tuntia, vaikka matkaa ei ollut kuin 320 kilometria.

Kun hostelli loytyi, suuntasimme ensimmaiseen vastaan tulleeseen ravintolaan syomaan ja juomaan pari BeerLaota. Ruoka oli mielettoman hyvaa.

-Jukka

Joku temppeli

Aamulenkin ja aamiaisen jalkeen teimme pakollisen turistikierroksen kaupungilla. Kavelimme nelisen kilometria katsomaan Laosin tarkeinta kansallista monumenttia Pha Thut Luangia, joka on jonkinlainen temppeli. Silla nayttaisi olevan lahinna symbolinen merkitys, silla kovin hieno se ei ole. Tosin kaukaa se nayttaa komealta.

Viisumien hommaaminen on taalla myos tehty helpoksi. Jos keksii lahtea vaikka huomenna Kambodzaan, voi vieda aamulla passin hotellin respaan ja hakea sen illalla takaisin kaikilla asianmukaisilla tarroilla varustettuna. Me emme ole menossa Kambodzaan huomenna, mutta kuitenkin myohemmin, joten tarvitsemme viisumin. Me veimme passimme johonkin matkamuistomyymalaan, josta saimme ne illalla takaisin. Ei olisi kaynyt mielessakaan toimia nain Afrikassa...

-Jukka

Vientiane, Laos

Juna saapui Thaimaan rajalle vain pari tuntia myohassa. Sitten hypattiin toiseen junaan, joka vei vartin matkan paahan, Laosin rajalle. Sitten odoteltiin tunti viisumia muiden turistien kanssa.

Minibussilla paasimme majapaikkaan. Illalla kiersimme lyhyen kierroksen kaupungilla. Taalla on hurja maara hienoja lansimaisia kahviloita ja ravintoloita. Jotenkin luulin tulevani johonkin eksoottiseen itamaiseen paakaupunkiin. Turisteja taalla on aika paljon.

-Jukka

Bangkok -> Vientiane

Viimeinen paiva Thaimaassa. Thaimaa on ollut mukava yllatys. Siina missa taalta loytyy tayteen ahdettuja turistihelvetteja ruotsalaisine lihapullineen ja suomalaisine joululauluineen, loytyy taalta myos upeita ja rauhallisia rantoja ja saaria, joihin on helppo jaada ja pysayttaa aika.

Maisemat ovat mahtavia ja ihmiset ystavallisia. Omatoimimatkailu ei ole viela ollut missaan nain helppoa. Se kyllakin tarkoittaa sita, etta moneen paikkaan mennaan jonossa muiden "oma"toimimatkailijoiden kanssa.

Kahdeksalta lahti yojuna kohti Laosta. Oli sentaan oma sanky ja ravintolavaunu.

-Jukka

p.s. Bangkokin metropolin alueella on Wikipedian mukaan melkein 12 miljoonaa asukasta. Siina on paavaylat tukossa, kun tama porukka lahtee juhannuksena mokille.

Miksi olisi mukavaa olla kuningas?

Minusta olisi mukavaa olla kuningas mm. siksi, etta silloin saisi printata lomakuvia seteleihin.

Kaikissa Thaimaan seteleissa on tietysti kuninkaan kuva. Suurimmassa, 1000 bahtin setelissa on toisella puolella kuva, jossa kuningas poseeraa jarjestelmakamera kaulassaan. Nayttaisi olevan joku Canonin halvempi malli.

Minun veikkaukseni on, etta kuva on otettu vaimon pokkarilla perheen yhteisella lomamatkalla Lanzarotelle. Ollaan katsomassa jotain luolaa tai tolppaa, josta on lentokoneessa luettu matkaoppaasta. Kuvassa kuningas on juuri aikeissa osoittaa jotain, etta "Katsokaa, onpa hieno!". Ja samalla vasemmalla kadella saatamassa kameran asetusta maisemakuvaukselle. Perheen mielesta kuva on niin ikimuistoinen, etta se on lahetetty sahkopostilla adjutantille, joka on Photoshopilla laittanut varit ja kontrastit kuntoon ja siirtanyt sen leikkaa-liimaa -toiminnolla kuningaskunnan setlinmuokkausjelmistoon. Kaikkien mielesta kuva sopi parhaiten juuri suurimpaan seteliin.

Mun muoassa siksi olisi mukavaa olla kuningas.

-Jukka