Angkorin temppelit

Koska ei saa hosua, aloitimme rauhallisesti vasta iltapäivällä.

Soitimme tuk-tuk kuskin hakemaan.

Temppeleitä on pilvin pimein alkaen epämääräisitä kivikasoista hyvin säilyneisiin upeisiin raunioihin saakka. Emme todellakaan aio vierailla niissä kaikissa, joten otimme "rusinat pullasta" lähestymistavan. Aloitimme hieman vaatimattomimmista pyhätöistä, joista osa niistäkin oli aika huikeita.

Päivän kuumuudessa viisi tuntia oli riittävästi, joten katselimme hetken alkavaa auringonlaskua ja palasimme hotellille ennen kuin ryysis alkoi.

-Jukka

Palautuspäivä

Täysi matkustuspäivä vaatii palautuspäivän.

Tuskin yksikään turisti on tullut Siem Reapiin ilman, että olisi vieraillut Angkorin temppeliraunioissa. Koska tämä ei ole kulttuuri- eikä historiablogi, en aio pitää luento temppelien historiallisesta ja kulttuurillisesta merkityksestä. Eikä se johdu pelkästään siitä, etten tiedä niistä mitään.

Tänään kuitenkin keräsimme voimia kolmen päivän temppeliseikkailua varten. Tytöt kävivät tosin soppailemassa.

-Jukka

Don Khon -> Siem Reap

8.30 veneellä maihin, turistibussilla rajan yli Kambodzaan. Jotenkin luulisi, että jos aikoo vaihtaa maata niin omatoimimatkaaja vaivautuisi edes vilkaisemaan jostain oppaasta tai kysymään joltain, että mitä siellä rajalla pitää olla ja mitä tehdä. Mutta ei, kun aivot unohtui ämpäriin. Käy sääliksi ystävällistä henkilökuntaa, joka jokaiselle kärsivällisesti selittää rajamuodollisuudet. Kasvoille leviää kiusaantunut hymy kun nuoret jenkkitytöt ilmoittavat, että heillä ei ole yhtään rahaa ja viisumi pitäisi ostaa. Amerikan dollareilla. Kaikki muutkin valuutat käy. Viisumin olisi varmasti voinut maksaa vaikka suomen markoilla. Henkilökunta joutui lainaamaan rahaa viisumiin usealle matkaajalle, samalla kun yhden tädin passia kaivettiin laukusta bussin uumenista. En haluaisi kuulostaa ylimieliseltä, mutta ei ole montaa asiaa, joita olisi syytä edes miettiä, kun vaihtaa maata: Onko passi tallella? Tarvitaanko viisumi? Saako sen rajalta ja paljonko se maksaa? Muutama ylimääräinen dollari taskuun, jos tulee joku yllätys (esim. että rajalla mitataan kuume ja siitä pitää maksaa dollari...näin kävi).

Täällä on paikan vaihtaminen tehty periaattessa helpoksi. Joka kioskista voi ostaa bussi/juna/lauttalipun joka paikasta joka päivä joka paikkaan. Ja joka välille riittää matkustajia. Siem Reap - Kouvola väli ei ole kaukaa haettu.

Helppous on kuitenkin näennäistä. Yhteydet eivät nimittäin yleensä ole suoria ihan jo siitä syystä, että pitää vlillä vaihtaa esim. bussista veneeseen. Välillä taas pitää vaihtaa bussista minibussiin. Olipa vaihto mikä hyvänsä, kukaan, henkilökunta eikä etenkään turisti, ei tunnu tietävän kenen pitää mennä minnekin ja millä. Minibusseja on aina liian vähän ja ensi yrittämällä ei koskaan ohjata oikeaan veneeseen. Tuntuu kuin olisi joka kerran täysi yllätys, että tänäänkin tänne tuli tämä määrä turisteja tähän aikaan, jotka ovat menossa tuonne. Mitäs nyt tehdään? Kenen Hiace tuo on ja missä avaimet?

Illalla saavuimme lopulta mukavaan hotelliin. Meillä oli varaus, mutta saavuimme myöhään, joten toinen huone oli mennyt, joten taas oli edessä villi dormiyö oululaisten kanssa.

-Jukka

Paskaa

Aamulla heräsin ripuliin.

Yksi syy siihen, että olemme päivät lähinnä makoilleet parvekkeella on se, että melkein joka päivä on joku ollut ripulissa tai muuten huonona. Tänään oli minun vuoroni.

Koko päivä kului sängyn ja vessan väliä ravaten. Illalla helpotti. Onneksi, sillä aamulla on lähtö Kambodzaan.

-Jukka

Saarikierros

Tänään oli vuorossa aktiviteetti. Vuokrasimme polkupyörät ja kiersimme saaren. Saari on pieni, mutta koko päivä siinä meni, kun rauhassa meni ja kävi välillä joessa uimassa.

-Jukka

Sitä samaa

Tänään tehtiin samaa kuin eilen, mutta eri järjestyksessä.

-Jukka

Olemisen keveys

Tänään ei tehty mitään. Se ei tietenkään pidä täysin paikkaansa, sillä aina sitä jotain tulee tehtyä. Esimerkkeinä mainittakoon syöminen, paskalla käynti sekä riippumatossa asennon vaihtaminen.

-Jukka

Keskinkertaista sapuskaa

Sama kaava jatkui. Aamulenkki ja riippumatto.

Alma on oikeassa. Laosissa ja etenkaan taalla saarilla ruoka ei ole kovin hyvaa. Ainakaan yhta hyvaa kuin Thaimaassa. Siina missa Thaimaassa ruoka oli lahes poikkeuksetta todella hyvaa, niin taalla se on sita vain harvoin. Ei se yleensa pahaa ole (valilla on kylla saatu oikeasti pahaa ruokaa), mutta mitaansanomatonta. Alman suosikki on crispy-noodle annos, jota ei Thaimaasta saanut. Siina raa'an noodelin paalle kaadetaan kuuma kastike, joka pikku hiljaa pehmentaa rapean nuudelin. Sita annosta ei ole myoskaan saarilla nakynyt.

Kasittaakseni ranskaraisilla on ollut sormensa pelissa Laosin perustamisessa, joten se nakyy ruoassa. Esim. taytettyja patonkeja saa joka paikasta.

-Jukka

Näin Kambodzaan

Aamulenkin juoksin kylaan, josta naki Kambodzaan. Loppupaivan makailimme parvekkeella. Kuulostaa ehka tylsalta, mutta olette vaarassa.

-Jukka

Ihmepitsa

Tata paivaa voisi kuvata ternmilla veltto.

Illalla tosin tapahtui kummia. Iida meni ajoissa nukkumaan, mutta herasi sekavana kummaliseen oloon jota kuvasi "ei tassa maailmassa" kokemukseksi. Olli kavi pyytamassa respan miehen katsomaan, josko tytto pitaisi saada laakariin. Kun mies naki Iidan seisovat silmat, han miltei purskahti nauruun. Iida oli nimittain taysin pilvessa.

Nailla saarilla miedot huumeet ovat jotenkin se juttu. Lahes jokaisessa ravintolassa pitsat, hampurilaiset ja pirtelot saa lisamausteella, jolloin esim. pitsasta tulee happy-pitsa. Olimme kayneet illalla pitsalla, mutta emme olleet tilanneet mitaan happya. Silti Iidan pitsaan oli lipsahtanut happymaustetta. Pitsassa oli sienia, joten ehka ne aiheuttivat taman kokemuksen.

Pelottavinta tilanteessa oli se, etta ensin kukaan ei tiennyt, mista on kysymys. Jos olisi tietoisesti kayttanyt huumeita tai tilannut happy-pitsan, niin voisi olettaakin etta silmat seisoo ja nakee nakyja.

-Jukka

Lenkkia putouksia ja Yazya

Juoksin aamulenkin vesiputouksille. Putoukset ovat pikemminkin koski, mutta ihan hieno se on. Juoksin pienta polkua pitkin syvemmalle metsaan ja loysin hiekkarannan, josta paasee uimaan.

Loppupaivan joimme olutta ja pelasimme Yazya ja korttia.

-Jukka

Mokin vaihto

Aikaisin aamulla lahdimme Alman kanssa odottelemaan, etta mokkimme vapautuisi toisesta geusthousesta. Olli ja Iida jaivat viela nukkumaan. Paiva kului riippumatossa.

-Jukka

Pakse -> 4000 Islands

Aamulla minibussi- ja venekyyti kohti 4000 saaren aluetta Etelä-Laosissa. Saavuimme Don Det saarelle. Vähän aikaa kiertelimme ja etsimme säädyllistä majapaikkaa. Asuminen täällä on todella halpaa, joskin "yksinkertainen" on jo ylisana joistain mökeistä. Mutta mitä voi odottaa, jos yö maksaa kahdelta hengeltä 1,5 euroa?

Sen verran karuja majat olivat, että päätimme kävellä muutaman kilometrin toiselle, Don Khon saarelle, jossa piti olla vähän laadukkaampia asumuksia meidän silkilllä päälystetyille pyllyillemme.

Mukava löytyikin, mutta se oli täynnä. Pääsisimme sinne huomenna. Jäimme yhdeksi yöksi Don Detin puolelle ihan siedettävään mökkiin. Hinta 2,5 euroa. Huomisesta mökistä maksamme seitsenkertaisen hinnan...

Jukka

Pohje karyaa

Lonely Planetin mukaan Kambodzassa turistin yleisin tapaturma on mopon pakoputkeen poltettu pohkeen nahka, kun noustaan skootteritaksin takasatulasta pakoputken puolelta. Alma sai saman vamman jo Laosissa.

Vuokrasimme taas skootterit. Oli tarkoitus lahtea katsomaan taas vesiputouksia. Putouksille oli kuitenkin yli 40 km matkaa, joten vuokraamossa mies suositteli automaattivaihteisen skootterin sijaan manuaalivehkeen vuokraamista. Automaatti kuulemma kuumenee helposti pitkilla matkoilla.

En ole koskaan ajanut edes mopolla, joten vahan hermostutti. Taalla on kuitenkin oikeanpuoleinen liikenne (ensimmainen maa muuten etela-amerikasta poistumisen jalkeen, jossa ajetaan oikealla puolella). Olli ja Iida ottivat kumpikin alleen satakuutioisen Hondan. Meita on kyydissa kaksi, joten otimme tiukemman 110 kuutioisen Suzukin. Vaihteisto on itseasiassa puoliautomaattinen, joten helppoa mopon ajaminen on hetken totuttelun jalkeen, kun ei tarvitse edes kytkinta painella. Lisaksi pyorat olivat aivan uusia, joten nilla oli mukava ajella kun kaikki toimii.Tosin meidan Suzukilla oli joku aamulla kaatunut, joten mies vuokraamossa esitteli minulle naarmuja katteessa. Lisaa ei kuulemma saisi tulla.

Nain palovamma syntyi: Pyorassa on pakoputki oikealla puolella. Kun pysahdymme kallistan pyoraa oikealle ja lasken oikean jalkani maahan samalla kun asetan vasemmalla jalalla pyoran seisontatuen paalle. Samalla Alma laittaa myos oikean jalkansa maahan noustakseen pyoran selasta. Silloin mina kaannan pyoraa vasemmalle asettaakseni sen nojamaan seisontatuen varaan. Alma seisoo nyt oikealla jalallaan, eika voi tehda mitaan, kun pakoputki kantyy kiinni pohkeeseen ja grillaa lihan mediumiksi. Iso rakkula siihen nousi.

Tanaan nahtyja putouksia voi jo oikeasti sanoa vesiputouksiksi. Virkistava yllatys Thaimaan rilujen jalkeen.

Iltapaivalla oli viela bensaa jaljella, joten lahdimme viela Alman kanssa ajelulle. Loysimme joenrannasta ravintolan, josta nakyi upea auringonlasku.

Hullut rekkakuskit tekevat mopolla ajelusta aika vaarallista puuhaa. Mutkassa on pakko lahtea ohittamaan ja kun vastaan tuleekin auto, soitetaan mopoilijalle torvea, etta siirrypas sivuun vaikka ajan jo niin pientareella kuin voin. Sitten vastaan tulee viela lehma. Siina on valilla hermot kirealla. Saisikohan tasta hyvaksiluettua jotain tunteja moottoripyorakorttia varten? Samoin kuin Simpsoneissa, kun Bart passitettiin armeijaan ja han sai vapautuksen kasiasekoulutuksesta, koska kavi kunnallista koulua.

-Jukka

Pakse

Saavuimme aikataulussa Pakseen aikaisin aamulla. Tyylikas hotelli loytyi helposti. Hotelli tosin oli taynna, mutta pienen sekoilun jalkeen vihdoin kaksi huonetta loytyi.

Sitten tutut kaupunkiintutustumisrituaalit. Kevytta kavelya ja lounasta. Sitten oli pakko ottaa paivaunet. Vaikka bussissa sai hyvin nukuttua, niin ihan samaa unta se ei ollut hotellissa.

Illalla uusi kierros.

-Jukka

Vientiane -> Pakse

Paiva piti saada taas jotenkin kulumaan, kun bussi lahti vasta illalla ja huone piti luovuttaa ajoissa. Paiva kului kylilla hengaillen.

Bussissa odottikin yllatys. "Sleeper bus" oli kuin olikin nimensa veroinen. Bussissa ei nittiain ollut penkin penkkia vaan pelkastaan sankyja. Kaksi sankya oli tosin aina yhdessa, joten pariskunnittain nukkuminen ei ollut ongelma, mutta kavi mielessa, etta tuntemattoman vieressa nukkuminen olisi ollut aika tiivista.

-Jukka

Luang Prabang -> Vientiane

10 tuntia bussissa. Vientianen bussiasemalta ostimme heti uudet liput huomiselle. Huomenillalla sankybussilla Pakseen. Saa nahda millainen punkka bussista loytyy.

-Jukka

Takaisin pain

Meilla on suuntana etela. Eika pelkastaan siksi, etta taalla on kylma. Pari paivaa on ollut pilvista, joten kylma on ollut paivallakin.

Emme oikein ole loytaneet muuta jarkevaa reittia etelaan kuin se sama, jota tulimme. Siispa minibussilla takaisin Luang Prabangiin. Tanne paastyamme ostimme heti liput huomiselle Vientianeen. Aamulla taas aikainen heratys.

-Jukka

Wallander ja pasianssi

Tanaan oli olo vahan viela huonompi. Tiedan mita ajattelette, mutta se ei johtunut eilisista oluista. Kaytin paivan kuuntelemalla aanikirjaa ja pelaamalla iPodin pasianssia.

Olli ja Iida kavivat katsomassa jonkun luolan.

-Jukka

Lisaa flunssaa

Tanaan oli minun vuoroni herata kurkku kipeana. Paiva meni nukkuessa. Almakin oli viela vahan kipea. Olli ja Iida olivat pienessa kuumeessa aikaisemmin, mutta taitavat olla jo parantuneet. Tama on kuitenkin mukava paikka sairastaa. Tosin taalla olisi kiva nauttia maisemista terveena.

Illallisella pelattiin korttia ja haukuttiin muita turisteja. Olutkin maistui, joten ei sita kovin sairas voi olla.

-Jukka

Takaisin dormiin

Hotelli on taynna, eika ensi yoksi ole vapaana kuin yksi mokki. Mokki on kuitenkin niin iso, etta paatimme ottaa sinne kaksi lisavuodetta ja olla koko porukka samassa mokissa. Dormielama on kaikille tuttua.

-Jukka

Flunssa

Iltapaivaan asti lepailtiin. Almalla on flunssa, joten unta piti saada. Minullekin uni maistui. Herasimme nalkaisina ja lahdimme syomaan.

Olimme paivalla kayneet Ollin kanssa katsastamassa ravintolan joen toiselta puolelta. Sinne menimme illalliselle. Ruoka oli pahaa. Se oli yllatys, silla ruoka ei ole taalla juuri koskaan pahaa.

-Jukka

Yksio parvekeella

Muutaman matkustuspaivan ja kaupunkien aika ankeiden hotellien jalkeen oli taas mukava loutaa mokki joen rannalta, jonka parvekkeella voi upeissa maisemissa vain makailla ja lukea kirjaa. Niita siis teimme.

Iltapaivalla kavimme kierroksella kylassa. Se oli nopeasti tehty, koska kyla on hyvin pieni.

-Jukka

Luang Prabang -> Nong Kiau

Aamulla muutaman tunnin kivuton minibussimatka Nong Kiauhun. Maisemassa upeat vuoret ja joki. Lahdimme Ollin kanssa valitsemaan meille majapaikkaa. Valinnasta tulikin hankala, silla vaihtoehtoina olivat joku viiden euron ihan ok mokki tai aivan upea bungalow 26 eurolla. Vieritimme vastuun valinnasta tytoille ja otimme oluet. Tytot paatyivat luksukseen.

Nyt olemme aika pohjoisessa, joten taalla on iltaisin kylma. Paivalla on ihan kunnon helle, mutta kun aurinko laskee, laskee myos lampotila. Illalliselle pitaa laittaa pitkaa paalle. Mokissa on kuitenkin mukava yksityiskohta, nimittain lampopatja, joka lampenee sahkolla, joten yolla on mukavan lammin nukkua.

-Jukka

Toimistohommia

Aamulla satoi vetta. Koko paiva oli synkka ja kolea. Hyva paiva asioiden hoiteluun. Piti nostaa rahaa, kayda netissa ja hommata bussiliput.

Automaatista saa 700 000 kipia kerralla, joka on noin 57 euroa. Ja siita pitaa maksaa tietysti pankin kateisnostopalkkiot. Automaatilla saa siis ravata nostamassa miljoonia jatkuvasti. Pankki nauraa koko matkan pankkiin... Onneksi monet jutut voi maksaa myos suoraan luottokortilla. Tosin siitakin otetaan muutama prosentti.

Illalla taas saunaan.

-Jukka

Kuka siella saunassa metelia piti, mita hah?

Ennen aamulenkille lahtoa kavin respasta kysymassa kuuluiko aamupala huoneen hintaa. Ei kuulunut, joten kysyin paljonko se maksaisi. Se oli aika kallis, joten en sita halunnut. Samalla kysyin, olisiko mahdollista saada kaukosaadin ilmastointilaitteeseen, kun sita ei huoneesta loytynyt, eika se ilman sita toiminut. Mies lupasi sen kayda tuomassa.

Kun tulin lenkilta, kavi ilmi etta kaveri oli ymmartanyt taysin varin, silla Alma soi "tilaamaani" aamiaista. Kaukosaatimesta ei kuulemma ollut ollut puhettakaan.

Iltapaivalla kiertelimme Mekong-joen rantakatuja ja viehattavaa kaupungin keskustaa. Taallakin on paljon turisteja seka pari Vientianesta tuttua ketjukahvilaa. Kaupunki on kuitenkin viehattava.

Hostellin vieressa on sauna. Pitihan sita nyt saunaan paasta. Suomalainen suhtautuu aina epaillen naihin ulkomaiden saunoihin, mutta tama osoittatui oivaksi saunaksi. Se oli hoyrysauna, pieni ja pimea vanerikoppi, johon johdettiin kuumaa hoyrya. Kuumutta riitti hyvin, nain suomalaiseenkin makuun. Sauna oli lisaksi lahinna paikallisten suosiossa, joten mistaan turistivedatyksesta ei ollut kysymys. Olimme ainakin talla kertaa ainoat turistit.

-Jukka

Vientiane -> Luang Prabang

Aamulla matka jatkui Luang Prabangiin. Bussimatka mutkaista ja pomppuista vuoristotieta kesti noin kymmenen tuntia, vaikka matkaa ei ollut kuin 320 kilometria.

Kun hostelli loytyi, suuntasimme ensimmaiseen vastaan tulleeseen ravintolaan syomaan ja juomaan pari BeerLaota. Ruoka oli mielettoman hyvaa.

-Jukka

Joku temppeli

Aamulenkin ja aamiaisen jalkeen teimme pakollisen turistikierroksen kaupungilla. Kavelimme nelisen kilometria katsomaan Laosin tarkeinta kansallista monumenttia Pha Thut Luangia, joka on jonkinlainen temppeli. Silla nayttaisi olevan lahinna symbolinen merkitys, silla kovin hieno se ei ole. Tosin kaukaa se nayttaa komealta.

Viisumien hommaaminen on taalla myos tehty helpoksi. Jos keksii lahtea vaikka huomenna Kambodzaan, voi vieda aamulla passin hotellin respaan ja hakea sen illalla takaisin kaikilla asianmukaisilla tarroilla varustettuna. Me emme ole menossa Kambodzaan huomenna, mutta kuitenkin myohemmin, joten tarvitsemme viisumin. Me veimme passimme johonkin matkamuistomyymalaan, josta saimme ne illalla takaisin. Ei olisi kaynyt mielessakaan toimia nain Afrikassa...

-Jukka

Vientiane, Laos

Juna saapui Thaimaan rajalle vain pari tuntia myohassa. Sitten hypattiin toiseen junaan, joka vei vartin matkan paahan, Laosin rajalle. Sitten odoteltiin tunti viisumia muiden turistien kanssa.

Minibussilla paasimme majapaikkaan. Illalla kiersimme lyhyen kierroksen kaupungilla. Taalla on hurja maara hienoja lansimaisia kahviloita ja ravintoloita. Jotenkin luulin tulevani johonkin eksoottiseen itamaiseen paakaupunkiin. Turisteja taalla on aika paljon.

-Jukka

Bangkok -> Vientiane

Viimeinen paiva Thaimaassa. Thaimaa on ollut mukava yllatys. Siina missa taalta loytyy tayteen ahdettuja turistihelvetteja ruotsalaisine lihapullineen ja suomalaisine joululauluineen, loytyy taalta myos upeita ja rauhallisia rantoja ja saaria, joihin on helppo jaada ja pysayttaa aika.

Maisemat ovat mahtavia ja ihmiset ystavallisia. Omatoimimatkailu ei ole viela ollut missaan nain helppoa. Se kyllakin tarkoittaa sita, etta moneen paikkaan mennaan jonossa muiden "oma"toimimatkailijoiden kanssa.

Kahdeksalta lahti yojuna kohti Laosta. Oli sentaan oma sanky ja ravintolavaunu.

-Jukka

p.s. Bangkokin metropolin alueella on Wikipedian mukaan melkein 12 miljoonaa asukasta. Siina on paavaylat tukossa, kun tama porukka lahtee juhannuksena mokille.

Miksi olisi mukavaa olla kuningas?

Minusta olisi mukavaa olla kuningas mm. siksi, etta silloin saisi printata lomakuvia seteleihin.

Kaikissa Thaimaan seteleissa on tietysti kuninkaan kuva. Suurimmassa, 1000 bahtin setelissa on toisella puolella kuva, jossa kuningas poseeraa jarjestelmakamera kaulassaan. Nayttaisi olevan joku Canonin halvempi malli.

Minun veikkaukseni on, etta kuva on otettu vaimon pokkarilla perheen yhteisella lomamatkalla Lanzarotelle. Ollaan katsomassa jotain luolaa tai tolppaa, josta on lentokoneessa luettu matkaoppaasta. Kuvassa kuningas on juuri aikeissa osoittaa jotain, etta "Katsokaa, onpa hieno!". Ja samalla vasemmalla kadella saatamassa kameran asetusta maisemakuvaukselle. Perheen mielesta kuva on niin ikimuistoinen, etta se on lahetetty sahkopostilla adjutantille, joka on Photoshopilla laittanut varit ja kontrastit kuntoon ja siirtanyt sen leikkaa-liimaa -toiminnolla kuningaskunnan setlinmuokkausjelmistoon. Kaikkien mielesta kuva sopi parhaiten juuri suurimpaan seteliin.

Mun muoassa siksi olisi mukavaa olla kuningas.

-Jukka