sunnuntaina, helmikuuta 28

Ben Tre -> Saigon

Talla kertaa meidat haettiin hotellilta, kuten oli sovittu. Sitten vaivaton 1,5 tuntia Saigoniin eli Ho Chi Minh Cityyn, kuten kaupungin nimi nykyaan kuuluu.

Hieman harmillinen juttu taalla on se, etta bussiasemat ovat aina aivan hevon tuuterissa. Nytkin piti ajella taksilla yli 10 km hotellille. Se maksoi enemman kuin se bussimatka (joka tosin maksoi reilut kaksi euroa, joten se siita).

Sitten ostin vahan kaljaa ja katselin suomen hienon pronssipelin telkkarista.

Nyt ollaan taas ihmisten ilmoilla. Porukkaa (ja turisteja) on paljon. Illallistoiveilla olikin saada pitkasta aikaa kunnon lankkariburgeri. Menimme isoon ravintolaan, jossa oli isot hinnat ja paska burgeri.

-Jukka

lauantaina, helmikuuta 27

Ohjattua toimintaa

Tanaan oli taas ahjatun aktiviteetin vuoro. Veneretki lahistolle. Retken hintaan ei kuulunut kyyti venesatamaan, jonne oli noin 12 km matkaa. Eilen meille kerrottiin, etta sinne voi menna joko taksilla tai todella halvalla paikallisbussilla. No bussilla siis. Mutta tanaan sanottiinkin, etta bussi on todella epakateva joten taksilla kannattaa menna. Halusimme silti menna bussilla, koska taksi olisi maksanut 150 000 dongia(n.6e) per suunta ja bussi 8000 dongia per nena per suunta.

Bussia odotellessamme opas alkoi tuskastua ajatukseen ja ehdotti, etta han hakisi toimistolta mopon, jonka kyydissa toinen paasisi ilmaiseksi ja toinen hyppaisi kaverin kyytiin, jolle pitaisi maksaa 20 000 dongia. Loistava ehdotus!

Retki oli todella mukava. Ensin veneella (isolla turistipaatilla, jossa olimme kahden, kuten koko retkella) laituriin, jossa vaihdoimme soutuveneeseen ja soudimme (tai siis joku nainen souti) pitkin pienta ja matalaa puroa pitkin nauttimaan hunajateesta ja paikallisesta musiikkiesityksesta.

Sen jalkeen jatkoimme kookoskarkkitehtaalle. Tehtaassa oli yksi pieni kone, joka vatkasi makeismassaa. Viitisen tatia muotoili massasta makeisia ja kaari niita hammastyttavalla vauhdilla kaarepaperiin. Sitten jatkoimme veneella Phoenix-saareen, jossa saimme tutustua kahelin kookosmunkin aikaansaannoksiin. Itse munkkia emme tavanneet, koska han on kuollut.

Opas oli varsin huonosta englanninkielentaidostaa huolimatta todella mukava, ystavallinen ja yritti tosissaan tehda retkestamme mukavan. Ja kuva se olikin. Missaan vaiheessa mitaan ei tyrkytetty eika kukaan yrittanyt kusettaa.

-Jukka

perjantaina, helmikuuta 26

Pyorailya

Aamulla vuokrasimme hotellilta maastopyorat ja lahdimme parin tunnin pyoraretkelle laajentaaksemme varsin suppeaa reviiriamme joen toiselle puolelle. Siella odottikin mukava yllatys. Siella oli kyla, jonka lapi kiemurteli betonista valettu vain pari metria levea varjoisa polku, jota pitkin paikalliset ajoivat mopoilla. Vaikka polkua pitkin paasi tarkkailemaan lahelta paikallisten elamaa, ei silti tuntunut etta olisi tunkeutunut ihmisten pihoille. Taas jotain hieman erilaista.

Monet paikalliset ajelevat etenkin taalla Ben Tressa sahkopyorilla. Siis polkupyora, jossa on akulla toimiva pieni sahkomoottori. Ensimmaisena tuli mieleen, etta ideahan on hieno. Ensin voi polkemalla ladata akun, jolla sitten kuljettaa pyoraa. Toisena tuli mieleen se sama, mika ensimmaisenakin tuli mieleen. Kolmantena kuulin rapinaa, kun Isaac Newton kaantyili haudassaan ja tajusin, etta siinahan ei ole mitaan jarkea, ei se niin voi toimia. Eiko polkemalla kannattaisi akun lataamisen sijaan kuljettaa suoraan sita pyoraa? Vahan sama kuin korvaisi purjeveneen purjeet tuulimyllyilla, joillalataisi akun, jolla pyorittaisi moottoria. Olen minakin insinoori...

-Jukka

torstaina, helmikuuta 25

Häpy endkö?

En ole koskaan kaynyt thai-hieronnassa. En Thaimaassa, enka Kalliossa. Olenkin miettinyt, etta jos menee Kalliossa thai-hierontaan ja haluaa jotain muutakin kuin rennot hartiat, niin missa vaiheessa asia pitaisi ottaa ns. puheeksi, ilman etta tilanteesta tulee kiusallinen kaikille. Vai tuleeko "asia" puheeksi "luonnostaan"? Vai ottaako hieroja "asian" esille. (Kaytan tassa lainausmerkkeja korostamaan lauseiden tuskallisen noloa kaksimielisyytta).

Tanaan menimme vietnamilaiseen hierontaan. Taalla homma nayttaa olevan varsin suoraviivaista.

Olemme ehka kylan hienoimmassa hotellissa. Ylakerrassa on sauna seka hierontaa. Tanaan siis uskaltauduimme sinne. Madame esitteli meille saunat ja palvelut. Hieronnan saisi myos "VIP" -palveluna. Peitellysta sanamuodosta huolimatta ei jaanyt epaselvaksi, mita se tarkoitti. Tyydyimme tavalliseen hierontaan...

Ensin menimme varsin hyvaan hoyrysaunaan, jonka jalkeen suomalasityyppiseen saunaan, jossa oli kiukas ja loylykauha ja kunnolla lampoa.

Sitten hierontaan. Asetuimme Alman kanssa vierekkaisille sermeilla erotetuille poydille. Alusta saakka oli hieman outoa, ettei tiloissa ollut erikseen naisten pukuhuonetta. Sitten homma meni kiusalliseksi, kun tytto kesken hieronnan rupesi kikattelemaan ja kutittelemaan kainaloitani. Kunniallisena miehena koin tarpeelliseksi poistua narkastyneena paikalta siina vaiheessa, kun tytto tarrasi mulkusta kiinni. Alma sai sentaan kunnon hieronnan.

-Jukka

keskiviikkona, helmikuuta 24

Ihoko irtoaa?

Lenkille klo 6.30. Aika suoritus. Herasimme viidelta johonkin ihme mekkalaan, joka tuli kastujen kaiuttimista. Se on ilmeisesti jotain sosialistista probagandaa.

Se, etta taalla ei ole paljoa turisteja, tuo mukanaan pari ongelmaa. Yksi on se, etta meita ei ymmarra kukaan, emmeka me ymmarra ketaan. Suurissakin hotelleissa on hankala saada asoitoita hoidettua, mutta elekielella on jotenkuten parjattu.

Hyppasimme iltapaivalla kuuman kavelylenkin jalkeen mukavan viileaan uima-altaaseen. Altaan laidalla oli kyltti, jossa luki vietnamiksi jotain. Kyltti oli asetettu rikkinaisen ritilan paalla, joten luulimme sen varoittavan astumasta kuoppaan. Hetken paasta respan tytto ryntasi altaalle ja kehotti meita nousemaan vedesta ja menemaan ripeasti pesulle. Saa nahda, irtoaako iho.

Toinen ongelma on mukavan ruokapaikan loytaminen. Taalla ei oikein ole mukavia ravintoloita. Aina voi syoda paikallisten kanssa kadulla, mutta silloin jaa arvailujen varaan, mita on syonyt. Muutama ravintola taalla toki on, mutta ne ovat mielettoman isoja ja kolkkoja juhlasaleja, joissa raikaa karaoke ja turistille on tuplahinnat. Hotellissa voi myos syoda. Menussa on turisteille oikein oma kohta. Siina lukee "Western dishes (serve for the foreigner)". SIlta listalta olemme kahdesti syoneet juusto-kinkku-sandwichin, joka on molemmilla kerroilla ollut taysin erilainen.

Hieman haluaisin lisaa kokeilunhalua, silla paikallinen ruoka on todella hyvaa ja kadulla se on lahes ilmaista, mutta kun ei oikein uskalla.

Tata tekstia parvekkeella kirjoittaessani hotellin pihaan pamahti bussilastillinen valkoihoisia elakelaisia. Niita varten ne myrkyt on altaassa. Ettei tartu mummon pissa kaakeliin.

-Jukka

tiistaina, helmikuuta 23

CO.OP market

Aamulla taas viihdytin paikallisia holkkaamalla joen vartta pitkin.

Olemme taalla Vietnamissa melkein nahtavyyksia. Helouta pitaa huutaa kaikille lapsille. Valilla haetaan koko perhe keittiosta pihalle huutamaan, kun kavelemme ohi.

Lahdimme kylalle kiertelemaan ja loysimme perinteisen marketin lisaksi ison prisma-tyyppisen supermarketin. Kierrettyaan kaikenlaisia toreja ja kojuja ja epamaaraisia pikkupuoteja, turisti kokee suurta tyydytysta ja olonsa kotoisaksi, kun se loytaa paikan, jossa on kymmenen metria hammastahnoja ja erilaisia vakuumiin pakattuja juttuja. Tulee niin kotoisa olo, etta rupeaa miettimaan, mita hotellihuoneesta puuttuu. Tekee mieli ostaa henkareita ja pakasterasioita. Ja sitten eteiseen pitaisi porata reiat naulakolle...

Vihdoi meilla on huoneessa jaakaappi, joka toimii kuten pitaa. Useassa aikaisemmassa hotellissa on myos ollut jaakaappi, mutta kaunis energiansaastoajatus on pilannut seka jaakaapin toiminnan etta sen kauniin energiansaastoajatuksen. Varmaan jo arvaatte, mista on kysymys. Avaimen mukana tulee latka, joka pitaa tunkea koloon, jotta huoneeseen tulee sahkot. Kun lahtiessaan ottaa latkan pois, sammuvat sahkot. Myos jaakaapista. Siina ei sahkoa saasty, eika kaljat kylmene, kun jaahdyttaminen aloitetaan aina alusta.

-Jukka

maanantaina, helmikuuta 22

Can Tho -> Ben Tre

Taksilla bussiasemalle. Sitten istuimme puolitoista tuntia bussissa. Ennen kuin se lahti. Sen jalkeen jonotimme yli tunnin, etta paasimme lauttaan, joka vei bussin joen toiselle puolelle. Parin tunnin loppumatka sujui aika sujuvasti.

Ainakin taalla Mekong Deltan alueella matkustaminen eroaa siita, mihin ollaan taalla aasiassa totuttu. Enaa ei bussilippuja voi ostaa hotellin respasta, eika kukaan tule ovelta hakemaan (ei edes, vaikka olisi luvannut). Tanaan olimme myos ainoat turistit taydessa bussissa.

Toisaalta on kiva, ettei enaa menna turistilaumassa, mutta toisaalta se on myos rankempaa.

Hotelli on aika huippu. 25 dollaria deluxe-huoneesta pervekkeella. Valinta osui tahan, koska taalla on uima-allas. Alma muisteli niita aikoja, kun ainoa kriteeri hostellille oli sen bussiaseman laheisyys.

-Jukka

sunnuntaina, helmikuuta 21

Floating Market

Aamulla otettiin venekyyti kelluville marketeille. Sinne myyjat ajavat veneillaan myymaan tuotteitaan suoraan paateista. Asiakkaat puikkelehtivat valissa pienemmilla veneillaan. Myyjilla on veneissaan seipaat, joiden nokassa roikkuu tarjolla oleva valikoima, jotta asiakkaan on helppo jo kaukaa nahda, mista veneesta saa kurpitsoja ja mista tomaatteja.

Koska olemme laiskoja, lahdimme markettiin hieman liian myohaan, joten meno oli jo hiljennyt. Mielenkiintoista katsottavaa se silti oli.

-Jukka

perjantaina, helmikuuta 19

Asia hotelli

Aamulla kamat kasaan ja viereiseen hotelliin. Nyt huone on parempi, mutta silti 30 dollaria eli ei tama paikalliseen hintatasoon nahden halpa paikka ole.

Illalla tuli telkkarista niin hyvaa ohjelmaa, etta haimme take awayta ja katsoimme telkkaria.

Kun odottelin annoksia ravintolassa, tuli sinne saksalainen pariskunta, jolla oli liioittelematta ikaa yli 70 vuotta. Niin vanhat reppureissaajat ovat aina saksalaisia. Elakkeella oleva saksalaismies bratwurstia syodessaan huutaa vaimolleen "Hilda! HILDA! Lahdetaanko ensi viikolla Vietnamiin? Siella on varmaan joku vuori jolle voidaan kiiveta?" Suomalainen elakelainen hautautuu mokille ja miettii, pitaisiko ensi viikolla naulata laituri. Tai levittaa pihalle hiekkaa. Sita meidan mokilla tehdaan jo nyt, vaikka vanhempien elakkeeseen on viela aikaa. Aina vaan pihalle lisaa hiekkaa. Vuodesta toiseen. Valilla kaivetaan kuoppia ja sitten pihalle ilmestyy sorakasa, joka pitaa taas levittaa pihaan. Itseasiassa luulen, etta Saharan keskella on alunperin ollut jonkun suomalaisen kesamokkitontti ja se soranlevitys on karannut kasista, kun isanta on jaanyt elakkeelle. Siita se aavikoituminen johtuu.

-Jukka

torstaina, helmikuuta 18

Chau Doc -> Can Tho

11.30 piti tulla kyyti bussiasemalle. Uusivuosi iski taas ja kyyti jai tulematta. Respan poika soitti respan tytolle, joka hoiti homman hienosti ja paasimme mopokyydilla asemalle. Sielta muutaman tunnin bussikyyti Can Thohon.

Hotelli oli lieva pettymys. Ihan asiallinen, mutta suhteettoman kallis. 38 dollaria. Halvemmalla olemme saaneet paljon parempaa. Lahdimmekin heti etsimaan halvempaa paikkaa. Sellainen loytyi ihan vieresta. Menisimme siis huomenna sinne. Tama yo kalliilla taalla.

-Jukka

keskiviikkona, helmikuuta 17

Sam Mountain

Tanaan kiipesimme vuorelle. Asustelemme noin kilometrin paassa Sam-vuoresta, joka in vietnamilaisille pyha vuori. Se on vain 260 metria korkea, joten mistaan vuorikiipeilysta ei ole kysymys. Huipulle kulkee portaat ja matkalla on pilvin pimein temppeleita. Nyt Vietnamissa on TET, joten vuori oli mustanaan paikallisia. Tungos vuoren juurella lahenteli jotain loppuunmyytya rock-konsterttia.

TET:ia ei tule sekoittaa kasiluokan tyoelamaan tutustumiseen. TET vietnamissa on yhdistetty Joulu ja Uusivuosi. Lisaksi silloin on kaikkien synttarit. Sita vietetaan samaan aikaan kuin kiinalaista uutta vuotta ja juhlinta kestaa viikon. Kaikki on sekaisin ja hinnat tuplat.

-Jukka

tiistaina, helmikuuta 16

Ha Tien -> Chau Doc

Aamupaiva meni kylilla kuumudessa kierrellen. Kahdelta piti bussin lahtea kohti Chau Docia, mutta uuden vuoden takia koko Aasia on sekaisin, joten bussi ei tullut. Piti hypata paikalliseen minibussiin. Hinta tosin oli se sama seitseman dollaria, joka maksettiin kunnon bussista. Oikea hinta olisi ollut noin 1,5 dollaria. No, sattuuhan naita.

Chau Docin bussiasemalta mopon tarakalla hotellille. Paikka onkin hieno. Iso puutarha, jonka laidoilla huoneet. Keskella on lampi. Paikka nayttaan tosin joltain haidenviettopaikalta, joten valitettavasti riippumatot ja muut makailupaikat puuttuvat.

-Jukka

maanantaina, helmikuuta 15

Vietnam

Rajan ylitys Vietnamin puolelle sujui ongelmitta. Tosin virkailijalla taisi olla leimakadessa joku tulehdus, sen verran rauhalliseen tahtiin Vietnamin leimat passeihin ilmeistyivat.

Rajalta Ha Tieniin ja etsimaan hotellia. Onneksi on uunituore matkaopas. Ostin Seam Reapista Vietnamin Lonely Planetin. Kuten suurin osa muistakin toreilla myytavista kirjoista, se on valokopioitu. Kannet ovat aidon nakoiset, mutta sisasivut - varsin hyvalaatuiset - kopiot. Tosin kartoista on valilla hieman hankala saada selvaa. Kyse ei varsinaisesti ole kusetuksesta (paitsi tekijanoikeuksien osalta), silla kirja maksoi vain reilut kolme euroa ja se on oikeasti kopioitu uusimmasta Vietnamin Lonely Planetista. Tosin kannen mukaan se on julkaistu Heinakuussa 2010.

Hotelli loytyi helposti.

-Jukka

sunnuntaina, helmikuuta 14

Hyvaa Uutta Vuotta!

Tanaan on uuden vuoden ensimmainen paiva. Tiikerin vuoden. Se on taallakin iso juttu ja kaikki on enemman tai vahemman sekaisin koko viikon.

Vuokrasimme taas mopon. Aina mopoa vuokrattaessa joutuu kaymaan saman huvittavan vaittelyn. Kun pyytaa, etta saisi molemmille kyparan, kaveri aina sanoo, etta yksi on ihan ok. Vain kuski tarvitsee kyparan. Pitkan vankaamisen jalkeen han lahtee syvan huokauksen saattelemana hakemaan jostain toista kyparaa.

Ajoimme Kepiin, kylaan noin 25 kilometrin paahan. Se on rannalla toisin kuin Kampot ja sinne oli keraantynyt paljon paikallisia uutta vuotta viettamaan ja lisaa porukkaa virtasi jatkuvasti. Illalla on varmasti huima meno.

Loppupaivan kiersimme hotellin puutarhan riippumattoja ja lepotuoleja varjoa etsien.

Huomenna Vietnamiin.

-Jukka

lauantaina, helmikuuta 13

Pulska turisti lenkkeilee

Pitkasta aikaa aamulenkille. Juoksin viereisen kalastajakylan lapi. Paikallisilla on hauskaa, kun pulska falang lenkkeilee.

Hotellin fillareilla lahdimme keskustaan aamupalalle ja kiertamaan kaupunkia. Kampot on aika rahjainen kyla, mutta karulla tavalla viehattava.

Hotellin mukava puutarha kannusti rippumatossa makailuun loppupaivan. Nyt oli jo hotelli tullut melkein tayteen, mutta rauhallista on silti.

-Jukka

perjantaina, helmikuuta 12

Ero

Nyt on aika erota oululaisista ja lahtea omille teillemme. Olli ja Iida kohti Thaimaata ja Australiaa ja me kohti Vietnamia.

Ennen nousua bussiin, Olli viela huikkasi meille aamupalapoytaan perinteisen suomalaisen jaahyvaistoivotuksen eli "Mulkkus näkyy!" Tirskahdus viereisesta poydasta paljasti miehen suomalaiseksi.

Kiitos Ollille ja Iidalle mahtavasta matkaseurasta! Hauskaa oli!

Puolentoistatunnin minibussikyydin jalkeen saavuimme Kampotiin. Mukava kamppa mukavan puutarhan laidalta. Taman paivan olimme kahdestaan koko hotellissa, joten oli riippumattoja, joista valita.

-Jukka

torstaina, helmikuuta 11

Pärrä sen kuin suurenee

Tanaan taas ajeltiin mopoilla. Nyt respan poika antoi alle 125 kuutioisen pelin. Taman reissun paatteeksi ajelen jo varmaan jollain harrikalla, minulla on paksu parta, nahkaliivit ja rikosrekisteri.

Kierrettiin samat rannat, nyt Olli ja Iida perassa.

-Jukka

keskiviikkona, helmikuuta 10

Korva

Eilen oli aktiviteetteja, tanaan ei. Lojuin altaassa ihoni ryppyiseksi.

Olli kavi laakarissa, joka diagnosoi korvatulehduksen. Minusta se on lastentauti.

-Jukka

tiistaina, helmikuuta 9

Ollin kurjuus

Olli herasi aamulla paskatautiin, joten yhteinen mopokierros jai valiin. Me Alman kanssa kuitenkin otimme mopon ja lahdimme etsimaan Vietnamin konsulaattia.

Tuk-tuk kyyti konsulaattiin olisi maksanut kolme dollaria suuntaansa ja mopon sai vuokralle viidella dollarilla vuorokaudeksi. Valinta ei ollut siis vaikea.

Sihanoukvillen pitaisi olla Kaakkois-Aasian helpoin paikka hoitaa Vietnamin viisumi. Helppoa se olikin. Ja nopeaa. Ja kallista. Homma hoitui vartissa ja maksoi 45 dollaria.

Viisumit passissa kiertelimme muutaman tunnin lahirantoaja. Iltapaivalla ansaittua makailua altaalla.

-Jukka

maanantaina, helmikuuta 8

Taas hotellin vaihto

Se tassa hommassa on hieman arsyttavaa, etta on sesonkiaika ja kaikki paikat ovat tupaten taynna. Hyvissa ajoin pitaa tietaa, minne menee ja kauan on. Jonkun esitteen tai netin perusteella pitaa tehda varaus. Jos paikka on paska, on myohaista vaihtaa, kun kaikki paikat on taynna. Jos taas paikka on mahtava ja haluaisi olla pitempaan, sekin on myohaista, kun se paikka on jo tayteen varattu.

Viime yon siis nukuimme eri hotellissa. Varaus oli vasta ensi yoksi siihen hotelliin, josta lahdimme saareen. Tanaan siis paluu luksukseen ja uima-altaalle.

-Jukka

sunnuntaina, helmikuuta 7

Sukellus

Tanaan mentiin Alman kanssa sukeltamaan. Hommaa tassa firmassa hoidetaan aika huonosti maista kasin, eika varusteita ollut riittavasti (eilen ruokaa ei ollut riittavasti). Sitten tuli viela vahan riitaa henkilokuntaan kuuluvan mulkun irkun kanssa. Paatiimme lahtea saaresta jo samana paivana.

Kaikesta koheltamisesta huolimatta sukeltaminen oli mahtavaa. Nakyvyytta ei lahellekaan, mita Thaimaassa, mutta tulipahan paremmin keskityttya siihen mita nakee.

-Jukka

lauantaina, helmikuuta 6

Koh Rong Samlem, tai jotain sinnepäin

Aamulla saareen. Heitimme kamat rähjäiseen mökkiin ja lähdimme snorklailemaan lähirannalle.

Saari on hieno, mutta paikka vaatisi hieman laittoa ja huolenpitoa. Aika pienellä vaivalla tästä paikasta saisi hienon paratiisin.

Hintaan kuuluu kaikki ruoat, mutta jostain syystä lounas raahataan sukellus/snorklausretkeläisten mukana laivalla maista, ja siltä se myös maistuu. Mistä syystä sitä ei voi kokata paikan päällä?

Olimme ajatelleet olla täällä kuusi yötä, mutta emme taida viihtyä niin pitkään.

Illallinen sentään kokattiin paikan päällä, mutta sitäkin varten tarpeet tuodaan maista ja niitä oli liian vähän. Onneksi ahti soi antejaan ja saimme kaikki mahamme täyteen.

Perhe, joka pyörittää hommaa saaressa on todella mukava. Papa opiskelee ahkerasti englantia ja kyselee meiltä miten mitäkin pitää sanoa.

-Jukka

perjantaina, helmikuuta 5

Luksusta

Hotelli on taas aika luksusta. Mukava huone ja iso uima-allas. Hintaa noin 15 euroa. Matkareittimme on ollut aika täydellinen siinä mielessä, että mitä pidemmälle reissu etenee sitä halvemmaksi ja paremmaksi asuminen tulee. Enää ei jaksaisi maksaa yli 10 euroa yhdestä dormipunkasta,, kun nyt sillä hinnalla saa huoneen kaikilla mukavuuksilla jääkapista uima-altaaseen ja satelliittitelkkariin.

Täältä olisi tarkoitus lähteä jollekin lähisaarelle sukeltamaan. Koska hotelli on täynnä, lähtö on aikaisin huomenaamulla.

-Jukka

torstaina, helmikuuta 4

Seam Reap -> Sihanoukville

Taas rankka matkapäivä. Ensin Phon Penhiin, jossa tunnin odottelu loppupätkän bussiin. Viideltä piti olla perillä, mutta kahdeksalta oltiin lähes 12 tunnin tuskaisen, hitaasti etenevän matkan jälkeen.

Ihmeellinen yllätys odottu bussiasemalla, meitä oltiin nimittäin hotellilta vastassa.

Bussien suhteen täällä ei ylisanoja säästellä. Olemme matkustaneet King of Busilla, V.I.P -bussilla ja tänään Luxurous V.I.P -bussilla. Lisäksi tänään tuli vastaan Limousine Bus. Yhteistä näille on se, että ne ovat kaikki samanlaisia eivätkä edes kovin mukavia. Suomessa tämän tason busseista Pelle Miljoona sanoisi, että ne ovat siististi cool.

-Jukka

keskiviikkona, helmikuuta 3

Pitää vähän huilata

Päätimme jäädä vielä täksi päiväksi lepäilemään altaalle rankkojen temppeliaktiviteettien jälkeen. Huomenna Sihanoukvilleen.

-Jukka

tiistaina, helmikuuta 2

Lara Croft -temppeli

Viimeinen temppelipäivä huipentui puiden ja niiden juurien valloittamaan Ta Prohm -temppeliin, jossa on mm. kuvattu osa Lara Croft -elokuvasta ja jotain Indiana Jones -juttuja.

-Jukka

maanantaina, helmikuuta 1

Angkor Wat

Tänään lähdimme aamuviideltä seuraamaan harvinaista luonnon näytelmää. Vain noin kerran kahdessakymmenessäneljässä tunnissa aurinko nousee Angkor Wat -temppelin takaa ja valaisee koko tienoon. Tätä tapahtumaa oli keksinyt tulla katsomaan satoja muitakin tähtitieteen ystäviä.

Auringonnousu oli upea, kuten oli myös Angkor Wat, joka on suurin koskaan rakennettu uskonnollinen rakennus ja lähes tuhatvuotiaaksi raunioksi hämmästyttävän hyvin säilynyt.

Koska aamu oli aikainen, ehdimme takaisin hotellille aamiaiselle jo ennen kymmentä.

Loppupäivä altaalla.

-Jukka