En mahdu Aasian farkkuihin

Yritimme shoppailla. Ajattelin ostaa farkut, mutta olen lihonut ulos aasialaisista mitoista. Kaikki farkut loppuvat tuumakokoon 30. Ei mahdu millaan.

Illallisella ajattelimme hemmotella itseamme taas sushilla. Oli pahinta sushia, jota olemme koskaan syoneet. Kala oli kuivaa ja vanhaa ja naytti epailyttavalta. Pisteet kuitenkin rehellisyydesta, silla ruokalistassa oli annoksesta kuva joka naytti aivan yhta kuvottavalta kuin totuus. Olisi pitanyt uskoa.

Onneksi ei ollut ensimmainen kerta sushin aaressa. Olisi nimittain jaanyt viimeiseksi.
Piti menna viela pitsalle huuhtelemaan paha maku pois suusta.

-Jukka

Citadel

Tanaan paistoi aurinko ja oli sita myota liian kuuma.

Lahdimme kiertamaan Huen Citadelia, joka on Nguyen dynastian pystyttama hallintopaikka. Koko komeus naytti olevan remontissa.

Huoneemme ilmastointi ei toimi. Tahan saakka se ei ole haitannut, kun on ollut niin viileaa. Onneksi on kuitenkin tuuletin.

-Jukka

Hyvaa symtymapaivaa Alma!

Tanaan oli kylmahkoa. Ja Alman synttarit. Juhlistimme niita illalla syomalla. Jalkkariksi suklaakakkua ja jaateloa.

-Jukka

Hoi An -> Hue

Aamulla nelja tuntia bussissa ennen saapumista Huehen. Huessa satoi vetta. Niinpa ajatus kylalla seikkailusta ja hotellin etsinnasta ei houkuttanut, joten teimme poikkeuksen ja menimme ensimmaisena bussiin rynnanneesen majapaikan kaupittelijan hotelliin. Huone on puhdas ja siisti. Kymmenen dollarin hintakaan ei paata huimaa. Silla hinnalla ei tosin yleensa saa pussilakanoita eika oikein muitakaan lakanoita. Aluslakana sentaan oli. Peittona karvaviltti, jota ei taatusti pesta koskaan. Onneksi meilla on tata tarkoitusta varten mukana pakuupussin sisapussit, joita voi kayttaa peittona.

Talossa ei ole hissia. Huoneemme on laskutavasta riippuen joko viidennessa tai kuudennessa kerroksessa ja portaat niin tiukalla kierteella, etta alas paastessaan on paa niin sekaisin ettei meinaa tolpillaan pysya. Ylos mennessa taas tulee hiki.

Lounaaksi jotain ihme mossoa. Huen spesialiteettia.

Kavelimme vesisateessa kauppaan. Kylasta loytyy Co-Op -supermarketti, jossa on taas vaihteeksi mm. sellaisia ylellisyyksia kuin hintalaput. Valilla pelkka vissyn ostaminen katukojusta on ollut neuvottelujen takana, kun myyja ei hintaa ilmoittaessaan meinaa itsekaan pysya pokkana.

Illalliseksi saimme hyvan pitsan.

-Jukka

Sauna

Tanaan oli taas pilvinen ja lahes kolea paiva. Siis hyva paiva saunoa. Vietnamissa lahes kaikissa vahankin paremmissa hotelleissa on sauna/hoyrysaunayhdistelma. Niissa lampoa riittaa yllattavan hyvin, vaikka taman kiukaan kolme kivea eivat ilmoille mitaan aito-kiukaan veroisia loylyja paastakaan. Hoyrysauna oli taas oiva. Saunasta paasee napparasti pulahtamaan jarkyttavan kylmaan uima-altaaseen. En ymmarra keta varten vesi on niin kylmaa.

Illalliselle (kuten lounaallekin) taas kantikseen. Lounaasta asti olimme miettineet mita herkkuja soisimme mamman luona nain viimeisen Hoi An illan kunniaksi. Kun kerrankin heti valmiina tilaamaan marssimme paikalle, mamma perhana oli vaihtanut ruokalistoja ja korottanut hintoja. Kanta-asiakkaina saimme kuitenkin ruuat vanhaan hintaan ja annoksetkin kuten vanhassa listassa.

Hoi Anin erikoisuudet ovat todella hyvia. Taallakin syodaan pannukakkuja. Taalla ne ovat vahan pienempia ja ne kaaritaan yrtteineen riisipaperiin toisin kuin Saigonissa, jossa ne kaarittiin salaatinlehteen.

Toinen herkku on ns. White Rose, joka on ruusun muotoon riisitaikinasta leivottu klontti, jonka sisalla on katkarapua ja jotain, josta en saanut selvaa.

Lisaksi ovat viela Wontonit, jotka ovat uppopaistettuja rapeita taikinakolmioita, joiden paalle voi valita erilaisia juttuja vihanneksista katkarapuihin ja possuun.

-Jukka

Fear Factor

Siivooja hatisti meidat pois, joten ajoimme fillarilla keskustaan. Kavimme kirjakaupassa ja Alma kavi sovittamassa housuja jotka eivat sopineet. Lounaaksi intialaista. Ilman kivia talla kertaa.

Televisiosta tuli vietnamiksi dubattu Pelkokerroin, jossa lihaksikkaat amerikkalaiset yokkailivat yrittaessaan syoda kaikenlaisia allotyksia. Mietimme, milta vietnamilaisesta tuntuu katsoa, kun jenkki yrittaa vedet silmissa niella jotain jota itse nautti juuri lounaaksi. Olisi aika koomista itse katsoa showta, jossa voittaja saa viiskyttonnia, jos pystyy oksentamatta syomaan karjalanpiirakan.

-Jukka

p.s. Talla muuten syodaan suurena herkkuna kananmunia, joiden kuoren alta loytyy puoliksi kehittynyt sikio. Ystavamme Kellie keksi, etta niista saisi mm. suomalaislapsille hyvin kieroja paasiaismunia...

Retki

Tanaan piti lahtea retkelle Cham saarelle. Ei kuitenkaan lahdetty. Tai lahdettiin, mutta tultiin heti takaisin. Odottelimme satamassa tarkempaa saatiedotetta. Kun se tuli, meidat ajettiin takaisin hotellille. Syykin selvisi, kun alkoi sataa ja tuulla melkein myrskyksi asti. Saastyipahan 50 dollaria. Mihinkohan sen laittaisi?

Luin Dan Brownin The Lost Symbolin. Olipas huono.

-Jukka

Housut ja kivi

Pyorailimme keskustaa. Alma teetti housut.

Menimme lounaalle taas intialaiseen. Syodessani kanapiirakkaa, puraisin pieneen kiveen ja pelkasin, etta hampaani halkesi. Esittelin loydostani tarjoilijalle, joka lupasi "kysya". Kuten arvasin, asiaan ei enaa palattu. Hampaat ovat onneksi kunnossa.

-Jukka

Karvat

Tanaan ei reviirilta poistuttu. Makailtiin hotellin altaalla ennen lounasta. Sita menimme nauttimaan kantapaikaksi muodostuneeseen mukavan rouvan ravintolaan. Ruoka on halpaa ja hyvaa.

Annoksia odotellessamme poytaan tuli nuori mies kauppaamaan aurinkolaseja. Samalla, kun Alma tutki eri malleja, mies tarttui kasivarteni karvoihin ja alkoi ihastellen sivella niita. Han sanoi, etta miehilla nain karvaisia kasia pidetaan vietnamissa erittain kauniina. Samaa han sanoi lahes viikon sangestani. Ennen kuin muutan pysyvasti tanne ja ryhdyn malliksi, tarvitsen kuitenkin toisen mielipiteen joltain muultakin kuin aurinkolaseja myyvalta pojalta (tippien toivossa kulliin tarttuvaa hierojatyttoa ei muuten lasketa todisteeksi viehatysvoimasta).

Jos karvaiset miehet ovat kauniita, niin naisille taas vaalea iho on kaikki kaikessa. Taalla pidetaan hulluna maata rannalla auringossa perse paljaana. Paikalliset naiset valttavat auringon ihoa tummentavaa vaikutusta viimeiseen asti. Uimaan mennaan pitkahihainen paita paalla. Mopolla ajetaan takki paalla ja hanskat kadessa. Paan peittaa kypara, jonka alla on huppu, joka peittaa niskan ja kaulan. Kasvot peitetaan hengityssuojalla ja aurinkolaseilla. Eika kyse nayta olevan siveellisyydesta tai uskonnosta, nimittain yokerhossa ei paljasta pintaa saastella. Tumma iho ei vain ole kaunista. Lankkari taas maksaa mita vaan, etta saa vahan varia nahkaansa. Pilvisesta paivasta haetaan korvausta vakuutusyhtiolta.

Taalta on muuten vaikea loytaa naamanpesuainetta, jossa ei olisi jotain ihoa valkaisevaa kemikaalia.

-Jukka

Korianteri

On kumma, miten niin pieni ja viattoman nakoinen rehu voi pilata koko homman. Puhun siis korianterista, jota taalla Aasiassa pitaa tunkea joka paikkaan. Se on aivan hirvean makuista ja peittaa alleen kaikki muut maut. Eika kysessa ole edes makua-asia, vaan fakta. Tais siis taitaa kysessa olla nimenomaan makua-asia, mutta silti se on fakta. Korianteri on pahaa ja silla siisti. Joka muuta vaittaa, on vaarassa. Luulen, etta Jumala yrtteja luodessaan joutui kayttamaan samaa metodia kuin kaapeliyhtiot kayttavat kanavapaketteja luodessaan. Jos haluaa yhden hyvan, pitaa samaan syssyyn ottaa yhdeksan turhaa tai hirveaa. Siksi maailmassa on Eurosport ja korianteri. Ja selleri.

Kun saimme aikaiseksi, lahdimme pyorilla rannalle. Sinne ajaa reilussa kymmenessa minuutissa. Vuokrasimme taas rantatuolit, joita voi vuokrata vain ravintoloiden edesta. Hyva ja edullinen lounas syotiin siis rantatuolista.

Paivaunet ja illallinen kuuluivat loppupaivan ohjelmaan.

-Jukka

Phuoc An River Hotel

Aamulenkin jalkeen taas pikapakkaus ja toiseen hotelliin. Koska hotelli on samaa ketjua, saimme ilmaisen taksikyydin. Huone on 10 dollaria kaliimpi ja saman verran parempi. Parvekkeelta on nakyma joelle ja riisipellolle. Hotelli on reilun kolmen kilometrin paassa keskustasta, mutta vieressa on runsaasti ravintoloita ja muita palveluja.

Lounaan soimme hotellin vastapaata, viehattavassa joenvarsiravintolassa. Illallinen toisessa samanmoisessa hieman kauempana.

-Jukka

Fillarilla rannalle

Tanaan otimme lainaksi hotellin fillarit ja ajoimme rannalle. Koska paatimme jaada Hoi Aniin viela toiseksi viikoksi, kavimme matkalla katsomassa toista hotellia lahempaa rantaa. Hotelli oli saman Phuoc An -hotellin toinen, astetta parempi versio. Varasimme huoneen viikoksi.

Rannalla teimme mita rannalla yleensa tehdaan. Makasimme rantatuoleissa ja yritimme lukea, vaikka kimpussa pyori kaikenlaista myyjaa. Vesi oli virkistavan viileaa.

-Jukka

Puku valmis

Viimeiset sovitukset. Kaupassa oli niin kuuma, etta paidat olivat lapimarkia hiesta sovituksen jalkeen. Viela vahan saatoa ja illalla puku oli valmis. Mittojen mukaan. Siis nykyisten mittojen. Saa nahda, mahtuuko viela kotona...

-Jukka

Sovitus

Tanaan piti kayda kaksi kertaa sovittamassa pukua. Se oli jo lahes valmis, mutta takkia piti viela vahan saataa.

Almakin kavi kokeilemassa ja hakemassa mekon ja takin.

-Jukka

Puku

Paivalla ei tehty mitaan.

Illalla mentiin taas tutkimaan raataleita. Talla kertaa valitsimme opaskirjan suositteleman paikan, joka osoittautui huomattavasti kalliimmaksi kuin tyrkyttavat halpismyymalat, joissa kavimme eilen. Palvelu oli niin asiallista ja hinnat niin selkeasti esilla, etta paadyimme sinne. Hinnasta huolimatta.

Ensin valitsimme kankaan. Paadyimme hieman parempaan laatuun (tassa liikkeessa ei edes ole 100% Kashmiria...) Puku talla kankaalla paksaa 220 dollaria. Sitten eteen lyotiin "mallikuvasto", joka oli kasa muotilehdista revittyja sivuja. En mina tunne pukumuotia. Montako nappia pitaa olla hihassa? Pitaako helmassa olla yksi vai kaksi vekkia? Perstuntumalla mentiin ja kuvastosta valittiin tyylikkain mies.

Tilasin lisaksi kaksi paitaa a 35 dollaria.

Sitten otettiin mitat. Huomenna ensimmainen sovitus.

-Jukka

Heratys!

Olen jo parin viikon ajan herannyt viidelta. Sitten pyorin tunnin levottomana sangyssa ja heratan Alman. Sitten lahden lenkille. Sitten vasyttaa koko paivan eika jaksa kiertaa nahtavyyksia. Alkaako matkavasymys painaa vai onko se vain tekosyy laiskottelulle? Miksi tarvitsen tekosyyn, jos en jaksa menna museoon tai veneretkelle? Olenko huono turisti? Jaako jotain kokematta?

Kaupunki on taynna raataleita. Niita on vieri vieressa. Joidenkin arvioiden mukaan viitisen sataa. Se on hurja maara taman kokoisessa kylassa. Kymmenen vierekkain, valissa ravintola ja kymmenen lisaa.

Ajattelin teettaa puvun. Almakin haluaisi jonkun mekon ja takin. Tanaan kavimme vertailemassa hintoja. Halvimmista putiikeista ei meinaa paasta ulos, kun tyrkytys on niin agressiivista. Niista 100% Kashmir-villasta saisi puvun alle sadalla dollarilla. Materiaali ainakin tuntui mukavalta, vaikka en Kashmiria froteesta erotakaan.

-Jukka

Hoi An

Puoli seitseman maissa aamulla oltiin perilla. Aamupalan jalkeen mina jain kahvilaan vahtimaan kamoja ja Alma lahti etsimaan meille hotellia. Hetken paasta Alma tuli mopon kyydissa hakemaan reppuja 20 dollarin siistiin hotelliin.

Hoi An on unescon maailmanperintokohde ja kaupunki nayttaakin museolta.

Hyvan intialaisen lounaan ja parin oluen jalkeen menimme kampille ja nukuimme iltakahdeksaan. Illalliselle jaksoimme alakertaa, sitten takaisin nukkumaan.

-Jukka

Nha Trang -> Hoi An

Maksoimme ekstraa, jotta saimme makoilla huoneessa kuuteen. Sen me myos teimme, emme paljon muuta. Yobussi Hoi Aniin lahti puoli kahdeksan.

Nukahdin miltei heti, kun bussi lahti.

-Jukka

Ranta

Rannalle. Tai oikeastaan baariin. Menimme taas panimoravintolaan. Se on rannalla, joten siita paasee napparasti uimaan. Lisaksi baarissa on uima-allas, joten mikas siina, vehnaolutta juodessa.

Lounaaksi sushia, kun sita kerran saa.

Illalliselle mentiin hotellin lahelle, ravintolaan jossa poytaan tuotiin pontto hiilia, joiden paalla sai itse grilalilla maukasta lihaa.

-Jukka

Mutakylpy

Aamulla otimme allemme taas skootterin. Ensimmainen kerta vietnamissa. Taalla ajelu onkin taas aika touhua. Kaupungissa on useita suuria liikenneympyroita, joissa pyorii yhtaikaa hurja maara mopoja ja muutama auto. Ympyraan liittyminen tapahtuu sujuvimmin silmat kiinni. Mitaan saantoja ei ole. Rohkein menee ensin.

Toisin kuin monissa muissa maissa, taalla on kyparapakko ja koska se koskee myos kyytilaista, taalla ei tarvitse tapella kyparoista vuokraamossa. Sen sijaan minulle on jaanyt hamaraksi logiikka sen takana, etta kyparapakko ei koske alle 18-vuotiaita. Paljon nakee perheita nelja paalla mopon selassa. Isalla ja aidilla on tyylikas kypara ja lapset ovat ilman.

Kyparamuoti on myos aika hauska. Naisille myydaan mm. leirihatun mallisia kyparia. ei tarvitse ajaa ruma potta paassa torille. Myos mopoja myydaan virtaviivaisista sporttimalleista aina pinkkeihin Hello Kitty -pyoriin asti.

Lahdimme etsimaan mutakylpylaa. Se loytyi tuurilla hetken harhailun jalkeen. Se osoittautui mukavaksi paikaksi. Muta- ja mineraalikylpyineen lysti maksoi nelja euroa. Kylpyjen jalkeen lohoiltiin rantatuoleilla ja ravattiin 38 asteisen uima-altaa ja kyleman altaan valia.

Sitten viela kruisailua kaupungilla, kun kerran bensaa riitti.

-Jukka

Lomamatkat

Nha Trang on rantakohteena suosittu niin ulkomaisten pakettimatkalaisten kuin paikallisten turistienkin keskuudessa. Tanne tehdaan pakettimatkoja myos Suomesta. Aamulla loysimmekin Lomamatkojen lomakansion respan poydalta. Yhtaan suomalaista ei tosin olla viela hotellissa bongattu. Kaupungilla kyllakin.

Illalla taas kuuntelimme, kun tuuli paukutti ikkunoita. Vietimme ikaan kuin koti-illan. Katsoimme telkkarista Idolsia ja tilasimme kotiinkuljetuksella sushia japskiravintolasta.

Tuulee

Eilen illalla nousi kova tuuli. Huoneemme on 12. kerroksessa, joten tuuli vinkui ja paukutti ikkunoita niin, etta hirvitti. Oli hieman vaikeuksia saada unta, kun pelotti etta ne tulevat sisaan. Tulpat korviin ja uni tuli helposti.

Kuudelta aamulla kaytavan kaiuttimista kuului kovaaanista musiikkia. Alma soitti respaan ja pyysi, josko musiikin voisi laittaa pois. Sielta sanottiin, ettei 12. kerrokseen saa musiikkia ja etta jos haluaa musiikkia kuunnella, niin pitaa menna kolmannen kerroksen ravintolaan. Alma yritti hitaasti artikuloiden selittaa, etta se oli nimenomaan se ongelma. Emme halua musiikkia, vaan haluamme nukkua. Kun Alma kysyi, olisiko respassa joku toinen, joka puhuisi englantia, sielta sanottiin, etta "Ok, hyva", ja suljettiin puhelin. Alma soitti ja selitti uudestaan ja ilmeisesti viesti meni jollain tavalla perille, silla herken paasta musiikki hiljeni.

Tanaan oli kolea paiva. Kolealla tarkoitan, etta tuuli kovaa ja taivaan peittivat synkat pilvet. Lampoa oli silti varmaan melkein 30. Oli silti hyva syy olla tekematta mitaan.

-Jukka

Hotellin vaihto

Aamulla herasin aikaisin, joten lahdin lenkille. Rantakadulla on kiva juosta ja rento meininkin. Paikalliset keraantuvat kadulle jumppaamaan, lenkkeilemaan ja pelaamaan sulkapalloa ja lentopalloa.

Sitten taas kamojen pakkaus ja taksilla uuteen hotelliin. Taksien kaytto on taalla turvallista ja mukavaa. Hinnasta ei tarvitse tapella, kun autoissa on mittarit eika hintakaan paata huimaa. Eurolla paasee pitkalle.

Tama hotelli on muutaman kilometrin paasta varsinaisesta keskusta. Kavellen sinne paasee puolessa tunnissa. Paivalla tosin tulee hiki, mutta aurinkgon laskettua on mukava kavella illalliselle ja takaisin.

Illalliselle menimme tyylikkaaseen (ja kalliiseen) panimoravintolaa. Soimme sushia.

-Jukka

Sviitti

Nyt se loytyi! Tai niin me ainakin ensin luulimme. Majoituimme sviittiin. Hinta oli vhan yli meidan majoitusbudjetin, mutta se on sentaan sviitti. Sviiteissa on vain se ongelma, etta ne ovat turhia. Etenkin tallaiset sosialistisen valtion omistaman hotellin sviitit.

Meilla on tilavan makuuhuoneen ja ison terassin lisaksi olohuone, jossa on sohvaryhma ja sohvapoyta. Ei muuta. Sohvat ruskeaa nahkaa. Tilattu aikakoneella Neuvostoliitosta.

Kun emme pariin tuntiin keksineet yhtaan hyvaa kayttoa talle olohuoneelle, paatimme viela kierrella kauungilla ja etsia viela vahan kivampaa paikkaa. Taalla kuitenkin yksi yo.

Valinto osui lopulta Olympia-hotelliin. 12. kerroksen huoneessa kaksi leveaa sankya seka kaksi isoa ikkunaa, toinen merelle ja toinen kaupungin laidalle. Hotelli on vain kolme vuotta vanha, joten kaikki on puhdasta ja kiiltavaa. Hinta USD35, joka on majoitusbudjettimme ylaraja.

-Jukka

Saigon -> Nha Trang

Kymmenen tuntia bussissa. Menimme sleeper-bussilla, jossa oli varsin mukava sanky. Siina sai hyvat paivaunet.

Majoituimme aika kivaan hotelliin, mutta koska taalla on hurjasti tarjontaa majapaikoista, paatimme kuitenkin huomenna etsia toisen hotellin.

Lisaksi meidan pita saada jatkoaikaa visumiin. Saigonissa jatkoviisumin saaminen olisi kestanyt viikon ja maksanut yli 30 dollaria. Taalla homma hoituu kolmessa paivassa ja maksaa 25 dollaria. Hyva niin.

Kavimme illallisella turistikeskustassa. Ensisilmayksella Nha Trang nayttaa oikein mukavalta ja rennolta paikalta. Lisaksi raikas merituuli on virkistavaa vaihtelua Saigonin patsiin.

-Jukka

5 miljoonaa moottoripyoraa

Paivalla taas hikista kavelya kaupungilla. Kuumuden ja kosteuden lisaksi kaupungin 5 miljonaa moottoripyoraa (sanotaanko 100-kuutioista moottoripyoraksi?) tekevat kaupungilla kiertelysta tuskaa. Tien ylittaminen vaatii paattavaisyytta ja uskoa siihen, etta joku vaistaa. Muuten yli ei paase ikina.

Illalla taas oluelle tuttujen kanssa. Me jatkamme huomenna matkaa.

-Jukka

DNA

Tama paiva kului oleillen.

Opin vahan kielta. DNA on vietnamiksi ADN. C.S.I:n tekstityksista opin.

-Jukka

Ruokaa

Lahdimme kaymaan yhdessa kaupungin okyostareista. Eipa siella ollut mitaan ostettavaa. Se oli muutaman kilomtrein paassa ja tama tukahduttavan kuuma ja kostea ilma vie mehut hetkessa. Oli helpotus paasta takaisin ilmastoituun hotellihuoneeseen.

Illall menimme taas samalla porukalla syomaan. Talla kertaa soimme perinteista vietnamilaista ruokaa, jonka saloihin Mike meidat ansiokkaasti johdatti. Poyta tilattiin tayteen erilaisia ruokia, jotka jaettiin. Aasialaisessa kulttuurissa (kuten monissa muissa ei-pohjoiseurooppalaisissa kulttuureissa) on tyypillista, etta syodaan yhdessa ja yhtesita ruokaa. Siina on se hyva puoli, etta se kannustaa kokeilemaan erilaisia juttuja. Jos jostain ei pida, niin aina loytyy jotain hyvaa.

Toinen asia, joka kannustaa kokeilemaan on hinta.

Suomessa mennaan ravintolaan ja tilataan kolmenkympin pippuripihvi, johon muut ei koske. Jos se on paska, eika maistu niin harmittaa, jaa nalka ja pitaa tilata viela kahdenkympin juustokakku.

Nyt soimme tuoreita kevatkaaryleita, vietnamilaisia pannukakkuja ja johonkin lehteen kaarittya lihaa. Tuoreet kevatkaaryleet ovat kuten tutut kiinalaiset kevatkaaryleet, ne ovat raakoja. Kuori on riisipaperia, joka suussa kostuttuaan antaa pikkuhiljaa periksi.

Vietnamilainen pannukakku on lettu, jonka sisaan leivottu katkarapuja ja muita juttuja. Ne syotiin salaattiin kaarittyina ja yrteilla maustettuna.

Lihakaaryleet kaarittiin viela riisipaperiin ja kastettiin kalakastikkeeseen.

-Jukka

YouTube

Sen verran myohaan eilen meni, etta tanaan nukuttiin pitkaan ja katseltiin telkkaria ja youTubea. Etenkin Vietnamissa ja Kampotseassa on ilmainen wlan melkein joka paikassa. Se on myos hammastyttavan nopea ja toimii, kuten nyt hotellihuoneessa. Olemmekin viihdyttaneet itseamme katselemalla mm. Pasila-animaatiota youTubesta.

-Jukka

Pihvi

Tanaan kavimme vaihtamassa rahaa. Olemme kantaneet aivan liian suurta summaa euroja mukaanamme. Tarkistimme netista paivan kurssin ja jostain ihme syysta kaikissa paikoissa vaihdetaan rahaa virallista kurssia paremmalla kurssilla. Eika kyse ole edes ihan pienesta erosta. 1 euro on tanaan n. 25130 dongia. Me saimme eurolla 25 760 dongia, palkkioineen joita ei ollut. Yksi selitys kuulemma on, etta taalla kaivataan kipeasti kateista valuuttaa. Sama hyva hinta patee ainakin dollareihin. Vaihtaminen tuli huomattavasti halvemmaksi kuin rahan nostaminen automaatista.

Tapasimme Malawissa Miken ja Kellien. Mike on syntynyt Vietnamissa ja he asustelevat taalla muutaman kuukauden. Koti on Lontoossa, mutta he ovat muuttamassa taalta San Franciscoon. Samassa Malawin hotellissa tapasimme myos Maxin ja Sarahin. Hekin ovat nyt taalla Saigonissa. Lahdimme porukalla illalliselle. (Tama Malawin hotelli, Mayoka Village Nhkata Bayssa on muuten sama hotelli, jossa tutustuimme oululaisiin Olliin ja Iidaan, joten tama matkan toinen puolisko on ollut yhta Mayoka Village reunionia)

Argentiinalaisena ja hyvan pihvin ystavana Max halusi kunnon pihvin, joten menimme pihvipaikkaan. Paikalliseen hintatasoon nahden ruoka oli mielettoman kallista, mutta todella hyvaa. Eika se lasku kahdesta sisafilepihvista (toinen tosin halvempaa possua) ollut kuin alle 30 euroa.

Jatkoimme viela baariin, jonne Mike ja Kellie olivat kutsuneet taalla tapaamiaan ihmisisa ikaan kuin laksiaisbileisiin. He lahtevat pois viikon paasta.

-Jukka

Tutut rituaalit

Perineteiset uuteen kaupunkiin tutustumitriitit: kiertelya kaupungilla ja kaynti supermarketissa. Talla kertaa huoneen hintaan ei kuulunut aamupalaa, joten tankassimme jaakaappiin jogurttia ja jaakahvia.

Alma kavi kampaajalla ja mina nukuin paivaunet.

Illallinen backpacker-ghetossa.

-Jukka