Lahdimme kaymaan yhdessa kaupungin okyostareista. Eipa siella ollut mitaan ostettavaa. Se oli muutaman kilomtrein paassa ja tama tukahduttavan kuuma ja kostea ilma vie mehut hetkessa. Oli helpotus paasta takaisin ilmastoituun hotellihuoneeseen.
Illall menimme taas samalla porukalla syomaan. Talla kertaa soimme perinteista vietnamilaista ruokaa, jonka saloihin Mike meidat ansiokkaasti johdatti. Poyta tilattiin tayteen erilaisia ruokia, jotka jaettiin. Aasialaisessa kulttuurissa (kuten monissa muissa ei-pohjoiseurooppalaisissa kulttuureissa) on tyypillista, etta syodaan yhdessa ja yhtesita ruokaa. Siina on se hyva puoli, etta se kannustaa kokeilemaan erilaisia juttuja. Jos jostain ei pida, niin aina loytyy jotain hyvaa.
Toinen asia, joka kannustaa kokeilemaan on hinta.
Suomessa mennaan ravintolaan ja tilataan kolmenkympin pippuripihvi, johon muut ei koske. Jos se on paska, eika maistu niin harmittaa, jaa nalka ja pitaa tilata viela kahdenkympin juustokakku.
Nyt soimme tuoreita kevatkaaryleita, vietnamilaisia pannukakkuja ja johonkin lehteen kaarittya lihaa. Tuoreet kevatkaaryleet ovat kuten tutut kiinalaiset kevatkaaryleet, ne ovat raakoja. Kuori on riisipaperia, joka suussa kostuttuaan antaa pikkuhiljaa periksi.
Vietnamilainen pannukakku on lettu, jonka sisaan leivottu katkarapuja ja muita juttuja. Ne syotiin salaattiin kaarittyina ja yrteilla maustettuna.
Lihakaaryleet kaarittiin viela riisipaperiin ja kastettiin kalakastikkeeseen.
-Jukka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti